Elokuussa kävimme Pohjois-Savossa sukuloimassa. Mieleen jäi kahvila Pielavedellä. Siellä oli tosi ystävällinen palvelu, monipuoliset valikoimat ja melko tuoreen näköisiä leipiä ja leivonnaisia oli edullisemmin tarjolla,koska olivat eilisiä. Tästä tarjoustelineestä ostin muutaman savolaisen ruisleivän. Pidän tästä leivästä, koska se on miedosti hapanta ja mehevää. Ajattelin tuossa istuessani, että voisin oikeastaan lähteä käväisemään tuossa kahvilassa ykskaks, mutta en ehkä sentään sillä kelillä, mitä sinne on luvattu. Melko harva paikka elämäni aikana on houkutellut noin paljon. Onko Sinulla yksityissuhteiden ulkopuolella paikkoja, joihin haluaisit palata uudelleen?
Tekisi mieli mennä uudelleen.
1943
44
367
Vastaukset
Kerran kävin Repoveden luonnonpuistossa pienen mutkan. Piti mennä uudelleen ajan ja eväitten kanssa ja ihan Olhavaan asti, mutta taisipa jäädä käymättä... Toisessa Olhavassa olen monta kertaa käynyt; se kolmas Olhava taitaa jäädä näkemättä.
Pyhä-Nattasella olen kahdesti käynyt. Kesällä. Ehkä vielä kerran kävisin...
Ja Vuoreijassa, vaan uskaltaako sitä vanhalla autolla sinne asti? Ohi olen joskus ajanut; silloin sinne ei ollut tunnelia.- 1943
Tuosta tuli mieleeni joskus ajatelleeni, että eläkkeellä ollessa kävisin läpi kaikki Suomen kansallispuistot ja maailmanperintökohteet. En ole vielä aloittanut. Kertomasi paikat ovat minulle outoja. Luontokohteista tuli mieleen, että hillamatkalle Lapin palsasoille pitäisi päästä uudelleen. Tämä toive on elänyt vuodesta 1967.
- öhverö!
1943 kirjoitti:
Tuosta tuli mieleeni joskus ajatelleeni, että eläkkeellä ollessa kävisin läpi kaikki Suomen kansallispuistot ja maailmanperintökohteet. En ole vielä aloittanut. Kertomasi paikat ovat minulle outoja. Luontokohteista tuli mieleen, että hillamatkalle Lapin palsasoille pitäisi päästä uudelleen. Tämä toive on elänyt vuodesta 1967.
Olin Narvassa Estonian onnettomuuden aikana.
Meriliikenne Suomeen oli poikki. Tulimme takai-
sin Inkerinmaan ja Venäjän kautta. Pietari teki
minuun suuren vaikutuksen. Leveät kadut ja kor-
keat patsaat. Päätin, että sinne tulen menemään
ja viettämään useamman viikon. Nyt tiedän, että
se oli pelkkä unelma. Unelma, mutta niin kaunis. - 1943
öhverö! kirjoitti:
Olin Narvassa Estonian onnettomuuden aikana.
Meriliikenne Suomeen oli poikki. Tulimme takai-
sin Inkerinmaan ja Venäjän kautta. Pietari teki
minuun suuren vaikutuksen. Leveät kadut ja kor-
keat patsaat. Päätin, että sinne tulen menemään
ja viettämään useamman viikon. Nyt tiedän, että
se oli pelkkä unelma. Unelma, mutta niin kaunis.Riippuukohan sen hetkisestä tunnelmasta jotenkin, miksi johonkin paikkaan kiintyy? Itse en ole Pietarissa käynyt enkä kuvien perusteella kiehdo. Tuo Estonia oli tosi surullinen juttu. Minua moitittiin itsekkääksi, kun en osannut syvemmin surra minulle vieraita henkilöitä. Edelleen on niin, että saan surra vain henkilöitä, joihin minulla on ollut tunneside.
