Elikkäs kaipaisin ihmisten kokemuksia ja mielipiteitä Helsingin ja Tampereen yliopistoista. Aikeissani on ollut hakea joko Helsinkiin yleisen valtio-opin maailmanpolitiikan tutkimuksen linjalle tai Tampereelle valtio-oppia/kansainvälisiä suhteita. Nyt kuitenkin Tampereella tapahtuneen rakennemuutoksen myötä olen ymmärtänyt, että valtio-oppi ja kv suhteet ovat yhdistyneet, joista jompaan kumpaan opiskelijoiden tulee opiskelun edetessä erikoistua. Joku viisaampi saa korjata jos olen väärässä.
Kumpi näistä vaihtoehdoista siis olisi parempi tulevan mahdollisen opiskelun ja työllistymisen kannalta? Ja ovatko valmennuskurssit hyödyllisiä näiden aineiden pääsykokeisiin valmistautuessa?
Valtio-oppia Helsinkiin vai Tampereelle?
tytsytyllerö
37
3022
Vastaukset
- Nimimerkki unohtui
Työllistymisen kannalta molemmat ovat yhtä hyödyttömiä. Jos nyt kuitenkin välttämättä haluat jompaankumpaan hakeutua, mihinkään valmennuskursseihin ei ainakaan kannata tuhlata. Lääkiksen tai oikiksen valmennuskursseissa nyt on jotakin järkeä, mutta tällaista humanistihöttöä kyllä jokainen lukutaitoinen pääsee lukemaan ilman mitään valmennuksia.
- oleeol
Komppaan edellistä kirjoittajaa. Ajattele nyt tytstyllerö järjellä: et
saa tommoisesta valtio-opista yhtään mitään ammattia itelles.
On vaan aika iso vaara jäädä työttömäksi, jos ei oo ammattia!
t: akateeminen 41 v.
- valtio-oppi kunniaan
Kylläpä osaattekin olla masentavia.
Ensinnäkin valtio-oppi lukeutuu tietääkseni yhteiskuntatieteisiin eikä humanistisiin tieteisiin. Toiseksi valtio-opista valmistuneiden työttömyysaste on jotain 3 - 5 prosentin luokkaa. (Olen tutkinut asiaa eri yliopistojen työhönsijoittumistutkimuksista, koska itseänikin valtio-oppi kiinnostaa ja aionkin hakea opiskelemaan sitä.) Kuulostaako hirveältä? No, okei, lääkiksestä/oikiksesta valmistuneilla se varmaan on nolla, mutta jos ei jaksa kyseiset alat ja ammatit kiinnostaa pätkääkään? Miksi ihmisen pitäisi tuhlata ainoa elämänsä tekemällä jotakin, mihin ei ole oikeasti mielenkiintoa, pelkästään ison palkan ja täysin varman työllistymistilanteen takia? Valtio-oppiakin opiskelleilla on mahikset hyvään palkkaan (no miettikää vaikka kansanedustajien palkkoja), se on vain itsestä kiinni. Työttömäksi jää tuskin kukaan, joka jo opiskeluaikana luo hyvät verkostot työnantajiin.
Ja siitä vielä, että jäisi muka työttömäksi, jos tutkinto ei valmista johonkin tiettyyn ammattiin: generalistit saavat töitä siinä missä muutkin, täytyy vain tuntea oma osaamisensa ja osata markkinoida sitä! Valtio-opin vahvuus on juuri siinä, ettei tarvitse tyytyä vain yhteen ammattinimikkeeseen. Jos töitä ei löydy tiedotusalalta, voi pyrkiä vaikka ministeriöön, jne. Politiikan ja hallinnon tuntijoita tarvitaan kaikkialla, ja mahdollisia ammattinimikkeitä löytyy tutkijoista viestintäpäälliköihin ja henkilöstöpäälliköistä alivaltiosihteereihin. Näin muutamia mieleentulleita mainitakseni.
Itse jaksan uskoa siihen, että mistä ihminen on palavasti kiinnostunut, on siinä hän myös hyvä. Työhaastattelussa on vaikea vakuuttaa työnantaja, jos ei työnsisältö yhtään innosta.
Terv. nykyinen humanisti, mutta toivottavasti tuleva valtiotieteilijä- Nimimerkki unohtui
"Ensinnäkin valtio-oppi lukeutuu tietääkseni yhteiskuntatieteisiin eikä humanistisiin tieteisiin."
Tarkoitin humanistisia aineita laajassa mielessä, jolloin yhteiskuntatieteetkin lasketaan humanistisiin aineisiin.
"Toiseksi valtio-opista valmistuneiden työttömyysaste on jotain 3 - 5 prosentin luokkaa. (Olen tutkinut asiaa eri yliopistojen työhönsijoittumistutkimuksista, koska itseänikin valtio-oppi kiinnostaa ja aionkin hakea opiskelemaan sitä.) Kuulostaako hirveältä?"
Prosentit saattavat pitää paikkansa, mutta kuinkahan moni mahtaa työskennellä edes jotenkuten koulutusta vastaavassa työssä? Totuus on, että valtaosa valmistuneista joutuu vuosien ajan kärvistelemään mitättömissä pätkätöissä, kunnes ehkä onnistuvat keplottelemaan itsensä pidempiaikaiseen (mutta todennäköisesti pienipalkkaiseen) duuniin. Toiset hankkivat uuden koulutuksen joltakin järkevämmältä alalta tai ajautuvat puolipakolla tutkijan "uralle".
"Valtio-oppiakin opiskelleilla on mahikset hyvään palkkaan (no miettikää vaikka kansanedustajien palkkoja), se on vain itsestä kiinni."
Ai pääseekö kansanedustajaksi suorittamalla valtio-opin tutkinoon? Tuon jos olisin tiennyt, olisin valmistunut paljon nopeammin.
Totta on, että valtio-opin pariin hakeutuu tavallista enemmän porukkaa, jotka ovat jo valmiiksi mukana monenlaisessa järjestötoiminnassa ja mahdollisesti puoluepolitiikassakin. Näitä moottoriturpia ei tutkinnon työllistävyys huoleta, sillä he tietävät, että heidän tulevaisuutensa kannalta ratkaisevaa ei ole tutkinto, vaan järjestö- ja puoluetoiminnassa kerätty valta ja kokemus.Monesti he ovat sellaisia moottoriturpia, että vaikka poliittinen ura ei urkeaisikaan, he voivat tienata varsin hyvin vaikka puhelinmyyjinä.
Varoitukset koulutusvalinnasta onkin suunnattu niille tavallisille tallaajille, jotka toivovat, että tutkinto itsessään olisi jonkinlainen meriitti työmarkkinoilla.
"Politiikan ja hallinnon tuntijoita tarvitaan kaikkialla"
Työelämässä tarvitaan talouden, juridiikan ja/tai tekniikan asiantuntijoita. Näitä aineita tulee yhteiskuntatieteilijänkin liittää tutkintoonsa, mikäli elättelee toiveita kunnollisesta työpaikasta.
"Valtio-opin vahvuus on juuri siinä, ettei tarvitse tyytyä vain yhteen ammattinimikkeeseen."
On generalistien ylläpitämä harhakäsitys, että yleissivistävän alan opiskelu antaisi jotenkin "laaja-alaisemmat" valmiudet työelämään. Todellisuudessa generalistiaineiden opiskelu ei anna valmiuksia mihinkään muuhun kuin kyseisen alan tutkijana toimimiseen. Tutkijan uraa taas ei nykypäivänä voi suositella oikein kenellekään. Esimerkiksi juristin koulutus taas antaa hyvät valmiudet mitä moninaisimpiin tehtäviin, myös sellaisiin, joissa juristin pätevyyttä ei suoranaisesti edellytetä.
"Itse jaksan uskoa siihen, että mistä ihminen on palavasti kiinnostunut, on siinä hän myös hyvä. Työhaastattelussa on vaikea vakuuttaa työnantaja, jos ei työnsisältö yhtään innosta."
Pointti tässä on se, että mitään nimenomaisesti valtio-oppineille tarkoitettuja työpaikkoja ei (yliopiston ulkopuolella) kertakaikkiaan ole olemassa. Valtio-oppineet ja muut yhteiskuntatieteilijät kilpailevat samoista työpaikoista- ja tehtävistä ekonomien ja juristien kanssa, ja siinä ei hyvin käy. - JKK2012
Nimimerkki unohtui kirjoitti:
"Ensinnäkin valtio-oppi lukeutuu tietääkseni yhteiskuntatieteisiin eikä humanistisiin tieteisiin."
Tarkoitin humanistisia aineita laajassa mielessä, jolloin yhteiskuntatieteetkin lasketaan humanistisiin aineisiin.
"Toiseksi valtio-opista valmistuneiden työttömyysaste on jotain 3 - 5 prosentin luokkaa. (Olen tutkinut asiaa eri yliopistojen työhönsijoittumistutkimuksista, koska itseänikin valtio-oppi kiinnostaa ja aionkin hakea opiskelemaan sitä.) Kuulostaako hirveältä?"
