Tässä tarinani, jos vaikka joku saisi lohtua itselleen vaikeaan elämäänsä, siitä että aina löytyy enemmän elämässään epäonnistuneita.
Olen 45-vuotais, työssä kohtalaisen hyvää palkkaa saava, ihanan miehen vaimo. Löysin elämäni rakkauden nelisen vuotta sitten, edellisestä avioliitosta 2 poikaa ja jonkin verran lainaa, maksaessani ex-mieheni ulos elämästäni. Elin 20 vuotta elämästäni täysin narsistisen ihmisen kanssa, paljon piti tapahtua ennen kuin sain tehtyä häneen pesäeron. Poikani ovat kummatkin täysi-ikäisiä, heillä elämässään menee hyvin.
Löysin siis elämäni miehen nelisen vuotta sitten. Lainaa minulla oli noin 15 000 euroa, autolaina ja ex-miehestäni ”eroon pääsy” –laina. Menimme naimisiin nykyisen mieheni kanssa 1,5 vuotta sitten; hän on parasta mitä minulle on sattunut sitten poikieni syntymän! Elämämme on parisuhteen puolesta ihanaa. valitettavasti hän sairastui n. 2,5 vuotta sitten. työ, jossa hän oli ehtinyt olemaan vasta 10 kk, sai jäädä ja pitkä sairausloma alkoi. pienien työtulojen vuoksi hän sai Kelalta vielä pienempää päivärahaa ja kun 300 päivää tuli täyteen, siirtyi hän minimi työttömyyskorvaukselle, eli kuussa jää käteen n. 400 euroa. Olemme tapelleet hänen tilanteestaan niin Kelan kuin eläkevakuutusyhtiön kanssa, tuloksetta. Ainoa päätös on hylky vaikka lääkärit ovat sitä mieltä, että hän ei ole kykeneväinen työelämään. Hän on masentunut tilanteestaan, elättäähän vaimo hänet, aikuisen miehen. Kaiken lisäksi hän ei myöskään sairauden vuoksi pysty tekemään kotitöitä, jotka jäävät minulle. Minulla ei ongelmaa ole siitä, ettei hän pysty meitä elättämään, enkä väheksy töitä, teen rakkaani eteen mitä vain. Kuitenkin viimeisen kahden vuoden aikana menomme ja tulomme eivät ole olleet balansissa; olen ottanut vähän lisää lainaa, että saan laskut hoidettua ja taas pienen lainan lisää tietäen, että jossain vaiheessa pää jää vetävän käteen. Miehelleni en hänen masennuksensa vuoksi ole asiasta puhunut, valitettavasti. Ehkä tilanne olisi toinen, jos olisin uskaltanut puhua…ehkä tilanne olisi parempi, ehkä huonompi. En voi tietää. Tällä hetkellä kokonaislainamäärä on noin 60 000 euroa, kuukausieristä en viitsi puhuakaan. Pystyisin helposti hoitamaan velat pois jos olisi vain yksi laina, jota maksaa. Kävin eilen pankista kysymässä ratkaisua, eikä sieltä tietty voida auttaa, kun ei omaisuutta ole. Iäkkäiltä vanhemmiltani en voi apua pyytää, sillä he ovat juuri ostamassa itselleen senioriasuntoa, eikä heillä ole vakuutta antaa. Soitin aamulla kunnan velkaneuvojalle; sain ajan helmikuulle. Onneksi meillä on toimiva edullinen auto ja halpa asunto, sekä kesäaikaan mahdollisuus kasvattaa perunat ja vihannekset kasvimaalla.
Omaa henkisestä tilastani olen huolestunut vasta viime aikoina, itku tulee vähän liian herkästi, yöt ovat unettomia ja toivottomuus valtaa mielen. Itse olen meidät tähän tilanteeseen saanut, miten pääsen pois, onko mieheni kuitenkin parempi olla ilman minua, kun kaikki valkenee?
Joulu on tulossa, se ei haittaa, sillä joulua on jokainen päivä, kun saan elää hänen kanssaan Emme tarvitse lahjoja tai ulkoista kimallusta, meillä on toisemme. Ehkä tämä on viimeinen joulumme yhdessä, aion tehdä siitä hänelle siitä ikimuistoisen.
Tämä ei ollut säälin haku kirjoitus, halusin vain purkaa sydäntäni. Mikäli olet samanlaisessa tilanteessa ja haluat vaihtaa ajatuksia, kirjoita minulle [email protected]
Joulun rauhaa kaikille!
