Stalin jatkosodan lopussa vittuuntui upseereihinsa totaalisesti.
Keväällä 1944 Suomi tiedusteli mahdollisutta aselepoon ja erllisrauhaan, Stalinille pääkohde oli koko sodan ajan ollut Berliini ja Saksa, Suomi oli vain mitätön sivurintama.
Suomi halusi aselevon 1939 rajonen pohjalta ja oli luopunut kaikista vaatimuksista.
Stalin kysyi omilta esikuntaupseereiltaan, että miten on, tehdäänkö aselepo vai ei.
Joukkoja tarvittiin Saksan rintamalle ja Suomi söi resursseja sieltä.
Puna-armeijan esikunnat vastasivat, että ei missään nimessä, he valtaavat Suomen tuossa tuokiossa, niillä joukoilla jotka on käytössä, saamme koko maan eikä vain jotain mitätöntä Karjalaa.
Kun sitten kesällä 1944 hyökkäys käynnistettiin, kolmen kuukauden kuluttua Puna-armeija oli vallannut sen alueen, minkä Suomi oli luvannut luovuttaa ilman taisteluja ja kaikki puna-armeijan yhtymät oli käytetty loppuun alueella, sekä uudet reservit mitä operaatio oli vaatinut. Nyt ne saatan tunarit haluisvat vielä lisäjoukkoja vaikka hyökkäys Berliiniä kohti oli käynnistynyt.
Stalinin vitutus oli armoton, oli tuhlattu aikaa ja resursseja kohteeseen, jonka hän olisi saanut laukaustakaan ampumatta, jos ei olisi uskonut noita puna-armeijan tunareita, koko Berliini valtaus oli vaakalaudalla, USA eteni lännessä vauhdilla ja hänellä kuluu joukkoja jossakin helvetin jeerassa eli Karjalan kannaksella.
Päätös aselevosta oli oikeastaan sitten aika helppo tehdä.
Keväällä 1944 Suomi tiedusteli mahdollisutta aselepoon ja erllisrauhaan, Stalinille pääkohde oli koko sodan ajan ollut Berliini ja Saksa, Suomi oli vain mitätön sivurintama.
Suomi halusi aselevon 1939 rajonen pohjalta ja oli luopunut kaikista vaatimuksista.
Stalin kysyi omilta esikuntaupseereiltaan, että miten on, tehdäänkö aselepo vai ei.
Joukkoja tarvittiin Saksan rintamalle ja Suomi söi resursseja sieltä.
Puna-armeijan esikunnat vastasivat, että ei missään nimessä, he valtaavat Suomen tuossa tuokiossa, niillä joukoilla jotka on käytössä, saamme koko maan eikä vain jotain mitätöntä Karjalaa.
Kun sitten kesällä 1944 hyökkäys käynnistettiin, kolmen kuukauden kuluttua Puna-armeija oli vallannut sen alueen, minkä Suomi oli luvannut luovuttaa ilman taisteluja ja kaikki puna-armeijan yhtymät oli käytetty loppuun alueella, sekä uudet reservit mitä operaatio oli vaatinut. Nyt ne saatan tunarit haluisvat vielä lisäjoukkoja vaikka hyökkäys Berliiniä kohti oli käynnistynyt.
Stalinin vitutus oli armoton, oli tuhlattu aikaa ja resursseja kohteeseen, jonka hän olisi saanut laukaustakaan ampumatta, jos ei olisi uskonut noita puna-armeijan tunareita, koko Berliini valtaus oli vaakalaudalla, USA eteni lännessä vauhdilla ja hänellä kuluu joukkoja jossakin helvetin jeerassa eli Karjalan kannaksella.
Päätös aselevosta oli oikeastaan sitten aika helppo tehdä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On se niin, ite teki omat mokat, eli usko omia kentsuja.
Stalin tajusi, että peli on sillä hetkeä ohi, mikäli halutaan ehtiä ensin Berliiniin.
Aika outo näkökanta, tuskin stalinia sellainen yksityikohta paljon kiinnosti, sen sijaan rintamalla turhaan kuolleiden miljoonia omaisia varmasti vitutti oikeasti herra stalin, samoin niitä jotka jäivät rammoiksi.