Että eräät ateistit kiukuttelevat helvetin
olemassa olosta, ja pitävät sitä perusteenaan
etteivät usko Jumalaan. (Heidän mukaansa
kenenkään ei siltä välttyäkseen tarvitsisi valita
pelastusta ja pyrkiä taivaaseen.)
Tässä he kaatuvat omaan paradoksiinsa: Eihän
heidän luulisi omaavan mitään syytä helvetin
kritisoimiseen kun sitä ei heidän mukaansa ole,
mutta kumminkin he tuntuvat epäloogisuutensa
hurmaamina, salaa itseltään uskovan että helvetti
on, mutta kiukuttelevat siitä Jumalalle
kieltämällä hänet, vaikkakin heillä
esiintyvä "vara veneen kaataa" itsepetos on
heidän mielestä myös varsin hyvä tapa vältää
helvetti.
Mutta heillä ei tullut mieleen että jos/kun he
uskoisivat Jumalaan, niin silloinhan siitä ei
ainakaan ole heille haittaa koska he ovat siinä
tapauksessa valinneet Jumalan, ja Jumala
armossaan tuo taivaspaikan.
Miksi?
olemassa olosta, ja pitävät sitä perusteenaan
etteivät usko Jumalaan. (Heidän mukaansa
kenenkään ei siltä välttyäkseen tarvitsisi valita
pelastusta ja pyrkiä taivaaseen.)
Tässä he kaatuvat omaan paradoksiinsa: Eihän
heidän luulisi omaavan mitään syytä helvetin
kritisoimiseen kun sitä ei heidän mukaansa ole,
mutta kumminkin he tuntuvat epäloogisuutensa
hurmaamina, salaa itseltään uskovan että helvetti
on, mutta kiukuttelevat siitä Jumalalle
kieltämällä hänet, vaikkakin heillä
esiintyvä "vara veneen kaataa" itsepetos on
heidän mielestä myös varsin hyvä tapa vältää
helvetti.
Mutta heillä ei tullut mieleen että jos/kun he
uskoisivat Jumalaan, niin silloinhan siitä ei
ainakaan ole heille haittaa koska he ovat siinä
tapauksessa valinneet Jumalan, ja Jumala
armossaan tuo taivaspaikan.
Miksi?
Vastaukset 48
Vanhimmat
tullut jo!
Kiukuttelisit yksikseen! Olet tehnyt sitä jo
jonkin aikaa täälläkin! Kaikista kovin
kiukuttelija!
Taidat vaan todistella itsellesi...
"(Heidän mukaansa
kenenkään ei siltä välttyäkseen tarvitsisi valita
pelastusta ja pyrkiä taivaaseen.)"
Sitten vielä kaunis yleistys loppuun!
Jos sulla on jo taivaspaikka niin mitä ihmettä sä
vielä todistelet!
rauhoitu hyvä ihminen!
Mistä olet tuollaista "eräiden ateistien" suusta
tullutta höpinää kuullut?
Eikä kyse mistään paradoksaalisuudesta ole, jos
nyt haluaa keskustella saduista, koska joku
hyväuskoinen hihhuli niihin sattuu uskomaan.
löröt housussa??
Keskity sinä esko vain siihen häiriköintiisi,
jätä keskusteleminen muiden huoleksi, niiden
joilla on siihen edellytyksiä.
Voi esko parka.
Olipa loistava kirjoitus. Vitun ääliö. Suksi
vittuun aikasi kuluksi.
No olipa rakentavaa keskustelua taas kunnon
kristityltä. Suksi vittuun.
Aaahahhahhahahhahhahahhahhaaaaaaahhhaha :-
DDDDDDDD!!!!!!!!!
Kyllä nyt taitaa ripuli olla huipussaan.
Silloin Kepolla pimenee aivotoiminta vielä
normaalia enemmän (jos suinkin mahdollista).
Kyllä Omoa kuluu.
"Eikä kyse mistään paradoksaalisuudesta ole, jos
nyt haluaa keskustella saduista, koska joku
hyväuskoinen hihhuli niihin sattuu uskomaan"
Juuri tuota minä tarkoitin, sinäkin kummasti
viihdyt uskovien keskellä, ja haluat
mahdollisesti piilevän kiinnostuksen takia
koetella tuota sinulle outoa voimaa. Toki, tämän
ja senkin asian mitä minä alunperinkin sanoin
voit kuitata kieltämällä, mutta parempi olisi
olla rehellinen.
Sillä on omituista että miten keskustellessasi
uskon asioista asetat itsesikin melko
paradoksaaliseen tilanteeseen kun kerran "puhut
satuja" vaikka sinulla on oman itsesi mukaan
oikea totuus. Ja sanomalla että omaat oikean
totuuden sen mukaan että et usko, asetut kaiken
tiedon yläpuolelle.
ns. teoreettisesta keskustelusta? Kyse on tässä
tapauksessa siitä, mitä seuraisi, jos Raamatun
kuvailema Jumala olisi olemassa ja olisi
Raamatussa kuvatun kaltainen. On mielenkiintoista
välillä pohdiskella erilaisten mytologisten
kertomusten sisältöä ikäänkuin mytologiat
olisivat 'reaalisia' kuvauksia
maailmankaikkeudesta/kaikkeuksista.