Prosentit saattavat pitää paikkansa, mutta kuinkahan moni mahtaa työskennellä edes jotenkuten koulutusta vastaavassa työssä? Totuus on, että valtaosa valmistuneista joutuu vuosien ajan kärvistelemään mitättömissä pätkätöissä, kunnes ehkä onnistuvat keplottelemaan itsensä pidempiaikaiseen (mutta todennäköisesti pienipalkkaiseen) duuniin. Toiset hankkivat uuden koulutuksen joltakin järkevämmältä alalta tai ajautuvat puolipakolla tutkijan "uralle".
"Valtio-oppiakin opiskelleilla on mahikset hyvään palkkaan (no miettikää vaikka kansanedustajien palkkoja), se on vain itsestä kiinni."
Ai pääseekö kansanedustajaksi suorittamalla valtio-opin tutkinoon? Tuon jos olisin tiennyt, olisin valmistunut paljon nopeammin.
Totta on, että valtio-opin pariin hakeutuu tavallista enemmän porukkaa, jotka ovat jo valmiiksi mukana monenlaisessa järjestötoiminnassa ja mahdollisesti puoluepolitiikassakin. Näitä moottoriturpia ei tutkinnon työllistävyys huoleta, sillä he tietävät, että heidän tulevaisuutensa kannalta ratkaisevaa ei ole tutkinto, vaan järjestö- ja puoluetoiminnassa kerätty valta ja kokemus.Monesti he ovat sellaisia moottoriturpia, että vaikka poliittinen ura ei urkeaisikaan, he voivat tienata varsin hyvin vaikka puhelinmyyjinä.
Varoitukset koulutusvalinnasta onkin suunnattu niille tavallisille tallaajille, jotka toivovat, että tutkinto itsessään olisi jonkinlainen meriitti työmarkkinoilla.
"Politiikan ja hallinnon tuntijoita tarvitaan kaikkialla"
Työelämässä tarvitaan talouden, juridiikan ja/tai tekniikan asiantuntijoita. Näitä aineita tulee yhteiskuntatieteilijänkin liittää tutkintoonsa, mikäli elättelee toiveita kunnollisesta työpaikasta.
"Valtio-opin vahvuus on juuri siinä, ettei tarvitse tyytyä vain yhteen ammattinimikkeeseen."
On generalistien ylläpitämä harhakäsitys, että yleissivistävän alan opiskelu antaisi jotenkin "laaja-alaisemmat" valmiudet työelämään. Todellisuudessa generalistiaineiden opiskelu ei anna valmiuksia mihinkään muuhun kuin kyseisen alan tutkijana toimimiseen. Tutkijan uraa taas ei nykypäivänä voi suositella oikein kenellekään. Esimerkiksi juristin koulutus taas antaa hyvät valmiudet mitä moninaisimpiin tehtäviin, myös sellaisiin, joissa juristin pätevyyttä ei suoranaisesti edellytetä.
"Itse jaksan uskoa siihen, että mistä ihminen on palavasti kiinnostunut, on siinä hän myös hyvä. Työhaastattelussa on vaikea vakuuttaa työnantaja, jos ei työnsisältö yhtään innosta."
Pointti tässä on se, että mitään nimenomaisesti valtio-oppineille tarkoitettuja työpaikkoja ei (yliopiston ulkopuolella) kertakaikkiaan ole olemassa. Valtio-oppineet ja muut yhteiskuntatieteilijät kilpailevat samoista työpaikoista- ja tehtävistä ekonomien ja juristien kanssa, ja siinä ei hyvin käy.Tässä oli taas tyypillinen suomalainen masentava puheenvuoro. Painoin aluksi nopealla vilkaisulla peukkua ylös, mutta tarkemmin luettuani poistin sivuhistorian ja peukkua alas: Ei käytännössä asiaa ollenkaan vaan pyritään vain lyömään kiilaa opiskelijan itsetuntoon.
Parhaiten selviätte, kun käytte yliopiston sivulla tai muissa lähteissä tutkimassa mihin näiltä aloilta valmistuvat työllistyvät.
Joka tapauksessa opiskeluun sisältyvät kansainväliset harjoittelut ja vaihdot ovat jossakin aloissa erittäinkin tärkeässä roolissa. Tämä tarkoittaa siis mahdollisuuden kansainvälistymiseen jos on ulkomaille muuttoa esimerkiksi ajatellut. En sano, etteikö se onnistuisi vaikka ilman koulutusta, mutta näin pääsee muihinkin hommiin kuin kaupan kassalle tai keräämään viinirypäleitä.
Toiseksi tällaiset harjoittelut ja vaihdot antavat hyvät mahdollisuudet verkostoitua ja luoda niitä suhteita eteenpäin kohti haluamaansa työnkuvaa.
Lisäksi työllistymiseen ja suuntatumiseen vaikuttaa paljolti mitä sivuaineita opiskelun aikana valitsee ja minkä tien itselleen katsoo parhaaksi. Näistä voi saada sen puuttuvan palasen siihen mitä tässä tapauksessa valtio-opin opiskelussa itselle tärkeänä tuntuu muuten olevan poissa työelämään tarkasteltuna.
Eikä tässäkään vielä kaikki. Esimerkiksi kandidaatin tutkinnon suoritettua on erinomaiset mahdollisuudet lähteä suorittamaan masteria tai muita jatko-tutkintoja ulkomaille esim. englannin kielisiin opintoihin.
Jurististilla on varmasti hyvät työllistymismahdollisuudet, mutta niin on myös hakijoitakin. Kaikista vaikeimpia paikkoja päästä ylipäätään opiskelemaan. Kaiken lisäksi jos et pidä pykälien jatkuvasta pilkuntarkasta pyörittelystä et tule selviämään edes yliopisto-opinnoista. Ja jälleen kerran se juristinkaan tutkinto ei tuo haluamaasi työtä silmiesi eteen. Itsestä se on lähdettävä.
" Valtio-oppi kunniaan " -nimimerkille yhdyn nimenomaan tähän että työhaastattelussa on vaikeaa vakuuttaa työnantaja jos työn sisällöstä ei ole kiinostunut. Vaikka kaikkea voidaan näytellä ja varsinkin täällä Suomessa sitä näyttelemistä vaaditaan yhä enemmän ei se todellinen väärässä työssä tekeminen tee hyvää ihmiselle. Pelkällä palkan voimalla ei pitkälle pötkitä. - Nimimerkki unohtui
JKK2012 kirjoitti:
Tässä oli taas tyypillinen suomalainen masentava puheenvuoro. Painoin aluksi nopealla vilkaisulla peukkua ylös, mutta tarkemmin luettuani poistin sivuhistorian ja peukkua alas: Ei käytännössä asiaa ollenkaan vaan pyritään vain lyömään kiilaa opiskelijan itsetuntoon.
Parhaiten selviätte, kun käytte yliopiston sivulla tai muissa lähteissä tutkimassa mihin näiltä aloilta valmistuvat työllistyvät.
Joka tapauksessa opiskeluun sisältyvät kansainväliset harjoittelut ja vaihdot ovat jossakin aloissa erittäinkin tärkeässä roolissa. Tämä tarkoittaa siis mahdollisuuden kansainvälistymiseen jos on ulkomaille muuttoa esimerkiksi ajatellut. En sano, etteikö se onnistuisi vaikka ilman koulutusta, mutta näin pääsee muihinkin hommiin kuin kaupan kassalle tai keräämään viinirypäleitä.
Toiseksi tällaiset harjoittelut ja vaihdot antavat hyvät mahdollisuudet verkostoitua ja luoda niitä suhteita eteenpäin kohti haluamaansa työnkuvaa.
Lisäksi työllistymiseen ja suuntatumiseen vaikuttaa paljolti mitä sivuaineita opiskelun aikana valitsee ja minkä tien itselleen katsoo parhaaksi. Näistä voi saada sen puuttuvan palasen siihen mitä tässä tapauksessa valtio-opin opiskelussa itselle tärkeänä tuntuu muuten olevan poissa työelämään tarkasteltuna.
Eikä tässäkään vielä kaikki. Esimerkiksi kandidaatin tutkinnon suoritettua on erinomaiset mahdollisuudet lähteä suorittamaan masteria tai muita jatko-tutkintoja ulkomaille esim. englannin kielisiin opintoihin.
Jurististilla on varmasti hyvät työllistymismahdollisuudet, mutta niin on myös hakijoitakin. Kaikista vaikeimpia paikkoja päästä ylipäätään opiskelemaan. Kaiken lisäksi jos et pidä pykälien jatkuvasta pilkuntarkasta pyörittelystä et tule selviämään edes yliopisto-opinnoista. Ja jälleen kerran se juristinkaan tutkinto ei tuo haluamaasi työtä silmiesi eteen. Itsestä se on lähdettävä.