Olen 45-vuotais, työssä kohtalaisen hyvää palkkaa saava, ihanan miehen vaimo. Löysin elämäni rakkauden nelisen vuotta sitten, edellisestä avioliitosta 2 poikaa ja jonkin verran lainaa, maksaessani ex-mieheni ulos elämästäni. Elin 20 vuotta elämästäni täysin narsistisen ihmisen kanssa, paljon piti tapahtua ennen kuin sain tehtyä häneen pesäeron. Poikani ovat kummatkin täysi-ikäisiä, heillä elämässään menee hyvin.
Löysin siis elämäni miehen nelisen vuotta sitten. Lainaa minulla oli noin 15 000 euroa, autolaina ja ex-miehestäni ”eroon pääsy” –laina. Menimme naimisiin nykyisen mieheni kanssa 1,5 vuotta sitten; hän on parasta mitä minulle on sattunut sitten poikieni syntymän! Elämämme on parisuhteen puolesta ihanaa. valitettavasti hän sairastui n. 2,5 vuotta sitten. työ, jossa hän oli ehtinyt olemaan vasta 10 kk, sai jäädä ja pitkä sairausloma alkoi. pienien työtulojen vuoksi hän sai Kelalta vielä pienempää päivärahaa ja kun 300 päivää tuli täyteen, siirtyi hän minimi työttömyyskorvaukselle, eli kuussa jää käteen n. 400 euroa. Olemme tapelleet hänen tilanteestaan niin Kelan kuin eläkevakuutusyhtiön kanssa, tuloksetta. Ainoa päätös on hylky vaikka lääkärit ovat sitä mieltä, että hän ei ole kykeneväinen työelämään. Hän on masentunut tilanteestaan, elättäähän vaimo hänet, aikuisen miehen. Kaiken lisäksi hän ei myöskään sairauden vuoksi pysty tekemään kotitöitä, jotka jäävät minulle. Minulla ei ongelmaa ole siitä, ettei hän pysty meitä elättämään, enkä väheksy töitä, teen rakkaani eteen mitä vain. Kuitenkin viimeisen kahden vuoden aikana menomme ja tulomme eivät ole olleet balansissa; olen ottanut vähän lisää lainaa, että saan laskut hoidettua ja taas pienen lainan lisää tietäen, että jossain vaiheessa pää jää vetävän käteen. Miehelleni en hänen masennuksensa vuoksi ole asiasta puhunut, valitettavasti. Ehkä tilanne olisi toinen, jos olisin uskaltanut puhua…ehkä tilanne olisi parempi, ehkä huonompi. En voi tietää. Tällä hetkellä kokonaislainamäärä on noin 60 000 euroa, kuukausieristä en viitsi puhuakaan. Pystyisin helposti hoitamaan velat pois jos olisi vain yksi laina, jota maksaa. Kävin eilen pankista kysymässä ratkaisua, eikä sieltä tietty voida auttaa, kun ei omaisuutta ole. Iäkkäiltä vanhemmiltani en voi apua pyytää, sillä he ovat juuri ostamassa itselleen senioriasuntoa, eikä heillä ole vakuutta antaa. Soitin aamulla kunnan velkaneuvojalle; sain ajan helmikuulle. Onneksi meillä on toimiva edullinen auto ja halpa asunto, sekä kesäaikaan mahdollisuus kasvattaa perunat ja vihannekset kasvimaalla.
Omaa henkisestä tilastani olen huolestunut vasta viime aikoina, itku tulee vähän liian herkästi, yöt ovat unettomia ja toivottomuus valtaa mielen. Itse olen meidät tähän tilanteeseen saanut, miten pääsen pois, onko mieheni kuitenkin parempi olla ilman minua, kun kaikki valkenee?
Joulu on tulossa, se ei haittaa, sillä joulua on jokainen päivä, kun saan elää hänen kanssaan Emme tarvitse lahjoja tai ulkoista kimallusta, meillä on toisemme. Ehkä tämä on viimeinen joulumme yhdessä, aion tehdä siitä hänelle siitä ikimuistoisen.
Tämä ei ollut säälin haku kirjoitus, halusin vain purkaa sydäntäni. Mikäli olet samanlaisessa tilanteessa ja haluat vaihtaa ajatuksia, kirjoita minulle [email protected]
Joulun rauhaa kaikille!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sellaista on elämä, kun ei osaa valita oikeita miehiä eikä irrottautua vääristä ajoissa. Eläisit joskus itsellesikin eikä vain muita varten.
