Mitä mieltä olette tällaisesta:
Olen lukenut hirveitä uutisia. Englannissa 1kk ikäinen vauva on raiskattu. Tapahtuu hirveitä asioita maailmassa. Joissain laitoksissa vammaisia ja vanhuksia kohdellaan järkyttävällä tavalla. Ihmisiä kidutetaan. Uskovat ihmiset emme rakasta toisiamme. Juoruamme, panettelemme. En ole itsekään vapaa tästä. Ainakin ajattelen pahaa ja usein. Vaellukseni karahtaa kivikkoon jokapäivä jossain asiassa.
Kun rukoilen koen johdatusta ihan pienissä asioissa. Uskon että Jumala on johdattanut. Avaimet löytyi, osasin suorittaa jonkun vaikean tehtävän jne.
Mutta minua vaivaa tämä ristiriita että toisaalla tapahtuu kauheita asioita.
Tulee tunne että jos ja kun rukoilen jotain omia juttujani se on itsekästä.
Että Jumala auttaa minua pienissä asioissa mutta on monia, jotka eivät osaa rukoilla ja he todella tarvitsevat apua. Näkeehän Jumala heidän tuskansa? Miksi asiat on näin? Monet joutuvat kärsimään, viattomat lapsetkin ja meitä siunataan. Mietin sitten että oliko se sittenkin sattumaa. Eihän voi olla sattumaa että joku lapsi raiskataan? Miksi hänelle kävi näin ja toisaalla minä iloitsen jostain mitättömästä asiasta, koen rukousvastauksen kun löydän -30%tarjouslihan Salen tiskistä.
Tulee mieleen että ainakin me voisimme rukoilla ja siunata kärsiviä enemmän kuin itseämme. Tosiasiahan on että olen itse ainakin suunnattoman itsekäs. Anna minulle Herra, vaikuta ja siunaa minua.Tarvitseeko meidän edes rukoilla siunausta itsellemme ollenkaan? Jos rukoilisimme kärsivien puolesta eikö omat pienet asiamme hoituisi silloin iahn rukoilematta?
Olen lukenut hirveitä uutisia. Englannissa 1kk ikäinen vauva on raiskattu. Tapahtuu hirveitä asioita maailmassa. Joissain laitoksissa vammaisia ja vanhuksia kohdellaan järkyttävällä tavalla. Ihmisiä kidutetaan. Uskovat ihmiset emme rakasta toisiamme. Juoruamme, panettelemme. En ole itsekään vapaa tästä. Ainakin ajattelen pahaa ja usein. Vaellukseni karahtaa kivikkoon jokapäivä jossain asiassa.
Kun rukoilen koen johdatusta ihan pienissä asioissa. Uskon että Jumala on johdattanut. Avaimet löytyi, osasin suorittaa jonkun vaikean tehtävän jne.
Mutta minua vaivaa tämä ristiriita että toisaalla tapahtuu kauheita asioita.
Tulee tunne että jos ja kun rukoilen jotain omia juttujani se on itsekästä.
Että Jumala auttaa minua pienissä asioissa mutta on monia, jotka eivät osaa rukoilla ja he todella tarvitsevat apua. Näkeehän Jumala heidän tuskansa? Miksi asiat on näin? Monet joutuvat kärsimään, viattomat lapsetkin ja meitä siunataan. Mietin sitten että oliko se sittenkin sattumaa. Eihän voi olla sattumaa että joku lapsi raiskataan? Miksi hänelle kävi näin ja toisaalla minä iloitsen jostain mitättömästä asiasta, koen rukousvastauksen kun löydän -30%tarjouslihan Salen tiskistä.
Tulee mieleen että ainakin me voisimme rukoilla ja siunata kärsiviä enemmän kuin itseämme. Tosiasiahan on että olen itse ainakin suunnattoman itsekäs. Anna minulle Herra, vaikuta ja siunaa minua.Tarvitseeko meidän edes rukoilla siunausta itsellemme ollenkaan? Jos rukoilisimme kärsivien puolesta eikö omat pienet asiamme hoituisi silloin iahn rukoilematta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.