" Valtio-oppi kunniaan " -nimimerkille yhdyn nimenomaan tähän että työhaastattelussa on vaikeaa vakuuttaa työnantaja jos työn sisällöstä ei ole kiinostunut. Vaikka kaikkea voidaan näytellä ja varsinkin täällä Suomessa sitä näyttelemistä vaaditaan yhä enemmän ei se todellinen väärässä työssä tekeminen tee hyvää ihmiselle. Pelkällä palkan voimalla ei pitkälle pötkitä.Tämä keskusteluhan lähti liikkeelle politiikan tutkimuksen työllistävyysarvosta, joka nyt vain sattuu olemaan kehno. Toki työllistymismahdollisuuksia voi millä tahansa alalla parantaa oikeilla sivuaineilla, verkostoitumalla jne.
- JKK2012
Nimimerkki unohtui kirjoitti:
Tämä keskusteluhan lähti liikkeelle politiikan tutkimuksen työllistävyysarvosta, joka nyt vain sattuu olemaan kehno. Toki työllistymismahdollisuuksia voi millä tahansa alalla parantaa oikeilla sivuaineilla, verkostoitumalla jne.
Okei. No siinä tapauksessa pahoittelen kärkästä kritiikkiäni jos tässä oli kerran kyse nimenomaan spesifisestä politiikan tutkimuksen tuomasta työllistävyydestä.
Siitähän valmistuu muutoinkin "vain" yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja ei itsessään välttämättä edes sisällä, että olet opiskellut politiikan tutkimusta ellei työnantaja sitten ole oikein kiinnostunut tarkemminkin. - oleeol
JKK2012 kirjoitti:
Tässä oli taas tyypillinen suomalainen masentava puheenvuoro. Painoin aluksi nopealla vilkaisulla peukkua ylös, mutta tarkemmin luettuani poistin sivuhistorian ja peukkua alas: Ei käytännössä asiaa ollenkaan vaan pyritään vain lyömään kiilaa opiskelijan itsetuntoon.
Parhaiten selviätte, kun käytte yliopiston sivulla tai muissa lähteissä tutkimassa mihin näiltä aloilta valmistuvat työllistyvät.
Joka tapauksessa opiskeluun sisältyvät kansainväliset harjoittelut ja vaihdot ovat jossakin aloissa erittäinkin tärkeässä roolissa. Tämä tarkoittaa siis mahdollisuuden kansainvälistymiseen jos on ulkomaille muuttoa esimerkiksi ajatellut. En sano, etteikö se onnistuisi vaikka ilman koulutusta, mutta näin pääsee muihinkin hommiin kuin kaupan kassalle tai keräämään viinirypäleitä.
Toiseksi tällaiset harjoittelut ja vaihdot antavat hyvät mahdollisuudet verkostoitua ja luoda niitä suhteita eteenpäin kohti haluamaansa työnkuvaa.
Lisäksi työllistymiseen ja suuntatumiseen vaikuttaa paljolti mitä sivuaineita opiskelun aikana valitsee ja minkä tien itselleen katsoo parhaaksi. Näistä voi saada sen puuttuvan palasen siihen mitä tässä tapauksessa valtio-opin opiskelussa itselle tärkeänä tuntuu muuten olevan poissa työelämään tarkasteltuna.
Eikä tässäkään vielä kaikki. Esimerkiksi kandidaatin tutkinnon suoritettua on erinomaiset mahdollisuudet lähteä suorittamaan masteria tai muita jatko-tutkintoja ulkomaille esim. englannin kielisiin opintoihin.
Jurististilla on varmasti hyvät työllistymismahdollisuudet, mutta niin on myös hakijoitakin. Kaikista vaikeimpia paikkoja päästä ylipäätään opiskelemaan. Kaiken lisäksi jos et pidä pykälien jatkuvasta pilkuntarkasta pyörittelystä et tule selviämään edes yliopisto-opinnoista. Ja jälleen kerran se juristinkaan tutkinto ei tuo haluamaasi työtä silmiesi eteen. Itsestä se on lähdettävä.
" Valtio-oppi kunniaan " -nimimerkille yhdyn nimenomaan tähän että työhaastattelussa on vaikeaa vakuuttaa työnantaja jos työn sisällöstä ei ole kiinostunut. Vaikka kaikkea voidaan näytellä ja varsinkin täällä Suomessa sitä näyttelemistä vaaditaan yhä enemmän ei se todellinen väärässä työssä tekeminen tee hyvää ihmiselle. Pelkällä palkan voimalla ei pitkälle pötkitä."Parhaiten selviätte, kun käytte yliopiston sivulla tai muissa lähteissä tutkimassa mihin näiltä aloilta valmistuvat työllistyvät. "
Et kai tosissasi usko jotain yliopiston nettisivuja tai opinto-oppaita?
Etkö tosiaan tiedä, että niissä saa valehdella ihan mielin määrin?! - Uuno T
Nimimerkki unohtui kirjoitti:
"Ensinnäkin valtio-oppi lukeutuu tietääkseni yhteiskuntatieteisiin eikä humanistisiin tieteisiin."
Tarkoitin humanistisia aineita laajassa mielessä, jolloin yhteiskuntatieteetkin lasketaan humanistisiin aineisiin.
"Toiseksi valtio-opista valmistuneiden työttömyysaste on jotain 3 - 5 prosentin luokkaa. (Olen tutkinut asiaa eri yliopistojen työhönsijoittumistutkimuksista, koska itseänikin valtio-oppi kiinnostaa ja aionkin hakea opiskelemaan sitä.) Kuulostaako hirveältä?"
Prosentit saattavat pitää paikkansa, mutta kuinkahan moni mahtaa työskennellä edes jotenkuten koulutusta vastaavassa työssä? Totuus on, että valtaosa valmistuneista joutuu vuosien ajan kärvistelemään mitättömissä pätkätöissä, kunnes ehkä onnistuvat keplottelemaan itsensä pidempiaikaiseen (mutta todennäköisesti pienipalkkaiseen) duuniin. Toiset hankkivat uuden koulutuksen joltakin järkevämmältä alalta tai ajautuvat puolipakolla tutkijan "uralle".
"Valtio-oppiakin opiskelleilla on mahikset hyvään palkkaan (no miettikää vaikka kansanedustajien palkkoja), se on vain itsestä kiinni."
Ai pääseekö kansanedustajaksi suorittamalla valtio-opin tutkinoon? Tuon jos olisin tiennyt, olisin valmistunut paljon nopeammin.
Totta on, että valtio-opin pariin hakeutuu tavallista enemmän porukkaa, jotka ovat jo valmiiksi mukana monenlaisessa järjestötoiminnassa ja mahdollisesti puoluepolitiikassakin. Näitä moottoriturpia ei tutkinnon työllistävyys huoleta, sillä he tietävät, että heidän tulevaisuutensa kannalta ratkaisevaa ei ole tutkinto, vaan järjestö- ja puoluetoiminnassa kerätty valta ja kokemus.Monesti he ovat sellaisia moottoriturpia, että vaikka poliittinen ura ei urkeaisikaan, he voivat tienata varsin hyvin vaikka puhelinmyyjinä.
Varoitukset koulutusvalinnasta onkin suunnattu niille tavallisille tallaajille, jotka toivovat, että tutkinto itsessään olisi jonkinlainen meriitti työmarkkinoilla.
"Politiikan ja hallinnon tuntijoita tarvitaan kaikkialla"
Työelämässä tarvitaan talouden, juridiikan ja/tai tekniikan asiantuntijoita. Näitä aineita tulee yhteiskuntatieteilijänkin liittää tutkintoonsa, mikäli elättelee toiveita kunnollisesta työpaikasta.
"Valtio-opin vahvuus on juuri siinä, ettei tarvitse tyytyä vain yhteen ammattinimikkeeseen."
On generalistien ylläpitämä harhakäsitys, että yleissivistävän alan opiskelu antaisi jotenkin "laaja-alaisemmat" valmiudet työelämään. Todellisuudessa generalistiaineiden opiskelu ei anna valmiuksia mihinkään muuhun kuin kyseisen alan tutkijana toimimiseen. Tutkijan uraa taas ei nykypäivänä voi suositella oikein kenellekään. Esimerkiksi juristin koulutus taas antaa hyvät valmiudet mitä moninaisimpiin tehtäviin, myös sellaisiin, joissa juristin pätevyyttä ei suoranaisesti edellytetä.
"Itse jaksan uskoa siihen, että mistä ihminen on palavasti kiinnostunut, on siinä hän myös hyvä. Työhaastattelussa on vaikea vakuuttaa työnantaja, jos ei työnsisältö yhtään innosta."
