"...........Telepatian teoria ja käytäntö.
Silloin kun liikumme henkisen minän ja henkisen
maailman alueella, niin yleisesti tunnetun
tieteen keinoin näitä ilmiöitä ja toimintoja ei
siis pystytä selittämään. Pelkästään tavanomaisia
aistein maailmantapahtumia ja ympäristöään
tiedostavan sekä tavanomaisella ymmärryksellä
ajattelevan ihmisen on lähes mahdoton
päästä "sisälle" henkisen minän toimintoihin sekä
aisteista riippumattomaan
tiedostamiseen. "Hengelliset on tutkisteltava
hengellisesti". Käytännössä tämä merkitsee sitä,
että päästäkseen ymmärtämään telepatiaa ja muita
henkisen minän toimintoja, ihmisen on joko
omakohtaisten kokemusten tai intuition kautta
päästävä "sisälle" näihin toimintoihin.
Esimerkiksi edellä kertomani esimerkkitapaukset
ovat useimmille ihmisille utopistisia ja
käsittämättömiä sekä vaikeasti uskottavia asioita
niin kauan kuin heiltä puuttuu omakohtainen
kokemus tai intuitiivinen oivallus näiden
tapahtumien tai toimintojen olemuksesta.
(Itsekään en uskoisi ellen olisi omakohtaisesti
näitä kokenut). Vasta sen jälkeen kun ihminen on
joko omakohtaisten kokemusten tai intuitiivisten
oivallusten kautta päässyt sisälle näihin
tapahtumiin ja toimintoihin, hänen ymmärryksensä
avautuu käsittämään telepatiaan ja muihin
henkisen minän toimintoihin liittyviä ilmiöitä ja
tapahtumia.
Länsimaiseen kristillisyyteen on lähtemättömästi
pesiytynyt eräs primitiiviharha, joka on
vuosisatoja hallinnut länsimaista kristillisyyttä
tunnustavien ajatusmaailmaa; ja jota mm.
jokaisena sunnuntaina jumalanpalveluksissa maamme
kirkoissa korostetaan. Ja tämä primitiiviharha on
mielikuva tähtien tuolla puolen olevasta
Jumalasta, mutta universaalinen kaikkialla läsnä
oleva Jumalan Henki on jäänyt tiedostamatta.
Tämän vuoksi kotoiseen kristillisyyteemme eivät
kuulu telepatiat enempää kuin muutkaan
profeetalliset henkisen minän toiminnat. Nämä
profeetalliset toiminnat hyväksytään yleensä vain
Raamatun päivinä tapahtuneiksi asioiksi, joita ei
enää tapahdu ja ihmisten suhtautuminen näihin
asioihin on yleensä hyvin pelonsekaista ja
karttavaa. Ilmeisesti keskiaikaiset noitavainot
kummittelevat vieläkin ihmisten alitajunnassa.
Länsimaisessa kristillisyydessä tunnustetaan
yleisesti profeettojen, Jeesuksen ja apostolien
ihmeteot, mutta nämä hyväksytään siis vain
Raamatun päivinä tapahtuneiksi, joita ei meidän
aikanamme enää tapahdu. Näin telepaattiset ilmiöt
ja muut henkisen minän toiminnat ovat jääneet
vain joidenkin harvojen ihmisten asiaksi. Niiden,
jotka ovat uskaltaneet poiketa tavanomaisesta
länsimaisesta ajattelusta ja lähteä kaivautumaan
asioiden syvimpään olemukseen ja etsimään
vastausta kysymykseen: Miksi? Nämä harvat
ihmiset, niin Raamatun päivinä kuin meidän
aikanammekin, ovat intuitiivisen oivalluksen tai
omakohtaisten kokemusten kautta
päässeet "sisälle" henkiseen minään ja henkisen
maailman toimintaan ja ovat voineet toimia niissä
tehtävissä, joista heidät jopa vuosituhansia on
tunnettu ja tullaan tuntemaan.
Jotta me pääsisimme samalla tavalla "sisälle"
telepaattisiin ilmiöihin ja pääsisimme
ymmärtämään näitä ilmiöitä ja muuta henkisen
minän toimintaa, meidän on luotava katsaus siihen
henkiseen todellisuuteen, joka meitä ympäröi; ja
josta me ihmiset ja kaikki muukin elollinen
luomakunta on osallisia.
Ensinnäkin: Kaikkialla läsnä oleva Jumaluus.
Kuten jo aiemmin oli esillä, meidän länsimaisessa
kristillisyydessämme on hyvin harhautunut kuva
Jumalasta. Todellisuudessa Jumala ei ole vain
jossain avaruuden mittaamattomissa
ulottuvuuksissa asuva persoona, vaan Jumala on
kaikkialla elollisen luomakunnan keskuudessa
läsnä oleva Henki. "Herran Henki täyttää
maanpiirin ja hän, joka puheet kuulee, on joka
paikassa". "Hänessä me olemme ja liikumme". Myös
meidän henkinen minuutemme on samaa olemusta
kaikkialla läsnä olevan Jumalan Hengen kanssa. Ja
samoin on kaikkien elollisten olentojen. Koirien,
hirvien, muurahaisten, veden kalojen sekä taivaan
lintujen. Niinikään tämä sama Jumala Henki asuu
elämän henkenä kaikissa elävissä metsän puissa,
kedon kukissa, maan ruohossa jne. Nyt kun me
tämän oivallamme, alamme päästä sisälle henkisen
maailman ulottuvuuksiin ja alamme ymmärtämään
myös edellä kertomiani esimerkkitapauksia.