Tähän huvittelevaan pohdiskeluun on ateistienkin
joskus hyvä osallistua, jos vain mielenkiintoa
sattuu riittämään.
Mielenkiintoista kyllä, miten EclipsE osallistuu
evoluutio-keskusteluun, vaikkei pidä tätä teoriaa
missään arvossa ;) On pojulla pahasti oma lehmä
ojassa.
mutta kun teoria tuntuu olevan lähes tulkoon
käytäntö eräillä.
ELi tarkoitan että nämä ateistit jotka sanovat
että eivät usko Jumalaan, kun helvettikin on,
niin he eivät ole sillon kovin teoreettisia,
yms..Mutta jäävät sen tosiasian alle että
kieltävät helvetin, mutta toisaalta son syynä
ettei usko Jumalaan.
TOisaalta jos uskoisi niin sillon siitä varmasti
välttyisi.
mutta en toki kiellä evoluutiota sen takia että
son Julmalla tavalla toimiva arvio, enkä toki
kiellä mikroevoluutiota.
Puhu suomea.
ehkäpä vastaan ottajan tulisi harjoitella
imitoimaansa kieltä.
En usko että moni ateisti kiukuttelee helvetin
olemassaolosta, sitä käytetään yhtenä
argumenttina väittelyissä kun yritetään osoittaa
uskoville miten kuupoja satuja uskonnoissa
viljellään.
Ateisteilla ei ole syytä olla vihaisia
helvetistä tai jumalasta, koska kumpikin on
ihmisen mielikuvituksen tuotos. Ihmetellä
sensijaan voi että joku ihminen pitää tosina
noita juttuja, ja sitä käsitystä vastaan voi
väitellä monella tavalla.
Jos keskutellaan uskovien kanssa helvetistä, se
ei heti tarkoita sitä että uskotaan helvetin
olemassaoloon. Jos keskustelet ateistin kanssa,
voit mieluummin olettaa että kyseinen ihminen ei
usko mihinkään uskonnollisiin satuihin tai
yliluonnollisiin asioihin. Jos uskoisi, ei olisi
ateisti.
Jos uskoisin jumalaan, siitä ei olisi minulle
haittaa. Olet oikeassa siinä. Mutta samalla
lailla kuin tiedän lepakkomiehen olevan satua,
tiedän myös jumalan olevan ihmisen keksimä
mielikuvituskaveri. Minä en voi mitenkään saada
itseäni niin sekaisin, että alkaisin vakavissani
uskomaan noin typerään juttuun.
Ei vain pysty.
Jumalaa ei ole.
"Jumalaa ei ole."
Keppoa ei ole. On vain Keppo nimimerkin takana
oleva hämmentynyt ja arka pelkuriateisti!
Otsikko on valitettava totuus. Ja pysyvä olotila.
Jopas taisi osua hermoon :-)
Mihin jumalaan uskot ja miksi? Kuka sinulle
kertoi jumalasta, ja miksi se ihminen oli niin
tärkeä että alat palvoa sen keksimää satuolentoa?
ateisteilla ei periaatteessa olekkaan syytä olla
vihaisa jollekkin mihin ei usko, mutta siitä
huolimatta se tuntuu kelpaavan vallan hyväksi
syyksi itsepetokseen. ELi tarkoitan että nämä
ateistit jotka sanovat
että eivät usko Jumalaan, kun helvettikin on,
niin he eivät ole sillon kovin teoreettisia,
yms..Mutta jäävät sen tosiasian alle että
kieltävät helvetin, mutta toisaalta son syynä
ettei usko Jumalaan.
TOisaalta jos uskoisi niin sillon siitä varmasti
välttyisi.
Jumalaan uskosta ei tosiaan ole haittaa, ei
mitään. Kun taas muut vaihtoehdot tarvitsee
itsepetosta.
Sillä Jumalan olemattomaksi sanominen vaatii sen
että asettuu kaiken tiedon yläpuolelle.
Jumalaan uskosta on haittaa. Se on samaa kuin
uskoisi lepakkomieheen tai menninkäisiin. Ei
kukaan järkevä usko ihmisten keksimiin
satuolentoihin, eikä varsinkaan palvo ja
nöyristele mitään mielikuvituskaveria.
Eikä tässä minkään tosiasian alle jäädä, sinun
perustelut ontuu aivan kympillä. Jumalasta ei ole
mitään näyttöä, ei ole koskaan ollutkaan. Eikä
tule olemaan. Sinä uskot koska joku on sinulle
kertonut, ja jostain syystä uskot sitä yhtä
ihmistä.
Uskot koska haluat uskoa. Minä en usko vaikka
sinä uskot. Minä tarvitsen näyttöä ja todisteita.
Enkä tule niitä koskaan saamaan, koska jumala on
mielikuvitusta.
Ei tarvitse asettua minkään yläpuolelle että
huomaa ettei jumalaa ole. Ripaus maalaisjärkeä
riittää.
Miten siitä voisi olla haittaa? Batmanit sun muut eivät pelasta helvetiltä, mutta niihin tukemisesta voi olla haittaa. Kun taas Jumalaan uskomisesta joka siltä pelastaa ei ole mitään haittaa, sillä Jumala on Luojamme ja tietää että mikä on meille parhaaksi.