Pointti tässä on se, että mitään nimenomaisesti valtio-oppineille tarkoitettuja työpaikkoja ei (yliopiston ulkopuolella) kertakaikkiaan ole olemassa. Valtio-oppineet ja muut yhteiskuntatieteilijät kilpailevat samoista työpaikoista- ja tehtävistä ekonomien ja juristien kanssa, ja siinä ei hyvin käy.Täysin samaa mieltä tämän nimimerkin kanssa, joka kertoo valtio-opista ja yleensäkin yhteiskuntatieteilijän työllistymisestä karuja totuuksia. Itse valmistuin vuosikurssiltani ensimmäisenä (hyvillä papereilla).En saanut alan töitä valmistuttuani, enkä myöhemminkään. Pari vuotta valmistumiseni jälkeen valmistuivat seuraavat kaksi. He saivat noin puolen vuoden työttömyyksien jälkeen töitä. Niitä löytyi rakennuksilta sekajätkänä.
- JKK2012
Itse haen Tampereen yliopiston JKK:lle opiskelemaan politiikan tutkimusta. Uskoisin sitä kautta olevan mahdollisuudet moniin kansainvälisiin tehtäviin ja esimerkiksi YK:hon.
- oleeol
Niin, hyvin pienet mahdollisuudet...
- JKK2012
oleeol kirjoitti:
Niin, hyvin pienet mahdollisuudet...
Ja millähän perusteella pienet mahdollisuudet? Verkoistoituminen, suhteiden luominen ja aktiivinen ote työelämään jo opiskelun harjoitteluiden ja vaihto-ohjelmien avulla tarjoaa varmasti hyvät edellytykset saavuttaa unelmansa.
Vai meinasitko ammatillisella perustutkinnolla päästä ko. hommiin?
No, onnea vain... - oleeol
JKK2012 kirjoitti:
Ja millähän perusteella pienet mahdollisuudet? Verkoistoituminen, suhteiden luominen ja aktiivinen ote työelämään jo opiskelun harjoitteluiden ja vaihto-ohjelmien avulla tarjoaa varmasti hyvät edellytykset saavuttaa unelmansa.
Vai meinasitko ammatillisella perustutkinnolla päästä ko. hommiin?
No, onnea vain..."Vai meinasitko ammatillisella perustutkinnolla päästä ko. hommiin?
No, onnea vain... "
Eipäs nyt sotketa ammattikouluja tähän keskusteluun.
Hyvähän se sinänsä on, että sinulla on tulevaisuudenuskoa ja optimismia.
Et oo kuitenkaan vissiin koskaan tajunnut, miten kovaa kilpailu on. Työttömiä maistereita on tälläkin hetkellä tässä maassa pilvin pimein.
Kyllähän joitakin sinänsä lykästää. Mutta tällä elämänkokemuksella en vain
uskaltaisi oman tulevaisuuteni suhteen luottaa siihen, että ilman mitään ammattia juuri minua lykästää ja pääsen joihinkin kansainvälisiin tehtäviin.
Muuten, kaikenlaisia kansainvälisiä tehtäviä voivat toki hakea esim. kaikki
juristitkin. Ja varsinkin opinnoissaan kansainvälisiin kysymyksiin perehtyneet
juristit ovat aivan varmasti hakuvaiheessa paremmassa asemassa kuin
valtiotieteilijät. - Tervetuloa!'
Voin todeta, että eräs kv-polittikan entisistä opiskelukavereistani (T:re ) on YK:n pääkonttorissa New Yorkissa ja toinen Olli Rehnin putiikissa pomona. Ei kovin huono prosentti kun sisäänotto aikoinaan oli 12 opiskelijaa vuodessa. Itse jouduin Nokian leipiin.
- Tervetuloa!'
Tervetuloa!' kirjoitti:
Voin todeta, että eräs kv-polittikan entisistä opiskelukavereistani (T:re ) on YK:n pääkonttorissa New Yorkissa ja toinen Olli Rehnin putiikissa pomona. Ei kovin huono prosentti kun sisäänotto aikoinaan oli 12 opiskelijaa vuodessa. Itse jouduin Nokian leipiin.
Unohtui sanoa, että mitään valmennuskursseja ei tietenkään tarvita, kun luetaan vaan selvää tekstiä. Laskupääsykokeet ovat sitten asia erikseen.
- 20+3
Tervetuloa!' kirjoitti:
Unohtui sanoa, että mitään valmennuskursseja ei tietenkään tarvita, kun luetaan vaan selvää tekstiä. Laskupääsykokeet ovat sitten asia erikseen.
Nimimerkki "Tervetuloa!'", jos olet todellakin opiskellut kansainvälistä politiikkaa - tai ylipäätänsä mitä tahansa yliopistollista ainetta - niin luulisi sinun tietävän, ettei tuollaisesta "aineistosta" voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Olkoonkin niin, että jopa hurjat kaksi samasta porukasta on päässyt hyviin hommiin, ei sillä ole yhtään minkäänlaista suurempaa tilastollista relevanssia.
En siis sano, että tämä todistaisi kansainvälisen politiikan opiskelun typeryydeksi. Sanon vain, että esimerkkisi ei todista kansainvälisen politiikan opiskelun fiksuutta. - Tervetuloa!'
20+3 kirjoitti:
Nimimerkki "Tervetuloa!'", jos olet todellakin opiskellut kansainvälistä politiikkaa - tai ylipäätänsä mitä tahansa yliopistollista ainetta - niin luulisi sinun tietävän, ettei tuollaisesta "aineistosta" voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Olkoonkin niin, että jopa hurjat kaksi samasta porukasta on päässyt hyviin hommiin, ei sillä ole yhtään minkäänlaista suurempaa tilastollista relevanssia.
En siis sano, että tämä todistaisi kansainvälisen politiikan opiskelun typeryydeksi. Sanon vain, että esimerkkisi ei todista kansainvälisen politiikan opiskelun fiksuutta.Nostin nuo kaksi nyt vaan nopeasti esimerkkinä esille. Anteeksipyyntö täytyy lähettää J:lle - hän toimii nykyään suurlähettiläänä. Muita tietämiäni sijoittumisia samalta kurssilta: kaksi toimittajaa (mm. HS), lähetystöneuvos, viestintäpäällikkö, toimitusjohtaja. Löytyy myös hammaslääkäri ;-). Muista en tiedä.
En tiedä tilastoistasi, mutta kohtuullisen hyvin ovat työllistyneet.
Mielestäni kv-politiikan opiskelu antaa hyvät valmiudet toimia monissa yhteiskunnallisissa tehtävissä. Lisäksi saa hyvät työkalut analysoida maailmanpolitiikan tapahtumia. Suosittelen. - Kauppatieteilijä
Tervetuloa!' kirjoitti:
Nostin nuo kaksi nyt vaan nopeasti esimerkkinä esille. Anteeksipyyntö täytyy lähettää J:lle - hän toimii nykyään suurlähettiläänä. Muita tietämiäni sijoittumisia samalta kurssilta: kaksi toimittajaa (mm. HS), lähetystöneuvos, viestintäpäällikkö, toimitusjohtaja. Löytyy myös hammaslääkäri ;-). Muista en tiedä.
En tiedä tilastoistasi, mutta kohtuullisen hyvin ovat työllistyneet.
Mielestäni kv-politiikan opiskelu antaa hyvät valmiudet toimia monissa yhteiskunnallisissa tehtävissä. Lisäksi saa hyvät työkalut analysoida maailmanpolitiikan tapahtumia. Suosittelen.Hyvin näkyvät kyllä sijoittuneen. Täytyisi kuitenkin tehdä selvitys eri vuosikurssien kohdalta usean vuoden ajalta, jotta jotain tieteellisiä" ennustuksia voisi tehdä.
- POTista pelastunut
Olen täysin samaa mieltä nimimerkki "Nimimerkki Unohtui" kanssa.
Itse turhauduin kilpailemaan ja jatkuvasti häviämään työnhaussa kauppatieteiden opiskelijoille. Tämä sekä Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksen sai minut hakeutumaan tekemään toista tutkintoa kauppatieteistä, ja se on opiskelu-urani eittämättä paras päätös.
En voi suositella valtio-opin lukemista muille kuin em. järjestöjyrille, joilla on jo opiskelemaan tullessaan selvät sävelet siitä, kuinka käyttää aika järjestö- ja muita vastuuvirkoja kahmien. Valtio-opin ainoita positiivisia puolia onkin se, että opiskelu vaatii niin käsittämättömän vähän paneutumista ja ajankäyttöä, että aikansa voi halutessaan omistaa lähes täysipäiväiselle verkostoitumiselle ja puuhastelulle (tai työnteolle, mikäli sattuu löytämään jotain relevanttia).
