Rivimiehenä Talvisodan Summassa -kirjassa kerrotaan ainakin parissa kohdassa Suomen ruotsalaisista sotilaista. Tasapuolisuuden vuoksi siis 2 erilaista kuvausta "höökkävaunuista" ja kielivähemmistömme suhtautumisesta niihin.
Muistemakirjassaan Hämäläinen, joka itse oli Pst-tykkikomppanian johtaja, kertoo Talvisodan aikaisista tapahtumista Kannaksella.Kertomukset perustuvat häneen omiin muistiinpanoihinsa tuolta ajalta.
Lukijalle -teksti alkaa sivulla 7. näin:
"Osallistuessani Talvisotaan JR/7 panssarintorjuntakomppaniassa pidin uskollisesti päiväkirjaa omassa lähipiirissäni sattuneista tapahtumista. Usein saatoin tehdä muistiinpanoni välittömästi tapahtumien jälkeen; toisinaan oli toiminta niin kiihkeää, ettei kirjoittamiselle jääänyt lainkaan aikaa. Silloin oli ensimäisessä sopivassa tilaisuudessa vedettävä lyhyt yhteenveto paperille päivän tapahtumista. Pyrkimykseni oli koko ajan pysyä ehdottomassa totuudessa tapahtumia kuvatessani ilman vähäisintäkään liioittelua."
Sivulla 149 on Talvisodan päätyttyä tehty yhteenveto luutnantti Valde Hämäläisen johtaman Pst -komppanian saavutuksista taisteluiden aikana. Siinä kerrotaan kuinka rykmentin alueella oli tuhottu kaikkiaan 101 vaunua. Summassa 50, Honkaniemessä 3, Korpelanautiossa 2 ja Viipurissa 35 eli yhteensä 90 vaunua. Se teki tämän luutnantti Hämäläisen johtaman Pst -komppanian osuudeksi 90.9% kaikista tuhotuista 101 :sta panssarivaunuista.
Sivulla 120 on kommentti Summan murtumisesta:
"Vasemmalla puolellamme olevia taisteluissa karaistuneita ja kovapintaisia taistelijoita vaihdettiin 13. päivänä suomenruotsalaisiin varusmiehiin. Heti kävi hullusti. Kertoivat, että kun kolme vihollisvaunua ajoi kohti, pinkaisivat uudet sotaan tottumattomat miehet matkoihinsa ja huusivat:
-Höökkävaunuja, höökkävaunuja.
Viholliset käyttivät etevästi tilannetta hyväkseen ja toivat heti lisäjhoukkoja murtumakohtaan. Kyllä tässä nyt on moni mies manannut pahemmankin jälkeen mokomia jänishousuja. Heidän vuokseen vihollinen pääsi taaksemme ja koko puolustuslinja oli vaarassa. Ei täällä kaikkien hermot kestä, ei ainakaan sellaisten, jotka tottumattomina pannaan kovaan paineeseen."
Sivulla 142-143 kerrotaan vänrikki Wikstedt:stä, joka ampui Pst -tykillään kunnes kaatui puoli päätä pois ammuttuna. Kommentti hänestä kuuluu näin: "Vänrikki Wikstedt kuului suomenruotsalaisiin, kotipaikka Loviisa. Hän edusti sitä suomenruotsalaista ainesta, joka ei lähde pakoon "höökivaunuja" nähdessään, vaan on valmis puolustamaan isänmaataan loppuun asti."
Hämäläinen Valde Rivimiehenä Talvisodan Summassa
Akateeminen kustannusliike, 1976, 159 s., 1. painos
Muistemakirjassaan Hämäläinen, joka itse oli Pst-tykkikomppanian johtaja, kertoo Talvisodan aikaisista tapahtumista Kannaksella.Kertomukset perustuvat häneen omiin muistiinpanoihinsa tuolta ajalta.
Lukijalle -teksti alkaa sivulla 7. näin:
"Osallistuessani Talvisotaan JR/7 panssarintorjuntakomppaniassa pidin uskollisesti päiväkirjaa omassa lähipiirissäni sattuneista tapahtumista. Usein saatoin tehdä muistiinpanoni välittömästi tapahtumien jälkeen; toisinaan oli toiminta niin kiihkeää, ettei kirjoittamiselle jääänyt lainkaan aikaa. Silloin oli ensimäisessä sopivassa tilaisuudessa vedettävä lyhyt yhteenveto paperille päivän tapahtumista. Pyrkimykseni oli koko ajan pysyä ehdottomassa totuudessa tapahtumia kuvatessani ilman vähäisintäkään liioittelua."
