Haluaisin takaisin ortodoksiksi, lapsena minut sellaiseksi kastettiin, mutta murrosiässä passasin riparin ja lopulta erosin kirkosta. Vieläkö minun täytyy kolmekymppisenä "suorittaa" jotain riparin tapaisia systeemejä. Eikös ortodoksisuudessa tuo ripari ole vähän niinkuin vapaaehtoinen, vai?
Haluan Ortodoksi-seurakuntaan
jianna
141315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei jianna,
Hakeudu lähimmän ort. seurakunnan virastoon ja papin puheille. Hän sitten opastaa tarkemmin. Katumuksen eli synnintunnustuksen sakramentti ja paperihommat on yleinen käytäntö tällaisissa tapauksissa.
Totta. Kristinoppikoulu ei ole pakollinen.
Olet ihan oikeassa : )
Kripari eli kristinoppikoulu ei ole pakollinen, ainoastaan suositeltava. Aikuisille järjestetään seurakunnissa katekumeeni- ja ortodoksiakerhoja, mutta eivät nekään ole pakollisia. Kuten täällä jo todettiinkin, katumuksen sakramentti on se toimitus, jonka kautta sinusta tulee jälleen kirkon jäsen.
Jos haluat kysellä vielä yksityiskohtaisemmin, voit tehdä sen myös suoraan allekirjoittaneelle osoitteeseen [email protected] : )
Terveisin Johannes,
Moderaattori
Mutta kysyin asiaa joskus muutama vuosi sitten. Kuulosti työtä käyvän korvissa niin monimutkaiselta prosessilta, että jäi sillä kertaa väliin. Kuinka hyvin tuon liittymisen voi sovittaa omiin aikatauluihin. Itse olen yleensä viikot poissa kotipaikkakunnalta, mikä hankaloittaa ort. seurakuntaan liittymistä...
Hmm...
On totta, että ortodoksiseen kirkkoon liittyminen ei ole aivan yksinkertaista. Kirkon jäseneksi ei tulla hetken mielijohteesta eikä seurakunnan näkökulmasta toimita periaatteella
"Liittykää kaikki meille tänne heti, Jeesus on kiva". Ihmisen tulee tutkia sydäntään ja tuntea kohtuullisen tarkkaan se yhteisö, johon hän on liittymässä. Mutta jos vakaa tahto on olemassa, ei mikään estä liittymästä. Tämä on aina kysymys, jossa aikuisiässä olevalta kirkkoon liittyjältä edellytetään omaakin aktiivisuutta.
Tarkoitit Nikan kuitenkin vähän toista asiaa ymmärtääkseni, siis sitä ettet aikataulujesi vuoksi ehdi osallistumaan seurakunnan toimintaan.
Tämä on varmasti kysymys, josta voit puhua papin kanssa. Palveluksissa toki voi käydä, niitähän toimitetaan viikonloppuisinkin. Onko sillä paikkakunnalla, jossa työskentelet, ortodoksista kirkkoa?
Kyllä, tarkoitin sitä, että työn vuoksi olen enimmäkseen tien päällä. Kotipaikkakunnalla on ortodoksinen kirkko. Ortodoksisuus sinänsä on tuttu kotipiiristä ja itse kiinnostuin asiasta varsinaisesti neljä vuotta sitten. Erosin luterilaisesta kirkosta noin kuusi vuotta sitten. Mutta pitää käydä juttelemassa papin kanssa.
On aina synti, kun joku luopuu kirkosta. Koska kirkko on katumuksen kirkko, takaisin tullaan katumuksen sakramentin kautta; sen jälkeen osallistutaan ensimmäisen kerran ehtoolliseen.
sillä, eroaako kirkosta "virallisesti" ja sillä, että pysyttelee kaiken seurakunnallisen yhteyden ulkopuolella?!?
...eroa eroaako kirkosta vai on seurakuntaelämän ulkopuolella. Jos meillä ihmisillä on aikoja, jolloin olemme syystä tai toisesta ulkopuolella, ei ihminen ole kuitenkaan luopunut kirkosta. On kysymys silloin yhdestä lampaasta, joka on jossakin.
parannuksen sakramentin kautta täytynee paluu kummassakin tapauksessa toteuttaa?!?
Harvinaisen oikeassa olet.
En pidä syntinä sitä, että erosin luterilaisesta kirkosta. Erosin ev.lut. kirkosta siksi, etten tuntenut sitä omakseni. Olen aina pitänyt ortodoksista uskontoa omaa sydäntäni lähellä olevana. Luterilaisuus on aina masentanut painostavuudellaan, ortodoksisen uskonnon kautta olen päässyt lähemmäksi sitä jotain.
Olen tutustunut ortodoksiseen uskontoon uskonnon syntysijoilla. Uskallan jopa väittää, että olen enemmän ortodoksi kuin moni kastettu ortodoksi.
Mutta luterilaiseksi minut kastettiin, kun en pystynyt itse kertomaan mielipidettäni, kun en edes kunnolla ajatellut, joten miten tällaisen jälkeen ev. lut. kirkosta luopuminen voi olla syntiä?
Ihmisenä en ole muuttunut miksikään. Olin kiinnostunut ortodoksisesta uskonnosta jo ev.lut. riparin aikaan.
Tämän vuoksi minua loukkaa se, että joku väittää kirkosta luopumisen olevan syntiä.
Miksi muka olisi syntiä luopua jostain sen tähden, että voisi jonakin päivänä liittyä johonkin mitä on pitänyt jo vuosia oikeana?
Jos Suomen ortodoksit ovat näin ahdasmielisiä, aina on muita maita, jossa on ymmärrystä.
Puhuiko Max luterilaisesta kirkosta?
luterilaisesta kirkosta eroamisesta, vaan ortodokisesta.
Uskallat väittää, että olet enemmän ortodoksi kuin moni kastettu ortodoksi? Annoit ymmärtää, että et ole kuitenkaan kirkon jäsen. Miten voit tuollaista väittää?
Suomen ortodoksit ovat ahdasmielisiä? Näkisitpä Venäjän tai Kreikan ortodoksit :-)
Joka tapauksessa kirkosta eroaminen (ilman aikomusta liittyä toiseen kirkkokuntaan) on toden totta vakava synti.