Perityn epätäydellisyyden vuoksihan me kaikki olemme ”kateuteen taipuvaisia”,
ja jopa ne, jotka ovat olleet kauan kristittyjä,
voivat toisinaan kadehtia toisten olosuhteita, omaisuutta, palvelustehtäviä
tai kykyjä (Jaak. 4:5).
Esimerkiksi perheellinen veli voi kadehtia kokoaikaiselle sananpalvelijalle avautuvia tilaisuuksia tajuamatta, että tämä saattaa olla hieman kateellinen perheelliselle miehelle, jolla on lapsia....
Miten voimme pitää huolen siitä, ettei tällainen kateus riko ykseyttämme?
Meidän on helpompi karttaa kateutta, kun muistamme, että kristillisen seurakunnan voideltuja jäseniä verrataan Raamatussa ihmisruumiin osiin. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 12:14–18.)
Vaikka esimerkiksi silmä on näkyvämmällä paikalla kuin sydän,
ne molemmat ovat meille arvokkaita.
Samoin Jehova pitää arvossa kaikkia seurakunnan jäseniä,
vaikka jotkut ovatkin joskus näkyvämmässä osassa kuin toiset.
Omaksukaamme siis veljistämme Jehovan näkemys.
Emme halua kadehtia toisia vaan osoitamme heitä kohtaan henkilökohtaista kiinnostusta.
Näin teemme entistä selvemmäksi,
miten tosi kristityt eroavat niistä, jotka kuuluvat kristikunnan kirkkoihin.
ja jopa ne, jotka ovat olleet kauan kristittyjä,
voivat toisinaan kadehtia toisten olosuhteita, omaisuutta, palvelustehtäviä
tai kykyjä (Jaak. 4:5).
Esimerkiksi perheellinen veli voi kadehtia kokoaikaiselle sananpalvelijalle avautuvia tilaisuuksia tajuamatta, että tämä saattaa olla hieman kateellinen perheelliselle miehelle, jolla on lapsia....
Miten voimme pitää huolen siitä, ettei tällainen kateus riko ykseyttämme?
Meidän on helpompi karttaa kateutta, kun muistamme, että kristillisen seurakunnan voideltuja jäseniä verrataan Raamatussa ihmisruumiin osiin. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 12:14–18.)
Vaikka esimerkiksi silmä on näkyvämmällä paikalla kuin sydän,
ne molemmat ovat meille arvokkaita.
Samoin Jehova pitää arvossa kaikkia seurakunnan jäseniä,
vaikka jotkut ovatkin joskus näkyvämmässä osassa kuin toiset.
Omaksukaamme siis veljistämme Jehovan näkemys.
Emme halua kadehtia toisia vaan osoitamme heitä kohtaan henkilökohtaista kiinnostusta.
Näin teemme entistä selvemmäksi,
miten tosi kristityt eroavat niistä, jotka kuuluvat kristikunnan kirkkoihin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
*ykseyteen kasvetaan*
Jehovantodistajuudessa kysymys on yksimielisyyteen ja kritiikittömyyteen pakottamisesta, ei yksilön henkisestä kasvamisesta.
Tämä konkretisoituu aina silloin, kun yksittäinen Jehovan todistaja ilmaisee ajattelevansa jostakin opillisesta asiasta toisin kuin Vartiotorni-seuran virallinen oppi on. Hän saa aluksi vanhimmilta neuvontaa, mutta jos hän ei kadu ja pitää julkisesti kiinni omasta näkemyksestään, on edessä lopulta erottaminen Jehovan todistajista.
"Pysymmekö niiden selitysten tasalla, joita esitetään ”uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta” saatavissa julkaisuissa?" (Vartiotorni 15. maaliskuuta 2007)
"Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa." (Vartiotorni 15. marraskuuta 2009, s. 14)
Avioliitossakin kasvetaan yhteen, hitsudutaan ykseyteen...
Ajan mittaan siis ..
taikka erotaan...
Jehovat eivät saa erota. Sekin on ihme sääntö. Multaki otti suihin useamman kerran "eronnut" Jehova. Se kai on sallittua. Ihan hyvältä tuntui ja sai roiskia upeille suurille rinnoille.
Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkutekstissä on kohtia,
joissa sana di‧a′bo‧los esiintyy, mutta se ei tarkoita niissä Saa-tanaa,
joten se käännetään aivan oikein pienellä kirjaimella alkavalla yleisnimellä ”panettelija”.
Esimerkiksi Jeesus tarkoitti Juudasta, kun hän sanoi niille 12:lle:
”Yksi teistä on panettelija.” (Joh 6:70.)
Seurakunnan naisia varoitettiin olemasta panettelevia (1Ti 3:11; Tit 2:3).
Yksi ”viimeisten päivien” todisteista on se, että ”ihmiset tulevat olemaan – – panettelijoita” (2Ti 3:1–5).
Jehovan Israelille antama laki kielsi tuohon kansakuntaan kuuluvia panettelemasta toisiaan (3Mo 19:16).
Koko Raamatun yleissävy on sellaista kielen väärinkäyttöä vastaan
(2Sa 19:27; Ps 15:3; 101:5; San 11:13; 20:19; 30:10; Jer 6:28; 9:4).