Hei olen 19-vuotias.
Pääsin perus koulusta jo yli kolme vuotta sitten ja sen jälkeen olen ollut aivan hukassa, ajattelin mennä ammattistartille mutta siellä kaikki oli juuri niitä 15v kakaroita eikä se ole nyt enää edes ole vaihtoehto. olin lukiossa ja 2 eri ammattikoulu linjalla.
Olen käynyt 14vuotiaasta asti kesätöissä, viikonlopputöissä ja kiireapulaisena eräässä tuttavaperheen pienyrityksessä.
Minut irtisanottiin viime keväänä, koska koulut eivät edenneet. En saanut edes kesätöitä viime kesänä.
Olen ollut aivan voimat poissa jo 9 luokan lopusta asti. Aloitin lukion, kun en tiennyt mitä haluan sitten isona tehdä. Huomasin kuitenkin pian että lukiolla ei ole minulle mitään tarjottavaa. tapasin nykyisen tyttöystäväni ja elämä hymyili vähäsen.
Vaihdoin lukiosta ammattikouluun siitä alkoi siten todelliset ongelmat. Aloin lintsaamaan ja itkin usein, kun kukaan ei pitänyt minuun yhteyttä.
Kävin lääkärillä valittamassa masennusta, sieltä heti oltiin tarjoamassa lääkkeitä, mutta en minä millään lääkkeillä mitään tee niin minulle laitettiin 2kk sairaslomaa. En saanut käydä töissä. Elämäni pisimmät kaksi kuukautta. Sitten palasin kouluun ja kaverit oli että missä mä oon ollu. Mä olin vaan että ei huvittanut tulla kouluun.
Muutin tässä vaiheessa tyttöystäväni kanssa yhteen
Sairasloman jälkeen vaihdoin alaa melkein heti. Taas oli kaikki hyvin, mutta ei kauaa, masennuin ja kaikki tuntui olevan perseestä.
kävin koulussa ja viikon loput töissä.
Elämä tuntui tosi raskaalta.
Aloin taas lintsaamaan. Lopulta pistin opinnot jäihin silloin olin maaliskuu ja olin kesäkuun alkuu asti keskeytyksellä. Silloin työsuhteeni lopetettiin. taas olin tekemättä mitään siivoilin ja katselin telkkaa kotona alkoholia otin tosi usein, vaikka olin itsekseni. En saanut kesätöitä mistään. Kesä meni.
Aloitin taas syksyllä opintoni.
Tyttöystäväni valmistui ja pääsi töihin. Hän kuitenkin valittaa vähän väliä raha pulaa ja käskee minun etsiä töitä. Vastaan aina että opiskelen ja se nähtiin jo että en pysty käymään töissä opiskella.
Tilanne stressaa, koska olen ammattikoulun 1 luokalla ja armeija vielä käymättä
eli töihin pääsen joskus 4 vuoden päästä jos saan tämän tutkinnon suoritettua.
En tiedä yhtään miten pääsisin eteenpäin elämässä.
Masennusta pukkaa, stressi kova ammattikoulussa teen aineet pienryhmässä että voisin keskittyä paremmin. Nyt meillä olisi työharjoittelu jakso, mutta olen alkanut pelkäämään työpaikkoja stressin takia ja jäin kouluun tekemään opintojani eteenpäin työharjoittelut vain siirtyvät myöhemmälle.
Käyn psykiatrilla kerran kuukaudessa puhumassa, puhun myös asioista tyttöystäväni kanssa.
Alkoholia en käytä edes joka kuukausi nykyään.
Minusta tuntuu että kaikki ajattelee, että olen saamaton ja laiska nykynuori.
Pääsin perus koulusta jo yli kolme vuotta sitten ja sen jälkeen olen ollut aivan hukassa, ajattelin mennä ammattistartille mutta siellä kaikki oli juuri niitä 15v kakaroita eikä se ole nyt enää edes ole vaihtoehto. olin lukiossa ja 2 eri ammattikoulu linjalla.
Olen käynyt 14vuotiaasta asti kesätöissä, viikonlopputöissä ja kiireapulaisena eräässä tuttavaperheen pienyrityksessä.
Minut irtisanottiin viime keväänä, koska koulut eivät edenneet. En saanut edes kesätöitä viime kesänä.
Olen ollut aivan voimat poissa jo 9 luokan lopusta asti. Aloitin lukion, kun en tiennyt mitä haluan sitten isona tehdä. Huomasin kuitenkin pian että lukiolla ei ole minulle mitään tarjottavaa. tapasin nykyisen tyttöystäväni ja elämä hymyili vähäsen.
Vaihdoin lukiosta ammattikouluun siitä alkoi siten todelliset ongelmat. Aloin lintsaamaan ja itkin usein, kun kukaan ei pitänyt minuun yhteyttä.
Kävin lääkärillä valittamassa masennusta, sieltä heti oltiin tarjoamassa lääkkeitä, mutta en minä millään lääkkeillä mitään tee niin minulle laitettiin 2kk sairaslomaa. En saanut käydä töissä. Elämäni pisimmät kaksi kuukautta. Sitten palasin kouluun ja kaverit oli että missä mä oon ollu. Mä olin vaan että ei huvittanut tulla kouluun.
Muutin tässä vaiheessa tyttöystäväni kanssa yhteen
Sairasloman jälkeen vaihdoin alaa melkein heti. Taas oli kaikki hyvin, mutta ei kauaa, masennuin ja kaikki tuntui olevan perseestä.
kävin koulussa ja viikon loput töissä.
Elämä tuntui tosi raskaalta.
Aloin taas lintsaamaan. Lopulta pistin opinnot jäihin silloin olin maaliskuu ja olin kesäkuun alkuu asti keskeytyksellä. Silloin työsuhteeni lopetettiin. taas olin tekemättä mitään siivoilin ja katselin telkkaa kotona alkoholia otin tosi usein, vaikka olin itsekseni. En saanut kesätöitä mistään. Kesä meni.
Aloitin taas syksyllä opintoni.
Tyttöystäväni valmistui ja pääsi töihin. Hän kuitenkin valittaa vähän väliä raha pulaa ja käskee minun etsiä töitä. Vastaan aina että opiskelen ja se nähtiin jo että en pysty käymään töissä opiskella.
Tilanne stressaa, koska olen ammattikoulun 1 luokalla ja armeija vielä käymättä
eli töihin pääsen joskus 4 vuoden päästä jos saan tämän tutkinnon suoritettua.
En tiedä yhtään miten pääsisin eteenpäin elämässä.
Masennusta pukkaa, stressi kova ammattikoulussa teen aineet pienryhmässä että voisin keskittyä paremmin. Nyt meillä olisi työharjoittelu jakso, mutta olen alkanut pelkäämään työpaikkoja stressin takia ja jäin kouluun tekemään opintojani eteenpäin työharjoittelut vain siirtyvät myöhemmälle.
Käyn psykiatrilla kerran kuukaudessa puhumassa, puhun myös asioista tyttöystäväni kanssa.
Alkoholia en käytä edes joka kuukausi nykyään.
Minusta tuntuu että kaikki ajattelee, että olen saamaton ja laiska nykynuori.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ETKÄOLE