miesten ja naisten suhteista seurakunnassa

Tässä aloituksessa ei ollut mitään uutta. Olen aina tiennyt että helluntailaisilla tai sellaisilla jotka hakeutuu helluntailaisten seuraan, ei ole "kaikki uunit lämpiminä"
Tässä oli vain yksi esimerkki kieroutuneesta psyykkeestä aloittajalta.

Lähtisin siitä, että näin tasa-arvonaikana kumpaakaan sukupuolta ei nostettaisi jalustalle, tai että sukupuolen perusteella jaettaisiin tehtäviä. Elämä lutviutuu kyllä muutenkin ja aloituksen voi tehdä se jota kiinnostaa.

Itse olen ollut pahasti rikki narsistisissa ihmissuhteissa, sosiaalisesti eristetty. Rupesin lukemaan Raamattua, tapasin joitakin uskovia rehellisiä ihmisiä jotka rukoilivat puolestani. Pikkuhiljaa sain Sanasta työkaluja ja voimaa uuteen minäkuvaan ja terveeseen itsensä ja lähimmäisen rakastamiseen. Vuosien mittaan tulin jo ihmisten ilmoille, rupesin käymään kokouksissa. Ajattelin, jos Hän antaisi minulle rakastavan puolison ja ehkä uuden perheen (olen keski-ikäinen mies) Ehkäpä tapaisin hänet niissä ympyröissä, siellähän on tosi kivanoloisia, lämminsydämisiä naisia. Mutta miten ihmeessä heihin saisi kontaktia? Olen aika ekstrovertti, en puhu tai käyttäydy sopimattomasti, mutta lähes jokaisella naisella naispuolinen "esiliina" jonka taakse he heti lymyävät, kun vähänkin pidempään vilkaisee. Lyhyesti; miten kohdata se Jumalan antama vaimo, vaikkapa näistä piireistä? Sellainen, josta Gal 5:22 puhuu.

rukousta...

Tärkeä aihe tämä ja voisi olla keskustelua enemmänkin. Seurakunnissa monesti ollaan kovin arkoja seurusteluasioissa. Toki tämä sellainen asia on että harkintaa kannattaa käyttää ja johdatusta rukoilla sopivan puolison löytämiseksi. Mutta jos ja kun potentiaalinen henkilö tulee vastaan, niin kannattaa alkaa tutustumaan ensin kaveripohjalta, ja sitten sopivan ajan koittaessa ehdottaa seurusteluakin, jos todella kyseessä henkilö, jonka kanssa voisi haluta viettää elämänsä.

Tsemppiä kaikille, jotka ovat puolisoa vailla, ja rohkeasti tutustumaan vaan ihmisiin. Kun ihmisten ilmoilla on seurakunnan keskellä, niin Jumalalla mahdollista johdattaa. Ei siis pidä mökkiytyä kotiinsa, jos naimisiin haluaa. Kyllä Jumala näissä haluaa johdattaa, kun kyse on kuitenkin tosi tärkeästä asiasta.

Puolison löytämiseen tarvitaan aktiivisuutta ja se ei rukouksilla edisty, ei edisty.

Ihminen löytää kumppanin n. 100 ympärillä pyörivästä ihmisestä ja se on aina
A. itsestä kiinni
B toisesta kiinni
C halusta löytää toinen
D ja ei muuta kuin haku päälle

jos niitä ei löydy seurakunnasta, on niitä muuallakin ja hyviä onkin

Muistan, kun aikoinaan tulin uskoon. Ennenkuin olin itse moista ehtinyt ajatellakaan, alkoivat toiset jutella:"Eikös olekin hienoa olla uskossa, nyt vain uskova puoliso"... Justiinsa joo ja sillai. Jokukin huusi yhdessä rukoillessa korvan juuressa minulle uskovaista puolisoa. Yksi asia kuitenkin tuli pikaisesti selväksi. Kukaan ei missään tapauksessa tahtonut, eikä edes hyväksynyt ajatusta, että tuo minulle toivottu "uskova puoliso" olisi oma sisko tai tytär.
Jos ei ole varallisuutta, eikä jollakin tavalla merkittävää asemaa, eikä Mr.Finlandia-kisaan kelvollista olemustakaan, kyllä se puolisoasia vaikea on. Minäkin olen tottunut juttelemaan tuntemattomienkin ihmisten kanssa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kuitenkin jossakin seurakunnassa, kun jututin jotakin sisarta, tämä selkeästi kauhistuneena pakeni ....................Syytä en tiedä.
En kuitenkaan mikään Frankensteinin hirviö ole, ja peseydynkin senverran usein, etten haise paskalta, jne.......Siis kertakaikkiaan olen monesti ihmetellyt sisarten vainoharhaiselta vaikuttavaa asennetta...................Rukoillenkin on kyllä mennyt ko. suhdetoiminnallinen puoli kolisten metsikköön.
Yleensä kuitenkin ne kaikista viisaimmat neuvojat näissä asioissa, ovat itse saaneet tuon puolen kuntoon...........Onko sitten osoitus, että heillä on enemmän uskoa kuin jollakin toisella, vai sitten kuitenkin saarnaajan asema, tms.........................Murheellista kuitenkin on, että ihmiset on peloteltu niin ahdistuneiksi, että ei enää ole sijaa sille tosiasialle, että vain ihmisiä ollaan tässä ajassa, ja ihmisinä pysytään.........Vaikka kuinka koitetaan taistella sitä asiaa vastaan, mikä on Jumalan Sanan alkulehdillä jo ilmoitettu:"Ei ole ihmisen hyvä olla yksin", siitä huolimatta täällä ollaan ja pysytään VAIN ihmisinä loppuun asti, tässä tomumajassa..................

>>.....eikä edes hyväksynyt ajatusta, että tuo minulle toivottu "uskova puoliso" olisi oma sisko tai tytär.

Tarkoitin juuri sitä, mitä kirjoitin. Joku "varjeli" siskoaan, joku tytärtään, päätymästä "uskovaiseksi puolisoksi" minulle siis. Ja tuo kanta tehtiin yksiselitteisesti selväksi.
Mikä tässä vielä on epäselvää?

aloittaja----Sitten kävin kerran Hesan Saalemilla, nuoret naiset pyysi että voisko joku mies tulla vähän auttaan sitten yksi jamppa vastasi pöljästi tyyliin ettei nyt tiedä onko oikein mies vai ei.

oliko se hiukan tuohon suuntaan????

"Äiti mikä on transvestiitti?"
"En minä tiiä, mutta kysyppäs Esko-tädiltä!"