Olishan se Viljami voinu tunnustaa vanhuuden päivinään,ettei hän ollu esikuva Rokalle.
Vaan oikean Rokan vaatimuksesta Linna joutui jonkun nimeämään Rokan esikuvaksi liian nopeasti.
Oikea Rokka oli inkerin-suomalainen loikkari joka kauhistui kun Linna käytti hänen oikeaa nimeään kirjassa.
Se oli 50-luvulla se ryssänpelko nääs voimissaan.
Vaan oikean Rokan vaatimuksesta Linna joutui jonkun nimeämään Rokan esikuvaksi liian nopeasti.
Oikea Rokka oli inkerin-suomalainen loikkari joka kauhistui kun Linna käytti hänen oikeaa nimeään kirjassa.
Se oli 50-luvulla se ryssänpelko nääs voimissaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta kun Linna kirjoitti Pylkäkselle kirjeen, jossa hän kertoi juuri Pylkkän olleen rokan esikuva. Se kirje on tämän kirjan alussa julkaistu!
ROKKA Kertomus konekiväärimiehen sodasta
Viljam Pylkkään ääninauhalle kertoman mukaan stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut Kaarlo Nuorvala, 2. painos Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1955 K.J.Gummerus kirjapaino.
Sivu 170:
"Sen painopiste siirtyi nyt oikealle eli ruotsalaisten naapureittemme suuntaan. Sieltä alkoi kuulua kiivaita huutoja ja miehet, jotka tavallisissa oloissa eivät lainkaan osanneet eivätkä ymmärtäneet suomea, puhuivat nyt meidän äidinkieltämme kiivaasti huudellessaan meitä avukseen."
"Naapuritelttaan oli suunnilleen noin puolentoistasadan metrin pituinen matka, mutta saimme sen suoritetuksi juuri ajoissa. Vihollisen erinomaiset miehet olivat jo päässeet suunnilleen kolmenkymmenen metrin päähän meidän naapurimme teltasta ja painostivat ankarasti."
Sivu 171:
"Muuan naapureiden joukkueenjohtaja, nuori vänrikki, tuli luokseni ja kertoi, että heidän pikakiväärimies oli kaatunut ja että sinne nyt tarvittiin uusi ampuja. Sanoin, etten ole oikein perillä pikakivääristä, koska olin aina ollut konekiväärimiehenä, mutta silloin vänrikki antoi minulle konepistoolin ja tiedusteli kelpaisiko se. No, kelpasihan se. Siirryin mukanani seuranneen miehen matkassa äsken kaatuneen pikakiväärimiehen paikalle toverini pysytellessä vierelläni ja kun teltassa makasi yhä miehiä rähmällään maassa, niin järjesti vänrikki siten, että he täyttivät lippaita ja toimittivat niitä minulle ketjussa aina heittäessäni tyhjentyneen lippaan sivuun."
(Kielivähemmistömme edustajat eivät olleet uskaltaneet mennä vitjaan teltastaan, vaan huutelivat apua kaatuneen pk -miehen tilalle! Kirjoittajan oma kommentti)
Taistelukuvausta en jaksa kirjoittaa, koska se on vaan ampumista ja sitä kesti toista tuntia haavoittumisineen ja piipunvaihtoineen.
Sivu 174:
"Pian vänrikki tulikin ja antoi meille tunnustuksen hyvästä työstä. Koko kenttä edessämme näyttikin olevan kaatuneita täynnä."
Sivu 175-176:
"Otin parilta kaatuneelta kokardin muistoksi, mutta saaliin laskeminen ei kiinnostanut. Äskeinen toverini sensijaan ryhtyi suorittamaan laskutoimituksia ja sai tulokseksi, että konepistoolini oli kaatanut ainakin 80 vihollista. Minua se aivan kammotti, enlä voinut olla ajattelematta, että sota on todella kauheata."
"Kova ja karmea päivätyö se oli ollut."
Toinen kirja Rokasta:
"Tuntematon Rokka" -by Petri Sarjanen
http://www.guns.connect.fi/gow/rokka.html
Suomi Kp 31 "Tikkakosken mannekiini"
Käsitteen "TIKKAKOSKEN MANNEKIINI" keksi ilmeisesti alikersantti VILJAM PYLKÄS, joka esitteli sillä tittelillä itsensä saksalaisille Rautaristin luovutustilaisuudessa.
Ja höpöhöpö...tutkikaa vähän sotapäiväkirjoja.
Onhan tää pikkujuttu,mut olishan sen Viljami voinu oikaista ennen kuolemaa.
Kysehän on kirjasta,mut kumminkin.
Veteraanien keskuudessa ei nauttinu kummostakaan arvostusta jos otti kaverin työt kontolleen.