Entäpä jos sittenkin on totta, että Jumala onkin olemassa? Kaikki onkin päinvastoin, mitä väitin, intin ja selitin.. .
Entäpä KUN kaikki sittenkin on totta. Jumala ON ja astut Hänen eteensä. Hän käskee, kutsuu ja sanoo: Tulkaa, te kaikki. Eikä sinulla ole valtaa toimia Hänen käskyään vastaan. Selitykset ovat loppu, niitä ei enää kuunnella. Et voi syyttää ketään, et osoitella sormella, et vedota siihen taikka tuohon seikkaan. Olet yksin. Yksin. Yksin Hänen edessään. Tilinteolla, tuomiolla. Yksin Hänen pyhyytensä edessä, totuutensa edessä. Valkeuden edessä joka 7 x aurinkoa kirkkaampi Valo. Pelkäät ja vapiset, pakoonpääsyä ei ole. Vapiset Hänen tulista katsettaan. Tiedät viimeistään, että olet syntinen, paha, kurja, pilkkaaja. Tunnet että olet kuin mitätön muurahainen, jonka suuri jalka voi hetkessä murskaksi musertaa. Nyt on se hetki.
Tuomarin ei tarvitse sanoa, että toimit väärin, tietoisesti väärin. Pilkkasit Häntä, sanoit: Ei ole Jumalaa! Pilkkasit Hänen kansaansa; uskovia, Hänen omiaan joille oli kelvannut kurjuudessa ja synneissään valita armo, valita Jumalan tie. Pilkkasit profetioita, Pyhää henkeä. Solvasit surutta kaikkea ja kaikkia. Nimittelit uskovia: äärikristityt, fundamentalistit, kiihkoilijat! Pelkää kuonaa, kieroonkasvaneinta ja pahantahtoisinta porukkaa! Ala-arvoisia, huonokäytöksisiä, järjettömiä haihattelijoita, utopisteja, infantiileja. Solvasit, ivasit, halveksit. Korotit itsesi heidän yläpuolelleen, Jumalankin kriitikoksi. Koetit romuttaa monien uskoa, uskoa Raamattuun ja Jumalan ihmeisiin. Solvasit yhä uudelleen ja uudelleen. Sinua varoitettiin, mutta vain lisäsit syntisi määrää...
Hyväkäytöksiset uskovat koettivat parhaansa mukaan ja kärsivällisesti vastata, opastaa, valaista. Hekin olivat kuin ilmaa; solvasit heitäkin. Huonokäytöksiset uskovat olivan pahan himosi maalitaulu. Irvailit, pilkkasit ja vihasit heitä. Pahuutesi vaati eliminoimaan erityisesti heidän kirjoituksiaan. Jauhoit heitä hampaillasi kuin saalista, koetit poistaa heidän suolaisia sanojaan pois päiviäsi pilaamasta. Luulit jo onnistuneesi... mutta?
Entäpä KUN kaikki sittenkin on totta. Jumala ON ja astut Hänen eteensä. Hän käskee, kutsuu ja sanoo: Tulkaa, te kaikki. Eikä sinulla ole valtaa toimia Hänen käskyään vastaan. Selitykset ovat loppu, niitä ei enää kuunnella. Et voi syyttää ketään, et osoitella sormella, et vedota siihen taikka tuohon seikkaan. Olet yksin. Yksin. Yksin Hänen edessään. Tilinteolla, tuomiolla. Yksin Hänen pyhyytensä edessä, totuutensa edessä. Valkeuden edessä joka 7 x aurinkoa kirkkaampi Valo. Pelkäät ja vapiset, pakoonpääsyä ei ole. Vapiset Hänen tulista katsettaan. Tiedät viimeistään, että olet syntinen, paha, kurja, pilkkaaja. Tunnet että olet kuin mitätön muurahainen, jonka suuri jalka voi hetkessä murskaksi musertaa. Nyt on se hetki.
Tuomarin ei tarvitse sanoa, että toimit väärin, tietoisesti väärin. Pilkkasit Häntä, sanoit: Ei ole Jumalaa! Pilkkasit Hänen kansaansa; uskovia, Hänen omiaan joille oli kelvannut kurjuudessa ja synneissään valita armo, valita Jumalan tie. Pilkkasit profetioita, Pyhää henkeä. Solvasit surutta kaikkea ja kaikkia. Nimittelit uskovia: äärikristityt, fundamentalistit, kiihkoilijat! Pelkää kuonaa, kieroonkasvaneinta ja pahantahtoisinta porukkaa! Ala-arvoisia, huonokäytöksisiä, järjettömiä haihattelijoita, utopisteja, infantiileja. Solvasit, ivasit, halveksit. Korotit itsesi heidän yläpuolelleen, Jumalankin kriitikoksi. Koetit romuttaa monien uskoa, uskoa Raamattuun ja Jumalan ihmeisiin. Solvasit yhä uudelleen ja uudelleen. Sinua varoitettiin, mutta vain lisäsit syntisi määrää...