Henkisessä ulottuvuudessa me kaikki olemme yhtä
suurta kokonaisuutta ja osallisia iankaikkisen,
kaikkialla läsnä olevat, kuolemattoman Hengen
olemuksesta. Todellinen hengen ykseys - harmonia -
josta mm. intialaisessa filosofiassa puhutaan
tarkoittaa juuri tätä koko luomakunnan ja sitä
hallitsevan Hengen ykseyttä.
Toiseksi: Yhteys henkiseen minäämme - yhteyttä
Korkeimpaan.
Aiemmin olemme jo tämän kurssia puitteissa
käsitelleet ihmisen olemusta ja tulleet
tuntemaan, että ihmisen persoonallisuus muodostuu
kolmesta osatekijästä: Hengestä, sielusta ja
ruumiista. Tämän vuoksi mm. Raamatussa puhutaan
ihmisestä joko luonnollisena - lihallisella -
sielullisena ihmisenä tai sitten hengellisenä
ihmisenä.
Tämän määritelmän mukaan valtaosa ihmisistä on
luonnollisia, lihallisia, Ihmisiä, joille
henkinen minuus on syvälle sisimpään hautautunut
todellisuus, joka harvoin pääsee ihmisessä
ilmaisemaan itseään. Luonnollinen ihminen,
puhuessaan "minästä", tarkoittaa minällä omaa
fyysistä olemustaan. Niinikään kaikki henkisen
minän toiminnat, mm. telepatia, ovat täysin
vieraita ja tuntemattomia käsitteitä, joista
luonnollinen ihminen ei ole yleensä edes
kiinnostunut. (Paitsi ongelmiensa ja
vaikeuksiensa ratkaisuna). Luonnollisen ihmisen
mielenkiinto kun yleensä on kohdistunut
maallisiin rientoihin ja huvituksiin sekä oman
asemansa ja taloudellisten etuuksiensa
saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Kuollessaan
luonnollinen, lihallinen, ihminen
yleensä "menettää henkensä".
Sen sijaan hengellinen ihminen edustaa
kokonaan toisenlaista todellisuutta. Hengellinen
ihminen on saavuttanut elävän ja toimivan
yhteyden omaan henkiseen minäänsä, joka hallitsee
ihmisen kaikkia ratkaisuja ja toimintoja.
Hengelliselle ihmiselle "minä" - käsite ei edusta
fyysistä, kuolevaista olemusta, vaan hengellisen
ihmisen "minä" on se henki, joka tässä
kuolevaisessa ruumiissa asuu. Kuolemassa
hengellinen ihminen ei koskaan menetä henkeään,
vaan hän vapautuu tämän ruumiin sekä ajan ja
paikan kahleista, jatkaakseen kuolematonta
elämäänsä uudessa, iankaikkisessa, ulottuvuudessa
yhtyneenä siihen iankaikkiseen Henkeen, kaiken
luoneeseen alkuolemukseen josta hän on alunpitäen
lähtenytkin.
Nyt kaikki henkisen minän toiminnat, niin
telepatia kuin muutkin, ovat hengelliselle
ihmiselle täysin luonnollista ja jokapäiväistä
todellisuutta. Niinikään hengellinen ihminen,
päästyään omakohtaisiin kokemuksiin henkisen
minän toiminnasta, ei ole enää kiinnostunut tämän
maailman katoavaisista rikkauksista tai sen
riennoista. Hengelliselle ihmiselle henkisen
minuuden kokeminen on niin valtavaa rikkautta,
että sen rinnalla himmenee kaikki muu. Ja vielä:
Kun luonnollinen ihminen elää ilman yhteyttä
henkiseen minään, häneltä puuttuu yhteys myös
Korkeimpaan. Sen sijaan hengellisen ihmisen
yhteys omaan henkiseen minään, merkitsee myös
yhteyttä Korkeimpaan. Tähän perustuu mm.
profeettojen, Jeesuksen ja apostolien toiminta,
joista aiemmin on ollut puhetta. Esimerkiksi
alussa kertomani esimerkit Elisan toiminnasta.
Elisan jokapäiväinen elämä oli jatkuvaa yhteyttä
omaan henkiseen minään ja samalla yhteyttä
Korkeimpaan. Tämän vuoksi hän ei tarvinnut
luonnollisia aistejaan asioiden tiedostamiseen.
Ja tähän on perustunut kaikki ne kokemukset
henkisistä yhteyksistä ja telepaattisista
kokemuksista, joista olen tämän kurssin
puitteissa kertonut.
Kolmanneksi: Koko luomakunnan ykseys.
Kuten aiemmin on ollut esillä, kaikki elollinen:
ihmiset, eläimet, kalat ja taivaan linnut sekä
koko kasvikunta, ovat osallisia kaikkialla läsnä
olevasta eläväksi tekevästä hengestä. Tämä
tietoisuus yhdistää yhdeksi henkiseksi
kokonaisuudeksi kaiken elävän taivaankannen
alla. "Minä olen tuo", sanoo intialainen filosofi
osoittaessaan lootuksen kukkaa, taivaan lintua
tai kukasta kukkaan lentävää perhosta.
Tämä intialainen näkemys antaa hyvin
selventävän kuvan ihmisiä ja koko luomakuntaa
yhdistävästä hengen ykseydestä. Tässä hengen
ykseydessä ei voida enää luokitella eläviä
olentoja erilaisiin arvojärjestyksiin. Ihminen ei
ole sen arvokkaampi kuin muutkaan elävät. Ja.
Ilman muuta luomakuntaa ihminen ei voi selviytyä.
