Ajatellaanpa asiaa vähän laajemmin:
Jossain maailmankaikkeidessa on galaksi, jonka
nimenä on Linnunrata. Tästä galaksista löytyy
yksi vähäinen tähti nimeltään Aurinko. Aurinkoa
kiertää mitättömän pieni planeetta Maa ja tällä
planeetalla elää mitätöntäkin mitättömämpi elävä,
jota he itse ihmiseksi kutsuvat. Tämä mitättämän
pieni ihminen kuvittelee omissa harhoissaan
olevansa maailmankaikkeiden napa ja kuvittelee
tietävänsä kaiken; ja kuitenkin samaan aikaan
sokeudessaan ja ymmärtämättömyydessään tuhoaa
elämisensä edellytyksiä tällä planeetalla.
VOI IHMISTÄ JA IHMISEN MITÄTTÖMYYTTÄ.
Jossain maailmankaikkeidessa on galaksi, jonka
nimenä on Linnunrata. Tästä galaksista löytyy
yksi vähäinen tähti nimeltään Aurinko. Aurinkoa
kiertää mitättömän pieni planeetta Maa ja tällä
planeetalla elää mitätöntäkin mitättömämpi elävä,
jota he itse ihmiseksi kutsuvat. Tämä mitättämän
pieni ihminen kuvittelee omissa harhoissaan
olevansa maailmankaikkeiden napa ja kuvittelee
tietävänsä kaiken; ja kuitenkin samaan aikaan
sokeudessaan ja ymmärtämättömyydessään tuhoaa
elämisensä edellytyksiä tällä planeetalla.
VOI IHMISTÄ JA IHMISEN MITÄTTÖMYYTTÄ.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Löytyy vielä mitättömimmistä mitättömin, ja se on
äskeisen artikkelin kitjoittaja.
Kirjassaan Käytännön psykologiaa I - II Kullervo
Rainio kertoo tapauksen, jossa eräs Yhdysvaltain
presidenttiehdokas oli vaalikiertueellaan
poikennut tähtitorniin, missä hänelle oli
selitetty maailmankaikkeuden mittasuhteita; ja
kuinka mitättömän pieni on Maa-planeetta näissä
mittasuhteissa. Tämän kuultuaan
presidenttiehdokas oli tuumannut: "Jos näin on,
niin sittenhän on aivan sama kenestä tulee
Yhdysvaltain presidentti" ja oli lopettanut
vaalikampanjansa siihen, palannut omalle pienelle
maatilalleen ja elänyt onnellisena elämänsä
loppuun asti.
niin, mikä?
Psykologiaa käsittelevässä kirjassaan Kullervo
Rainio valottaa mm. ihmisten välisiä statuksia ja
ihmisen pyrkimystä oman statuksen korottamiseksi
toisten silmissä. Tunnusomaista tälle
pyrkimykselle on se, että yksilö tavoittelee
yhteisössä jotain asemaa, jossa hän kokee
olevansa korkeammalla kuin toiset. Tai sitten
pyrkii samaistumaan johonkin korkeampaan
statukseen. "Me papit nauroimme niin". sanoi
Siuntion haudankaivaja samaisessa Rainion
kirjassa.
Nyt ongelmaksi nämä yksilöiden itsekkäät
pyrkimykset ja statusten korottamiset muodostuvat
silloin kun ihmiset leimataan jo syntyperänsä
perusteella omiin statusluokkiinsa. Esim.
lapsuuteni kotikylällä nämä statusarvot olivat
hyvinkin selkeitä. Koulu, ja opettaja, edustivat
korkeinta statusta. sitten manttaalinomistajat ja
kaikkein pohjimmaisessa pohjassa olivat
huutolaispojat ja tytöt ja heidän lapsensa,
joilla ei ollut minkäänlaisia
koulunkäyntimahdollisuuksia ja muutoinkin suurten
talollisten palkattomia renkejä. Näin näillä
asenteilla ja käytännöllä on pilattu tuhansien
ihmisten elämä ja tehty heistä henkisesti
nujerrettuja "katuojan puliukkoja" ym. vastaavaa.
Valitettavaa on ollut myös se, että tässä
käytännössä kirkko on ollut erittäin aktiivinen
myötävaikuttaja ihmisten henkisessä
nujertamisessa ja vähäosaisen kansan
savustamisessa ateististen aatteiden piiriin.
Todellisuus on kuitenkin se, tai ainakin pitäisi
olla, että jokainen ihminen on syntyessään
täsmälleen saman arvoinen riippumatta erilaisista
kulttuureista, ihonväristä, sukupuolesta,
uskonnosta tai muistakaan ulkoisista seikoista.
Tämä täydellinen tasavertaisuus ja veljeys oli
yksi Nasaretilaisen humanistin suurimpia
ihanteita, mutta jonka kristinusko on
totaalisesti pilannut ja ainakin itse näen
silleen, että niin kauan kuin ihmiset
luokitellaan erilaisten arvoasteikon mukaan ja
tällä yksilöitä ja kokonaisia kansanheimoja
sorretaan, maailmassa tulee "terroristeiksi"
leimattuja riittämään ja kellään ei ole todella
hyvä olla tämän maan kamaralla.
Aikanaan olin Seinäjoella
sisälähetysseminaarissa, jossa kuulin eräästä
tutkimuksesta. Tässä tutkimuksessa oli listattu
1400 erilaista titteliä tai arvonimikettä ja
tutkittu , miten ihmiset näitä arvostavat.
Arvoasteikon yläpäässä olivat ministerit,
kenraalit, piispat, johtajat jne. kun taas
evankelista oli toiseksi viimeinen. Viimeisenä
oli lankkipoika. Niin ikään toisessa
tutkimuksessa oli nimetty 420 arvonimeä ja
tässäkin tutkimuksessa evankelista oli toiseksi
viimeinen. Viimeisenä navettapiika. Tämän
kuultuani minulle tuli valtava halu mennä sen
navettapiian tykö: "Kuule. Vaihdetaan me
paikkoja. Ole sinä arvokkaampi kuin minä".
Löytyy vielä mitättömimmistä mitättömin, ja se on
äskeisen artikkelin kitjoittaja.
Voi, kuka veisi armaat poliitikkomme vierailulle
tähtitorniin...vaikken kyllä usko, että heidän
suhteellisuudentajunsa olisi enää
palautettavissa. Voisihan sitä silti yrittää...
Jahans, isoja kysymyksiä taas pitkästä aikaa :-)
Onneksi kaikki ei kuvittele olevansa mitään
napoja. Mutta me ollaan ainoa elollinen porukka
tällä pallolla joka saattaa jäädä kitumaan kun
maapallo kuluu loppuun, joten pitäisi suksia
avaruuteen kun vielä päästään.
Maapallo on sama kuluttaa loppuun, ei se täällä
säily loputtomiin kuitenkaan. Ei siinä kyllä näin
helvetinmoista kiirettä tarvitsisi pitää, kyllä
sen pitäisi vielä pari miljoonaa vuotta pelittää.
Väkiluku pitäisi saada romahtamaan jonnekin
vajaaseen miljardiin, silloin olisi kaikki heti
paremmin.