Tosiaankin ripaus on "järkeä" sillä Jumalaa vastaan ei ole voitu todistaa, joten on kaiken tiedon yläpuolelle asettumista niin väittää, ja sanotko että sinulla on siihen varaa?
Jos uskot satuolentoon, ja palvot satuolentoa, ei
siitä hyötyäkään ole. Siihen kuupoiluun käytetty
aika voitaisiin käyttää rakentavamminkin.
Uskonnoista nousee esiin fanaatikkoja, jotka
jumalansa vuoksi tekee kaiken maailman Bin Laden-
temppuja. Kaikki uskovat eivät ole hulluja, mutta
kaikki ovat väärässä koska uskovat
mielikuvituskaveriin.
Jumalaa vastaan ei ole voitu todistaan, eikä
koskaan tulla todistamaankaan.
Eikä jumalasta ole koskaan esitetty todisteita,
eikä tulla koskaan esittämäänkään.
Mikä tuossa tekee jumalasta totta? Edelleenkin
vain sinun halu uskoa. Ja minulla ei ole
samanlaista halua kuvitella itselleni hyödytön
mielikuvituskaveri, joten en usko jumalaan.
Jumalasta puhuttaessa on turha puhua tiedosta,
koska tietoa ei ole.
Ja on minulla varaa asettua kaiken arvailun
yläpuolelle ja esittää oma arvaus.
Miten niin satuolentoon? Joku mikkihiiri voidaan
todeta sellaiseksi kun siitä on varmuus, mutta ei
Jumalaan sama päde, häntä vastaan ei voi moista
päätöstä tehdä.
EIkä siitä edelleenkään ole todistetta, etteikö
häntä olisi. Jos kerran asia olisi niin, niin
olisihan se voitu todistaa.
EIkä edelleenkään kyseessä ole haitta, itsekkin
kulutat energiasi epäuskoon, joka vaatii
tavallaan myös uskoa. Mutta mitä se tuo sinulle
senb jälkeen kun kuolet? Ainut mitä saavutat on
se ettet muuta kuin mätäne, jos olet oikeassa.
Uskova taas välttyy joka tapauksessa
helvetiltäkin,
Dostojevskikin sanoi että ilman Jumalaa maailma
olisi kaaos.
Jumalasta puhuessa nimeomaan puhutaan tietona,
jos sinulla on se varma tieto ja todistus ettei
häntä ole, niin sitten voit olla tuota mieltä
mutta nyt asetat itsesi kaiken tiedon yläpuolelle.
Et voi sanoa mitään olemattomaksi, tai keksityksi
jollet sitä voi todistaa, muussa tapauksessa
kyseessä on arvaus, ei tieto.
Mitä taas tulee todisteisiin, niin sanohan
minulle että miten aine& energia yhdistyi ilman
logosta elämäksi?
Ateistilla tosin ei ole tässä maailmassa parempaakaan tekemistä ja
päämäärää kuin kiukutella uskovaisille, joten yrittäkäämme ymmärtää
heitä ja jollain tapaa vastata heidän tarpeisiinsa :-)
Näytät olevan edelleen yhtä sekaisin kuin
aikaisemminkin. Tiedoksesi vaan, että sekä taivas
että helvetti ovat edelleenkin teidän uskovaisten
ikiomia hourailujanne. Ateisteja ei kumpikaan
paikka kiinnosta pätkääkään.
vanha tuttu, mutta...
1) en tunne ainoatakaan ateistia, joka
KIUKUTTELISI helvetin olemassaolosta.
2) en tunne ainoatakaan ateistia, joka uskoisi
edes pahimmissa unissaan helvetin olevan
olemassa.
3) en tunne ainoatakaan ateistia, joka kääntyisi
uskoon sen takia, ettei halua helvettiin.
viestisi varmasti on omalla tavallaan looginen ja
asiallinen, mutten kyllä taaskaan ymmärtänyt
pointtia. huomaan vaan, ettet tiedä ateisteista,
etkä ymmärrä ateismia... lienee melko turha
kirjoittaa aiheesta, josta ei tiedä hölynpölyä?
Et varmaankaan tunne ainoatakaan valehtelevaakaan
ateistia...
ja mitähän tekemistä valehtelulla oli tuon
kommenttini kanssa?
vanha tuttu..
1. Niiden paradoksista tässä onkin kyse..
2. jotka sen kieltää, kieltää kyvyn ajatella ja
harkita.
3. Niin, mutta siltä välttyminen tulee kun uskoo
Jumalaan.
Olen ollut ateisti ja en ymmärrä moista
paradoksia mitä he pitävät yllä.
moiks. piti pastettaa nuo sun vastauksen
kysymyksiini, kun en enää noita omiani
muistanut :-P however...
1) en tunne ainoatakaan ateistia, joka
KIUKUTTELISI helvetin olemassaolosta.
v: Niiden paradoksista tässä onkin kyse..
-> siis ateistien, kiukuttelujen vai helvettien?
jos on ateisti, ei kiukuttele jumalalle eikä
saatanalle, ei nalle puhille eikä ronja
ryövärintyttärelle. jos jotain asiaa ei ole
olemassa, miksi kukaan siitä kiukuttelisi? ellei
sitten usko helvetin olevan olemassa, siten myös
jumalan...