Vain tasapainoinen ja harmoninen kanssakäyminen
kaiken elollisen kanssa voi turvata ihmiselle
selviytymismahdollisuudet tulevaisuudessa.
Omakohtaisissa esimerkeissä kerroin
telepaattisista yhteyksistä koiriin, hirviin ja
muurahaisiin. (Näihin esimerkkeihin voitaisiin
lisätä vielä yhteys kaloihin ja hämähäkkeihin).
Kaikkien näiden yhteyksien lähtökohtana oli se,
että näissä tilanteissa olin saavuttanut yhteyden
omaan henkiseen minääni, jonka kautta olin
harmonisessa yhteydessä näihin elollisiin
olentoihin. Sanoisin, että ratkaisevaa tämän
harmonisen yhteyden saavuttamisessa koko
luomakunnan kanssa oli se, että poika- ja
nuoruusvuosinani vietin paljon aikaa erämaan
hiljaisuudessa ja rauhassa. Niihin aikoihin ei
ollut vielä televisiota (eikä edes radiota) ja
niinpä lukemattomat kesäiltaiset kalamatkat
Jokivarteen tai syksyiset eräretket rakotulineen
olivat todellista elämän sisältöä ja rikkautta.
Näillä kala- tai eräretkilläni liikuin yleensä
yksin tai sitten koirani kanssa. Nämä erämaassa
viettämäni ajat merkitsivät sitä, että
vähitellen "kasvoin" henkiseen ykseyteen luonnon
kanssa. Niinikään niihin aikoihin tutkin joogaa
ja muuta itämaista filosofiaa, (mm. ihmisen ja
luonnon harmonista yhteyttä) jota sitten luonnon
rauhassa ja hiljaisuudessa sovelsin käytäntöön.
Erämaan hiljaisuudessa ja rauhassa olin yhtä
taivaan lintujen, veden kalojen, metsän eläinten,
rannan pensaiden jne. kanssa. "Minä" en ollut
enää se fyysinen ruumis, jonka kaikki
näkevät. "Minä" olin henki, joka asun tässä
ruumiissa. Mutta. "Minä" olin myös koko
luomakunta. Ja tämän minä-tietoisuuden
muuttuminen fyysisestä minä-tietoisuudesta
henkiseksi minä-tietoisuudeksi ja sen mukainen
henkinen ykseys koko luomakunnan kanssa, oli
edellytys niille yhteyksille, joista aiemmin
kerroin.
Sanalle telepatia ei ole tarkkaa suomenkielistä
määritelmää. Sanan alkuperä on kuitenkin Kreikan
kielessä, jossa alkusana tele merkitsee kaukana
olevaa. Etusanana sivistyssanoissa kauko-.
(Televisio = kaukokuva. Telefoni = kaukoääni.
Telegrammi = kaukokirjoitus jne.) Sana patia on
niinikään Kreikkaa ja tulee sanasta patheia =
kärsimys. Suomenkielessä tämä sana patia
tulkitaan sanoilla sairaus, kärsimys, tunne. Ja
tästä pääsemmekin telepatian suomalaiseen
määritelmään, kaukotunne.
Tämä määritelmä kaukotunne soveltuu hyvin
kaikkiin niihin esimerkkeihin, joita alussa
kerroin. Kaikkiin näihin kokemuksiini liittyi
sisäinen tunne jostakin, jolle ei ollut
aistillista yhteyttä. Esimerkiksi yhteyteen
koirieni kanssa liittyi voimakas tunnekokemus,
myönteinen tai kielteinen, johon koirani
reagoivat vastaavalla tavalla. Niinikään
yhteyteen hirvien kanssa liittyi tunne
vastaavasta tilanteesta, jossa olin joko
saalistajana tai saalistettavana. Niinikään
yhteyksiin Korkeimman kanssa on liittynyt
sisäinen tunne, jonka mukaan minun on pitänyt
toimia ja tulokset ovat osoittaneet, että
Korkeimman sormet ovat olleet pelissä mukana.
Tästä sisäisestä tunteesta olen käyttänyt joskus
nimitystä, niin kuin monet muutkin, sisäinen
ääni. Kuitenkaan näihin tilanteisiin ei liity
ääntä tai vastaavaa aistilliseen verrattavaa
yhteyttä. Kysymyksessä oli siis yksinomaan
tunteenomainen sisäinen toimintakäsky, jonka
mukaisesti toimin. Ja aivan samasta lienee
kysymys myös profeettojen, Jeesuksen tai
apostolien toiminnassa. Pakonomainen sisäinen
tarve vaati heitä toimimaan niin kuin he toimivat
uskollisena tälle sisäiselle toimintakäskylle
aina marttyyrikuolemaan asti......."
Silloin kun liikumme henkisen minän ja henkisen
maailman alueella, niin yleisesti tunnetun
tieteen keinoin näitä ilmiöitä ja toimintoja ei
siis pystytä selittämään. Pelkästään tavanomaisia
aistein maailmantapahtumia ja ympäristöään
tiedostavan sekä tavanomaisella ymmärryksellä
ajattelevan ihmisen on lähes mahdoton
päästä "sisälle" henkisen minän toimintoihin sekä
aisteista riippumattomaan
tiedostamiseen. "Hengelliset on tutkisteltava
hengellisesti". Käytännössä tämä merkitsee sitä,
että päästäkseen ymmärtämään telepatiaa ja muita
henkisen minän toimintoja, ihmisen on joko
omakohtaisten kokemusten tai intuition kautta
päästävä "sisälle" näihin toimintoihin.
