"....... 2. Hypnoottinen pragmatiikka ja
kansakunnan menestys.
Raportit tri John B. Calhoun'in rottakokeista
ovat järkyttävää luettavaa.
Useimmat eläin- ja lintulajit muodostavat omien
lajiensa mukaiset yhteisöt. Näillä
luonnonvaraisilla yhteisöillä vallitsee omat
yhteispelin pelisääntönsä, jotka säätelevät sen,
miten kunkin yksilön on yhteisössään elettävä ja
toimittava. Näistä yhteispelin pelisäännöistä
muodostuu vähitellen yhteisöön kuuluvalle
yksilölle psykologinen lainalaisuus, joka
hallitsee yksilön kaikkia toimintoja ja
käyttäytymistä. Näillä yhteispelin pelisäännöillä
on aina tietty looginen tarkoitus ja ratkaiseva
merkitys yhteisön ja siihen kuuluvan yksilön
selviytymistä ja tulevaisuutta ajatellen. Ja
juuri näiden yhteispelin pelisääntöjen avulla
nämä yhteisöt ovat selviytyneet ja olleet
olemassa jo tuhansia vuosia
Näillä luonnonvaraisilla eläin- ja
lintuyhteisöillä on aina joukon johtaja, joka
pitää huolen siitä, että jokainen yksilö joukossa
toimii juuri näiden yhteispelin pelisääntöjen
mukaisesti. Joukon voimakkaimpana johtaja
palauttaa kurittomat yksilöt hyvinkin
määrätietoisesti ja voimakkain ottein
järjestykseen. Nämä järjestykseen palauttamiset
saattavat tuntua joskus hyvinkin raaoilta ja
väkivaltaisilta, mutta yksilön ja koko yhteisön
selviytymisen kannalta nämä ovat suorastaan
elämisen ehto. Esimerkiksi. Eläinten ja lintujen
kiima- ja soitinmenot ovat todellisia urosten
voimainmittelöitä, mutta lajin tulevaisuutta
ajatellen näillä on kuitenkin ratkaiseva merkitys
sikäli, että vain terveimmät ja voimakkaimmat
yksilöt pääsevät sukua jatkamaan. Näin vältytään
heikoilta tai häiriytyneiltä geeniperimiltä ja
laji pysyy vahvana ja selviytymiskelpoisena
hamaan tulevaisuuteen. Muuten lajin yksilöiden
välistä väkivaltaisuutta ei näissä yhteisöissä
esiinny. Tai jos esiintyykin, niin aina kun
taistelutilanteessa heikompi osoittaa
antautuneensa, niin voimakkaampi ei enää koske
tähän antautuneeseen lajitoveriinsa. Niin ikään
kulloinkin vallitseva ravintotilanne säätelee
suoraan yhteisöön syntyvien yksilöiden määrän.
Esim. hyvinä myyrävuosina ketun pentueet ovat
suuria kun taas heikkoina myyrävuosina kettu saa
vain muutaman pennun. Sama pätee myös metson
kohdalla. Syksyn hyvä marjasato merkitsee suuria
metsonpoikuuksia seuraavana keväänä kun taas
marjakato merkitsee katoa myös seuraavan kesän
metsäkanalintujen poikuuksissa. Kunkin lajin
luontainen säätelyjärjestelmä pitää huolen siitä,
että yhteisön jäsenmäärä pysyy lajin
selviytymisen kannalta sopivissa puitteissa.
Mikään laji ei siis luonnonvaraisena lisäänny
enempää kuin kulloinkin vallitseva ravintotilanne
sallii.
Aikanaan tri John B. Calhoun lähti kokeellisesti
tutkimaan rottayhteisässä vallitsevia yhteispelin
pelisääntöjä sekä näiden muutoksia silloin kun
näiden yhteisöjen elinolosuhteet muutetaan
luonnonvaraisesta poikkeavaksi. Tätä koetta
varten hän rakensi kolme erillistä, välittömästi
toistensa yhteydessä olevaa aitausta, jossa
kussakin oli oma rottayhteisö. Näitä aitauksia
yhdisti toisiinsa tarkoitusta varten asennetut
sillat, joita myöten rotat saattoivat vierailla
toisissa yhteisöissä. Niin ikään elin olosuhteet
olivat näissä yhteisöissä suorastaan
ihanteelliset. Ruokakupit olivat jatkuvasti
täynnä, niin että rotat saattoivat syödä mielin
määrin tarvitsematta tehdä ruokansa hankkimiseksi
mitään. Naarasrotilla olivat omat kammiot, joissa
ne saattoivat rauhassa hoitaa ja vaalia pentujaan
jne. Aluksi näissä rottayhteisöissä vallitsi
suorastaan paratiisilliset olosuhteet. Rotat
lisääntyivät ja olivat hyvinvoivia. Mutta sitten.
Vähitellen näiden rottayhteisöjen rotilla alkoi
ilmetä outoja käyttäytymisilmiöitä.
Luonnonvaraisessa rottayhteisössä johtajarotta
hallitsee omaa yhteisöään täysin suvereenisti ja
pitää huolen mm. siitä, että nuorilla
rottauroksilla ei ole mahdollisuutta paritteluun
naaraiden kanssa. Nyt näissä kokeellisissa
olosuhteissa elävien rottayhteisöjen
hallitseminen kävi johtajarotalle mahdottomaksi
sen vuoksi, että näitä yhteisöjä yhdistävien
siltojen kautta naapuriyhteisöjen urosrotat
saattoivat vierailla naaraiden parissa ja
johtajarotta menetti hallintavaltansa omassa
yhteisössään. Seuraus tästä oli se, että kun
luonnonvaraisessa yhteisössä urosrotta ei koskaan
mene naarasrotan kammioon, vaan parittelu
tapahtuu kammion ulkopuolella, niin nyt
häiriökäyttäytymisten alettua ilmetä saattoi
kolmekin urosrottaa hyökätä naarasrotan kammioon
ja naarasrotta raiskattiin armotta. Tämän
seurauksena kävi niin, että naarasrotat
menettivät äidinsuojeluvaistonsa. Eivät enää
vaivautuneet tekemään kunnon pesää. Kuljettivat
jatkuvasti poikasiaan paikasta toiseen ja
pienimmänkin häiriöäänen kuultuaan jättivät
poikasensa ja urosrotat tulivat ja söivät nämä
poikaset suuhunsa. Tämä siitä huolimatta, että
ruokakupit olivat jatkuvasti täynnä. Niin ikään
näissä yhteisöissä rotat tappelivat jatkuvasti
keskenään pienimmästäkin syystä. Ja nyt ei enää
riittänyt heikomman antautuminen ja kurkkunsa
paljastaminen. Vahvemmat rotat tappoivat
heikommat armotta ja veri virtasi jatkuvasti
näissä rottayhteisöissä.
Näissä kokeellisissa ja luonnonvastaisissa
olosuhteissa syntyneiden ja kasvaneiden rottien
psykologinen käyttäytyminen oli häiriintynyt ja
muuttunut niin perusteellisesti, että tämä sama
häiriökäyttäytyminen näiden yhteisöjen rotilla
jatkui vielä senkin jälkeen kun olosuhteet näissä
yhteisöissä olivat palautuneet normaaliksi ja
lopputuloksena oli, että nämä rottayhteisöt
tuhoutuivat täydellisesti.
Nyt kaiken tämän jälkeen herää kysymys, voiko
ihmisyhteisöissä tapahtua samansuuntaista
kehitystä? Ja vastaus on, että kyllä voi; ja että
samansuuntaista kehitystä myös tapahtuu. Erona
näissä rottayhteisöissä tapahtuvan kehityksen ja
ihmisyhteisössä tapahtuvan kehityksen välillä on
vain se, että rottayhteisössä yhden sukupolven
ikä on vain muutamia vuosia ja muutokset sen
vuoksi nopeasti havaittavissa, sen sijaan yhden
ihmissukupolven ikä on useita kymmeniä vuosia ja
muutokset sen vuoksi hitaita ja vaikeasti
havaittavia. Mutta havaittavia kuitenkin......"
kansakunnan menestys.
Raportit tri John B. Calhoun'in rottakokeista
ovat järkyttävää luettavaa.
Useimmat eläin- ja lintulajit muodostavat omien
lajiensa mukaiset yhteisöt. Näillä
luonnonvaraisilla yhteisöillä vallitsee omat
yhteispelin pelisääntönsä, jotka säätelevät sen,
miten kunkin yksilön on yhteisössään elettävä ja
toimittava. Näistä yhteispelin pelisäännöistä
muodostuu vähitellen yhteisöön kuuluvalle
yksilölle psykologinen lainalaisuus, joka
hallitsee yksilön kaikkia toimintoja ja
käyttäytymistä. Näillä yhteispelin pelisäännöillä
on aina tietty looginen tarkoitus ja ratkaiseva
merkitys yhteisön ja siihen kuuluvan yksilön
selviytymistä ja tulevaisuutta ajatellen. Ja
juuri näiden yhteispelin pelisääntöjen avulla
nämä yhteisöt ovat selviytyneet ja olleet
olemassa jo tuhansia vuosia
Näillä luonnonvaraisilla eläin- ja
lintuyhteisöillä on aina joukon johtaja, joka
pitää huolen siitä, että jokainen yksilö joukossa
toimii juuri näiden yhteispelin pelisääntöjen
mukaisesti. Joukon voimakkaimpana johtaja
palauttaa kurittomat yksilöt hyvinkin
määrätietoisesti ja voimakkain ottein
järjestykseen. Nämä järjestykseen palauttamiset
saattavat tuntua joskus hyvinkin raaoilta ja
väkivaltaisilta, mutta yksilön ja koko yhteisön
selviytymisen kannalta nämä ovat suorastaan
elämisen ehto. Esimerkiksi. Eläinten ja lintujen
kiima- ja soitinmenot ovat todellisia urosten
voimainmittelöitä, mutta lajin tulevaisuutta
ajatellen näillä on kuitenkin ratkaiseva merkitys
sikäli, että vain terveimmät ja voimakkaimmat
yksilöt pääsevät sukua jatkamaan. Näin vältytään
heikoilta tai häiriytyneiltä geeniperimiltä ja
laji pysyy vahvana ja selviytymiskelpoisena
hamaan tulevaisuuteen. Muuten lajin yksilöiden
välistä väkivaltaisuutta ei näissä yhteisöissä
esiinny. Tai jos esiintyykin, niin aina kun
taistelutilanteessa heikompi osoittaa
antautuneensa, niin voimakkaampi ei enää koske
tähän antautuneeseen lajitoveriinsa. Niin ikään
kulloinkin vallitseva ravintotilanne säätelee
suoraan yhteisöön syntyvien yksilöiden määrän.
Esim. hyvinä myyrävuosina ketun pentueet ovat
suuria kun taas heikkoina myyrävuosina kettu saa
vain muutaman pennun. Sama pätee myös metson
kohdalla. Syksyn hyvä marjasato merkitsee suuria
metsonpoikuuksia seuraavana keväänä kun taas
marjakato merkitsee katoa myös seuraavan kesän
metsäkanalintujen poikuuksissa. Kunkin lajin
luontainen säätelyjärjestelmä pitää huolen siitä,
että yhteisön jäsenmäärä pysyy lajin
selviytymisen kannalta sopivissa puitteissa.
Mikään laji ei siis luonnonvaraisena lisäänny
enempää kuin kulloinkin vallitseva ravintotilanne
sallii.
Aikanaan tri John B. Calhoun lähti kokeellisesti
tutkimaan rottayhteisässä vallitsevia yhteispelin
pelisääntöjä sekä näiden muutoksia silloin kun
näiden yhteisöjen elinolosuhteet muutetaan
luonnonvaraisesta poikkeavaksi. Tätä koetta
varten hän rakensi kolme erillistä, välittömästi
toistensa yhteydessä olevaa aitausta, jossa
kussakin oli oma rottayhteisö. Näitä aitauksia
yhdisti toisiinsa tarkoitusta varten asennetut
sillat, joita myöten rotat saattoivat vierailla
toisissa yhteisöissä. Niin ikään elin olosuhteet
olivat näissä yhteisöissä suorastaan
ihanteelliset. Ruokakupit olivat jatkuvasti
täynnä, niin että rotat saattoivat syödä mielin
määrin tarvitsematta tehdä ruokansa hankkimiseksi
mitään. Naarasrotilla olivat omat kammiot, joissa
ne saattoivat rauhassa hoitaa ja vaalia pentujaan
jne. Aluksi näissä rottayhteisöissä vallitsi
suorastaan paratiisilliset olosuhteet. Rotat
lisääntyivät ja olivat hyvinvoivia. Mutta sitten.
Vähitellen näiden rottayhteisöjen rotilla alkoi
ilmetä outoja käyttäytymisilmiöitä.
Luonnonvaraisessa rottayhteisössä johtajarotta
hallitsee omaa yhteisöään täysin suvereenisti ja
pitää huolen mm. siitä, että nuorilla
rottauroksilla ei ole mahdollisuutta paritteluun
naaraiden kanssa. Nyt näissä kokeellisissa
olosuhteissa elävien rottayhteisöjen
hallitseminen kävi johtajarotalle mahdottomaksi
sen vuoksi, että näitä yhteisöjä yhdistävien
siltojen kautta naapuriyhteisöjen urosrotat
saattoivat vierailla naaraiden parissa ja
johtajarotta menetti hallintavaltansa omassa
yhteisössään. Seuraus tästä oli se, että kun
luonnonvaraisessa yhteisössä urosrotta ei koskaan
mene naarasrotan kammioon, vaan parittelu
tapahtuu kammion ulkopuolella, niin nyt
häiriökäyttäytymisten alettua ilmetä saattoi
kolmekin urosrottaa hyökätä naarasrotan kammioon
ja naarasrotta raiskattiin armotta. Tämän
seurauksena kävi niin, että naarasrotat
menettivät äidinsuojeluvaistonsa. Eivät enää
vaivautuneet tekemään kunnon pesää. Kuljettivat
jatkuvasti poikasiaan paikasta toiseen ja
pienimmänkin häiriöäänen kuultuaan jättivät
poikasensa ja urosrotat tulivat ja söivät nämä
poikaset suuhunsa. Tämä siitä huolimatta, että
ruokakupit olivat jatkuvasti täynnä. Niin ikään
näissä yhteisöissä rotat tappelivat jatkuvasti
keskenään pienimmästäkin syystä. Ja nyt ei enää
riittänyt heikomman antautuminen ja kurkkunsa
paljastaminen. Vahvemmat rotat tappoivat
heikommat armotta ja veri virtasi jatkuvasti
näissä rottayhteisöissä.
Näissä kokeellisissa ja luonnonvastaisissa
olosuhteissa syntyneiden ja kasvaneiden rottien
psykologinen käyttäytyminen oli häiriintynyt ja
muuttunut niin perusteellisesti, että tämä sama
häiriökäyttäytyminen näiden yhteisöjen rotilla
jatkui vielä senkin jälkeen kun olosuhteet näissä
yhteisöissä olivat palautuneet normaaliksi ja
lopputuloksena oli, että nämä rottayhteisöt
tuhoutuivat täydellisesti.
Nyt kaiken tämän jälkeen herää kysymys, voiko
ihmisyhteisöissä tapahtua samansuuntaista
kehitystä? Ja vastaus on, että kyllä voi; ja että
samansuuntaista kehitystä myös tapahtuu. Erona
näissä rottayhteisöissä tapahtuvan kehityksen ja
ihmisyhteisössä tapahtuvan kehityksen välillä on
vain se, että rottayhteisössä yhden sukupolven
ikä on vain muutamia vuosia ja muutokset sen
vuoksi nopeasti havaittavissa, sen sijaan yhden
ihmissukupolven ikä on useita kymmeniä vuosia ja
muutokset sen vuoksi hitaita ja vaikeasti
havaittavia. Mutta havaittavia kuitenkin......"
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko tähän mietitty jotain lääkettä? Minkälaista
toimintamallia tämän perusteella suositellaan
ihmisille?
Meillähän on johtajarotan apuna kaikenlaisia
säädöksiä, valveutuneita kansalaisia, poliiseja
ja armeija. Niillä on ainakin suomen oloissa
vielä kohtuullisen hyvin mielestäni pärjätty.
Selvisikö tässä tutkimuksessa mitä osia tuosta
rottien toiminnasta voi soveltaa ihmisten
vastaavaan? Ihmisissä ja rotissa kuitenkin on
eroja, ei tuota voi ihan yksi-yhteen tulkita. On
aika pöljästi sanottu kun todetaan että erona
on "vain" elinikä. Erona on miljardi muutakin
asiaa, ja yhteisiä tekijöitä ehkä kolme.
"........ Maailmanhistoria tuntee monia aikanaan
kukoistaneita suurvaltoja, jotka ovat nousseet
kukoistukseensa, mutta sitten hyvin lyhyessä
ajassa rappeutuneet ja jääneet vain muistoiksi
historian lehdille.
Nyt jos lähdemme perusteellisesti tutkimaan
näiden kansakuntien nousun, kukoistuksen ja tuhon
syitä, niin huomaamme, että nämä kansakunnat ovat
nousseet kukoistukseensa yksilöiden korkealla
henkisellä ja moraalisella ryhdillä. Kovalla
itsekurilla ja määrätietoisella työllä
kansakunnan menestymisen hyväksi. Mutta sitten on
käynyt niin, että uudet sukupolvet ovat hylänneet
korkean henkisen ja moraalisen ryhdin, hylänneet
yhteiskuntamoraalin sekä korkean elintason ja
yltäkylläisyyden keskellä lähteneet toteuttamaan
uusia ja vapaampia ihanteita ja moraalisääntöjä.
Seurauksena on ollut kansakunnan henkisen ja
moraalisen ryhdin rappeutuminen ja sen myötä koko
kansakunnan tuhoutuminen. Eli käytännössä sama
kehitysprosessi, joka tapahtui tri John B.
Calhoun'in suorittamissa rottakokeissa. Koko
yhteisön tuhoutumiseen johtava kielteinen kehitys
ja persoonallisuuden muutokset tapahtuvat
likipitäen kahden sukupolven aikana ja
ihmisyhteisössä tämä vaatii aikaa runsaat
viisikymmentä vuotta........"
kepolla ja rotalla ei liene tuota yhtä asiaa suurempaa eroa.
Liekö olen ollut oikeassa, kun olen aina
ajatellut heinojen murhien tekijöistä tai
saatananpalvonta rituaalien tekijöistä, että
heillä eiole ollut tarpeeksi vaikeaa elämässään
kun pitää tuolla tavalla toimia. Heinojen murhien
tekijätkin olivat ns. "hyvistä perheistä".
Vai liekkö tämä se luonnon tapa huolehtia että
liian hyviin olosuhteisiin päässyt populaatio
tuhoaa itse itsensä. Huolestuttavaa lähinnä on se
että en usko meidän sukupolvemme olevan mitenkään
erikoisessa asemmassa aikaisempiin verrattuna,
väistämätön tuho edessä?
Saattaisiko olla niin että Rooman oppineet
ajanlaskumme alussa huomasivat saman ilmiön ja
vielä viimeisenä keinona perustivat valtakuntaa
tukemaan kristinuskon? Rooman keisarihan jumalana
oli menettänyt merkityksesnsä.
Tää on Sulta selkeetä tekstiä. Tähän
johtopäätökseen päästäneen myös sosiologisilla
yms tutkimuksilla, vaan todennäköisesti liian
myöhään.
Olet antanut varoitussignaalin, vaan missä on
kuulijat? Ja missä toimeen tarttuvat
ruorinkääntäjät? Kyllä tässä pessimismi tuntuu
voittavan mielessäni.
mutu-tutkimuksissani olen havainnut ainakin, että
kun ihmisen "perustarpeet" (ruoka, asunto, työ =
varma toimeentulo, puoliso, lapset, auto,
känny,...)on OK eli elämä on tavallaan
"patatiisimaista", monet (varsinkaan urokset)
eivät jaksa tilanteesta pitkään nautiskella. He
lähtevät tietoisesti tai alitajuisesti hakemaan
jännitystä eli vaikeuttamaan elämäänsä. Tämä
onnistuu helposti irtosuhteiden, viinan,
huumeiden ja/tai epämääräisten kavereiden
kanssa. Tämä on ymmärettävää, kun huomioi, että
evoluutio on aina suosinut yksilöitä, jotka ovat
jaksaneet taistella ruuasta, parhaasta reviiristä
ja olemassaolosta. Nyt ei ole mitään tällaista
"actionia", ihminen joko turhautuu tai järjestää
itselleen vaikeuksia voitettavaksi.
Nyky-yhteiskunnassa on ilmeistä, että
ihmisurosten "renttuus" aiheuttaa ihmisnaaraissa
haluttomuutta perheen perustamiseen. Kun ei ole
luotettavia miehiä, naiset eivät tee jälkeläisiä,
koska eivät yksin voisi taata niiden
selviytymistä. Tämä ainakin tukee rottakokeessa
havaittua äidinvaistojen sekoamista urosten
sekoamisen seurauksena. Toisaalta tiedetään
sekin, että esim. työttömyys, joka vastannee
luontaiskulttuurin katovuosia, vähentää ihmisten
lisääntymistä.
".......
Ensinnäkin. Kodin merkitys lasten henkisen kasvun
lähtökohtana.
Jokainen lapsi tarvitsee, kasvaakseen ehyeksi ja
tasapainoiseksi persoonaksi, ehyen ja turvallisen
kodin henkisen ilmapiirin. Kodin myönteinen ja
turvallinen henkinen ilmapiiri on se suojakuori,
jonka sisällä lapsi voi toteuttaa omaa henkistä
luovuuttaan ja kasvaa siihen henkiseen
kypsyyteen, jonka avulla hiin voi kohdata
ympäröivän maailman ilman estoja, pelkoja ja
ahdinkoja. Ja jotta tämä saavutettaisiin, lapsi
tarvitsee isän voimakkuuden ja rohkeuden
turvakseen sekä äidillisen rakkauden kypsyäkseen
emotionaaliseen kanssakäymiseen suhteessa
lähimmäisiin ja ympäröivään maailmaan ja tämän
saavuttamiseksi lapsi tarvitsee vanhempien ehyen
ja harmonisen avioliiton.
Yksi avioliiton menestymisen keskeisimpiä
edellytyksiä on aviollinen uskollisuus, joka voi
toteutua käytännössä vain silloin jos ihminen
kasvaa korkeaan sukupuolimoraaliin aivan
lapsuudestaan ja nuoruusvuosistaan alkaen. Tätä
korkeaa sukupuolimoraalia on mm. Raamattu
opettanut vuosituhansia. Samoin tätä korkeaa
sukupuolimoraalia ovat vanhemmat sukupolvet
kunnioittaneet ja opettaneet aivan meidän
päiviimme asti. Kuitenkin viimeisten vuosien ja
parin viimeisen vuosikymmenen aikana tässä
suhteessa on tapahtunut huolestuttavaa kehitystä.
Aivan määrätietoisesti kansakuntamme keskuudessa
on lähdetty romuttamaan korkeaa sukupuolimoraalia
ja aviollista uskollisuutta korostavia eettisiä
ihanteita. "Eletään nykyaikaa". Tämä kielteinen
kehitys on nähtävänä kaikissa
yhteiskuntapiireissä. Lainsäädäntövallan
toimissa. Julkkisten ja muiden
julkisoikeudellisessa asemassa olevien toistuvina
avioeroina ja uusina avioliittoina. Avoparien
hyväksymisenä tasavertaiseen asemaan avioliitossa
elävien kanssa jne. Nyt tämän kielteisen
kehityksen luoman henkisen ilmapiirin satoa
niittää koko kansa. Aborteista on tullut
julkisesti hyväksytty ehkäisymenetelmä. HIV-
tartunta leviää myös meidän maassamme ja on jo
saavuttamassa syrjäisimmätkin seudut. Nyt kun
aviollinen uskollisuus on menettänyt arvonsa, on
tämä johtanut siihen, että liki puolet maassamme
solmituista avioliitoista päättyy avioeroon. Nyt
kaikki tämä aiheuttaa paljon inhimillistä
kärsimystä ja muokkaa jatkuvasti ihmisten
persoonallisuutta ja kaikkein voimakkaimmin tämä
heijastuu lasten henkisessä kehityksessä ja
heidän eettisen ja moraalisen maailmankuvan
muodostumisessa. Sen vuoksi, että lapsilta jää
kokematta ehyen kodin turvallisuus ja rakkaus,
heillä tulee esiintymään lisääntyvässä määrin
mielenterveysongelmia, taipumusta huumeisiin sekä
rikollisuuteen. Vaikeuksia suhteissa toisiin
ihmisiin. Estoja, heikkoa koulumenestystä jne. Ja
siinä vaiheessa kun nämä lapset ovat avioitumisen
iässä ja saavat omia lapsia, nämä ongelmat
tulevat heijastumaan entistäkin voimakkaampina
heidän lapsissaan ja heidän kauttaan koko
yhteiskunnassa......."
Enemmän osoitteessa:
http://www.aretalogia.com/pragmatiikka/pragmatiikk
a.2.htm
Luonnossahan ne ruokakupit eivät ole kokoajan
täynnä. Ja yhteisöthän olivat suljetuissa
aitauksissa,vaikka pääsivät tosin kahteen
muuhunkin. Käyttäytymistutkimuksessa ihan hyvä
koe.