Mitä sydämestä anteeksiantaminen tarkoittaa tarkalleen? Tahdon antaa anteeksi, mutta usein kuitenkin muistelen menneitä, lankean juoruamaan vihamiehistäni. Olen rukoillut vapautusta ja kokenutkin sitä. Mutta tapahtumia, jotka on tapahtunut, kunminua on haavoitettu, ei saa mielestä pois. On aikoja jolloin niitä ei muista, mutta sitten taas ne pyörivät mielessä.
Riittääkö Jumalle se että minulla on kuitenkin tahto antaa anteeksi, tahto olla muistamatta toisen syntejä? Ihmettelen että ensin Jeesus sanoo ettemme saa anteeksi jos emme anna. Sitten Hän menee ristille ja sovittaa nämä kaikki synnit. Mutta jos en anna anteeksi ja vaikka palaan muistuttamaan toista hänen synneistään, niin olenko sitten yhtä huonossa tilassa kuin uudestisyntymätön, matkalla helvettiin? Mitä tuo "Jumala ei anna anteeksi jos ette anna anteeksi " käytännössä tarkoittaa? Mitä on odotettavissa? Meneekö taivaspaikka?
Muistuttaako hän minua synneistäni joudunko itse juoruilun kohteeksi jos juoruan vihamiehestä?
Entä Isä meidän rukouksen" Anna anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme". Voiko siis olla että saan vain osittaisen anteeksi annon omille synneille, koska en osaa antaa anteeksi lähimmäisellenikään kun osittain, sillä taas muistutin kaikkia siitä miten tuo lähimmäinen on minua loukannut joskus? Vai onko tuo "niinkuin me" vain meidän ilmaus Jumalalle siitä että me tahdomme antaa anteeksi?
Riittääkö Jumalle se että minulla on kuitenkin tahto antaa anteeksi, tahto olla muistamatta toisen syntejä? Ihmettelen että ensin Jeesus sanoo ettemme saa anteeksi jos emme anna. Sitten Hän menee ristille ja sovittaa nämä kaikki synnit. Mutta jos en anna anteeksi ja vaikka palaan muistuttamaan toista hänen synneistään, niin olenko sitten yhtä huonossa tilassa kuin uudestisyntymätön, matkalla helvettiin? Mitä tuo "Jumala ei anna anteeksi jos ette anna anteeksi " käytännössä tarkoittaa? Mitä on odotettavissa? Meneekö taivaspaikka?
Muistuttaako hän minua synneistäni joudunko itse juoruilun kohteeksi jos juoruan vihamiehestä?
Entä Isä meidän rukouksen" Anna anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme". Voiko siis olla että saan vain osittaisen anteeksi annon omille synneille, koska en osaa antaa anteeksi lähimmäisellenikään kun osittain, sillä taas muistutin kaikkia siitä miten tuo lähimmäinen on minua loukannut joskus? Vai onko tuo "niinkuin me" vain meidän ilmaus Jumalalle siitä että me tahdomme antaa anteeksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sydäntäsi eli tunnemaailmaasi sinä et voi käskeä noudattamaan sinun tahtoasi.
Tunteet ovat spontaaneja ja ne tulevat ja menevät lupaamme kysymättä.
Juuri tuo mitä kirjoitit, "tahdon antaa anteeksi", on oikea ilmaisu. Rukouksissa pyydät Jumalalta Jeesuksen nimessä, että myös tunnetasolla trapahtuisi tuo anteeksianto jota sinä tahdot.
Tässä yhteydessä on taas syytä mustuttaa että ihmisen geneettinen perimä ei pyhity uudestisyntymisessä, vaan se jää heikoksi ja taipuvaiseksi lankeamaan synnin kiusausten alla. Usko Jeesukseen pelastaa. Jeesuksessa Kristuksessa sinä tulet vanhurskaaksi, uskon kautta ilman tekoja.
Joka ei syntisenä voi uskoa itseään ARMOSTA autuaaksi Kristuksen teon perusteella, niin sen on mentävä kadotukseen. Tätä kutsutaan Raamatussa ahtaaksi portiksi, kun siitä on käytävä omalta puoleltaan tyhjänä ja kelvottomana lävitse, ottamalla Jumalan vanhurskaus lahjana vastaan.