Esimerkiksi edellä kertomani esimerkkitapaukset
ovat useimmille ihmisille utopistisia ja
käsittämättömiä sekä vaikeasti uskottavia asioita
niin kauan kuin heiltä puuttuu omakohtainen
kokemus tai intuitiivinen oivallus näiden
tapahtumien tai toimintojen olemuksesta.
(Itsekään en uskoisi ellen olisi omakohtaisesti
näitä kokenut). Vasta sen jälkeen kun ihminen on
joko omakohtaisten kokemusten tai intuitiivisten
oivallusten kautta päässyt sisälle näihin
tapahtumiin ja toimintoihin, hänen ymmärryksensä
avautuu käsittämään telepatiaan ja muihin
henkisen minän toimintoihin liittyviä ilmiöitä ja
tapahtumia.
Länsimaiseen kristillisyyteen on lähtemättömästi
pesiytynyt eräs primitiiviharha, joka on
vuosisatoja hallinnut länsimaista kristillisyyttä
tunnustavien ajatusmaailmaa; ja jota mm.
jokaisena sunnuntaina jumalanpalveluksissa maamme
kirkoissa korostetaan. Ja tämä primitiiviharha on
mielikuva tähtien tuolla puolen olevasta
Jumalasta, mutta universaalinen kaikkialla läsnä
oleva Jumalan Henki on jäänyt tiedostamatta.
Tämän vuoksi kotoiseen kristillisyyteemme eivät
kuulu telepatiat enempää kuin muutkaan
profeetalliset henkisen minän toiminnat. Nämä
profeetalliset toiminnat hyväksytään yleensä vain
Raamatun päivinä tapahtuneiksi asioiksi, joita ei
enää tapahdu ja ihmisten suhtautuminen näihin
asioihin on yleensä hyvin pelonsekaista ja
karttavaa. Ilmeisesti keskiaikaiset noitavainot
kummittelevat vieläkin ihmisten alitajunnassa.
Länsimaisessa kristillisyydessä tunnustetaan
yleisesti profeettojen, Jeesuksen ja apostolien
ihmeteot, mutta nämä hyväksytään siis vain
Raamatun päivinä tapahtuneiksi, joita ei meidän
aikanamme enää tapahdu. Näin telepaattiset ilmiöt
ja muut henkisen minän toiminnat ovat jääneet
vain joidenkin harvojen ihmisten asiaksi. Niiden,
jotka ovat uskaltaneet poiketa tavanomaisesta
länsimaisesta ajattelusta ja lähteä kaivautumaan
asioiden syvimpään olemukseen ja etsimään
vastausta kysymykseen: Miksi? Nämä harvat
ihmiset, niin Raamatun päivinä kuin meidän
aikanammekin, ovat intuitiivisen oivalluksen tai
omakohtaisten kokemusten kautta
päässeet "sisälle" henkiseen minään ja henkisen
maailman toimintaan ja ovat voineet toimia niissä
tehtävissä, joista heidät jopa vuosituhansia on
tunnettu ja tullaan tuntemaan.
Jotta me pääsisimme samalla tavalla "sisälle"
telepaattisiin ilmiöihin ja pääsisimme
ymmärtämään näitä ilmiöitä ja muuta henkisen
minän toimintaa, meidän on luotava katsaus siihen
henkiseen todellisuuteen, joka meitä ympäröi; ja
josta me ihmiset ja kaikki muukin elollinen
luomakunta on osallisia.
Ensinnäkin: Kaikkialla läsnä oleva Jumaluus.
Kuten jo aiemmin oli esillä, meidän länsimaisessa
kristillisyydessämme on hyvin harhautunut kuva
Jumalasta. Todellisuudessa Jumala ei ole vain
jossain avaruuden mittaamattomissa
ulottuvuuksissa asuva persoona, vaan Jumala on
kaikkialla elollisen luomakunnan keskuudessa
läsnä oleva Henki. "Herran Henki täyttää
maanpiirin ja hän, joka puheet kuulee, on joka
paikassa". "Hänessä me olemme ja liikumme". Myös
meidän henkinen minuutemme on samaa olemusta
kaikkialla läsnä olevan Jumalan Hengen kanssa. Ja
samoin on kaikkien elollisten olentojen. Koirien,
hirvien, muurahaisten, veden kalojen sekä taivaan
lintujen. Niinikään tämä sama Jumala Henki asuu
elämän henkenä kaikissa elävissä metsän puissa,
kedon kukissa, maan ruohossa jne. Nyt kun me
tämän oivallamme, alamme päästä sisälle henkisen
maailman ulottuvuuksiin ja alamme ymmärtämään
myös edellä kertomiani esimerkkitapauksia.
Henkisessä ulottuvuudessa me kaikki olemme yhtä
suurta kokonaisuutta ja osallisia iankaikkisen,
kaikkialla läsnä olevat, kuolemattoman Hengen
olemuksesta. Todellinen hengen ykseys - harmonia -
josta mm. intialaisessa filosofiassa puhutaan
tarkoittaa juuri tätä koko luomakunnan ja sitä
hallitsevan Hengen ykseyttä.
Toiseksi: Yhteys henkiseen minäämme - yhteyttä
Korkeimpaan.
Aiemmin olemme jo tämän kurssia puitteissa
käsitelleet ihmisen olemusta ja tulleet
tuntemaan, että ihmisen persoonallisuus muodostuu
kolmesta osatekijästä: Hengestä, sielusta ja
ruumiista. Tämän vuoksi mm. Raamatussa puhutaan
ihmisestä joko luonnollisena - lihallisella -
sielullisena ihmisenä tai sitten hengellisenä
ihmisenä.