Jos nämä yksittäiset puheenvuorot eivät vakuuta, suosittelen tutustumaan huolella valtiotieteellisen tiedekunnan itse teettämiin sijoittumisselvityksiin. Poiminpa yhdestä (http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/opiskelu/tyoelama/sijoittuminen2006.pdf) muutamia kommentteja valtio-opista valmistuneilta, jotka kommentoivat opintojensa antia muutama vuosi työelämään siirtymisen jälkeen:
"Kärjistäen on pakko todeta, että tutkinto on käytännössä niin kohdentamaton, että ensisijaisesti sitä tarvitsee vain ensimmäisen työpaikan saamiseen. Työtehtävät ovat niin spesifejä, että työnsä
oppii vain tekemällä. Ensimmäisen työpaikan jälkeen tutkintoa ei enää tarvitse kun viimeisin työ on se osoitus kyvyistä."
"Emme valmistu asiantuntijoiksi valtiotieteellisestä. Ainoa alue, jonka tunnemme hyvin, on graduaihe"
"Opintojen ohjaus oli suorastaan huonoa ja suhde lehtoreihin ja professoreihin jäi etäiseksi. Erityisesti graduvaiheessa olisin kaivannut paljon lisää tukea ja apua, saamani ohjaus oli huonoa ja
oli sellainen tunne, että mentiin ali sieltä missä aita matalin. Valmistumisen jälkeen ei ole tehnyt
mieli jatkaa opintoja tai olla tekemisissä laitoksen kanssa. Laitoskaan ei näemmä ole kokenut
mitään tarvetta pitää yhteyttä entisiin opiskelijoihin millään tasolla"
Myönteisiin kommentteihin voit tutustua linkkiä klikkaamalla. Niissä kehutaan erityisesti analyyttisia valmiuksia, mutta konkreettisista eduista työelämän kannalta puhuu harva. - POTista pelastunut
Itse siis teen samanaikaisesti tutkintoja sekä kauppa- että valtiotieteissä, enkä siksi ole itse joutunut kohtaamaan jo valmistuneen vtm:n ongelmia työelämässä, mutta epäsuotuisa asema uramarkkinoilla kauppatieteilijöihin ja juristeihin nähden tuli ilmi jo kandivaiheessa.
Kirjoitukseni tarkoitus ei ole masentaa vaan valottaa realiteetteja riittävän hyvissä ajoin, jotta esimerkiksi keskustelun aloittaja tai muut valtio-opin lukemista harkitsevat ymmärtäisivät jo opiskelujensa alussa sen, että generalistin on valittava varhain opintojensa alkupuolella joku osaamisalue, jota kehittää opintojen ohella, sillä opinnot eivät sitä tee.
Se mikä hyvin pärjänneitä valtio-opin lukijoita tuntuu yhdistävän, on se, että he ovat pärjänneet hyvin tutkinnostaan huolimatta eivätkä sen ansiosta. Myös valtio-opin oppiaineen olemattomat työelämäyhteydet ovat kaikkien hyvin tiedossa, joskin viime vuosina VOO:n seniorit on tehnyt hienoa työtä yrittäen luoda jonkinlaista siltaa opiskelijoiden ja alumnien välille.
Kannattaa myös tutustua Aarresaari.netin julkaisemaan sijoittumisselvitykseen, jossa vertaillaan eri opintoalojen työllisyyttä ja tyytyväisyyttä tutkintoonsa. Vähemmän yllättävästi politiikan tutkimus sijoittuu joukon hännille.
Oman puheenvuoroni tarkoitus on saada kaikki epäilevät harkitsemaan vielä kerran, kannattaisiko mennä esimerkiksi kansantaloustieteeseen, kauppikseen tai oikeustieteelliseen, ja sitten lukea sivuaineena valtio-oppia. Toisaalta voin myös suositella kauppatieteellisiä maisteriohjelmia, joihin on mahdollista päästä VTK:n tutkinnolla, kunhan on lukenut riittävästi kauppisaineita. Se tarjoaa mukavan takaportin, kun kandivuonna alkaa ahdistaa. - Arvo T
Omien kokemusteni perusteella neuvoisin, että unohda koko valtio-oppi. Samaa sanoisin koko yhteiskuntatieteellisestä/valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 13 vuotta siitä kun valmistuin maisteriksi valtio-opista ja 5 vuotta siitä, kun toisessa yliopistossa valmistuin maisteriksi yhteiskuntapolitiikasta. Osa-aikaista roskan lakaisua kummempaa työtä ei ole vielä tarjottu.
Voit kyllä opiskella valtio-oppia jos olet siitä todella kiinnostunut ja sinulla on työpaikka valmiiksi tiedossa, vaikkapa olet tuleva poliitikko. Mutta tämän oppiaineen perusteella työtä saavat vain ne pari kome vuosikurssin opiskelijaa jotka saavat jäädä tutkijoina pyörittämään samaa sylttytehdasta, jossa ovat opiskelleet, ja jonka jatkuvuuden hyväuskoinen veronmaksaja kustantaa.- louie
"Tänä vuonna tulee kuluneeksi 13 vuotta siitä kun valmistuin maisteriksi valtio-opista ja 5 vuotta siitä, kun toisessa yliopistossa valmistuin maisteriksi yhteiskuntapolitiikasta. Osa-aikaista roskan lakaisua kummempaa työtä ei ole vielä tarjottu."
Uskon kyllä että valtio-opista ja ykp:sta työllistyminen niihin kuuluisiin oman alan hommiin voi olla välillä hankalaa.
Mutta jos kaksinkertaiselle maisterille ei ole löytynyt siivoamistyötä kummempaa duunia niin eiköhän tässä tapauksessa syy löydy ihan sieltä peilin edestä... - Uunotettu tutkija
louie kirjoitti:
"Tänä vuonna tulee kuluneeksi 13 vuotta siitä kun valmistuin maisteriksi valtio-opista ja 5 vuotta siitä, kun toisessa yliopistossa valmistuin maisteriksi yhteiskuntapolitiikasta. Osa-aikaista roskan lakaisua kummempaa työtä ei ole vielä tarjottu."
Uskon kyllä että valtio-opista ja ykp:sta työllistyminen niihin kuuluisiin oman alan hommiin voi olla välillä hankalaa.
Mutta jos kaksinkertaiselle maisterille ei ole löytynyt siivoamistyötä kummempaa duunia niin eiköhän tässä tapauksessa syy löydy ihan sieltä peilin edestä..."Mutta jos kaksinkertaiselle maisterille ei ole löytynyt siivoamistyötä kummempaa duunia niin eiköhän tässä tapauksessa syy löydy ihan sieltä peilin edestä... "
Näinhän se keskustelu yhteiskuntatieteilijöiden työllistymisestä näillä sivuilla etenee: Ne, jotka ovat työllistyneet, selittävät alan työttömyyden peljolti työttömiksi jääneiden omaksi heikkoudeksi. Keskustelua hämmentävät lisäksi ne hyväosaiset, jotka saavat työtä suhteilla tai he ovat niitä menestyjiä, joille hyviä työpaikkoja järjestyy, vaikka olisivat “rimaa hipoen” tutkintonsa läpäisseet. Miesten dominoimille aloille työllistyneet hyvännäköiset nuoret naiset lienee paljon käytetty esimerkki. Nämä menestystarinat eivät mielestäni edusta todellista näyttöä yhteiskuntatieteilijöiden työllistumisperusteista. Lisäksi työllistymisprosenttia kaunistavat ne tilapäisiin hanttihommiin päätyneet, jotka eivät vielä voi tunnustaa itselleen eikä muille tulleensa uunotetuiksi, kun hakeutuivat yhteiskuntatutkijoiksi kouluttautumaan.
Jankuttamisen yhteiskuntatieteilijöiden työllistymisestä voisi lopettaa vaikkapa siten, että ne, jotka pitävät alan työllisyysnäkymiä hyvinä, toisivat konkreettisesti esiin kipeästi kaivattujen työllistäjien nimiä. Tarvitaan näyttöä työnantajista, joilla on tarjolla sellaisia avoimia työpaikkoja, joissa selväsanaisesti haetaan vaikkapa valtio-opin tai yhteiskuntapolitiikan osaajia.
Kokemukseni mukaanhan sellaisia avoimien työpaikkojen ilmoituksia ei ole olemassakaan. Niinpä moni alalle valmistunut ajautuu tilanteeseen, jossa hän joutuu itse keksimään, miten hänen oppikirjoista tenttimänsä korkealentoiset teoriat voisi muuttaa ansiotyöksi. Ja tämähän on aivan oma ja monille todella vaativa osaamisen alueensa. Sen puitteissa yksilökohtaiset erot korostuvat, koska siihen ei käytännössä ole saatavissa ulkopuolista apua.
Siinä missä tuomariksi valmistunut voi hakea tuomarin töitä, lääkäriksi hakenut lääkärin ja diplomi-insinööriksi valmistunut insinöörin töitä, yhteiskuntatutkijaksi valmistunut saa pian huomata, ettei kukaan osaa selvästi sanoa, mitä todelliseen työuraan johtavaa työtä hänen koulutuksellaan kuuluisi hakea. Varsinaisia yhteiskuntatutkijan töitä kun ei ole tarjolla kuin parhaassa tapauksessa yhdelle vuosikurssin opiskelijoista.