2) en tunne ainoatakaan ateistia, joka uskoisi
edes pahimmissa unissaan helvetin olevan
olemassa.
v: jotka sen kieltää, kieltää kyvyn ajatella ja
harkita.
-> aika kova väite... siten minä en ajattele,
enkä harkitse, hmmm...? miten tällainen 'ateisti'
siis voi kääntyä kristinuskoon tai ylipäätään
tehdä töitä tai ylipäätään yhtään mitään, jos ei
ajattele, eikä harkitse?
3) en tunne ainoatakaan ateistia, joka kääntyisi
uskoon sen takia, ettei halua helvettiin.
v: Niin, mutta siltä välttyminen tulee kun uskoo
Jumalaan.
-> niin, jos uskoo helvettiin ja jumalaan niin
silloin varmasti mielellään kääntyy kristinuskoon
tai mihin tahansa uskoon, jolla voi välttää
helvetin. jos taas ei usko (kuten ateisti), niin
se on samantekevää.
kysymykseni siis kuuluu siteeraten useampaa
uskovaista, vain kääntäen:
"Olen ollut ateisti ja en ymmärrä moista
paradoksia mitä he pitävät yllä."
oletko todella ollut ateisti, etkä vain keksinyt
muuta termiä uskollesi, joka ehkä oli
piilokristillisyyttä, agnostisuutta tai
skeptismiä? niistä yksikään ei ole ateismia.
samoin, jos olet yrittänyt rationalisoida jumalan
ja helvetin, niin miksi sen olisit tehnyt, koska
ateisti uskoo, että taivasta, helvettiä, saatanaa
ja jumalaa ei ole, eikä tule olemaan? älä tunne
niin hirveästi ja, jos haluat ymmärtää ateistia,
niin mieti vaikka omaa suhdettasi aku ankkaan tai
punahilkka-sadun isoon, pahaan suteen. se on
ateistin suhde jumalaan. ja ateistin suhde
uskovaisiin on sama kuin sinun suhteesi olisi
ihmiseen, joka paasaa päivästä toiseen aku ankan
ja punahilkan neroutta.
1. Puhuin tässä siitä kun ateisti sanoo ettei voi uskoa jumalaan sillä hänestä helvetti on epäoikeuden mukainen jne...
2. Se poikkeus on ajattelu, juuri tuota minä tarkoitan mitä sanoit, kun hän ajattelee hän epäilee omaa näkemystään jne..Hänen tarvitsee ajatella ja harkita asiaa, yleensä tuo harkinnan vähyys johtaa siihen itse petokseen etteikö heölvettiä olisi.
3. Kieltäminen on itsepetosta, Jumalan eli pelastuksen ottaminen on ratkaisu.
Kyllä olen ollut ateisti, mutta olen ollut aina tiedon nälköinen ja olin ns. tiede uskovainen, mutta huomasin sen vajavuuden ja tajusin että miten sokea tiede onkaan.
Jumalasta on melko pitkä matka aku ankkaan joka on todistetusti satua.
aika usein olen kuullut nimenomaan uskovaisilta,
etten ole ollut kristinuskossa koskaan, koska
menetin uskoni. siksi, jos olet menettänyt uskosi
ateismiin, et ole koskaan ollut ateisti. tämä on
uskovaisten itsensä määritelmä. muistaakseni olen
tämän kuullut aikanaan myös sinulta. käänteistä
logiikkaa vain :-)
ateisti ei usko jumalaan, koska ei usko jumalaan.
ei sen takia, että helvetti on oikeudenmukainen
tai taivasta oikeudenmukainen. yksinkertaisemmin
en osaa sitä sano kuin, että ATEISTI EI USKO
HELVETTIIN eikä TAIVAASEEN. siksi nämä paikat
eivät voi olla sen enempää oikeudenmukaisia kuin
epäoikeudenmukaisia. tai korkeintaan yhtä
oikeudenmukaisia paikkoja molemmat kuin herra aku
ankka ankkalinnasta. jos joku ateisti puhuu
helvetistä epäoikeudenmukasena/oikeudenmukaisena
tai jumalasta
oikeudenmukaisena/epäoikeudenmukaisena, niin
kyseinen ateisti ei ole ateisti.
eikä ateisti sen enempää näkemystään epäile kuin
kristityt. oman kokemukseni pohjalta niin
ateistit kuin uskovaiset ovat harkitsevia.
molemmilla on korvat, aivot, suu, yleensä kaksi
kättä, kaksi jalkaa ja jopa yksi napa. jos et
yrittäisi niin kovasti pistää ateisteja johonkin
lokeroon, huomaisit, että ympärilläsi on valtava
määrä ateisteja, joista pidät. sen sijaan voi
olla paljonkin 'uskovaisia', joista et pidä.
onko jumalankieltäminen itsepetosta? mielestäni
uskovainen unohtaa itsensä (pettää itseään),
ateisti / taolainen / buddhalainen / humanisti
muistaa vain itsensä ja paikkansa maailmassa
(pettää kristittyjen jumalan). mikäli uskoviin on
uskominen niin ymmärrän erittäin hyvin, miksi
monet ateistit eivät halua Jumalaan tutustua.
valitettavasti uskovaiset eivät taida tietää...
nyt katsomaan, jos ruoka olisi valmista.
illanjatkoa ja rauhaa.