Tämän määritelmän mukaan valtaosa ihmisistä on
luonnollisia, lihallisia, Ihmisiä, joille
henkinen minuus on syvälle sisimpään hautautunut
todellisuus, joka harvoin pääsee ihmisessä
ilmaisemaan itseään. Luonnollinen ihminen,
puhuessaan "minästä", tarkoittaa minällä omaa
fyysistä olemustaan. Niinikään kaikki henkisen
minän toiminnat, mm. telepatia, ovat täysin
vieraita ja tuntemattomia käsitteitä, joista
luonnollinen ihminen ei ole yleensä edes
kiinnostunut. (Paitsi ongelmiensa ja
vaikeuksiensa ratkaisuna). Luonnollisen ihmisen
mielenkiinto kun yleensä on kohdistunut
maallisiin rientoihin ja huvituksiin sekä oman
asemansa ja taloudellisten etuuksiensa
saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Kuollessaan
luonnollinen, lihallinen, ihminen
yleensä "menettää henkensä".
Sen sijaan hengellinen ihminen edustaa
kokonaan toisenlaista todellisuutta. Hengellinen
ihminen on saavuttanut elävän ja toimivan
yhteyden omaan henkiseen minäänsä, joka hallitsee
ihmisen kaikkia ratkaisuja ja toimintoja.
Hengelliselle ihmiselle "minä" - käsite ei edusta
fyysistä, kuolevaista olemusta, vaan hengellisen
ihmisen "minä" on se henki, joka tässä
kuolevaisessa ruumiissa asuu. Kuolemassa
hengellinen ihminen ei koskaan menetä henkeään,
vaan hän vapautuu tämän ruumiin sekä ajan ja
paikan kahleista, jatkaakseen kuolematonta
elämäänsä uudessa, iankaikkisessa, ulottuvuudessa
yhtyneenä siihen iankaikkiseen Henkeen, kaiken
luoneeseen alkuolemukseen josta hän on alunpitäen
lähtenytkin.
Nyt kaikki henkisen minän toiminnat, niin
telepatia kuin muutkin, ovat hengelliselle
ihmiselle täysin luonnollista ja jokapäiväistä
todellisuutta. Niinikään hengellinen ihminen,
päästyään omakohtaisiin kokemuksiin henkisen
minän toiminnasta, ei ole enää kiinnostunut tämän
maailman katoavaisista rikkauksista tai sen
riennoista. Hengelliselle ihmiselle henkisen
minuuden kokeminen on niin valtavaa rikkautta,
että sen rinnalla himmenee kaikki muu. Ja vielä:
Kun luonnollinen ihminen elää ilman yhteyttä
henkiseen minään, häneltä puuttuu yhteys myös
Korkeimpaan. Sen sijaan hengellisen ihmisen
yhteys omaan henkiseen minään, merkitsee myös
yhteyttä Korkeimpaan. Tähän perustuu mm.
profeettojen, Jeesuksen ja apostolien toiminta,
joista aiemmin on ollut puhetta. Esimerkiksi
alussa kertomani esimerkit Elisan toiminnasta.
Elisan jokapäiväinen elämä oli jatkuvaa yhteyttä
omaan henkiseen minään ja samalla yhteyttä
Korkeimpaan. Tämän vuoksi hän ei tarvinnut
luonnollisia aistejaan asioiden tiedostamiseen.
Ja tähän on perustunut kaikki ne kokemukset
henkisistä yhteyksistä ja telepaattisista
kokemuksista, joista olen tämän kurssin
puitteissa kertonut.
Kolmanneksi: Koko luomakunnan ykseys.
Kuten aiemmin on ollut esillä, kaikki elollinen:
ihmiset, eläimet, kalat ja taivaan linnut sekä
koko kasvikunta, ovat osallisia kaikkialla läsnä
olevasta eläväksi tekevästä hengestä. Tämä
tietoisuus yhdistää yhdeksi henkiseksi
kokonaisuudeksi kaiken elävän taivaankannen
alla. "Minä olen tuo", sanoo intialainen filosofi
osoittaessaan lootuksen kukkaa, taivaan lintua
tai kukasta kukkaan lentävää perhosta.
Tämä intialainen näkemys antaa hyvin
selventävän kuvan ihmisiä ja koko luomakuntaa
yhdistävästä hengen ykseydestä. Tässä hengen
ykseydessä ei voida enää luokitella eläviä
olentoja erilaisiin arvojärjestyksiin. Ihminen ei
ole sen arvokkaampi kuin muutkaan elävät. Ja.
Ilman muuta luomakuntaa ihminen ei voi selviytyä.
Vain tasapainoinen ja harmoninen kanssakäyminen
kaiken elollisen kanssa voi turvata ihmiselle
selviytymismahdollisuudet tulevaisuudessa.
Omakohtaisissa esimerkeissä kerroin
telepaattisista yhteyksistä koiriin, hirviin ja
muurahaisiin. (Näihin esimerkkeihin voitaisiin
lisätä vielä yhteys kaloihin ja hämähäkkeihin).
Kaikkien näiden yhteyksien lähtökohtana oli se,
että näissä tilanteissa olin saavuttanut yhteyden
omaan henkiseen minääni, jonka kautta olin
harmonisessa yhteydessä näihin elollisiin
olentoihin. Sanoisin, että ratkaisevaa tämän
harmonisen yhteyden saavuttamisessa koko
luomakunnan kanssa oli se, että poika- ja
nuoruusvuosinani vietin paljon aikaa erämaan
hiljaisuudessa ja rauhassa. Niihin aikoihin ei
ollut vielä televisiota (eikä edes radiota) ja
niinpä lukemattomat kesäiltaiset kalamatkat
Jokivarteen tai syksyiset eräretket rakotulineen
olivat todellista elämän sisältöä ja rikkautta.