- Pippi.Nilkkasukka
1943 kirjoitti:
Riippuukohan sen hetkisestä tunnelmasta jotenkin, miksi johonkin paikkaan kiintyy? Itse en ole Pietarissa käynyt enkä kuvien perusteella kiehdo. Tuo Estonia oli tosi surullinen juttu. Minua moitittiin itsekkääksi, kun en osannut syvemmin surra minulle vieraita henkilöitä. Edelleen on niin, että saan surra vain henkilöitä, joihin minulla on ollut tunneside.
Sitä mieltä olen minäkin.
Tuolla alempana muistelen Saltsjöbadenia. Varmasti samalla muistelen nuoruuttani ja kaiken olevan helppoutta, uskoa ihmiseen, ja hänen kaikkivoipuuteensa.
Samalta reissulta jäi ikuisesti mieleen myös kävelyretki Gamla Staniin.
Karmeat olivat pitkät rullaportaat ylös metrosta.
- Haldorsen.
Olen nuorena käynyt Pykeijassa, oli pyhäpäivä ja talot siellä oli kuin jostain elokuvasta. Nyt luin kirjan "Ruijansuomalaisten elämää" ja haluaisin käydä uudestaan ja myös Annijoella haluisin käydä.
- 1943
Olen tietämätön, missä Pykeija on. En viitsi vielä googlata. Ystäväni tekivät Inarista käsin kesällä 1967 matkan Jäämeren rannalle. Näyttivät kuvia sieltä.Käydä voisin, mutta totuus on, että olen eteläisen Suomen asukas hengeltäni. En jäisi asumaan. Annijoki on minulle vieras, missähän se on:
- Autuas autius
Kävinpä minäkin Pykeijässä, mutta eniten minua sykähdytti Pohjoisnorjanreissullani sen ihana autius, hiljaisuus ja krääsän vähyys. Sai ajaa satoja kilometriä näkemättä yhtäkään kirottua elämysjippoa!
Että mun sieluni lepäsi! Kahdesti olen Pykeijassa käynyt ja muutamia kertoja Annijoenkin läpi ajanut. Siellä Pykeijan pienellä hautuumaalla kasvaa yksi harvinaisimmista kasveista. Pieni sininen kukka, nimeä en muista.
Hiljaisia seutuja. Ei siellä tiedä ujo maalaispoika miten aikaansa kuluttaisi, vaan jatkaa matkaa...
Tuo kirja pitäisi minunkin lukea, ellei jo olekin omassa kirjahyllyssä..- 1943
sitroen kirjoitti:
Kahdesti olen Pykeijassa käynyt ja muutamia kertoja Annijoenkin läpi ajanut. Siellä Pykeijan pienellä hautuumaalla kasvaa yksi harvinaisimmista kasveista. Pieni sininen kukka, nimeä en muista.
Hiljaisia seutuja. Ei siellä tiedä ujo maalaispoika miten aikaansa kuluttaisi, vaan jatkaa matkaa...
Tuo kirja pitäisi minunkin lukea, ellei jo olekin omassa kirjahyllyssä..Googletin ja nuo paikat ovatkin Ruijassa. Pykeijän luulin olevan Kreikassa. Tuo Annijokikin tuntuu olevan monelle tuttu paikka. Itse en ole kuullutkaan. Onkohan tuo pieni sininen kukka yhtä kauniin sininen kuin nurmitädyke?
1943 kirjoitti:
Googletin ja nuo paikat ovatkin Ruijassa. Pykeijän luulin olevan Kreikassa. Tuo Annijokikin tuntuu olevan monelle tuttu paikka. Itse en ole kuullutkaan. Onkohan tuo pieni sininen kukka yhtä kauniin sininen kuin nurmitädyke?
Googletin nurmitädykkeen kuvan. Oli monta sinisen sävyä: kyllä varmasti johonkin noista osuu!
Se Pykeija lienee norjaksi Bugøynes. Varanginvuonon etelärannalla.
Se Annijoki on norjaksi Vestre Jakobselv ja on noin 20 km Vesisaaresta (Vadsø) länteen. Vesisaaren itäpuolella ei muuten kasva enää koivukaan, ainakaan tunturikoivu. Vaivaiskoivusta en ole varma.