Siis en tarkoittanut nyt tällä treadilla KAIKKIA
ateisteja, vaan lähinnä niitä joihin tämä puoli
sopii..Mutta kuten oma ateisti-testisikin
osoitti, niin harvemmin he ovat uskossaan vahvat.
Vuosikausia ateistina ollessani, oli minussa
tuntemattoman (avaruus, paha yliluonnollinen -
haamut, demoonit, yms.) pelko syvällä, vaikka ei
mitään yliluonnollista olisi uskomusteni mukaan
pitänyt ollakaan - pidin pelkoni salassa muilta.
Taistelin Jumalaa vastaan joka käänteessä; revin
kerran jopa puolisoni Raamatun rikki uskoen, että
niin se Jumala katoaa ja puolisoni usko sen
mukana. Puolisoni, eikä muittenkaan julistuksieni
kohteet, usko ei kuitenkaan horjunut suuntaan tai
toiseen, vaan seisoi järkähtämättä. Ateistina
minua häiritsi hirveän paljon se, että en koskaan
pystynyt edes naarmua tekemään kristittyjen
uskoon; he olivat ikäänkuin kallioita (!), joihin
ei pienen muurahaisen surinat vaikuttaneet.
Muihin ihmisiin (ei-kristittyihin) ideologiani ja
sepustukseni vaikuttivat syvästi, mutta siihen
vihaamaani ryhmään, kristittyihin, en saanut
koskaan minkäänlaista otetta.
Nyt kristittynä uskovana ymmärrän sen, että
meissä on kaikissa Jumalan kaipuu - kaikki me
tunnemme sen jossain vaiheessa, mutta jotkut
meistä taistelevat sitä vastaan, kun taas toiset
antautuvat siihen ja vastaavat sen kutsuun. Nämä
taistelut eivät myöskään koskaan ole ihmisiä
vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan,
tämän pimeyden maailman hallitsijoita vastaan ja
avaruuden pahoja henkiä vastaan (Efes.6:12).
Tulit siis todistaneeksi, että ateistikin voi
menettää järkensä. Samoin on hyvinkin
mahdollista, että uskovainen eli a-ateisti voi
saada sen takaisin. Älä siis menetä toivoasi!
ei kaikissa ihmisissä ole kristittyjen jumalan
kaipuuta... kaikissa ihmisissä ei ole minkään
muunkaan jumalan kaipuuta. jos muistat aiemmin
keskustelun niin, muistatko sen käänteisen
filosofian, jonka sinulle esitin? taistelu JOTAIN
vastaan on aina turhaa, varsinkin jos kyse on
hengenasioista, on se sitten ateismia tai
kristinuskoa. se taistelu nielee sinut itsesi. ja
vakaita kallioita löytyy myös muslimeista,
buddhalaisista, taolaisista ja niin ikävää kuin
se on, myös ateisteista.
Tommi, muistan toki sinun käänteisen filosofian,
jonka minulle aiemmin esitit. Kunnioitan sinun
mielipiteitäsi, mutta itse en filosofiasta tai
humanismista pahemmin piittaa, ellei se ole
sitten Jumalan sanan mukaista. Tiedän sinun
ymmärtävän, koska osaat ottaa huomioon
lähtökohtani - Raamatun. Jeesus sanoi, että
meidän tulee antaa vähäisimmille - jos humanismi
tai jokin muu ismi sanoo niin, niin sitten olen
samaa mieltä.
Enkä ole edes kanssasi välttämättä samaa mieltä
siitä, että taistelu JOTAIN vastaan on aina
turhaa - hengenasioissa varmasti, mutta ei
muissa. Itse tiedän vastauksen seuraavaan
kysymykseeni, ja sinä tiedät vastaukseni myös,
mutta haluaisin kuulla sinun mielipiteesi
seuraavasta: Mistä johtuu, että ateistina
ollessani taistelin taistelemasta päästyänikin
kristittyjä ja heidän uskoaan vastaan, mutta nyt
ollessani yksi heistä, en enää taistele mitään
muuta (ei-kristittyä, ateismia, yms.) ryhmittymää
vastaan, vaikken heidän kanssa samaa mieltä
olekaan?
taistelu uskonasioissa on yleensä turhempaa kuin
missään muussa. afganistanin kriisissä näin
väistämättä ensisijaisesti uskonsodan, vaikka
kyseessä on toisaalta terroristien jahtaaminen.
siitä huolimatta yksi motiivi tekijöillä oli usko
ja niin kauan kuin on olemassa yksikin, joka
uskoo kuin terroristit
(fundamentalistimuslimit?), niin kauan voi
tapahtua hyvin kärjistettyjä tekoja. kristityt
amerikkalaiset siis puskevat päin seinää. ja
tällä kristityllä tarkoitan nyt lähinnä hyvin
uskonnollisiksi tiedettyjä busheja. isä-bush mm.
eväsi eräältä n. 10-vuotiaalta pojalta
mahdollisuuden käydä koulua, koska hänet
julkisesti tiedettiin ateistiksi...