Sivulla 149 on Talvisodan päätyttyä tehty yhteenveto luutnantti Valde Hämäläisen johtaman Pst -komppanian saavutuksista taisteluiden aikana. Siinä kerrotaan kuinka rykmentin alueella oli tuhottu kaikkiaan 101 vaunua. Summassa 50, Honkaniemessä 3, Korpelanautiossa 2 ja Viipurissa 35 eli yhteensä 90 vaunua. Se teki tämän luutnantti Hämäläisen johtaman Pst -komppanian osuudeksi 90.9% kaikista tuhotuista 101 :sta panssarivaunuista.
Sivulla 120 on kommentti Summan murtumisesta:
"Vasemmalla puolellamme olevia taisteluissa karaistuneita ja kovapintaisia taistelijoita vaihdettiin 13. päivänä suomenruotsalaisiin varusmiehiin. Heti kävi hullusti. Kertoivat, että kun kolme vihollisvaunua ajoi kohti, pinkaisivat uudet sotaan tottumattomat miehet matkoihinsa ja huusivat:
-Höökkävaunuja, höökkävaunuja.
Viholliset käyttivät etevästi tilannetta hyväkseen ja toivat heti lisäjhoukkoja murtumakohtaan. Kyllä tässä nyt on moni mies manannut pahemmankin jälkeen mokomia jänishousuja. Heidän vuokseen vihollinen pääsi taaksemme ja koko puolustuslinja oli vaarassa. Ei täällä kaikkien hermot kestä, ei ainakaan sellaisten, jotka tottumattomina pannaan kovaan paineeseen."
Sivulla 142-143 kerrotaan vänrikki Wikstedt:stä, joka ampui Pst -tykillään kunnes kaatui puoli päätä pois ammuttuna. Kommentti hänestä kuuluu näin: "Vänrikki Wikstedt kuului suomenruotsalaisiin, kotipaikka Loviisa. Hän edusti sitä suomenruotsalaista ainesta, joka ei lähde pakoon "höökivaunuja" nähdessään, vaan on valmis puolustamaan isänmaataan loppuun asti."
Hämäläinen Valde Rivimiehenä Talvisodan Summassa
Akateeminen kustannusliike, 1976, 159 s., 1. painos
Vastaukset 17
Vanhimmat
Talvisodan jälkeen piti kiireesti palkata Suomen johtavin sotahistorian tutkija eli J. O. Hannula pesemään Suomen ruotsalaisten pahoin ryvettynyttä mainetta Summan murtumisen takia. Hän teki Maan Turva -järjestön pyynnöstä selvityksen, JOTA EI saanut jakaa muille kuin propagandahenkilöstölle ja heidänkin piti tuhota se heti luettuaan sen. Vasta 54 vuotta myöhemmin se julkaistiin tässä vuosikirjassa: Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996
J. O.Hannula: Summan läpimurto. Maan turva, Selostus C35. Helsinki 1940.
Tutkimus löytyy tästä teoksesta: Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996: "Summan läpimurto" s. 121-134
Summa summarum:
Talvisodan Summan muistaa koko Suomen kansa,
Meikäläisten mielestä se oli varma ansa!
Sankareita kaikki oomme Säntämän ja Talin,
Kivisillan takana jo osa otti ravin.
Sota se on paska juttu, ei se meiltä suju,
äijät lähtee kesken kaiken, loppuu aina nuju.
Kaikki lähtee lippahivoon, porukat jo luistaa,
kieliriitaa tämän jälkeen on turha enää muistaa!
Vastahan se valittiin Lillan, tuo Suomen ruotsalainen pikkulotta, vuoden lotaksi ja jo nyt ollaan taas Summassa?
Suomen ruotsalaisia mollataan aina vaan Talvisodan Summan murtumisesta!
Kaikkihan sen tietää, että olisihan se Summa lopulta murtunut ennemmin tai myöhemmin, mutta kun kerran hurrit oli sillä kertaa murtokohdassa, niin huonopa sitä on kieltääkään. Olihan Oksasen pataljoona sitä ennen ollut yli kuukauden samalla kohdalla ja vitja piti!
Harald Öhquist kirjoittaa mitä suomenruotsalaiset aiheutti: "se kivi, joka pani koko maanvieremän liikkeelle"
Katsoin mitä Summasta kirjoitettiin alan perusteoksessa eli Harald Öhquist:in kirjassa Talvisota minun näkökulmastani! Harald Öhquist, joka Talvisodan puhjetessa komensi II Armeijakuntaa, kirjoittaa kirjassaan Talvisota minun näkökulmastani, (Wsoy 1949, 402 s.) Mannerheim -linjan menetyksen syistä hyvin kuvaavan kommentin.