Vastuuta työllistymisestä on myös tapana laistaa tähdentämällä sivuainevalintojen merkitystä. Tämähän on täyttä puppua, sillä eihän kukaan työnantaja ilmoita avoinna olevissa työpaikoissa, että hän tarvitsee osaajan, jolla on opiskellun pääaineen lisäksi ollut tietty sivuainevalikoima. Siis näihinkin valintoihin sitoutuneen osaamisen tason ja merkityksen joutuu työllistymistä kehitellessään itse todistelemaan.
Ei näitä yhteiskutatieteiden/valtiotieteiden koulutusohjelmia saada kehitettyä todellisiin työtehtäviin tähtääviksi, ja todellista tarvetta vastaaviksi ennen kuin muutamana vuonna hakijoiden määrä romahtaa niin alhaiseksi, ettei aloituspaikkoja saada täytettyä. Siksi suosittelen, ettei kukaan hae näihin oppiaineisiin opiskelemaan, ettei minun ja monen muun työttömäksi valmistuneen yhetiskuntatutkijan kova kohtalo enää pääsisi toistumaan. - 12+7+7
Uunotettu tutkija kirjoitti:
"Mutta jos kaksinkertaiselle maisterille ei ole löytynyt siivoamistyötä kummempaa duunia niin eiköhän tässä tapauksessa syy löydy ihan sieltä peilin edestä... "
Näinhän se keskustelu yhteiskuntatieteilijöiden työllistymisestä näillä sivuilla etenee: Ne, jotka ovat työllistyneet, selittävät alan työttömyyden peljolti työttömiksi jääneiden omaksi heikkoudeksi. Keskustelua hämmentävät lisäksi ne hyväosaiset, jotka saavat työtä suhteilla tai he ovat niitä menestyjiä, joille hyviä työpaikkoja järjestyy, vaikka olisivat “rimaa hipoen” tutkintonsa läpäisseet. Miesten dominoimille aloille työllistyneet hyvännäköiset nuoret naiset lienee paljon käytetty esimerkki. Nämä menestystarinat eivät mielestäni edusta todellista näyttöä yhteiskuntatieteilijöiden työllistumisperusteista. Lisäksi työllistymisprosenttia kaunistavat ne tilapäisiin hanttihommiin päätyneet, jotka eivät vielä voi tunnustaa itselleen eikä muille tulleensa uunotetuiksi, kun hakeutuivat yhteiskuntatutkijoiksi kouluttautumaan.
Jankuttamisen yhteiskuntatieteilijöiden työllistymisestä voisi lopettaa vaikkapa siten, että ne, jotka pitävät alan työllisyysnäkymiä hyvinä, toisivat konkreettisesti esiin kipeästi kaivattujen työllistäjien nimiä. Tarvitaan näyttöä työnantajista, joilla on tarjolla sellaisia avoimia työpaikkoja, joissa selväsanaisesti haetaan vaikkapa valtio-opin tai yhteiskuntapolitiikan osaajia.
Kokemukseni mukaanhan sellaisia avoimien työpaikkojen ilmoituksia ei ole olemassakaan. Niinpä moni alalle valmistunut ajautuu tilanteeseen, jossa hän joutuu itse keksimään, miten hänen oppikirjoista tenttimänsä korkealentoiset teoriat voisi muuttaa ansiotyöksi. Ja tämähän on aivan oma ja monille todella vaativa osaamisen alueensa. Sen puitteissa yksilökohtaiset erot korostuvat, koska siihen ei käytännössä ole saatavissa ulkopuolista apua.
Siinä missä tuomariksi valmistunut voi hakea tuomarin töitä, lääkäriksi hakenut lääkärin ja diplomi-insinööriksi valmistunut insinöörin töitä, yhteiskuntatutkijaksi valmistunut saa pian huomata, ettei kukaan osaa selvästi sanoa, mitä todelliseen työuraan johtavaa työtä hänen koulutuksellaan kuuluisi hakea. Varsinaisia yhteiskuntatutkijan töitä kun ei ole tarjolla kuin parhaassa tapauksessa yhdelle vuosikurssin opiskelijoista.
Vastuuta työllistymisestä on myös tapana laistaa tähdentämällä sivuainevalintojen merkitystä. Tämähän on täyttä puppua, sillä eihän kukaan työnantaja ilmoita avoinna olevissa työpaikoissa, että hän tarvitsee osaajan, jolla on opiskellun pääaineen lisäksi ollut tietty sivuainevalikoima. Siis näihinkin valintoihin sitoutuneen osaamisen tason ja merkityksen joutuu työllistymistä kehitellessään itse todistelemaan.
Ei näitä yhteiskutatieteiden/valtiotieteiden koulutusohjelmia saada kehitettyä todellisiin työtehtäviin tähtääviksi, ja todellista tarvetta vastaaviksi ennen kuin muutamana vuonna hakijoiden määrä romahtaa niin alhaiseksi, ettei aloituspaikkoja saada täytettyä. Siksi suosittelen, ettei kukaan hae näihin oppiaineisiin opiskelemaan, ettei minun ja monen muun työttömäksi valmistuneen yhetiskuntatutkijan kova kohtalo enää pääsisi toistumaan."Jankuttamisen yhteiskuntatieteilijöiden työllistymisestä voisi lopettaa vaikkapa siten, että ne, jotka pitävät alan työllisyysnäkymiä hyvinä, toisivat konkreettisesti esiin kipeästi kaivattujen työllistäjien nimiä. Tarvitaan näyttöä työnantajista, joilla on tarjolla sellaisia avoimia työpaikkoja, joissa selväsanaisesti haetaan vaikkapa valtio-opin tai yhteiskuntapolitiikan osaajia."
Juu-u, olisi tosiaan mukava kuulla, mitkä tahot työllistävät yhteiskuntatieteilijöitä. Minusta tuntuu, ettei sellaisia oikeasti kovin paljon ole.
Yhteiskuntatieteilijän työllisyysnäkymät ovat heikot, mikäli yhteiskuntatieteilijä mielii päästää niihin kuuluisiin "oman alansa hommiin". Poikkeuksena ovat toki sosiaalityöntekijät, ekonomistit ja tilastotieteilijät. Näillä poikkeuksilla on sentään jotain konkreettista, jolla näyttää osaamistaan työmarkkinoilla.
Sen sijaan kaiken maailman politologian ja sosiologian teori...ööh, siis oppeja on hankala soveltaa reaalimaailmassa. Näiden oppien episteeminen status on hyvin kyseenalainen jo pelkästään siksi, ettei ko. opeilla ole pahemmin mahdollista ennustaa tulevaisuuttaa - kriteeri, jonka luonnontieteet täyttävät. Niillä ei voi myöskään luoda mitään konkreettista - kriteeri, jonka eri tekniikan alat täyttävät. Toki yhteiskuntatieteilijöillä, vaikkappa politiikan tutkimusta opiskelleilla sellaisilla, on se etu, että he varmasti osaavat kirjoittaa paremmin kuin keskiverto ei-yhteiskuntatieteilijä, mutta tuo on melko laiha lohtu.
Totta kai on olemassa erilaisia virkoja ja suurlähettilään hommia yms. Näitähän joku tuolla ylempänä jo esille toikin. Fakta on kuitenkin se, että noita paikkoja ei ole kovin paljon suhteutettuna siihen, miten paljon yhteiskuntatieteilijöitä koulutetaan. Se on oikeasti ihan sama, jos jokunen hassu kansainvälisen politiikan opiskelija pääsee edustamaan omaa maataan poliittissessa työtehtävässä x, kun noita työtehtäviä on tasan muutama, ja ne eivät avaudu hakuun uudelleen jok'ikinen vuosi aina uusien yhteiskuntatieteilijöiden valmistuessa. Miten siis edes voisi olla mahdollista, että yhteiskuntatieteilijöille olisi työpaikkoja edes suurin piirtein kohtuullisissa määrin?
Ja jos sinä, kuka ikinä oletkin, luulet löytäväsi pelastuksen sopivasta sivuaineyhdistelmästä, niin sanon vain tämän: eiköhän työllistävät tahto pyri ensisijaisesti palkkaamaan niitä, jotka ovat opiskelleet oikeanlaista pääainetta; ts. miksi palkkaisit laskentatoimea sivuaineenaan opiskelleen sosiologin firmaasi, kun taloushallintoa opiskelleita merkonomeja, tradenomeja ja kauppatieteiden maistereita on mielin määrin?
Pahoittelen, jos murskaan jonkun unelmat hienosta akateemisesta työstä tai jostain maailmanparantajahommasta, mutta faktat ovat faktoja, niitä ei voi kieltää. - 12+7+7
12+7+7 kirjoitti:
"Jankuttamisen yhteiskuntatieteilijöiden työllistymisestä voisi lopettaa vaikkapa siten, että ne, jotka pitävät alan työllisyysnäkymiä hyvinä, toisivat konkreettisesti esiin kipeästi kaivattujen työllistäjien nimiä. Tarvitaan näyttöä työnantajista, joilla on tarjolla sellaisia avoimia työpaikkoja, joissa selväsanaisesti haetaan vaikkapa valtio-opin tai yhteiskuntapolitiikan osaajia."
