Meinneisyys

Salaisuuteni on että perhepäivä hoitajani mies oli pedofiili ja tykkäsi meistä tytöistä näin ollen vähän liikaa kun olin pienennä siellä hoidossa. EN ole tästä kellekään kertonut. Ja äijäkin on niin vanha että kuolee kohta. Älkääkä sanoko että puhu siitä jollekkin. Mitä sitten jos vaikka puhuisinkin. Ei se peruuta sitä mitä tapahtui.

Näyttelen onnellista. Nykyään olen jo nuori aikuinen. Koitan kovasti hymyillä ulospäin mutta oikeasti halvan vain kuolla. Mietin sitä joka päivä, kuolemista. Koska päivisin mikään ei tunnu miltään . Ja öisin pelkään nukkumista, ja sitten kun nukun, painajaisia pelkkiä painajaisia. Ja ne jatkuvat kun herään. En päästä ketään lähelleni olen aina yksin. Ihmiset ovat ällöttäviä. En pidä kenestäkään enkä mistään. Mikään ei tunnu miltään. Kukaan ei halva muutakuin seksiä ja rahaa. paskaa.. Olen kyllä harrastanut seksiä nyt aikuisuuden kynnyksellä mutta ei sekään tunnu miltään. EI kerrassaan yhtikäs miltään. Mitä jos vain tappaa itsensä olisiko se muka oikeasti niin paha asia.