NEUVOSTOLIITTO ON IKUINEN

Luojan kiitos Neuvostoliitto ei ollut ikuinen, MUTTA VENÄJÄ ON, ainakin Suomeen nähden ja Suomeen verrattuna. Kuten edesmennyt akateemikko Paavo Haavikko totesi, Suomi on ehkä olemassa, mutta Venäjä on varmasti olemassa. Haavikko tarkoitti Venäjää sekä suurvaltana että ideana, Suomen kannalta pysyvänä realiteettina. Kaikki Suomen historian suurmiehet Snellmanista Yrjö-Koskiseen, Mannerheimista Paasikiveen, Kekkosesta Väyryseen ovat tunnustaneet tuon realiteetin, ymmärtäneet sen oikein ja perustaneet politiikkansa sen varaan.

Idänsuhteet ja niiden oikea hoitaminen on aina ollut Suomen kohtalonkysymys. Vain 1920- ja 1930-luvuilla sekä nyt uudelleen 1990- ja 2000-luvuilla tuo tosiasia on Suomessa jätetty huomiotta. On aivan kuin nyky-Suomessa olisi palattu ulkoministeri Erkon turmiolliseen ohjeeseen Moskovaan lähteneille suomalaisneuvottelijoille syksyllä 1939: unohtakaa, että olette tekemisissä suurvallan kanssa. Tuon neuvon mukaan on meidän aikanamme toiminut mm. Alexander Stubb, Yhdysvalloissa koulutuksensa saanut, Suomen asemaa ja Venäjän geopoliittista dilemmaa harvinaisen huonosti ymmärtävä hölmö.

Suomen presidentinvaaleissa 2012 ei ole kyse oikeiston ja vasemmiston, vaan kahden ulkopoliittisen suuntauksen välisestä kamppailusta eli siitä, voittaako Ahtisaaren-Niinistön linja vai Halosen-Väyrysen linja (jonka taustalla on kunniakas Paasikiven-Kekkosen linja). Ahtisaari ja hänen henkinen perilisensä Niinistö ovat kannanotoissaan aina ajatelleet ensisijaisesti länsimaisen "kansainväisen yhteisön" etua, Halonen ja hänen luontevin seuraajansa Väyrynen sitä vastoin Suomen omia kansallisia intressejä. Isänmaallinen suomalainen äänesti siksi Halosta vuosina 2000 ja 2006 ja äänestää nyt 2012 Väyrystä eikä NATO-Niinistöä.

Suomen on ylläpidettävä taikka oikeastaan voitettava takaisin toimintavapautensa sekä idän että lännen suuntaan. Tuo poikkeuksellisen vahva puolueeton asema Suomella oli Kekkosen ja vielä Koivistonkin aikana, mutta Suomen myöhempi "lännettyminen" on sen nakertanut ja uhkaa nyt ajaa Suomen täysin vaihtoehdottomaan tilanteeseen. Sen voi presidenttiehdokkaista ehkäistä ainoastaan Väyrynen, patriootti ja valtiomies. Mitä tahansa kriittisiä tilanteita Suomen eteen lähivuosina tuleekaan, Väyrynen kykenee ne pitkän kokemuksensa ja laajan näkemyksensä avulla hoitamaan. Suomella ei nykyoloissa ole varaa olla käyttämättä Väyrysen suuria kykyjä.

Putinin Venäjä on Suomen kannalta vakauden linnake 2010-luvun maaimassa, jossa valtio toisensa jälkeen suistuu yhteiskunnalliseen kaaokseen, jossa nykymuotoinen EU ja eurotalousalue on hajoamistilassa (täysin allekirjoittaneen ennustusten mukaisesti, jos saan luvan huomauttaa), jossa NATO on muuttunut lopullisesti "puolustusliitosta" amerikkalaisen imperialismin työkaluksi ja jossa varojensa ja resurssiensa yli elävää Yhdysvaltoja uhkaa suorastaan edesmenneen Neuvostoliiton kohtalo. Taantuva Eurooppa vai nouseva Euraasia, kumpi on Suomen tulevaisuuden suunta? Edellinen on pitkään nähty Suomessa ainoana vaihtoehtona. Nyt täytyisi jonkun käsittää, että myös jälkimmäinen on Suomelle täysin realistinen mahdollisuus. Voiko Väyrynen olla se joka ensimmäisenä näkee Suomen oikean paikan tämän vuosisadan todellisuudessa?