Näillä kala- tai eräretkilläni liikuin yleensä
yksin tai sitten koirani kanssa. Nämä erämaassa
viettämäni ajat merkitsivät sitä, että
vähitellen "kasvoin" henkiseen ykseyteen luonnon
kanssa. Niinikään niihin aikoihin tutkin joogaa
ja muuta itämaista filosofiaa, (mm. ihmisen ja
luonnon harmonista yhteyttä) jota sitten luonnon
rauhassa ja hiljaisuudessa sovelsin käytäntöön.
Erämaan hiljaisuudessa ja rauhassa olin yhtä
taivaan lintujen, veden kalojen, metsän eläinten,
rannan pensaiden jne. kanssa. "Minä" en ollut
enää se fyysinen ruumis, jonka kaikki
näkevät. "Minä" olin henki, joka asun tässä
ruumiissa. Mutta. "Minä" olin myös koko
luomakunta. Ja tämän minä-tietoisuuden
muuttuminen fyysisestä minä-tietoisuudesta
henkiseksi minä-tietoisuudeksi ja sen mukainen
henkinen ykseys koko luomakunnan kanssa, oli
edellytys niille yhteyksille, joista aiemmin
kerroin.
Sanalle telepatia ei ole tarkkaa suomenkielistä
määritelmää. Sanan alkuperä on kuitenkin Kreikan
kielessä, jossa alkusana tele merkitsee kaukana
olevaa. Etusanana sivistyssanoissa kauko-.
(Televisio = kaukokuva. Telefoni = kaukoääni.
Telegrammi = kaukokirjoitus jne.) Sana patia on
niinikään Kreikkaa ja tulee sanasta patheia =
kärsimys. Suomenkielessä tämä sana patia
tulkitaan sanoilla sairaus, kärsimys, tunne. Ja
tästä pääsemmekin telepatian suomalaiseen
määritelmään, kaukotunne.
Tämä määritelmä kaukotunne soveltuu hyvin
kaikkiin niihin esimerkkeihin, joita alussa
kerroin. Kaikkiin näihin kokemuksiini liittyi
sisäinen tunne jostakin, jolle ei ollut
aistillista yhteyttä. Esimerkiksi yhteyteen
koirieni kanssa liittyi voimakas tunnekokemus,
myönteinen tai kielteinen, johon koirani
reagoivat vastaavalla tavalla. Niinikään
yhteyteen hirvien kanssa liittyi tunne
vastaavasta tilanteesta, jossa olin joko
saalistajana tai saalistettavana. Niinikään
yhteyksiin Korkeimman kanssa on liittynyt
sisäinen tunne, jonka mukaan minun on pitänyt
toimia ja tulokset ovat osoittaneet, että
Korkeimman sormet ovat olleet pelissä mukana.
Tästä sisäisestä tunteesta olen käyttänyt joskus
nimitystä, niin kuin monet muutkin, sisäinen
ääni. Kuitenkaan näihin tilanteisiin ei liity
ääntä tai vastaavaa aistilliseen verrattavaa
yhteyttä. Kysymyksessä oli siis yksinomaan
tunteenomainen sisäinen toimintakäsky, jonka
mukaisesti toimin. Ja aivan samasta lienee
kysymys myös profeettojen, Jeesuksen tai
apostolien toiminnassa. Pakonomainen sisäinen
tarve vaati heitä toimimaan niin kuin he toimivat
uskollisena tälle sisäiselle toimintakäskylle
aina marttyyrikuolemaan asti......."
Vastaukset 7
Vanhimmat
että jaksoit kirjoittaa noin pitkästi TÄYTTÄ
POTASKAA.
Jatkossa voit aatella satujas ihan omassa päässä.
Ei tartte tuoda niitä tänne ihmisten ilmoille.
Oikein hyvää Juhannusta!!!
Kysynpä vain: Onko sinun mielestäsi täyttä
potaskaa joku sellainen asia, josta sinulla ei
ole kokemuksia eikä minkäänlaista tietoa? Onko
niin, että kaikki tieto ja viisaus on jo nyt
varastoituneena sinun korviesi väliin?
...aivotoimintojen tuotehan tuo uskokin on!
Ei siis välttämättä totta!
Niin, mitens se aivotoiminta pystyyselittämään
seuraavan?
"......... Eräs kuvaava esimerkki tällaisen
voimakkaan mielikuvan, näyn luomisesta löydämme
vuodelta -67.
Koko tämä 1960 luku oli minulle syvällisen
tutkistelun aikaa. Pyrin niinä vuosina
perusteellisesti paneutumaan mm. apostolisen
uskon olemukseen ja voimaan. Minulle oli
Raamattua tutkiessani syntynyt mielikuva siitä,
että ne tunnusteot ja ihmeet, joita profeetat,
Jeesus ja apostolit tekivät, kuuluvat olennaisena
osana kaikkien aikojen Jumalan miesten osaksi.