Totta puhut kainalosauvaelämää, ensimmäisestä miehestä ois pitänyt eroon päästä paljon aikaisemmin. Tästä nykyisestä en halua luopua mistään hinnasta. Elän itselleni hänen kanssaan, vaikka taloudellisesti onkin mahdotonta.
Hieno kirjoitus, mielestäni toi rakkaus asia on mahtava pidä siitä kiinni. toki samalla tota velkaantumista pitää hillitä.
Kiitos sanoistasi velallinen täälläkin. Niin kauan kun on rakkautta, on toivoakin. Velkaantumisen kipukynnys on ylitetty, siitä ei ole pelkoa että sitä enää lisää ottaisin, kun vaan sais kaikki niputettua ei ois hätä päivää.
Teillä on velkaa 60000€. Teillä on siis jotain omaisuutta, mihin olette lainan hankkineet. Helpoin tapa maksaa lainat pois on myydä omaisuus.
Ei ole omaisuutta vaan kulutusluottoja useampaan paikkaan...Pienistä puroista syntyy lopulta iso joki. Auto on vuodelta 1991, vähän ajettu, siitä ei voi oikein luopua kun maalla asutaan eikä siitä varmaan saisi kuin 500 €. Myimme viime keväänä 5 vuotta sitten uutena ostamani auton pois ja koska vaihtoautoja oli (ja on vieläkin) paljon jäi autolainaa vielä auton myynnin jälkeen vähän maksettavaksi. Tiedän, että niin makaa kuin petaa ja tyhmästä päästä...etc.
"Tällä hetkellä kokonaislainamäärä on noin 60 000 euroa, kuukausieristä en viitsi puhuakaan."
Sinulla oli siis vanhaa lainaa 15 000, jota olit varmasti jo ehtinyt lyhennelläkin jokusen tonnin. Eli uutta lainaa on varovaisesti arvioiden tullut parin vuoden aikana 50 000 euroa. Miehesi minimityöttömyyskorvaus on sen parin vuoden aikana ollut yhteensä noin 10 000 euroa. Itse kerrot olevasi kohtalaisen hyvää palkkaa saava. Suomalaisen keskitulot on bruttona reilu 3 000 euroa kuukaudessa, joten sinun "kohtalaisen hyvä" nettopalkkasi lienee vähintään 25 000 euroa vuodessa, eli 50 000 euroa kahdessa vuodessa. Uudet lainat työkkärit palkkasi tekee yhteensä 110 000 euroa kahdessa vuodessa! Se on yli 150 euroa päivässä. Vaikka huomioisi lainojen maksun lainoilla, niin silti summa on sellainen, että lainaanne ette ole hankkineet pakon edessä, vaan mukavien kulutusjuhlien viettämiseksi.
"Pystyisin helposti hoitamaan velat pois jos olisi vain yksi laina, jota maksaa. Kävin eilen pankista kysymässä ratkaisua, eikä sieltä tietty voida auttaa, kun ei omaisuutta ole."
Etkä pystyisi. Olet viimeisen kahden vuoden aikana tehnyt 50 000 euroa miinustulosta. Ja nyt kuvittelet pystyväsi lopettamaan velaksi elämisen ja nipistämään lisäksi menoista niin paljon, että pystyisit lyhentämään 60 000 euron kulutusluottoa.
Tottahan tuossa kommentissasi on toinen puoli, holtittomasti olen käyttäytynyt. Sitä en ole kieltänyt. Mutta kun maksaa kulutusluottoja kulutusluotoilla, jää häntä vetävän käteen. Sen verran puolustan itseäni, että sairaudenhoitokulut ovat Suomessa yllättävän kalliita, varsinkin kun niitä joutuu käyttämään tiuhaan. Koska erikoislääkäreitä ei löydy terveyskeskuspalveluista, joutuu väkisinkin turvautumaan yksityisen puolen palveluihin.. ei ainakaan näin pieneltä paikkakunnalta tahdo apua saada. Lisäksi fysikaaliset, jatkuvat lääkekokeilut (onneksi Kelalla on katto). Ei meillä ole eletty leveästi, ei tuhlailtu, olen vaan tehnyt vääriä valintoja.