Vuoreijan (Vardø) pohjoispuolella ei kasva jäkäläkään kiven päällä.
Jossakin, olikohan Vuoreijan ja Kibergin välillä, on mielenkiintoisen näköinen veden sileäksi hioma luola kallion sisällä. Teki mieli mennä konttaamaan sinne, mutta en uskaltanut. Oli jo ennen suuaukkoa romahtanut muutamia lehmän kokoisia kivilohkareita ja lisää roikkui irtonaisen näköisenä... Sinne kun yksin kulkiessa konttaat ja lohkare putoaa niin siellähän pysyt eikä kukaan kaipaa. Paitsi auto tiepuolessa saattaa herättää mielenkiinnon sitten joskus.
Hyvällä säällä ihan mielenkiintoisen näköistä maisemaa koko Varangin niemimaa. Sisämaa ja Tenovuonon suukin.sitroen kirjoitti:
Googletin nurmitädykkeen kuvan. Oli monta sinisen sävyä: kyllä varmasti johonkin noista osuu!
Se Pykeija lienee norjaksi Bugøynes. Varanginvuonon etelärannalla.
Se Annijoki on norjaksi Vestre Jakobselv ja on noin 20 km Vesisaaresta (Vadsø) länteen. Vesisaaren itäpuolella ei muuten kasva enää koivukaan, ainakaan tunturikoivu. Vaivaiskoivusta en ole varma.
Vuoreijan (Vardø) pohjoispuolella ei kasva jäkäläkään kiven päällä.
Jossakin, olikohan Vuoreijan ja Kibergin välillä, on mielenkiintoisen näköinen veden sileäksi hioma luola kallion sisällä. Teki mieli mennä konttaamaan sinne, mutta en uskaltanut. Oli jo ennen suuaukkoa romahtanut muutamia lehmän kokoisia kivilohkareita ja lisää roikkui irtonaisen näköisenä... Sinne kun yksin kulkiessa konttaat ja lohkare putoaa niin siellähän pysyt eikä kukaan kaipaa. Paitsi auto tiepuolessa saattaa herättää mielenkiinnon sitten joskus.
Hyvällä säällä ihan mielenkiintoisen näköistä maisemaa koko Varangin niemimaa. Sisämaa ja Tenovuonon suukin.Tenojoen suulla olen käynyt ja dipannut varpaani jäämereen,luulin sen olleen jäässä ympäri vuoden.
- rvotutionnn
sitroen kirjoitti:
Googletin nurmitädykkeen kuvan. Oli monta sinisen sävyä: kyllä varmasti johonkin noista osuu!
Se Pykeija lienee norjaksi Bugøynes. Varanginvuonon etelärannalla.
Se Annijoki on norjaksi Vestre Jakobselv ja on noin 20 km Vesisaaresta (Vadsø) länteen. Vesisaaren itäpuolella ei muuten kasva enää koivukaan, ainakaan tunturikoivu. Vaivaiskoivusta en ole varma.
Vuoreijan (Vardø) pohjoispuolella ei kasva jäkäläkään kiven päällä.
Jossakin, olikohan Vuoreijan ja Kibergin välillä, on mielenkiintoisen näköinen veden sileäksi hioma luola kallion sisällä. Teki mieli mennä konttaamaan sinne, mutta en uskaltanut. Oli jo ennen suuaukkoa romahtanut muutamia lehmän kokoisia kivilohkareita ja lisää roikkui irtonaisen näköisenä... Sinne kun yksin kulkiessa konttaat ja lohkare putoaa niin siellähän pysyt eikä kukaan kaipaa. Paitsi auto tiepuolessa saattaa herättää mielenkiinnon sitten joskus.
Hyvällä säällä ihan mielenkiintoisen näköistä maisemaa koko Varangin niemimaa. Sisämaa ja Tenovuonon suukin.Minä olen yinut Jäämerellä, Elsa Ingilän leiripaikan rannassa Bygounesissa
- öhverö
sitroen kirjoitti:
Kahdesti olen Pykeijassa käynyt ja muutamia kertoja Annijoenkin läpi ajanut. Siellä Pykeijan pienellä hautuumaalla kasvaa yksi harvinaisimmista kasveista. Pieni sininen kukka, nimeä en muista.