Näitä kysymyksiä tutkiessani tulin siihen
tulokseen, että syy siihen, ettei näitä ihmeitä
tapahdu meidän aikanamme, on yksinkertaisesti
siinä, ettei näihin ihmeisiin uskota. Eli että:
IHMISET EIVÄT PYSTY SISAISESTI OMISTAMAAN NÄITÄ
IHMEITÄ OMALLE KOHDALLEEN. Samoin tulin siihen
tulokseen, että tämän ihmeen sisäisen omistamisen
lähtökohtana on juuri näky jostain mitä
toivotaan, niin kuin alkuun lainaamani
Hebrealaiskirjeen 11 luvun kohta osoittaa.
Erään kerran, kun jo olin monissa tilanteissa
nähnyt merkkejä tämän luovan uskon toiminnasta
kohdallani, halusin mennä tämän "mahdottoman
mahdollistamisen" äärirajoille. Olin lukenut
Raamatusta, kuinka Jeesus sanoo eräässä
tilanteessa: "Kaikki on mahdollista sille, joka
uskoo”. (Mark. 9:23). Samoin eräässä toisessa
paikassa Jeesus sanoo opetuslapsilleen, etteivät
nämä EPAUSKONSA TAHDEN voineet ajaa mykkää henkeä
eräästä pojasta. (Matt 17:20).
Niin sitten eräänä heinäkuisena sunnuntai-
iltana päätin kokeilla tämän luovan uskon
soveltamista niinkin vaikeaan asiaan, kuin
veikkaukseen. Sinä iltana makasin vuoteellani yli
kaksi tuntia keskittyen vain yhteen ajatukseen.
Loin mielessäni mielikuvan siitä, että nousen
seuraavana aamuna postiautoon. Menen Sodankylään.
Otan R-kioskista veikkauskuponkeja ja menen
linkkarin baarin puolelle. Ostan
possumunkkikahvit ja asetun johonkin
nurkkapöytään JA SIINÄ KAHVIA JUODESSANI
MERKITSEN KUPONKIIN TULEVAN VEIKKAUSRIVIN. Tätä
ajatusta kertasin yhä uudelleen ja uudelleen sen
kahden tunnin ajan ja annoin siitä muodostua
voimakkaan sisäisen mielikuvan, "näyn" jonka
seuraavana päivänä toteuttaisin.
Kun sitten maanantai-aamu koitti, toimin
lähes automaattisesti tämän mielikuvan
mukaisesti. Nousin postiautoon ja matkasin
Sodankylään. Otin R-kioskista veikkauskupongit,
menin linkkarin baariin ja ostin
possumunkkikahvit Tätä kahviani eräässä
sivupöydässä kaikessa rauhassa juodessani otin
aina välillä kynän ja merkitsin tähän
veikkauskuponkiin merkinnän. Pidin välillä pienen
tauon ja taas merkitsin seuraavan merkinnän
siihen kuponkiin. Kohteina olleisiin joukkueisiin
en kiinnittänyt mitään huomiota. Kun sitten olin
yhdeksiin merkintää siihen kuponkiin tällä
tavalla vähitellen merkiten saanut, eräs tuli
hyvä ystäväni kotikylältä: "Täällä se mies
veikkaa", oli hänen ensimmäiset sanansa. "Niin
veikkaa", vastasin ja pistin viimeiset kolme
merkintää siihen kuponkiin. (Siihen aikaan
vakiossa oli 12 kohdetta). Lopuksi laitoin nimeni
siihen kuponkiin ja vein sen R-kioskiin ja kun
sitten seuraava viikonvaihde koitti, ilmeni, että
tässä tekemässäni rivissä oli YHDEKSÄN
ENSIMMÄISTÄ KOHDETTA OIKEIN JA KOLME VIIMEISTÄ
VÄÄRIN. Olen täysin vakuuttunut siitä, että jos
olisin vielä kymmenen minuuttia saanut olla
rauhassa, olisin saanut kaikki kaksitoista
merkintää oikein. Tämä sisäinen uskon hengessä
muodostunut ohjelmointi katkesi siinä yhteydessä
kun aloin keskustelemaan tämän kaverini kanssa.
Kuitenkin tämä tapaus riitti osoittamaan, että
olin oikeilla jäljillä tämän luovan uskon
toimintaperiaatteita tutkiessani......."
...mutta se vaatisi psykologian,itsesuggestion
ja esim. todennäköisyyslaskennan hallitsemista
myös kuulijalta,joten ei liene tarpeen sitä tässä
ruveta repostelemaan...!?!
Oletko itse siis ihan OIKEASTI sitä mieltä,että
jos tuo tarina oli totta,niin se selittää
jumalan läsnäolon...Duh!!! Mietippäs sitä!
...eikös se iloinen 60-luku ollut myös
hallusinaatioita aiheuttavien aineiden kulta-aikaa
Ettei vaan kirjoittaja olisi niihin langennut?!
Huumeet kun tuppaa aiheuttamaan myös aivotoiminnan
häiriöitä...siis uskonnon ohella!
"........ .
Seuraavana kesänä heti koulun päättymisen
jälkeen lähdettiin jälleen pöllisavottaan. Tästä
kesästä on jäänyt mieleeni periaatepäätös, joka
on leimannut elämääni jo yli neljäkymmentä vuotta:
Samalla savotalla, jossa silloin
työskentelimme, oli monia kylän nuoria miehiä,
joiden pyhäntienoot kuluivat ryypiskelyn
merkeissä ja maanatait olivat sen mukaiset. Kova
krapula, omantunnon syytöksiä ja synkkiä
yksinpuheluja: "Kyllä sitä on ihminen
pöljä"... "Kyllähän se oli viiminen kerta"...
kyllähän minä en koskaan enää"... mutisivat
miehet omissa oloissaan. Ja kuitenkin aina kun
viikonloppu lähestyi, oli entinen vauhti ja taas
maanantaina samat synkät yksinpuhelut. Näin
viikosta toiseen ja kun tätä menoa
kaksitoistavuotiaan poikasen silmin katselin,
jouduin toteamaan: "Mutta hyvänen aika! Näitä
miehiähän vaivaa henkinen näivetystauti. Jos mies
on mies; ja jos mies sanoo, että se on loppu nyt,
niin se on loppu kans". Samalla päätin, että
tuohon hullunhommaan en koskaan ala. Enkä
alkanut.