Juu-u, olisi tosiaan mukava kuulla, mitkä tahot työllistävät yhteiskuntatieteilijöitä. Minusta tuntuu, ettei sellaisia oikeasti kovin paljon ole.
Yhteiskuntatieteilijän työllisyysnäkymät ovat heikot, mikäli yhteiskuntatieteilijä mielii päästää niihin kuuluisiin "oman alansa hommiin". Poikkeuksena ovat toki sosiaalityöntekijät, ekonomistit ja tilastotieteilijät. Näillä poikkeuksilla on sentään jotain konkreettista, jolla näyttää osaamistaan työmarkkinoilla.
Sen sijaan kaiken maailman politologian ja sosiologian teori...ööh, siis oppeja on hankala soveltaa reaalimaailmassa. Näiden oppien episteeminen status on hyvin kyseenalainen jo pelkästään siksi, ettei ko. opeilla ole pahemmin mahdollista ennustaa tulevaisuuttaa - kriteeri, jonka luonnontieteet täyttävät. Niillä ei voi myöskään luoda mitään konkreettista - kriteeri, jonka eri tekniikan alat täyttävät. Toki yhteiskuntatieteilijöillä, vaikkappa politiikan tutkimusta opiskelleilla sellaisilla, on se etu, että he varmasti osaavat kirjoittaa paremmin kuin keskiverto ei-yhteiskuntatieteilijä, mutta tuo on melko laiha lohtu.
Totta kai on olemassa erilaisia virkoja ja suurlähettilään hommia yms. Näitähän joku tuolla ylempänä jo esille toikin. Fakta on kuitenkin se, että noita paikkoja ei ole kovin paljon suhteutettuna siihen, miten paljon yhteiskuntatieteilijöitä koulutetaan. Se on oikeasti ihan sama, jos jokunen hassu kansainvälisen politiikan opiskelija pääsee edustamaan omaa maataan poliittissessa työtehtävässä x, kun noita työtehtäviä on tasan muutama, ja ne eivät avaudu hakuun uudelleen jok'ikinen vuosi aina uusien yhteiskuntatieteilijöiden valmistuessa. Miten siis edes voisi olla mahdollista, että yhteiskuntatieteilijöille olisi työpaikkoja edes suurin piirtein kohtuullisissa määrin?
Ja jos sinä, kuka ikinä oletkin, luulet löytäväsi pelastuksen sopivasta sivuaineyhdistelmästä, niin sanon vain tämän: eiköhän työllistävät tahto pyri ensisijaisesti palkkaamaan niitä, jotka ovat opiskelleet oikeanlaista pääainetta; ts. miksi palkkaisit laskentatoimea sivuaineenaan opiskelleen sosiologin firmaasi, kun taloushallintoa opiskelleita merkonomeja, tradenomeja ja kauppatieteiden maistereita on mielin määrin?
Pahoittelen, jos murskaan jonkun unelmat hienosta akateemisesta työstä tai jostain maailmanparantajahommasta, mutta faktat ovat faktoja, niitä ei voi kieltää.PS Kohta "Näiden oppien episteeminen status on hyvin kyseenalainen jo pelkästään siksi, ettei ko. opeilla ole pahemmin mahdollista ennustaa tulevaisuuttaa - kriteeri, jonka luonnontieteet täyttävät. Niillä ei voi myöskään luoda mitään konkreettista - kriteeri, jonka eri tekniikan alat täyttävät" on kirjoitettu huonosti, ja joku voisi kuvitella, että yritän pilkata luonnontieteitä. Se ei kuitenkaan ollut tarkoitukseni. Tarkoitin siis, että luonnontieteet ja tekniikka ovat päteviä noiden tiettyjen asioiden suhteen, kun taas yhteiskuntatieteet eivät ole. Olisi selvästi pitänyt vaivutua lukemaan viesti ennen sen lähettämistä, mutta, noh...tyhmyydestä sakotetaan...
- Nimimerkki unohtui
12+7+7 kirjoitti:
PS Kohta "Näiden oppien episteeminen status on hyvin kyseenalainen jo pelkästään siksi, ettei ko. opeilla ole pahemmin mahdollista ennustaa tulevaisuuttaa - kriteeri, jonka luonnontieteet täyttävät. Niillä ei voi myöskään luoda mitään konkreettista - kriteeri, jonka eri tekniikan alat täyttävät" on kirjoitettu huonosti, ja joku voisi kuvitella, että yritän pilkata luonnontieteitä. Se ei kuitenkaan ollut tarkoitukseni. Tarkoitin siis, että luonnontieteet ja tekniikka ovat päteviä noiden tiettyjen asioiden suhteen, kun taas yhteiskuntatieteet eivät ole. Olisi selvästi pitänyt vaivutua lukemaan viesti ennen sen lähettämistä, mutta, noh...tyhmyydestä sakotetaan...
Yhteiskuntatieteet kuuluvat käytännössä samaan sarjaan kuin humanistiset tieteet eli ihmistä ja kulttuuria koskevia asioita tarkastellaan eri näkökulmista ilman, että mitään tieteellisiä faktoja pyritään löytämään. Tällaisellakin tutkimuksella on arvonsa, mutta selväähän on, ettei nykyisen kaltaisille määrille yhteiskuntatieteilijöitä yksinkertaisesti löydy kysyntää. Yleensäkin ihmistieteissä pitäisi toimia niin, että jokaisella laitoksella olisi a) tutkijalinja ja b) opettajalinja. Tutkijalinjalle otettaisiin vuosittain korkeintaan pari kolme opiskelijaa per laitos, opettajalinjalle ehkä hieman enemmän.
- 5+10+5+10
"Omien kokemusteni perusteella neuvoisin, että unohda koko valtio-oppi. Samaa sanoisin koko yhteiskuntatieteellisestä/valtiotieteellisestä tiedekunnasta."
Olen samaa mieltä yhteiskunta-/valtiotieteiden huonosta työllisyyspotentiaalista pois lukien tilastotiede, kansantaloustiede ja sosiaalityö.- ...
Riippuu aika paljon persoonasta ja niistä aineyhdistelmistä plus omasta aktiivisuudesta ja työhistoriasta. Voihan sieltä lukea opettajankin paprut. Kyllä sieltä työllistyy muuallekin kuin vain poliitikoiksi. Yleinen harhaluulo on, että valtio-oppineet haluaisivat kaikki poliitikoiksi. Jos olet opiskellut Valtsikassa jotain epäkäytännöllisiä aineyhdistelmiä niin voi voi.
- Nimimerkki unohtui
... kirjoitti:
Riippuu aika paljon persoonasta ja niistä aineyhdistelmistä plus omasta aktiivisuudesta ja työhistoriasta. Voihan sieltä lukea opettajankin paprut. Kyllä sieltä työllistyy muuallekin kuin vain poliitikoiksi. Yleinen harhaluulo on, että valtio-oppineet haluaisivat kaikki poliitikoiksi. Jos olet opiskellut Valtsikassa jotain epäkäytännöllisiä aineyhdistelmiä niin voi voi.
Todellisuutta lähempänä lieneekin se, että valtio-oppia (tai muita yleissivistäviä aineita) opiskelemaan hakeutuvat eivät ollenkaan tiedä, miksi haluavat isona. Eivätkä tiedä sitä vielä valmistuttuaankaan. Luulisi tosin, että yhden maisterintutkinnon suorittanut tajuaisi jo hommata sen toisen tutkinnon paremmin työllistävältä alalta.
- ...
Nimimerkki unohtui kirjoitti:
Todellisuutta lähempänä lieneekin se, että valtio-oppia (tai muita yleissivistäviä aineita) opiskelemaan hakeutuvat eivät ollenkaan tiedä, miksi haluavat isona. Eivätkä tiedä sitä vielä valmistuttuaankaan. Luulisi tosin, että yhden maisterintutkinnon suorittanut tajuaisi jo hommata sen toisen tutkinnon paremmin työllistävältä alalta.
Itse ainakin tiedän tasan tarkkaan mihin hommaan haluan isona ja niin, haen kyllä Valtsikkaan.
Valtiotiede ei ole mitään humanistishömppää. Joka näin väittää, niin voisi vaikka ottaa käteensä tämän vuoden tai edellisten vuosien Helsingin Valtsikan valtiopin pääsykoekirjan ja pikkasen selailla sitä. Itse asiassa esim. Valtsikkaan on joskus vaikeampi päästä kuin Oikikseen. Oikiksen pääsyraja on ollut joinakin vuosina n .14-15 %, Valtsikan vuosista riippuen 8-14 %. Viestinnän 1-2 %. Siinä mielessä humanistishömppää kyllä, että aikoinaan oikeustiede, filosofia, historia ja valtio-oppi olivat yhtä samaa ainetta, mutta sittemmin eriytyneet.