Enkä väitä, että pystyisin 20 %korolla olevaa kulutusluottoa maksamaan, vaan normaalikorkoista n. 600 euron kuukausierissä olevaa luottoa. Ihminen on oppivainen eläin .
"Mutta kun
maksaa kulutusluottoja
kulutusluotoilla, jää häntä
vetävän käteen. Sen
verran puolustan itseäni,
että sairaudenhoitokulut
ovat Suomessa yllättävän
kalliita, varsinkin kun niitä
joutuu käyttämään
tiuhaan. Koska
erikoislääkäreitä ei löydy
terveyskeskuspalveluista,
joutuu väkisinkin
turvautumaan yksityisen
puolen palveluihin.. ei
ainakaan näin pieneltä
paikkakunnalta tahdo
apua saada."
Et sinä mitään maksa, siirrät vain maksua tulevaiseeteen. Se on tyhmintä mitä voit tehdä.
Kunnalliset sairaanhoitokulut eivät ole kalliita, omavastuut ovat pienet ja niille on katto. Mikäli on todellista tarvetta erikooslääkärille niim tk-lääkäri tekee lähetteen. Se että rampaatte yksityisellä on oma valintanne ja sen maksaminen uusilla luotoilla oma tyhmyytenne. Tämä ei ollut pilkka vaan totuus.
Herää todellisuuteen ja lopeta uusien lainojen ottaminen. Se tie päättyy ennemmin tai myöhemmin ja mitä pidemmälle jatkat sitä korkeammalta putoat.
todellinen tarve erikoislääkärille oli, mutta ainoa sen alan erikoislääkäri lopetti sairaalassamme, ehdimme käydä hänen vastaanotollaan kerran. Uutta ei ole vielä tullut eli erikoislääkäriä ei ole ollut 8 kk. Mehiläiseen ei tk-lääkärit ainakaan täällä saa tehdä lähetteitä. Enkä minä täällä tekojani puolustele, oikeassahan sinä olet. Alkuperäisellä tarinallani ajattelin vain raivata päätäni ajatuksista puhtaaksi ja tuoda jollekin lohtua, että muillakin menee huonosti. Aika näyttää miten tässä käy Ja kiitos rehellisistä kommenteistasi!
Valitettavasti 600 euron kuukausierä ei riitä kattamaan 60000 euron kulutusluoton korkojakaan, lyhennyksistä puhumattakaan. Mitään edullisempaa luottoa ei myöskään ole saatavissa ilman vakuuksia. Maksuvaraa täytyy löytyä enemmän tai seinä on vastassa kohtapuoliin.
Jos tarvitsette kyseistä palvelua niin sairaanhoitopiiri on velvollinen järjestämään sen. Ette vain ole pitäneet omista oikeuksistanne huolta.
Yksityislääkärille ei tarvita lähetettä, tarvitsette maksusitoumuksen,
ei saa loukkaantua eikä tää mun kommentti tänne kuulukkaan.
Ihmisen onnellisin asia on se, että saa olla terveenä ja löytää ihmisen terveenä. Jos on sairaus tai vika lapsena ja luopuu kaikesta, niin se on sitä aikuisenakin.
Syntymävikaisen ihmisen elämän voi tuhota myös se lapsuuden viiteyhteisökin, sille kiitos joskus jostau,
En loukkaannu, mielenkiintoinen kommentti...
Mielestäni rakkauteen kuuluu avoimuus, rehellisyys, vuorovaikutus ja kommunikointi.
Niin kuuluu, mutta sairaalle ja masentuneelle ihmiselle, joka muutenkin tuntee itsensä elätiksi, ei ollut mulla ajoissa pokkaa mennä sanomaan, että nyt ollaan rahallisesti kusessa...
No ei tarinasi niin hirveästi lohduttanut. Elämä kun tuntuu olevan loputtomin ylä ja alamäkeä. Meillä nähtävästi edessä sen minkä teidän tilanne jo on. Ehkä hieman erimuodossa.
Vaimoni kanssa olemme saanneet kokea yhdessä yhtä sun toista. Tapasimme 1995 kun kummatkin olivat pari vuotta aikaisemmin jäänneet työttömäksi. Samana vuonna sain sitten töitä ja vaimo oli aloittanut yli 6 vuotta kestävät opiskelut. Opintolainani ulosotossa ja vaimom leikatut opintotuet kun asui luonani johdatti siihen että elimme 5-6 vuotta täydellisessä köyhyydessä rahallisesti. Rakkaudessa ei.
