Miten ottaisitte vastaan anteeksiannon

armoa ja totuutta asioissa sekä hänelle että itselle.

Henkisesti kehittynyt ihminen vastaisi, ettei ollut ymmärtänyt loukannneensa, pahoittelisi, ja ilmaisisi iloisuutensa siitä, että toinen on antanut anteeksi.

Tekopyhä sanoisi jotain tyyliin: "Jumala antaa sinulle anteeksi" (kun uskallat vihjata, että minä täydellinen tarvitsen sinun anteeksiantojasi, pyh.

Mielenterveydeltään heikossa kunnossa oleva voisi joutua shokkiin, kun omat pahat teot yhtäkkiä pakotettaisiin tietoisuuteen, kun niitä on yrittänyt itseltä piilotella vuosikaudet. Anteeksianto voi luhistuttaa kohteensa, 'uhrinsa'.

mitä Jumala tahtoo anteeksipyydettämän?

Kaikki tulee kuitenkin anteeksiantaa, jos tahtoo Jumalan tahdossa vaeltaa, ja sisältyy myös "Isä Meidän" -rukoukseen.

Samoin Jumalan tahto on anteeksi meidän syntejämme pyytävän, sillä sekin on opetettu samassa Jumalan antamassa rukouksessa.

Tuleeko meidän siis yleisesti ja myös asiakohtaisesti näitä käsitellä.

Jeesus opetti että jos meitä vastaan rikotaan, niin meidän tulee rikkoneen kanssa asia pyrkiä sopimaan eikä odottaa että rikkonut tekisi aloitteen. Tämä asettaa ´uhrin´ kyllä aikamoiseen henkiseen paineeseen, jos on tapahtunut heikolle henkistä väkivaltaa tai kiusaamista hankalan ihmisen tai useamman toimesta. Ainakin seurakunnassa tulee näin menetellä, eikä siten kenties opetuksensa koske ulkopuolisia kohtaan, sillä aivan mahdotonhan sellainen elämä olisi.

Tietysti Jeesus opetti myös väärintekijän sopimaan riitapuolensa kanssa ennenkuin lähestyy Jumalaa, mutta silloin tuleekin oleelliseksi myös se vaikeus mikä on väärin toista kohtaan, sillä toinen voi loukkantua hyvästä ja totuudellisesta ja jopa lähes kaikesta, jos on herkkä loukkaantumaan, jopa pelkästä katseesta, puhumattakaan vaikka toiseen asiaan liittyvästä naurahduksesta tai muusta asiaan kuulumattomasta mutta väärinymmärrettynä ´uhrille´ syyksi vaikka ihan verisesti loukkaantua.

On varmaan hyvä olla kuin viisas ja ymmärtäväinen ja myös osata etäisyyttä ottaa moniin asioihin, jotka eivät ole meille annettu kantaa otettavaksi, mutta tässäkin voidaan taas asiaa lähestyä "mikä on Jumalan tahto meidän suhteessa niihin?", sillä maailma on täynnä erinäisiä ja informaatiota pukkaa tuutin täydeltä jokaisesta informaatiolähteestä, tietysti näin liioitellen.

Kyllä Aabrahamin elämä teltassa oli hyvinkin erilaista kuin tämän ajan informaatioyhteiskunta, ja myös ihmisiä oli varmasti vähemmän puhumattakaan yhteiskunnallisista velvoitteista, niinkuin tämän päivän vanhemmille koulumaailmasta on jos minkälaista lapsiinsa liittyvää luokkarahamyyjäisistä harrastekerhomahdollisuuksiin.

Autuaat ne, jotka ottavat vastaan Herran Jeesuksen lunastuksen ja syntiemme sovituksen ja anteeksiannon, totisesti.

aloituksen kaltaisessa voi olla turha loukkaantuminen tai anteeksiantamattomuus tai väärinteko tai anteeksipyytämättömyys tai väärinkäsitys tai muut tämänkaltaiset.

Yksi elää elämänsä läpi kokematta koskaan toisia loukanneensa tai väärin tehneensä ja toinen kokee helposti väärin toisia kohtelevansa vaikka ei sitä tekisikään ja kolmas pyrkii kaikkia kunnioittamaan ja lähimmäisiään rakastamaan ja väärin tehdessään myös sopimaan toisen kanssa ja samoin väärinkohdeltuna joko ottaa asian esille tekijää kohtaan tai sitten sopimaan asian Jumalansa kanssa.

Meitä on moneksi ja onhan lukummekin ihan mahdottoman suuri ja kulttuureissa on omat tapansa nämä asiat hoitaa.

Yksi on kuitenkin yhteistä kaikille: Jeesus on Herra ja tahtoo hyvää hengellistä valoksi ja suolaksi suoda.

En etsinyt mitään uskonnollisia dogmeja, latteita kliseitä, vaan ajatuksianne ihmisinä. Harvat, todella harvat, ainakaan Suomessa, kohoavat noiden fraasiensa yläpuolelle, kasvavat henkisesti. Ja siinä zombie-tilassaan he luulevat olevansa esimerkillisen hurskaita. Sallikaa minun nauraa.

Kuvitelkaapa mielessänne jännittynyttä, hermostunutta, stressaantumutta naista, jolla silmät toljottavat ymmyrkäisinä ja ääni vapisee (tunnekiihkosta, pelosta, häpeästä?), kun hän höpöttää mihin tahansa tilanteeseen, johon hänellä ei ole järkevää vastausta: "Jeesus rakastaa sinua." Se on sellainen lyömäase, ressukoilla. Keskustelukumppani vaikenee, koska mitäpä tuollaisen kanssa keskustelisi, reppanan. Ja reppana pistää sen voittoisan uskonsa piikkiin ja jatkaa elämäänsä luullen olevansa jotenkin hyvä, vaikka on naurettava; rohkea, vaikka on kauhuissaan. He eivät ole uskonnolleen hyvää mainosta.

Vaikeinta on antaa anteeksi itselleen. Kun heräät aamulla johonkin vanhaan muistoon: teit jotain, jota nyt häpeät. Sanoit jotain väärälle ihmiselle, väärässä tilanteessa, sinulle naurettiin. Häpeä on ehkä kaikkein vaikein asia kestää, vaikeain asia antaa itselleen anteeksi. Kun jaksaisi muistaa, että olemme kaikki erehtyväisiä ihmisiä. Kun jaksaisi nauraa omille kömmähdyksilleen. Kun muistaisi, että ne, jotka ovat saavuttaneet sinua suuremman kehityksen asteen, ovat ehkä päässeet sinne kömmähdysten kautta. Jos ei koskaan tee mitään, ei opikaan mitään.

Yritän tällä hetkellä antaa anteeksi itselleni sen, että avauduin muutamia vuosia sitten ihmisille, jotka eivät olleet luottamuksen arvoisia, jotka nauhoittivat puhettani ja tekivät minusta naurettavan julkaisemalla nauhoja netissä. Yritän antaa heille anteeksi myös, mutta ensin itselleni. Anteeksi sen, etten ollut erehtymätön, että tilanteenarviointikykyni ja sosiaaliset taitoni olivat heikot ja että olin liian luottavainen ja hölösuinen, Tällä hetkellä tuntuu taas, etten jaksa, mutta ainahan olen jaksanut. Nuo 'pahantekijät' varmaan eivät tekosiaan enää edes muista. Miksi kiduttaisin itseäni rankaisemalla itseäni jatkuvasti. Ei se auta minua, eikä rankaise heitä. Anteeksianto vapauttaa minut elämään vapaasti.