hakenut Euroopan unionin jäsenyyttä, olisi todennäköistä, että emme olisi eurossakaan.
Jos Suomi ei olisi
vuonna 1992
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toki näin on, eihän eurossa voi olla Euroopan unionin ulkopuolisia maita.
Kyllä kepulainen älykkyys on ihmeellistä.
No kepulaisista huolimatta Suomi on todella paljon hyötynyt eurosta.
Lipponen ja Niinistö veivät meidät euroon kansan vastuksesta huolimatta. Tuleva katasrofi on heidän syytään.
Miksi Väyrynen meni vuonna 1992 pääministeri Ahon tueksi hakemaan EU-jäsenyyttä? Ilman Väyrysen tukea koko asia olisi "torppaantunut".
No, kai hän oli pakotettu siihen tai joissakin toisissa kuitenkin se syy? Jos on narsismiin taipuvainen ihminen, syyttellee toisia. Itse on aina oikeassa! Onko Patessa narsistisia piirteitä?
Niin! Kannatti EU-jäsenyyden hakemista, mutta ei sitten kannattanutkaan jäseneksi liittymistä, vaikka keskusta oli neuvotteluissa mukana. Eikä mennyt viisas vipuun jäsenyyttä haettaessa. Viisas on aina oikeassa.
Sehän on aina oikeassa; (tosin vasta sen jälkeen kun asiat on jo tapahtuneet).
Jos jäsenyyttä haetaan, ei siinä pitäisi olla paljoa neuvottelemista.. Yleensä seuralla on omat sääntönsä, jotka haettaessa yleensä hyväksytään.
Neuvotoliitto kaatui.
Kukaan ei mitään tulevasta.
Siinä se syy pikaiseen EU liittymiseen.
EMU taas kamreerin ja nahkurin kaksin päättämä.
Vuosi 1992? Se oli Ahon hallituksen aikaa ja silloin alkoi Suomen talouden heikkeneminen. Tuli lama johtajanaan Lama-Aho. Johtuen kepuhallituksesta talous ja työllisyystilanne oli neljä vuotta huono.
Vuonna 1995 aloitti Lipposen 1. hallitus. Siitä alkoi talouden ja työllisyyden kasvu, joka jatkui kehittyvänä ja vakaana aina seuraavaan kepuhallitukseen saakka. Kepuhallituksen myötä tuli taas lama ja työttömyys lisääntyi.
Taloudellinen käänne parempaan ja työllisyyden kohentuminen tapahtui jo vuonna 1994 reseptillä, jota Lipposen 1. hallitus jatkoi saman valtiovarainministerin eli Iiro Viinasen johdolla.
Koska sekä Ahon että Lipposen politiikka oli samaa, kehut tai haukut on syytä antaa molemmille. Henkilökohtaisesti olen kriittinen molempien talouspoliittisille opeille. Ahon hallitus kuitenkin leikkasi vähemmän vähävaraisilta ja työttömiltä, joten se oli mielestäni näistä kahdesta inhimillisempi.