Öhquist kirjoittaa mitä suomenruotsalaisten juoksentelusta seurasi, mutta hän ei mainitse kyseessä olleen juuri suomenruotsalaisen pataljoonan. Itse läpimurrosta kertovassa kohdassa ei mainita sanallakaan ruotsinkielisiä joukkoja. Miksikähän ei? No kirjoittaja itse oli niin hurri kuin vain voi olla ja tuo suomenkielinen teoskin on suomennettu ruotsin kielisestä alkuperäiskäsikirjoituksesta! Ilmavalokuvat Summasta on todella hienoja, oikeita laajakuvia kirjan väliin taitettuina ja lopussa on 0.5 cm paksu liite karttoja.
Harald Öhquist kirjoittaa Mannerheim -linjan menetyksen syistä sivulla 198 Summan murtumisen tapahtumia käsitellessään näin:
Päivä on 11.2.1940
"Niinkuin omista muistiinpanoistani käy selville, en itse saanut päivän mittaan tietää paljonkaan enemmän kuin että Lähteen kaistalla oli etulinja suurimmaksi osaksi menetetty ja sisäänmurto saatu pysäytetyksi vasta tukilinjaan. Kun se, mitä siellä silloin tapahtui, joutui olemaan lähimpänä syynä siihen, että Mannerheimlinjasta luovuttiin koko matkalla merestä Muolaanjärveen -, se kivi, joka pani koko maanvieremän liikkeelle -,
Öhquist Harald Talvisota minun näkökulmastani
WSOY, 1949, 404 15 liitekarttaa 1.p
Alkuperäisteos:
Öhquist Harald: Vinterkriget 1939-1940 ur min synvinkel
Söderströms, 1949, 391 s. 1.p
"kerrotaan" että kun kolme hyökkäysvaunua...
Montako niitä kaikkiaan oli, siellä Lähteen lohkolla? Kolmeko?
Montako toimintakuntoista panssarintorjuntatykkiä?
Oksasen pataljoona ei käsittääkseni ollut linjassa suurhyökkäyksen aikana, vaan sitä edeltäneen hiljaisemman asemasotavaiheen aikana. Edellinen suurhyökkäys Summassa oli joulukuussa. Oksasen pataljoonan aikana linjassa oli mm. 4 konekiväärikorsua, mutta 5.2. alkaneen tykistökeskityksen jälkeen oli niistä jäljellä enää yksi.
Oksasen pataljoonaa vastaan tuli siis tykkitulta ja tunnusteluhyökkäyksiä, mutta sitä, olisi pataljoona pystynyt torjumaan Timoshenkon läpimurtokohtaan suuntaaman massahyökkäyksen, kas sitäpäs ei tiedäkään kukaan.
Sivuston "veteraanienperinto.fi" mukaan "Lopulta täysin väistämätön läpimurto tapahtui Karjalan Kannaksella Summan kylän itäpuolella Lähteen lohkolla. Siellä hyökkäsivät erittäin vahvan tykistön tukema divisioona sekä panssariprikaati yhtä suomalaista erittäin väsynyttä pataljoonaa vastaan. Sen vahvuus oli vain 375 miestä, joten miehistön ylivoima oli hyökkääjällä monikymmenkertainen. Vain kaksi panssarintorjuntatykkiä oli hyökänneitä 150 panssarivaunua vastassa".
Ehkä se on surujen sivusto? Tuskinpa ainakaan fennojen?
Tilannetta voidaan ehkä verrata Valkeasaareen 10.6.1944: "Varsinainen jalkaväen suurhyökkäys alkoi seuraavana aamuna kaksituntisen tulivalmistelun jälkeen. Valkeasaaren maastoa peitti 30 metriä korkea hiekka- ja pölypilvi, jonka yläpuolella leijui savumatto. (Nämä kuvaukset perustuvat silminnäkijöiden kokemuksiin, sillä taistelusta ei ole kuin yksi epäselvä valokuva). Nyt yleinen pakokauhu pääsi valloilleen. Monin paikoin suomalaiset eivät tehneet mitään vastarintaa".
Pakokauhu!
Ei mitään vastarintaa!
Jaa-a, mitähän fenno tuohon sanoisi.
Luulisi sinun jo kuvauksestasi päätelleen tilanteen suurhyökkäyksen aikana. Sitä ei voi verratakkaan tavalliseen hyöjkkäykseen, joita tapahtui satoja sodan aikana.
Tulikeskitys möyhensi puolustuslinjan perunapelloksi, joten ei ollut edes linjaa, mitä puolustaa. Puolustuslaittteista puhumattakaan.
Joten pientä suhteellisuudentajua odottaisi "reservin kersantilta"....
Suhteellisuudentajua, nimenomaan. Summan hyökkäys oli todennäköisesti talvisodan intensiivisin - niinkuin läpimurtohyökkäykseltä voi odottaakin: monivuorokautisella tykistöpohjustuksella tuhottiin konekiväärikorsut, ja sitten lähetetään yksi divisioona jalkaväkeä ja kokonainen panssariprikaati (150 vaunua) linjalle, jossa puolustajia oli alle 400. Venäläisessä divisioonassa oli toistakymmentätuhatta miestä. Vastassa oli kaksi panssarintorjuntatykkiä, eli niillä ei olut yhtään mitään mahdollisuutta tankkien pysäyttämiseen..