niin miksi taistelit uskovaisia vastaan? mikset
taistele nyt... luulenpa, että niin kauan kuin
ihminen ei tiedä, mitä vastaan oikeasti taistelee
ja uskoo oman asiansa olevan se oikea, niin kauan
ihmiseltä löytyy energiaa ja halua taistella, se
on sitä levottomuutta mistä puhuin. kun on
taistelut taisteltu ja 'hävitty', vaihdettu
siihen leiriin, jota vastaan ennen puski, on
toisaalta perspektiiviä asioihin. sen lisäksi se
pakosta rauhoittaa, että se 'vihollispuoli' on
oma puoli. toki tältä palstalta löytyy myös
uskoonkääntyneitä, jotka ovat nousseet
sotajalalle vanhaa aatettaan vastaan, mutta
sanoisin tässä kohtaa samalla tavalla kuin
minulle ovat uskovaiset sanoneet omasta
kristillisyydestäni: "et koskaan ollut ateisti."
mä en ollut koskaan niin kristitty, että olisin
tuntenut jumalan ja hänen rakkautensa. mun
kristillisyyteni oli hyvin pitkälle opittua ja,
kun erosin siitä perheeni uskosta, käännyin sitä
vastaan, mutten julkisesti. lopulta se vastustus
hajautui ja olin organisoituneita uskontoja
vastaan, kirkkoa, en uskovaisia (paitsi niitä,
joiden asenteissa on todella pahasti vikaa,
kristittyjä ripauksella fanaattista
fasistisuutta). oma rauhani löytyi jostain ihan
muusta kuin kristinuskosta ja silti tunnen
sisimmässä seisseeni kristinuskoa vastaan niin
paljon ja nämä aiheet minua kiinnostavat, että
minun olisi hyvin helppo naksahtaa ja astua
myös 'vihollisleiriin'. toisaalta, jos jumalaan
alkaisin uskoa, se jumala olisi pikemmin kuin
tao. en uskoisi helvettiin, enkä taivaaseen, en
hyviin pyrkimyksiin ja hyviin tekoihin. uskoisin
ties minkälaisiin pyrkimyksiin ja ties
minkälaisiin tekoihin. joka tapauksessa omat teot
tässä maailmassa on se, mistä ihmisen pitää
aloittaa muuttuminen, ei muiden teot ja ajatukset.
Ateisti ei usko jumaliin
=>
Ateisti ei taistele Jumalaa vastaan
=>
Sinä et ole ollut ateisti
Tommi,
minun täytyy sanoa, että sinun kanssasi on
miellyttävä keskustella, vaikka olemmekin
asioista joskus täysinkin eri mieltä. Et kiivastu
uskostani, kuten niin monet muut tällä palstalla.
Silloin vain voi keskustelu ja rauhallinen
´riitely´ voi olla rakentavaa, kun ei tapella.
Itse en tappele myöskään ei-uskovien kanssa,
mutta kerron aina rohkeasti mielipiteeni, jonka
ikävä kyllä moni ottaa riidanhaasteeksi. En
koskaan vastaa asiattomiin vastauksiin tai
kysymyksiin, mutta asialisiin ja asiassa
pysyviin yritän aina vastata.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että USA-
Afghanistan-sodassa on kysymys uskosta. Ei
suoraan, mutta hengellisellä tasolla. En usko,
että Bush ja johtomiehensä ymmärtävät tämän
taistelun todellista syytä, mutta bin Laden ja
muut äärimuslimit kylläkin; eiväthän he ole
muusta puhuneetkaan kuin uskosta ja
kristillisestä (ja USA:laisesta, joka on
perustettu aikoinaan kristinuskoon) saasteesta.
En myöskään usko, että on sattuma, että Bushin
johtomiehet ovat melkein kaikki kristittyjä,
jotkut jopa karismaattisia. Uskon sydämeni
pohjasta, että Jumala on laittanut Bushin sinne,
missä hän nyt on ja nuo miehet paikoilleen myös.
Nyt jälkeen päin katsoen sitä äänestyssirkusta
viime vuonna, huomaan selvästi, kuinka kyseessä
oli henkien taistelu, eikä vain miesten ja kansan
keskinen äänestyssota. Sinusta tämä saattaa olla
tuulesta temmattua, mutta ei minusta. Uskon
vakaasti, että Jumala halusi kristityn miehen
tämän maan johtoon, eikä Gorea, joka olisi voinut
sotkea asiat Jumalaa vastaan.
Sinun menneisyydestäsi ja mainitsemastasi
uskosta, on minun sanottava, että oikeaa
kristillisyyttä ei voi oppia muilta; se on
kehittyvä itsen ja Jumalan välisessä
kanssakäymisessä kristillisiä opettajiakaan
unohtamatta. Mainitsemasi perheesi kristillisyys
vaikuttaa uskonnolliselta rituaalilta, eikä
ollenkaan uskolta. Uskonnolla ja uskolla on
valtava ero, ja se ero on vapaus (usko) ja sen
puute (uskonto). Uskonto ei ole ihan siellä,
missä kultti on, mutta kahleuttaa ihmisen mielen
siinä, missä kultti kahleuttaa ihmisen mielen JA
ruumiin.