Hyväkäytöksiset uskovat koettivat parhaansa mukaan ja kärsivällisesti vastata, opastaa, valaista. Hekin olivat kuin ilmaa; solvasit heitäkin. Huonokäytöksiset uskovat olivan pahan himosi maalitaulu. Irvailit, pilkkasit ja vihasit heitä. Pahuutesi vaati eliminoimaan erityisesti heidän kirjoituksiaan. Jauhoit heitä hampaillasi kuin saalista, koetit poistaa heidän suolaisia sanojaan pois päiviäsi pilaamasta. Luulit jo onnistuneesi... mutta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta entäpä JOS... Entäpä jos antiikin Kreikkalaiset olivat oikeassa, että ylijumala Zeus asuu Olympos-vuorella, meidän tulisi hänen lisäkseen palvoa Poseidonia, Heraa, Pallas Athenea, Hermestä ja kaikkia niitä muita... Kovat ajat koittavat Hadeksen luona jonne Kharon meidät soutaa Styks-virran ylitse...
Tai mitä jos Kalevala oli ihan oikeassa, että Tuonelaan mennään elämään hiljaista eloa, ja pahatapaiset eivät saa kuin kivivuoteen...
Tai entäpä JOS... Juutalaiset ovat oikeassa, että Jeesus ei ollutkaan Jumalan uusi tuleminen, vaan vain joku äijä joka jouti ristille riiputettavaksi, ja että kaikki Mooseksen lait ja ohjeet ovat sellaisenaan yhä voimassa? Minä en ole viettänyt sapattia, en lehtimajajuhlaa, eikä minulla ole edes kiehkuroita otsalla ja voi simpura, en osaa lukea Tooraa ja... JA MINULLA ON ESINAHKA! Minua ei ole esinahkaa. Kyllä nyt on Jumala suutuksissa kun en ole osallinen hänen liitostaan. Vituiksihan se menee....
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, ja jokaisen ihmiskunnan tunteman uskonnon kohdalla pohtia että MITÄ JOS SE ONKIN TOTTA... Mutta niitä on yksinkertaisesti liikaa jotta välittäisin murehtia onko joku niistä totta. Niitä uskontoja on niin lukemattoman monta että mistä ihmeestä pieni ihminen kaiken sen keskellä voisi tietää mikä niistä on totta. Olisiko se juuri sen uskonnon juuri se lahko johon sattuu kuulumaan siksi että vanhemmatkin siihen kuuluivat? Olilsiko käynyt niin hyvä tuuri? Vai onko se kenties joku sellainen uskonto, jota ei enää edes harjoiteta, vaikkapa muinaiskreikkalainen hellenistinen uskonto? Ken tietää. Sinä tarjoat nyt vain yhtä uskontovaihtoehtoa. Oletko tutkinut kaikki muut uskonnot, ja tiedät varmasti että ne kaikki ovat vääriä ja tämä on oikea? Entä jos sinua harhautetaankin? Entä jos islam-uskonnon Shaytan-piru onkin vain tempuillaan huijannut sinut uskomaan kristinuskoon, käännyttääkseen sinut pois islamista? Entä jos Islam onkin totta?
Tai entä jos ateismi onkin totta? Entä jos kaikki uskonnot ovat vain ihmisten keksimiä meemejä joihin paremman tiedon puutteessa on takerruttu, ja jotka antavat lohtua lohduttomassa maailmassa jossa me olemme kuolemaan tuomittuja syntymästä saakka, ja on vain ajan kysymys milloin se hetki koittaa? Niin minä luulen että se on.
Vastaavaa ongelmaa moni miettii moni juuri nyt: Entäpä jos Joulupukki onkin oikeasti olemassa enkä saa lahjoja, kun olen nauranut hänelle. Joulupukkiin on paljon helpompi uskoa kuin Jumalaan, sillä hänet näkee ainakin kerran vuodessa.
Ei kuitenkaan evankeliumi etene pelottelemalla ja uhkailemalla. Rukoillaan, että kaikki pilkaajat ja epäilijät kohtaisivat armahatavan ja rakastavat Jumalan ja ihan iankaikkisuuden uskon.
Toivotan sinulle parempaa mieltä huomiseen päivääsi ja siitä eteenpäin. Sinulla oli selvästikin eilen todella paha olla, mutta olisiko lähelläsi ketään, jonka kanssa voisit jutella ja purkaa pahaa mieltäsi. Kannattaa keskittyä siihen, mikä on hyvin omassa elämässäsi ja jättää vähemmälle huomiolle kaikki "ne toiset", jotka elävät mielestäsi väärin.
JOS Jumala on, hän varmasti pystyy armahtamaan ne, jotka eivät saaneet tai löytäneet elinaikanaan uskonlahjaa. Ja JOS mitään Jumalaa ei ole, huolenaiheesi on kerrassaan tarpeeton. Hyvää itsenäisyyspäivän aatonjatkoa!