Sehän tiedetään, että suunniteltuun läpimurtokohtaan keskitetaan vähintään 2-kertainen voima muihin lohkoihin verrattuna.
Väitänpä, että siinä ei olisi pärjännyt suomenkielinen pataljoona yhtään sen enempää kuin ruotsin- tai hindinkielinenkään.
Jälkiviisat fennot käyttävät tapahtumaa pelkkään myrkynkylvöön ja kaunansa purkukanavana, joka on oikeasti aika halveksittavaa.
>>Oksasen pataljoona ei käsittääkseni ollut linjassa suurhyökkäyksen aikana
Helmikuun suurhyökkäystä ei voi verrata aiempiin taisteluihin. Timoshenko uudisti koko tankit/jalkaväkitaktiikan ja ryhtyi keskittämään massaa painopistekohtiin aivan toisella tavalla kuin edeltäjänsä. Tykistön käyttö systemaattiseen tiettyjen pisteiden tuhoamiseen oli sekin uutta, ja periaatteessa sovellettiin Summassa täsmällern samaa reseptiä kuin Kannaksen läpimurrossa -44: ensin tykistömöyhennys ja "suurhyökkäyksen puolikas" (vrt 9..6.44), seuraavan päivänä keskitetympi ja massiivisempi hyökkäys (kuten 10.6.44).
Sellaista ei muuten koskaan kohdistettu Oksasen pataljoonaan.
Tuosta sodassa olleen selostuksesta ei ilmennyt, että VAIN suruosasto olisi joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Siinä selitettin vain sen lähteneen suin päin pakoon.
Tuskin suurhyökkäys kohdistui vain yhtä joukko-osastoa vastaan. Mutta ehkä sinä tiedät paremmin kuin paikalla ollut...
Se mitä tapahtui , tapahtui..! Siinä on rez-kersantin turha ruveta spekuloimaan.! Ruotsinkielisten pelkuruudesta oon niin monta esimerkkiä ettei lukua pidetä.! Eihän ne pitänyt Suomea edes kotimaanaan vain alusmaana Ruotsille.. Mutta kun kungen ei joutanut sotimaan, loppui usko muiltakin..! Lisää ruotsinkielisten salakavaluudesta sodan jälkeenkin on todisteita. Eli se oli jatkumo silloin se on jatkumo nyt. Turha on mekastaa, kun paskat on jo hosuissa. ! Siinä ei O.Lindamin sotaelokuvat paina mitään..ps. ei niitä juttuja suomenkieliset sodan jälkeen päästään keksineet se on varmaa kun tuntee suomalaisen luonteen..!
Kaikki tietää ruotsalaisten vittumaisuuden.
Siis rumputuli oli tehnyt paikasta kraaterien meren ja bunkkerit olivat toinen toisensa jälkeen jauhautuneet soraksi, silti linja kesti Hämäläisen kohdalla kaikki hyökkäykset ja tankkeja tuhottiin alitehoisella tykillä määrä jota moni pitäisi nykyään kalavaleena. Joten on ymmärrettävää, miksi hän oli harmistunut linjan pettämisestä toisaalla, tuoreilla miehillä. Hän jaksoi mainita asiasta vielä jatkosodan päiväkirjassakin, se painoi mieltä.
Oliko kyse sitten rantahurrien ja sisämaan asukkien eroavaisuudesta? Hämäläisellä itsellään ei ollut ilmeisesti minkäänlaisia hermoja ja omasta mielestään hän toimi Jumalan johdatuksessa joka käänteessä. Asiaa voi pohtia myös tältä kantilta.
Eli jos Lähteen lohkolla olisi ollut suomenkielisiä, olisi Talvisota voitettu?
VAIN tämä nousee päälimäisenä esiin: "hurrit oli sillä kertaa murtokohdassa ja pötki pakoon, joten huonopa sitä on kieltääkään"
Tuolla ylempänä asia jo kerrottiinkin:
"Kaikkihan sen tietää, että olisihan se Summa lopulta murtunut ennemmin tai myöhemmin, mutta kun kerran hurrit oli sillä kertaa murtokohdassa, niin huonopa sitä on kieltääkään. Olihan Oksasen pataljoona sitä ennen ollut yli kuukauden samalla kohdalla ja vitja piti!"
Harald Öhquist kirjoittaa mitä suomenruotsalaiset aiheutti: "se kivi, joka pani koko maanvieremän liikkeelle"
No kaikkihan on jossittelua, mutta pyrkimyksenä oli varmaankin huomauttaa siitä, että Hämäläinen itse oli sangen erikoinen tapaus omissakin riveissä.