Koroljov kirjoitti:

Luojan kiitos Neuvostoliitto ei ollut ikuinen, MUTTA VENÄJÄ ON, ainakin Suomeen nähden ja Suomeen verrattuna. Kuten edesmennyt akateemikko Paavo Haavikko totesi, Suomi on ehkä olemassa, mutta Venäjä on varmasti olemassa. Haavikko tarkoitti Venäjää sekä suurvaltana että ideana, Suomen kannalta pysyvänä realiteettina. Kaikki Suomen historian suurmiehet Snellmanista Yrjö-Koskiseen, Mannerheimista Paasikiveen, Kekkosesta Väyryseen ovat tunnustaneet tuon realiteetin, ymmärtäneet sen oikein ja perustaneet politiikkansa sen varaan.

Idänsuhteet ja niiden oikea hoitaminen on aina ollut Suomen kohtalonkysymys. Vain 1920- ja 1930-luvuilla sekä nyt uudelleen 1990- ja 2000-luvuilla tuo tosiasia on Suomessa jätetty huomiotta. On aivan kuin nyky-Suomessa olisi palattu ulkoministeri Erkon turmiolliseen ohjeeseen Moskovaan lähteneille suomalaisneuvottelijoille syksyllä 1939: unohtakaa, että olette tekemisissä suurvallan kanssa. Tuon neuvon mukaan on meidän aikanamme toiminut mm. Alexander Stubb, Yhdysvalloissa koulutuksensa saanut, Suomen asemaa ja Venäjän geopoliittista dilemmaa harvinaisen huonosti ymmärtävä hölmö.

Suomen presidentinvaaleissa 2012 ei ole kyse oikeiston ja vasemmiston, vaan kahden ulkopoliittisen suuntauksen välisestä kamppailusta eli siitä, voittaako Ahtisaaren-Niinistön linja vai Halosen-Väyrysen linja (jonka taustalla on kunniakas Paasikiven-Kekkosen linja). Ahtisaari ja hänen henkinen perilisensä Niinistö ovat kannanotoissaan aina ajatelleet ensisijaisesti länsimaisen "kansainväisen yhteisön" etua, Halonen ja hänen luontevin seuraajansa Väyrynen sitä vastoin Suomen omia kansallisia intressejä. Isänmaallinen suomalainen äänesti siksi Halosta vuosina 2000 ja 2006 ja äänestää nyt 2012 Väyrystä eikä NATO-Niinistöä.

Suomen on ylläpidettävä taikka oikeastaan voitettava takaisin toimintavapautensa sekä idän että lännen suuntaan. Tuo poikkeuksellisen vahva puolueeton asema Suomella oli Kekkosen ja vielä Koivistonkin aikana, mutta Suomen myöhempi "lännettyminen" on sen nakertanut ja uhkaa nyt ajaa Suomen täysin vaihtoehdottomaan tilanteeseen. Sen voi presidenttiehdokkaista ehkäistä ainoastaan Väyrynen, patriootti ja valtiomies. Mitä tahansa kriittisiä tilanteita Suomen eteen lähivuosina tuleekaan, Väyrynen kykenee ne pitkän kokemuksensa ja laajan näkemyksensä avulla hoitamaan. Suomella ei nykyoloissa ole varaa olla käyttämättä Väyrysen suuria kykyjä.

Putinin Venäjä on Suomen kannalta vakauden linnake 2010-luvun maaimassa, jossa valtio toisensa jälkeen suistuu yhteiskunnalliseen kaaokseen, jossa nykymuotoinen EU ja eurotalousalue on hajoamistilassa (täysin allekirjoittaneen ennustusten mukaisesti, jos saan luvan huomauttaa), jossa NATO on muuttunut lopullisesti "puolustusliitosta" amerikkalaisen imperialismin työkaluksi ja jossa varojensa ja resurssiensa yli elävää Yhdysvaltoja uhkaa suorastaan edesmenneen Neuvostoliiton kohtalo. Taantuva Eurooppa vai nouseva Euraasia, kumpi on Suomen tulevaisuuden suunta? Edellinen on pitkään nähty Suomessa ainoana vaihtoehtona. Nyt täytyisi jonkun käsittää, että myös jälkimmäinen on Suomelle täysin realistinen mahdollisuus. Voiko Väyrynen olla se joka ensimmäisenä näkee Suomen oikean paikan tämän vuosisadan todellisuudessa?

tällä palstalla asiallinen kirjoitus, jo on harvinaista, ei näitä paljoa näe.

kaaosta tulee siitä, että kohta siellä alkaa lomat ja rikkaat venäläisturistit ryntää Suomeen, viime vuonnakin toistasataatuhatta kävijää, nyt määrä on koko ajan vielä noussut.

Mielenosoituksissa siellä marssii kommunistit, kuten Iltalehti kertoi, samoin paikalliset vihreät, eli luonnoinsuojelijat, sen lisäksi joitain muita ulkomaisrahoitteisiakin järjestöjä on ollut esillä.