Pitäisikö Suomen järvien vesien olla puhdasta? Onko parempi, etteivät ne sisällä teollisuusperäisiä haitallisia kemikaalejä? Onko väärin kun joku elää köyhyydessä? Pitäisikö Suomalaisten yritysten olla kilpailukykyisiä globaalissa taloudessa? Onko ydinonnettomuus sellainen asia, jonka tapahtumisen riski meidän tulisi minimoida? Onko hyvä auttaa nälkää näkeviä lapsia ympärimaailmaa? Olisiko maailma parempi ilman väkivaltarikoksia?
Ihmisten, niin poliitikkojen kuten muiden kansalaistenkin, arvomaailman on hyvin pitkälti kasattu sellaisista tekijöistä, joista kaikki ovat pohjimmiltaan samaa mieltä - mikäli asia ei ole niin, ylläesitetyn kaltaisten kysymysten tulisi jakaa mielipiteitä.
Äänistäkinastelu määrittelee osaltaan puolueiden poliittisten agendojen sisältöä: Puolueiden on tarpeen eroittua toisistaan löytääkseen äänestäjäkuntansa näennäisesti tietämättömien kansalaisten joukosta.
Mikä merkitys tällä kaikella siis on? Ihmisten omaavat hyvin samanlaisen arvomaailman, pohjimmiltaan. Eroja tietysti on myös, mutta suunnaton enemmistö kaikinsta niistä eroista - (eivät kuitenkaan kaikki) - muodostuu ihmisten hyödyntäessä defenssejä, torjuessa tiettyjen asioiden negatiivisen arvon erilaisilla mekanismeilla: Ei haittaa vaikka järvet saastuvat, siitä hyödytään. Jokainen on oman onnensa seppä - niimpä köyhien kärsimys ei haittaa. Valtio tarvitsee verotuloja julkisen sektorin ylläpitämiseksi - näinpä yritysten ja kansalaisten on kannettava verojen taakka. Sellainen kärsimys, joka on itselle tuntematon, on kärsimystä, johon on vaikea samaistua. Ne ongelmat, jotka itse on kohdannut, joita ei ole kyennyt ohittamaan, tuntuvat suuremmilta kuin muiden ihmisten ongelmat.
Näemmekö me koskaan ympäripyöreän jonnijoutavan politikoinnin loppua? Saammeko me koskaan tähän maahan todellisia hyviä päättäjiä, jotka pystyvät ratkaisemaan näitä ongelmia hyödyntäen kaikkia niitä työkaluja, joita kansanedustajilla ja hallituksella on käytettävissä?
Onneksi puolueita sentään on useita, näin niiden edustamat linjat eroavat toisistaan monimuotoisuudessana hieman enemmän kuin vaikka pyhän aasin ja elefantin maassa kaukana lännessä. Mutta eikö se silti ole turhauttavaa, kun poliitikoilla on niin harvoin mitään oikeaa sanottavaa, liian usein varotaan visusti oikeiden mielipiteiden muodostamista ja todellisten ratkaisujen etsimistä.
Minkäslaisia ajatuksia tällainen jaarittelu herättää?
Ihmisten, niin poliitikkojen kuten muiden kansalaistenkin, arvomaailman on hyvin pitkälti kasattu sellaisista tekijöistä, joista kaikki ovat pohjimmiltaan samaa mieltä - mikäli asia ei ole niin, ylläesitetyn kaltaisten kysymysten tulisi jakaa mielipiteitä.
Äänistäkinastelu määrittelee osaltaan puolueiden poliittisten agendojen sisältöä: Puolueiden on tarpeen eroittua toisistaan löytääkseen äänestäjäkuntansa näennäisesti tietämättömien kansalaisten joukosta.
Mikä merkitys tällä kaikella siis on? Ihmisten omaavat hyvin samanlaisen arvomaailman, pohjimmiltaan. Eroja tietysti on myös, mutta suunnaton enemmistö kaikinsta niistä eroista - (eivät kuitenkaan kaikki) - muodostuu ihmisten hyödyntäessä defenssejä, torjuessa tiettyjen asioiden negatiivisen arvon erilaisilla mekanismeilla: Ei haittaa vaikka järvet saastuvat, siitä hyödytään. Jokainen on oman onnensa seppä - niimpä köyhien kärsimys ei haittaa. Valtio tarvitsee verotuloja julkisen sektorin ylläpitämiseksi - näinpä yritysten ja kansalaisten on kannettava verojen taakka. Sellainen kärsimys, joka on itselle tuntematon, on kärsimystä, johon on vaikea samaistua. Ne ongelmat, jotka itse on kohdannut, joita ei ole kyennyt ohittamaan, tuntuvat suuremmilta kuin muiden ihmisten ongelmat.
Näemmekö me koskaan ympäripyöreän jonnijoutavan politikoinnin loppua? Saammeko me koskaan tähän maahan todellisia hyviä päättäjiä, jotka pystyvät ratkaisemaan näitä ongelmia hyödyntäen kaikkia niitä työkaluja, joita kansanedustajilla ja hallituksella on käytettävissä?
Onneksi puolueita sentään on useita, näin niiden edustamat linjat eroavat toisistaan monimuotoisuudessana hieman enemmän kuin vaikka pyhän aasin ja elefantin maassa kaukana lännessä. Mutta eikö se silti ole turhauttavaa, kun poliitikoilla on niin harvoin mitään oikeaa sanottavaa, liian usein varotaan visusti oikeiden mielipiteiden muodostamista ja todellisten ratkaisujen etsimistä.
Minkäslaisia ajatuksia tällainen jaarittelu herättää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä vastakkainasettelu tuottaa myös tulosta, erimieltä olevalla henkilöllä on motivaatio tuoda esille perusteluita omista eriävistä mieleipiteistään, ja kun tämä vastakkain asettelu on olemassa, niin voi odottaa että vastapuoli tuo mahdollisimman hyviä argumentteja niistäkin asiasta löytyvistä tuntemattomista puolista, joita ei itse kannata. Tämä kuitenkin perustuu sellaiseen ajatteluun, että vaikka omaisimme pohjimmiltaan samanlaisen arvomaailman, sen ilmenemismuoto vaihtelee omaamiemme taustatietojen mukaan.
Kuitenkin tästä seuraa myös sellaista tiettyjen asioiden ylikorostamista. Puolueet saattavat väittää tietyn asian olevan mittaamattoman tärkeää, se ylittää kaikkien muiden asioiden arvon, ympäristön suojelu, yksilönvapaus, kilpailukyky jne.