Se, että voisit mahdollisesti ´naksahtaa´ joskus
vielä uskoon, ja että se jumalasi olisi joku idän
jumalista, joiden mukaan ei ole helvettiä tai
taivasta, kertoo minulle ilmiselvästi kanssa,
etet koskaan tuntenut minun Jumalaani, vaan otit
osaa vain kristillisiin riitteihin ja
traditioihin. Et koskaan tuntenut Jumalaa, etkä
ymmärtänyt Hänen tarkoituksiaan ja lakejaan, ja
niiden mukana maailman hyvyyttä/pahuutta. Itse
olen itse asiassa onnellinen siitä, etten tullut
mistään uskontokeskeisestä kodista, jossa olisin
voinut kokea vaikka traumoja kristillisyyden
nimessä. Sain itse vapaasti aikuisena avata
sydämeni Jumalalle ilman entisiä
vastaantappelevia siteitä ja kahleita.
Menneisyyteni oli ns. tyhjän puhdas, josta oli
helppo lähteä uskon tielle. Ne ateistiset
uskomukset kehitin itse nuorena aikuisena ilman
kenenkään läheisen apua.
Jutellaan taas lisää tuonnempana; tämä palsta
kulkee niin lujaa eteenpäin, että vanhemmat
keskustelut joutuvat vain kauemmaksi ja
kauemmaksi. See you later!
kiivastu sun uskosta. :)))
Tsemppiä!!
PS. Taas kerran posti hukkasi mulle tulossa
olleen kutsun Linnan juhliin huomisna.
No ei auta kun taas kerran moittia postia ja
juhlia itsenäisyyttä kotona. Juhli sinäkin
siellä!!
piti herätä aikaisin, että ehtii tapaamiseen, kun
sitten tuli ilmoitus, ettei tarvinnutkaan herätä.
no tässäpä sitä ollaan...
en ole täysin varma siitä, että gore olisi voinut
pahemmin asioita sotkea. molemmat bushit ovat
olleet oikeistolaisia presidenttejä ja vanhemman
bushin aikaan (ja edelleen) käydään jupakkaa
siitä, miksei julkisesti ateisminsa
tunnustaneilla amerikkalaisilla lapsilla ole
oikeutta käydä koulua. nuorempi jatkanee
ilmeisesti isänsä perinteitä, mutta jos vain
esim. 'kristityillä' on oikeus koulutukseen, niin
mitähän nämä veljet yhdysvalloissa kuvittelevat
sen saavan aikaan... ei voi ymmärtää. itse pidän
sitä rasismina. ja ongelma tuossa bushin ja goren
välisessä kamppailussa on se, että kuten
mainitsit jumalan pistäneen bushin paikalleen,
niin samoin jumala olisi voinut pistää goren
paikoilleen. jos vallassa olisi toinen mies,
sekin olisi jumalan suunnitelma, eikä näillä
miehillä kummallakaan ole kykyä sotkea niitä. sen
sijaan heillä on hyvinkin kyky aloittaa III
maailmansota. itse en ole koskaan ymmärtänyt
determinismiä, vaikka ymmärrän sen erittäin hyvin
lingvistisesti ja merkityksellisesti. halutessani
voin uskoa kohtaloon ja determinismiin, mutta se
yksinkertaisesti saa aikaan höpön olon. itselleni
maailma näyttäytyy sellaisena kuin maailma on,
suoraviivaisena, asiat tapahtuvat järjestyksessä
ja joskus kaavamaisesti, mutta silti kaaos ja
epäjärjestys ovat pinnan alla vallitsevana.
ihminen voi vaikuttaa lopulta vain hyvin
rajatusti omiin tekemisiinsä ja hyvin rajatusti
joissain tilanteissa muiden tekemisiin.
miehet 'vallassa' ovat asia erikseen.
perheeni on kristillinen tavalla, jolla
tarkoitat. isoäitini oli hyvin harras
helluntailainen ja äitini on ollut myös
kohtuullisen harras. minulle itselleni
kristinusko oli hyvin pitkälti opittua. mitään
traumoja uskosta ei tullut, mutta kun valpastuin
asiassa ja sain enemmän tietoa, menivät sukset
ns. ristiin tämän ajattelutavan kanssa. ehkä
pitkälti sen kanssa, että VT on julma, raaka,
lakikirja, kun UT kertoo täysin eri tarinaa.
ristiriita niiden välillä ja ihan järjellä
ajatellen UT alkoi tuntua liian absurdilta
ymmärrettäväksi. ja lisäyksenä: kirjoitan itse
absurdeja tarinoita, mutten ymmärrä UT:ta. toki
ymmärrän kaikki tarinat ja mihin pyritään, mutta
kirjoittajana, psykologian opiskelijana,
viestinnän ammattilaisena, minulle se viesti
katoaa, samoin jumalan tarkoitus ja näen vain
ihmisen tarkoituksen siinä kirjassa. ehkä minun
kannaltani valitettavaa, mutta näin asia on.
idän uskontojen jumalien puoleen en kumarra.
taolaisuudessa ei ole jumalaa. ei myöskään
buddhalaisuudessa ja molemmat uskonnot ovat
kristinuskoa vanhempia, taolaisuus on vanhempi
kuin juutalaisuus. miksi en kuuntelisi vanhoja,
varsinkin kun tao te chingin ja kiinan viisauden
ymmärrän. taolaisuudessa puhutaan taivaasta,
mutten muista helvetistä puhutun. taolaisuuden
termein kristinuskon jumala = kristinuskon
saatana eli on vain yksi, mikä tukee
monoteistista aatetta, mutta saatanaa ei pidetä
jumalana. toisaalta tao ei ole persoonallinen,
jonka vuoksi minun on myös helpompi uskoa siihen.