Tästä kesästä kului muutama vuosi ja sain
kansakoulun suoritettua loppuun. Niihin aikoihin
kotiseudullani ei ollut viinakauppaa eikä
keskiolutta kaupoissa, joten tapana oli, että
tehtiin itse kiljua ja käytettiin sitä
muurahaismättäässä ja niinpä monien kesäiset
vapaa-ajat kuluivat muurahaismättään
ympärillä "kiljupönttökomiteassa" istuessa. Näin
oli myös ikäisteni poikien laita. Kaveri olisin
halunnut olla, mutta en osallistua ryyppäämiseen
sen vuoksi, että olin aiemmin tehnyt vakaan
raittiuspäätöksen; ja että jokin sisälläni sanoi
sen olevan syntiä Jumalan edessä ja lopputulos
tästä oli sitten se, niinkuin psykologian laki
sanoo: "Yksilö, joka ei mukaudu joukkoon joukon
ehdoilla, ajetaan joukosta pois". Eli
että: "Painu kotias täältä. Ei täällä sinua
tarvita". Niin lähdin joukosta pois ajettuna
kulkemaan omia teitäni yksin omantuntoni ja
vakaumukseni kanssa ja täytyy sanoa, että tätä
lähtemistä minun ei ole koskaan tarvinnut katua
vaikka pahalta se silloin tuntui ja vielä
pahempaa oli edessäpäin.
Nyt kun olin kaveripiiristä pois ajettuna aivan
yksin.....
............
Sillä kertaa kävin tapani mukaan
eläkepäiviään viettävän Nestorin pienessä
mökissä, josta lähdin hyvissä ajoin ehtiäkseni
naapurissani pidettäviin ompeluiltoihin. Nyt
asiassa kävi niin, että vajaan kilometrin
käveltyäni kuulin, kuinka takaani kuului hevosen
tiu'un helinä ja nuorten ilakointi. Päättelin,
että kylän nuoret ovat hevospelillä menossa
ompeluiltaan ja nyt kun minulla oli sama
päämäärä, ajattelin hypätä samaan kyytiin ja
mennä yhtämatkaa. Mutta. Siinä vaiheessa kun
hevonen kohdalleni tuli ja yritin rekeen hypätä,
ilmeni, että siinä nuorten reessä ei ollut
minulle sijaa. Minut työnnettiin pois ja jäin
kävelemään yksin pimeää talvista maantietä.
Kuulin kuinka hevosen kavioiden kapse, tiu'un
helinä ja nuorten ilakoivat äänet katosivat
vähitellen pimeyteen. Sydämeni itki verta. Suuret
kyyneleet vierivät pitkin poskipäitä ja jos siinä
tilanteessa olisi tullut joku ja sanonut
haluavansa kävellä rinnallani, tämä ihminen olisi
ollut yhtä kuin enkeli taivaasta. Mutta ei
ketään. Olin yksin. Yksin vain en takia, että
olin erilainen. Sen vuoksi, etten ollut
kouluaikana kivittänyt toisten yllytyksestä
maamiesseurantalon ikkunoita. Yksin sen vuoksi,
että halusin olla Nestorin kaveri silloin kun
toiset Nestoria kiusasivat. Yksin sen vuoksi,
etten ollut alkanut toisten mukana juopottelemaan.
Siinä yksin talvista pimeää tietä kävellessäni
muistui mieleeni virren 600 kolmas
säkeistö: "Muut kaikki hylkää, vaan Sinä et.
Autuuden särkyneet sydämet. Sinulta saavat, sä
luet haavat, ja kyyneleet". Tämän virren sanat
olivat sinä iltana minulle elävä todellisuutta.
Sydämeni itki verta ja kyyneleet vierivät pitkin
poskipäitä ja hyräilin tätä virren säkeistöä yhä
uudelleen ja uudelleen. "Muut kaikki hylkää, vaan
Sinä et... sä luet haavat ja kyynelet..." ja
tämän virren myötä sisimpääni kasvoi varmuus
siitä, että minusta tulee Jumalan
mies. "Hylätköön ihmiset, mutta älköön Jumala".
Käytännössä tämä merkitsi myös sitä, että niihin
ompeluiltoihin en mennyt. Kävelin suoraan kotiin
enkä halunnut olla vuosiin näiden nuorten kanssa
missään tekemisissä enkä ole tämän kokemuksen
jälkeen ollut yhteenkään "rekeen" pyrkimässä.
Vakaa näkemykseni on, että silloin kun nuori
joutuu valitsemaan omantuntonsa ja joukon tahdon
välillä, nuoren on kuunneltava omantuntonsa ääntä
ja valittava se tie, jonka hän itse oikeaksi ja
hyväksi kokee. Ihmissuhteet syntyvät ja
katkeilevat, mutta omantuntonsa kanssa ihminen
joutuu elämään läpi elämänsä pääsemättä eroon
silloinkaan kun omatunto syyttämällä syyttää....."
Enemmän:
http://www.aretalogia.com/spiritus/spirit.1.htm