10 vuotta sitten tapahtui täyskäännös. Olin velaton ja palkkakin noussut ja vaimo meni työelämään kun oli ollut vuoden kotiäitinä hoitamassa poikaamme. Olimme jäädä lapsettomiksi mutta vaimoni jäi kuitenkin raskaaksi ja synnytti kauan toivomamme lapsen 40 vuotiaana.
Saimme ostettua mukavan rivitalon jossa poika saannut varttua. Elämä hymyili ja olimme jo jutelleet tulevista eläkepäivistä yhdessä etelän lämmössä talvisin ja kesät kauniissa Suomessa ja paljon muitakin ajatuksia oli.
No vuosi sitten jäin työttömäksi mutta oltiinkin varauduttu että näin voi käydä ja ánsiosidonnaisen päivärähani ei aiheuttanut taloudelista ahdinkoa perheelle.
Huhtikuussa sain hienon työpaikan ja halusin yllättää vaimoni sinä ilta tiedolla ja valmistamalla hyvän aterian meille.
Mutta sinä iltana vaimoni tulikin itkien kotiin. Hän oli saannut tiedon lääkäriltään että sairastaa parantu,atonta Parkinssonia joka todennäköisesti vie häneltä työkyvyn reippaasti ennen eläkeikää. Tuntui että kaikki romahti hetkessä ja seuraava kuukausi meni odottelussa että tieto onko sairaus pahimmillaan työkyvyttömäksi vuodessa etenevä ja rullatuoliin vievä. No ei ollut rajuin etenevä mutta tuskinpa muutamaa vuoden kauempaa voi enää töitä tehdä.
Näin ollen vaimon työeläkekertymä jaa alle 20 vuoden ja noin puolet normaalieläkkeestä. Siitä sitten lääkeet ja muut hoidot joista Kela ei vielä tehnyt päätöstä millä osuudella korvataan. Eli eläkepäivät tulevat olemaan niukat ja monet suunnitelmat menneet romukuoppaan. Eniten itken vauimoni puolesta. Hänhän tässä eniten kärsii.
Meillä sikäli hieman helpomi tilanne kuin sinulla. Nettovarallisuutta kertynyt oman asunnon takia melko hyvin ja asunnon voi toki aina myydä. Mutta ei nekään rahat paljon pahimmillaan liikuntakyvytöntä vaimoani tulevaisuudessa.
Sinulle suunnattomasti voimia elämääsi. Näin se heittelee, ei koskaan tiedä mitä seuraavan nurkan takana odottaa. Nauttikaa toisistanne, rakkaus on elämän suola, ei raha. Joulun rauhaa teille!
Ihminen on anteeksiantavainen. Huomasin sen ajettuani minut ja avovaimoni pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin pelihimoni takia. En uskaltanut puhua hänelle peliongelmastani ja joudun salailemaan ja ottamaan lisää lainaa hänen selän takanaan ja huomasin itsekin että pienistä puroista kasvaa iso joki. Masennus ja ahdistus vaivasi kunnes sain puhuttua elämäni naisen kanssa. Enkä ole katunut! Se että aloin puhumaan ja kohtasin asiat niinkuin ne olivat, oli minun henkeni pelastus! Ilman häntä olisin ollut mullan alla jo aika päiviä sitten. Tällä hetkellä ei ole täälläkään rahallisesti rikasta mutta rakkaus auttaa jaksamaan ja vuoden päästä tilanteemme pitäisi rahallisestikin olla jo aivan toinen kun osa lainoista saadaan lopullisesti maksetuksi. Ainut mitä olen katunut niin sitä että miksen aikasemmin avannut suutani. Nyt käyn säännöllisesti hoitamassa paikallisella a-klinikalla peliriippuvuuttani. Ala- ja ylämäkiä on ollut ja tulee olemaan mutta yhdessä olemme niistä selvinneet!
Ps. Maksuhäiriömerkintä ei ole ikinä tappanut ketään.
Maukka,
Olet jo voiton puolella. Sillä olet puhunut asioista ja se on jo osa voittoa...
Kyllä se siitä...
Suosittelen hakemaan lainan tuolle 60 000 esim. 10 vuodeksi jolloin kk/erä on luokkaa 600 jonka pystyisit hoitamaan ja sitten kulut ja menot oikeaan suhteeseen niin kyllä se siitä helpottaa. Pöytä puhtaaksi niin kyllä se siitä...