Valtsikasta ei valmistu poliitikkoja. Poliitikkohan voi olla ilman mitään opintojakin. Tosin poliitikot voivat olla lukeneet valtiotieteellisiä aineita. Valtsikan työllistymistä voi seurata vuosittaisista raporteista miten sieltä valmistuneet tai siellä opiskelevat ovat sijoittuneet. Valtsikka on (varsinkin Hki) on erittäin arvostettu verrattuna humanistisiin, joten niitä ei todellakaan voi verrata keskenään. Humanististisistakin valmistuu opettajia, jotka työllistyvät ihan hyvin.
Valtsikkalaiset voivat sijoittua Valtiolle tai yksityiselle sektorille. Valtio esim. palkkaa eri alan asiantuntijoita sekä hallintoon myös töihin. Jo pelkkä henk koht kiinnostus valtiollisiin asioihin tai Valtsikkaan pyrkiminen on aika kova juttu jos pyrkii esim. valtiolle töihin. Itseni on melkein revitty töihin valtiolle kun erehdyin kertomaan, että olen kiinnostunut valtiotieteellisistä opinnoista, vaikka en edes siellä ole opiskelijana. Valtiolla myös palkat ovat korkeammalla kuin kunnissa. Jos on myös opiskellut johtamisopntoja, työllistyy varsin hyvin esimiestasolle. Tämän lisäksi sieltä työllistyy toimittajia, tutkijoita, politiikan asiantuntijoita, hallinnon asiantuntijoita kunnille, valtiolle, yksityiselle, opettajia jne Riippuu paljolti itsestä kuinka hyvin hyödyntää eri aineyhdistelmiä ja kuinka tehokkaasti opiskelee. Riippuu myös paljon onko mitään aikasempaa opintotaustaa jostain muulta alalta, mitä voi hyödyntää. Maailmanpolitiikka opiskelleet työllistyvät hvin ulkomaille sekä kv tehtäviin. On ministeriöissä väkeä, on alivaltiosihteeriä, on kv tutkijoita, asiantuntijoita ym. ulkomailla sekä kotimaassa.
- Mieäs
Itse olen opiskellut Valtsikassa johtamista ja nyt Hallintotieteitä, valtio-oppia, sosiaalipolitiikkaa, ympäristö- ja aluepolitiikkaa sekä julkisoikeutta. Aion virkamieheksi ja opintopolkuni on tarkkaan mietitty. Lisäksi olen opiskellut taloustieteitä ja markkinointia. Tutkinnot tulevat Hy-ltä ja Utalta.
- just sayin
Melkeinpä parasta kun ei stressaa liikaa siitä työllistymisestä näillä aloilla. Lukee valtio-oppia, sosiologiaa, yhteiskuntapolitiikkaa jne. ihan omaksi ilokseen ja "rakkaudesta lajiin". Ja samallahan tutustuu varmasti kivoihin tyyppeihin ja pääsee hyviin bileisiin.
Valmistuttua voi sitten vaikka hakea johonkin perus toimistoduuniin mihin ei vaadita hirveää osaamista tai valmista tietopohjaa. Mainos/viestintäalakin voisi olla hyvä, koska yhteiskuntatietelijät ovat usein hyviä tuottamaan ideoita.
Toki oman alan työpaikka olisi varmasti kova juttu, mutta ei niitä taida millään riittää kaikille ottaen huomioon että yhteiskuntatieteilijöitä tulee Helsingistä, Tampereelta, Turusta, Jyväskylästä, Itä-Suomesta ja Lapista. :D Siihen sitten vielä päälle kaiken maailman hallintotieteilijät ja muut kilpailemaan samoista harvoista paikoista, niin tilanne on mikä on.
Ei kai niitä oman alan huippuduuneja asiantuntijana valtiolla/järjestöissä jne. kannata liikaa ajatella. Jos on paljon suhteita ja tuuri käy, niin taivas on auki, mutta ei kai sekään niin hirveä kohtalo ole tehdä työkseen jotain mikä nyt ei ihan suoraan liity omaan pääaineeseen? Kunhan on jotain duunia mikä mahdollistaa mukavan elämän.- Hallitotitetei
Hallintotieteilijät ovat yhteiskuntatieteilijöitä btw. Ja kannattaa erikoistua johonkin harvinaisempaan suuntaukseen ja valita hyvin sivuaineet.
- y16x
Hallitotitetei kirjoitti:
Hallintotieteilijät ovat yhteiskuntatieteilijöitä btw. Ja kannattaa erikoistua johonkin harvinaisempaan suuntaukseen ja valita hyvin sivuaineet.
"Hallintotieteilijät ovat yhteiskuntatieteilijöitä btw"
Tarkoitettiin varmaankin sitä, että hallintotieteiden opiskeilijoista tulee hallintotieteiden maistereita kun taas yhteiskuntatieteitä, vaikkapa yhteiskuntapolitiikkaa tai valtio-oppia, opiskelleista tulee yhteiskuntatieteiden maistereita (poikkeuksena Helsinki, jossa yhteiskuntatieteellinen tiedekunta on nimeltään valtiotieteellinen tiedekunta).
"kannattaa erikoistua johonkin harvinaisempaan suuntaukseen"
Haluatko täsmentää? - just sayin
Hallitotitetei kirjoitti:
Hallintotieteilijät ovat yhteiskuntatieteilijöitä btw. Ja kannattaa erikoistua johonkin harvinaisempaan suuntaukseen ja valita hyvin sivuaineet.
Niin siis pointti oli että pelkkien yhteiskuntatieteiden maistereiden ( Vtm:t toki) lisäksi samoista "oman alan duuneista" voivat hyvin kilpailla myös hallintotieteilijät ja mikseivät vaikkapa oikeustieteitäkin lukeneet. Jos vaikka ajatellaan jotain hienoa EU-duunia, niin sellaisiin hommiin voi päätyä niin monelta pohjalta, eikä työntekijän valinnassa liene mikään hirveä valttikortti jos nyt on vaikka lukenut sosiologiaa Tampereella.
- Hallitotitetei
y16x kirjoitti:
"Hallintotieteilijät ovat yhteiskuntatieteilijöitä btw"
Tarkoitettiin varmaankin sitä, että hallintotieteiden opiskeilijoista tulee hallintotieteiden maistereita kun taas yhteiskuntatieteitä, vaikkapa yhteiskuntapolitiikkaa tai valtio-oppia, opiskelleista tulee yhteiskuntatieteiden maistereita (poikkeuksena Helsinki, jossa yhteiskuntatieteellinen tiedekunta on nimeltään valtiotieteellinen tiedekunta).
"kannattaa erikoistua johonkin harvinaisempaan suuntaukseen"
Haluatko täsmentää?"Haluatko täsmentää?"
Esimerkiksi kansantaloustiede on todella hyvin työllistänyt Helsingin yliopistosta verrattuna johonkin organisaatiotutkimukseen tai valtio-oppiin.
Minä opiskelen yhteiskuntapolitiikkaa ja valtio-oppia mutta minusta tulee HM. Väitteesi on siis invalidi. - y16x
Hallitotitetei kirjoitti:
"Haluatko täsmentää?"
Esimerkiksi kansantaloustiede on todella hyvin työllistänyt Helsingin yliopistosta verrattuna johonkin organisaatiotutkimukseen tai valtio-oppiin.
Minä opiskelen yhteiskuntapolitiikkaa ja valtio-oppia mutta minusta tulee HM. Väitteesi on siis invalidi."Esimerkiksi kansantaloustiede on todella hyvin työllistänyt Helsingin yliopistosta verrattuna johonkin organisaatiotutkimukseen tai valtio-oppiin."
Näin se varmasti on. Ikävä kyllä kansantaloustiede on liian matemaattinen aine monille ihmisille.
"Minä opiskelen yhteiskuntapolitiikkaa ja valtio-oppia mutta minusta tulee HM."
Opiskelet pääaineenasi joko yhteiskuntapolitiikkaa tai valtio-oppia, ja sinusta tulee hallintotieteiden maisteri - uutta minulle. Saanko kysyä, missä opiskelet?
"Väitteesi on siis invalidi."
Itse asiassa väitteeni on väärä, sen validiteetissa ei sinänsä ole minkäänlaista vikaa. Pahoittelen joka tapauksessa sitä, että puhuin ohi tietämykseni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1284856- 303066
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161777Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221740Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181591Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711461Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi181218Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?101203Ison Omenan uhri tukahdutettiin kuoliaaksi. Kuolinsyynä sydämen pysähdys.
Eli naisen hengittäminen estettiin ja tästä oli suorana seurauksena sydämen pysähdys. Ihan oppikirjan mukainen tapaus. H171167Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161167