persoonallisen jumalan entiteetistä absurdeine
vivahteineen joskus kirjoitin palstalle ja sain
kaikkiaan kuusi vastausta, vaikka lukijoita oli
puolentuhatta. kaikki vastaajat olivat ateisteja.
ehkä kristityt eivät ymmärrä absurdia samalla
tavalla kuin minä, mikä on loogista. sen sijaan
jopa kristitty ymmärtää varmasti, mikä on
absurdia fiktiota lukiessaan sitä. en tiedä miksi
raamattu tekee siinä poikkeuksen, ehkä siksi,
että se absurdius on pinnan alla, vähän samalla
tavalla kuin runojen merkitys ei ole suoraan
tekstistä luettavissa.
oma ateismini oli tosiaan aika vihaista
alkuvaiheessa. voisi melkein sanoa, että vihasin
jumalaa. ajauduin tappeluihin äitini kanssa
(aloin väitellä uskonasioista jo 12-vuotiaana).
jälkikäteen näkisin, että se ateismi ei ollut
ateismia, vaan pikemmin kielteistä kristinuskoa,
jota irtaantumisvaiheessa aika usein on. sama
negatiivisuus taitaa kyllä ilmestyä riippumatta
uskosta. vanhaa minää katsoo aina hetken
oudoksuen ja sille saattaa hermostua, siitä ei
välttämättä ole ylpeä. en minäkään ihan kaikesta,
mitä tuli viha-ateistina lauottua ole ylpeä.
täytyy sanoa, että uskovaiset itse kyllä tekivät
oman osansa saadakseen minut hermostumaan. yksi
keskustelu 'kristityn' kanssa johti tilanteeseen,
jossa nuori nainen 'kuvainnollisesti' pisti
sormet korviinsa ja alkoi toistaa mantraa: "olet
antikristus." se taisi olla ensimmäisiä kertoja,
kun olin rauhallisesti ja vakuutin itselleni,
että tällä kertaa otan kristityn kristittynä, en
puhu uskonasioista. vastasin kuitenkin
rehellisesti kysymykseen: "uskotko jumalaan?" se
siitä sitten. tieto on rauhoittanut minua
valtavasti, samoin se, että olen antanut itse
itselleni vapauden olla tietämättä kaikkea. en
pysty vastaamaan, miten maailman on syntynyt,
eikä sillä ole minulle merkitystä. en myöskään
pysty vastaamaan, mihin avaruus loppuu, samasta
syystä. aika- ja tila-avaruus ääripäissään ovat
minulle ja luultavasti kaikille suuria
tuntemattomia, mutta sen tuntemattoman edessä
harvat vain levittelevät käsiään. minua se vapaus
rohkaisee eteenpäin.
viimeiset vuodet olen elänyt huomattavasti
vastaanottavampana kuin koskaan ennen. minulla
oli aika tiukkoja päämääriä vielä reilu 10 vuotta
sitten, joista sittemmin luovuin ja siitä
huolimatta niistä monia saavutin. ajelehdin
niihin. joku pitäisi tätä johdatuksena ja
kohtalona. itse olen ollut viime viikkoina valmis
uskomaan kohtaloon. minulle rakas ihminen lähti
tästä, julmasta maailmasta oman käden kautta 5
viikkoa sitten. puhuin asiasta paljon ja jaoin
tämän ihmisen minulle kirjoittamaansa tarinaa
luettavaksi. tämän johdosta törmäsin itselleni
hyvin tärkeisiin ihmisiin, sen kannalta, mitä
haluan elämässäni tehdä. johdatusta? miksi jumala
johdattelisi ateistia, jonka tietää pysyvän
ateistina? jos jumala tarpeeksi johdattelee minua
tässä maailmassa, maailmasta tulee ateistinen.
siksi se olisi jumalalta tyhmää. omalta
kannaltani sekin on samantekevää, ajatukseni
elävät kirjoituksissani ja niiden ihmisten
mielissä, jotka niitä lukevat. ja minulle
johdatus, kohtalo tarkoittaa samaa asiaa kuin
sattuma. näiden termien välillä on tehtävä selvä
ero ja mielestäni kaikki mikä vähänkään sattuu
sattumalta, tapahtuu uskovien
maailmankatsomukseen mukaan johdateltuna tai
kohtalosta. determinismin mukaan vahinkoja ei
tapahdu.
nyt alkaa vatsa murista, joten pitää lähteä
haukkaamaan jotain. jatketaan taas. käyvät aina
pidemmiksi nämä viestit...
Ateistit käyvät tälläkin palstalla ko. epäuskon
sotia.
niin eclipseä. Kuule, tuskin ateisti paljon
päänuppiaan vaivaa sellaisella mihin ei edes usko.
Niin sitä luulisi, mutta yllättävän paljon
ateisteiksi julistautuneet ihmiset täälläkin
asioita vatvoo ja jopa puhuvat saatanasta,
vaikkei ateistin tietysti pitäisi siihenkään
uskoa.
Mutta tälläkin palstalla ateistien arvuuttelu on
osoittanut että asia on vähän erilailla kuin sinä
väität.
Minäkin olen potkinut pistintä vastaan, armo oli
siltikin minua suurempi, minun parhaaksi.