Ei se niin mennyt. Onni Talas

1918 kirjoitti:

Valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden tuomitsema kuole­manrangaistus pannaan täytäntöön ampumalla.

http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_1.html

http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_2.html

http://www.histdoc.net/historia/1917-18/67_1.html

Suomen painettu asetuskokoelma 67/1918 s. 1.

Laki valtiorikosoikeuksien tuomitsemain rangaistusten täytäntöönpanosta.

Annettu Helsingissä 10 päivänä heinäkuuta 1918.

Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 §.
Valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden tuomitsema kuole­manrangaistus pannaan täytäntöön ampumalla. Sellaisen oikeuden tuo­mitsema vapausrangaistus voidaan panna täytäntöön myöskin pakko­työnä vastaavana aikana.
2 §.
Pakkotyö suoritetaan joko valtion työlaitoksessa tahi sen ulkopuo­lella valtion, kuntain tai yksityisten töissä tarkoitukseen soveltuvalla työpaikalla.
3 §.
Vähintään kolmeksi vuodeksi pakkotyöhön määrätty vanki saata­koon Senaatin päätöksellä siirtää pakkotyötään suorittamaan Suomen rajojen ulkopuolella Senaatin määräämässä maassa ja sen hyväksymän valvonnan alaisena. Jos vanki ennen määrätyn pakkotyön päättymistä sieltä luvattomasti palaa, ei sitä alkaa, minkä hän maan rajojen ulkopuo­lella pakkotyön suorittamista varten on ollut, lueta hänelle hyväksi ran­gaistusajan lyhennyksenä.
4 §.
Tuomittu rangaistusaika lasketaan niinkuin rikoslaissa sanotaan ja luetaan alkavaksi, jos tuomittu on vangittu, heti kun tuomio on saanut lainvoiman.
5 §.
Tulo vangin Suomessa tekemästä pakkotyöstä lankeaa kruunulle. Kuitenkin voidaan vangin käytöksen ja ahkeruuden sekä työn tuottavuu­den perusteella vangin hyväksi merkitä säästöraha, jonka suurimman määrän Senaatti vahvistaa. Säästöraha on käytettävä vangin perheen tai muun läheisen omaisen avustamiseen tahi talletettava vangin vastai­sen toimeentulon turvaamista varten.
Ulkomaalla pakkotyötään suorittavan vangin työn tulosta määrää Senaatti.
6 §.
Vanki, joka on kärsinyt puolet rangaistusalastaan, kuitenkin vä­hintään yhden vuoden, tai elinkaudekseen tuomittu vähintään kahdeksan vuotta, voidaan rangaistuksensa loppuajaksi asettaa valvonnan alaiseksi vankeuslaitokscu ulkopuolelle sen mukaan kuin siitä hallinnollisessa lainsäädäntöjärjestyksessä erittäin säädetään.
Jos valvonnan alaisena oleva ei noudata hänelle annettuja määräyk­siä, voidaan hänet panna vankeuslaitokseen kärsimään sitä rangaistusta, joka oli jäljellä kun hänet valvonnan alaiseksi asetettiin. Jos hän joutuu vikapääksi uuteen rikokseen, yhdistettäköön siitä seuraava rangaistus siihen, mitä edellisestä rangaistuksesta oli jäljellä, kun hänet asetettiin valvonnan alaiseksi, ja pantakoon se rangaistus täytäntöön kuten tässä laissa sanotaan.
Ellei vankia ole pantu vankeuslaitokseen jatkamaan rangaistuksensa kärsimistä, on hänen katsottava täydelleen kärsineen rangaistuksensa, kun sen aika on loppuun kulunut; elinkautinen vapausrangaistus on täl­löin katsottava kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
7 §.
Vangin valvonnan alaiseksi asettamisesta lähettää laitoksen joh­taja ehdotuksensa Vankeinhoitohallitukselle. joka toimittaa sen omine lausuntoineen Senaatin ratkaistavaksi. Senaatti myös päättää, onko valvonnan alaisena oleva muun syyn kuin uuden rikoksen vuoksi panta­va rangaistustaan kärsimään.
8 §.
Tarkemmat määräykset pakkotyön järjestämisestä, pakkotyöläisten luokittamisesta ja heidän säästörahoistaan seka muusta pakkotyörangaistuksen täytäntöönpanosta antaa Senaatti.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 16 päivänä heinäkuuta 1918.

Suomen Senaatin Puheenjohtaja:

P. E. Svinhufvud.
Oikeustoimituskunnan Päällikkö Onni Talas

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä