Elämän alasajo alkaa tavallisimmin työttömäksi joutumisesta.
Aluksi asia ei tunnu niin kamalalta tai vakavaltakaan. Yritetään vain sinnitellä ja odotellaan parempaa päivää. Koetetaan löytää uutta työtä ja ollaan aktiivisia kunnes huomataan, että on tosi kysymyksessä. Raha ei riitäkään siihen asti kunnes anotut päivärahat tulevat, on pakko ryhtyä anelemaan lisäaikaa maksuihin kun tilille ei tule mitään vielä pitkiin aikoihin.
Siinä vaiheessa kun huomataan, että rahaa ei todellakaan tule ainakaan kahteen tai kolmeen kuukauteen, alkaa jo huolestuttamaan. Miten asiat voivat olla näin? Säästöt on jo käytetty ja tili on tyhjä.
Toivo elää kuitenkin, eiväthän nämä ole kuin pieniä, tilapäisiä ongelmia. Pian lapset taas pääsevät harrastuksiinsa ja sunnuntaisin on pöydässä paistia, kuten kaikilla tavallisilla ihmisillä. Teatteri- ja konserttikäynnit on nyt tilapäisesti lopetettava.
Pian on kuitenkin lopetettava myös kaupassa ja huoltamolla käynnit kun ei ole yhtään rahaa enää jäljellä.
Kun päivärahat lopulta saapuvat kolme kuukautta hakemisen jälkeen, on maksettava kolmen kuukauden laskut. Rahaa ei jää lainkaan ja osa laskuista jää maksamatta. On käännyttävä toimeentuloluukun puoleen, että saataisiin ruokaa. Kun päätös tulee on hämmästys melkoinen: tukea ei myönnetä koska saadut tulot ovat liian suuret viimeisen kuukauden aikana johtuen takautuvasta maksusta.
Lapsilisillä ostetaan ruokaa, laskuista alkaa tulemaan karhuja ja toisia karhuja. Ei enää jakseta soittaa ja selitellä olosuhteita useaan paikkaan. Sähkölaitos, vesilaitos, jätteet, ruokakauppa, tv-lupa, sanomalehti – kaikki maksut myöhästyvät ja vähitellen osa niistä siirtyy perintäyhtiön omistukseen. Kun lasku on myyty perintäyhtiölle on loppu jo lähellä. Perintäyhtiössä katsotaan kuinka riippuvainen henkilö on luottotiedoistaan ja mitä riippuvaisempi, niin sitä kovemmat otteet. Opiskelija viedään nopeasti käräjäoikeuteen ja määrätään hurjat kulut, koska hän ei voi opiskella ilman opintolainaa, jota ei myönnetä jos on luottorekisterissä merkintä. Muut tapaukset voivat odottaa rauhassa aikaa parempaa ja voidaan jopa viedä ulosottoon, joka on halpa ja rehellinen tapa periä maksuja.
Perintäyhtiöiden karhukirjeet ovat puistattavia ja sellaisiksi ne onkin tarkoitettu. Kuitenkin ihminen jolla ei ole yhtään rahaa työn puuttumisen vuoksi on omituisessa asemassa suhteessa perintäyhtiöihin. Osa yrittää tehdä maksusopimuksia, vaikka ne ovat epärealistisia. Kahden kympin laskusta pitäisi maksaa lähes sata euroa. Onko todella totta, että juuri rahattomat maksavat eniten noille lakimiehille? Kyllä se on. Ne jotka eivät kykene maksamaan nyt, maksavat heti rahaa saatuaan kaiken mitä ovat kasaan haalineet – noille koronkiskureille. Herää kysymys: kuka tuollaiseen virkaan kehtaa ryhtyä? Toden totta, lama-aikana kannattavin yritys on todellakin perintäyhtiö. Valitettavasti se ei peri niiltä, jotka ovat tahallaan jättäneet laskunsa maksamatta, vaan niiltä, jotka eivät pystyneet niitä aikoinaan maksamaan.
Tämä seikka olkoon tiedossa ja mielessä siellä perintäyhtiöiden toimistoissa, mieluiten koko ajan ja tulkoon se öisinkin myös heidän uniinsa ja muistukoon mistä raha tulee. Nimittäin juuri siitä reikäisestä lompakosta, joka on resuisen kirpputorilta ostetun takin taskussa.
Aluksi asia ei tunnu niin kamalalta tai vakavaltakaan. Yritetään vain sinnitellä ja odotellaan parempaa päivää. Koetetaan löytää uutta työtä ja ollaan aktiivisia kunnes huomataan, että on tosi kysymyksessä. Raha ei riitäkään siihen asti kunnes anotut päivärahat tulevat, on pakko ryhtyä anelemaan lisäaikaa maksuihin kun tilille ei tule mitään vielä pitkiin aikoihin.
Siinä vaiheessa kun huomataan, että rahaa ei todellakaan tule ainakaan kahteen tai kolmeen kuukauteen, alkaa jo huolestuttamaan. Miten asiat voivat olla näin? Säästöt on jo käytetty ja tili on tyhjä.
Toivo elää kuitenkin, eiväthän nämä ole kuin pieniä, tilapäisiä ongelmia. Pian lapset taas pääsevät harrastuksiinsa ja sunnuntaisin on pöydässä paistia, kuten kaikilla tavallisilla ihmisillä. Teatteri- ja konserttikäynnit on nyt tilapäisesti lopetettava.
Pian on kuitenkin lopetettava myös kaupassa ja huoltamolla käynnit kun ei ole yhtään rahaa enää jäljellä.
Kun päivärahat lopulta saapuvat kolme kuukautta hakemisen jälkeen, on maksettava kolmen kuukauden laskut. Rahaa ei jää lainkaan ja osa laskuista jää maksamatta. On käännyttävä toimeentuloluukun puoleen, että saataisiin ruokaa. Kun päätös tulee on hämmästys melkoinen: tukea ei myönnetä koska saadut tulot ovat liian suuret viimeisen kuukauden aikana johtuen takautuvasta maksusta.
Lapsilisillä ostetaan ruokaa, laskuista alkaa tulemaan karhuja ja toisia karhuja. Ei enää jakseta soittaa ja selitellä olosuhteita useaan paikkaan. Sähkölaitos, vesilaitos, jätteet, ruokakauppa, tv-lupa, sanomalehti – kaikki maksut myöhästyvät ja vähitellen osa niistä siirtyy perintäyhtiön omistukseen. Kun lasku on myyty perintäyhtiölle on loppu jo lähellä. Perintäyhtiössä katsotaan kuinka riippuvainen henkilö on luottotiedoistaan ja mitä riippuvaisempi, niin sitä kovemmat otteet. Opiskelija viedään nopeasti käräjäoikeuteen ja määrätään hurjat kulut, koska hän ei voi opiskella ilman opintolainaa, jota ei myönnetä jos on luottorekisterissä merkintä. Muut tapaukset voivat odottaa rauhassa aikaa parempaa ja voidaan jopa viedä ulosottoon, joka on halpa ja rehellinen tapa periä maksuja.
Perintäyhtiöiden karhukirjeet ovat puistattavia ja sellaisiksi ne onkin tarkoitettu. Kuitenkin ihminen jolla ei ole yhtään rahaa työn puuttumisen vuoksi on omituisessa asemassa suhteessa perintäyhtiöihin. Osa yrittää tehdä maksusopimuksia, vaikka ne ovat epärealistisia. Kahden kympin laskusta pitäisi maksaa lähes sata euroa. Onko todella totta, että juuri rahattomat maksavat eniten noille lakimiehille? Kyllä se on. Ne jotka eivät kykene maksamaan nyt, maksavat heti rahaa saatuaan kaiken mitä ovat kasaan haalineet – noille koronkiskureille. Herää kysymys: kuka tuollaiseen virkaan kehtaa ryhtyä? Toden totta, lama-aikana kannattavin yritys on todellakin perintäyhtiö. Valitettavasti se ei peri niiltä, jotka ovat tahallaan jättäneet laskunsa maksamatta, vaan niiltä, jotka eivät pystyneet niitä aikoinaan maksamaan.
Tämä seikka olkoon tiedossa ja mielessä siellä perintäyhtiöiden toimistoissa, mieluiten koko ajan ja tulkoon se öisinkin myös heidän uniinsa ja muistukoon mistä raha tulee. Nimittäin juuri siitä reikäisestä lompakosta, joka on resuisen kirpputorilta ostetun takin taskussa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä ja asiallinen kirjoitus, pitäisi julkaista Hesarissa.
Minäkin luulin aikaisemmin että ihmisten luoma yhteiskunta olisi jollakin tavalla suunniteltu ihmisille. Ainoa millä nyky-yhteiskunnassa pärjää on niin suuri kierous etteivät väärien laskujen kirjoittajat, perintätoimistot, oikeudenpalvelijat, asianajajat, ulosottomiehet, sosiaalitoimiston virkailijat, lastenvalvojat, mikä tahansa virkavalta ja yksittäiset ihmiset pääse koskaan mitenkään vaikuttamaan ihmisen elämään. Kaikki mikä on suunniteltu ihmisten"auttamiseksi" kääntyy heidän henkiseksi ja ruumiilliseksi pahoinpitelyksi (nälkä ja muu kurjuus suistaa sairauteen ja se on ruumiillista pahoinpitelyä). Ihminen mustamaalataan julkisesti ja häväistään lähiympäristössään. Jos joku ihan oikeasti vielä kuvittelee että ihmisellä olisi jotain arvoa on äärimmäisen onnekas "hölmö". Minua kauhistutti kun kuulin aikaisemmin sanontoja että raha on nykymaailman suurin jumala. Se ei olekaan raha vaan toinen ihminen joka käyttää rahaa nujertaakseen toisen ihmisen henkisesti ja ruumiillisesti.Jos asiat pysyisivät raitellaan ja opikeudenmukaisesti, ja maksetaan kertyneet velat joista ahne kauppias ja ihmisten hyväuskoisuutta hyväksikäyttävä ahne yhteiskunta ja manipuloiva mainonta korvaisi osan, niin ihmiselämällä olisi edes jonkinlainen arvo. Ihmisarvo otetaan pois myös niiltä jotka elävät köyhyydessä koska eivät ota velkaa, ei minkäänlaista, eivät omista mitään, eivät kuluta kuin minimin ja kulkevat ikivanhoissa vaatteissa. Eli niin tai näin ihmisarvo otetaan pois! ja toiset ihmiset sen ottavat pilkatakseen ylenkatsoakseen ja nöyryyttääkseen, eli ollakseen parempia kuin muut tai pysyaäkseen mukana kauppiaitten yms. luomassa harhayhteiskunnassa missä kierot ihmiset käyttävät lauma-aivoitettuja hyväkseen. .
Fatta kyllä pitää huolen, on jo pitänyt 17 vuotta.
Ihan turha kuvitella että lähtisin 9€ orjatöihin, minulta on yritetty laskea 20 ja 40% tuista, olen valittanut jokakerta, ja tuet ovat palanneet.
Harkinnanvaraistakin olen saanut ainakin kerran vuodessa joulun alla. Koko vuosi pitää ymmärtää pedata joulun rahattomutta ja kyvyttömyyttä ostaa tarpeelliset lahjat.