Hiljaisia seutuja. Ei siellä tiedä ujo maalaispoika miten aikaansa kuluttaisi, vaan jatkaa matkaa...
Tuo kirja pitäisi minunkin lukea, ellei jo olekin omassa kirjahyllyssä..Kun ylöspäin rullaat, tulee
vastaan Pykeijan sininen
kukka.
http://blogivirta.fi/blogit/972211-pykeija?show=1 - tiina---------------
öhverö kirjoitti:
Kun ylöspäin rullaat, tulee
vastaan Pykeijan sininen
kukka.
http://blogivirta.fi/blogit/972211-pykeija?show=1http://blogivirta.fi/blogit/972211-pykeija?show=1
ookko käyny Annijoella? Ja yöpynyt Pikkuskitsissä?
Ja lukenut Paulaharjua? :) - piippolanmuori
rvotutionnn kirjoitti:
Minä olen yinut Jäämerellä, Elsa Ingilän leiripaikan rannassa Bygounesissa
Minä katsoin äsken Pipolaa Norjan kartalla.
- Pippi.Nilkkasukka
Kaikkein mieleenjäävin kokemus on minulla, kun käytiin perheen kanssa vuosikymmeniä sitten sukuloimassa Tukholman lähistöllä. Perillä tehtiin päivän retkiä sinne sun tänne.
Eräänä päivänä tehtiin matka Saltsjöbadeniin.
Siellä ihanana kesäpäivänä, lämpimänä, elvyttävän tuulenvireen viilentämänä, auringon paisteessa, jotain hyvää rantapöydässä syöden, oli kuin paratiisissa.
Siitä on kauan, mutta silti sen muistan, kuin eilisen päivän.- 1943
Olet vanginnut hetken mieleesi. Kävimme perheen kanssa urheilujoukkueen matkassa Sollentunassa. Sieltä jäi mieleen hotelli, jossa yövyimme. Se on vieläkin mielessäni yksi parhaista, missä olen yöpynyt, vaikka monissa olen ollutkin.
- 1.1947
Pohjoisessa Myössäjärven rannalla kävimme lomailemassa nuorina. Telttaillen, eikä osattu pelätä karhuja tms. Olihan mukana 6kk.n ikäinen mäyrispentu:)
Ruoka valmistui nuotiolla, pyykit kuivui vaivaiskoivun oksilla.
Toinen paikka, missä voisin vielä käydä, on Rhodos. Sekin lienee muuttunut entisestä ja jäänee haaveeksi. Paljon on hotelleita tullut lisää. Pidin aikoinaan sen rantakadusta ja vanhasta kaupungista. Ne kahvilat iltaisin, ah.
Naantalin rantakatu ja myös vanha kaupunki ovat mukavia paikkoja. Vuosittain siellä tulee käytyä. Kylpylä ei isommin houkuttele.- 1943
Tuo Myössäjärvi tuntuu kovin tutulta, mutta muistilokeroista ei tule tietoa, missä olisi. Se toi mieleen Muddusjärven, joka on ainoa järvi, jonka rannalla olen useamman kuukauden asunut. Sen rannoille olen palannut sekä mieheni, että nykyisen miesystäväni kanssa.
Ulkomaisista kohteista Lontoo kiehtoo vieläkin. Etelä-Euroopassa en ole lainkaan käynyt. Naantalin vanhakaupungista on melko ikävä muisto, oli huonoa palvelua. Meidän piti mennä 14.12 joululounaalle yhteen ravintolaan, mutta peruimme matkan. Olisi voinut jäädä parempi kuva kaupungista. 1943 kirjoitti:
Tuo Myössäjärvi tuntuu kovin tutulta, mutta muistilokeroista ei tule tietoa, missä olisi. Se toi mieleen Muddusjärven, joka on ainoa järvi, jonka rannalla olen useamman kuukauden asunut. Sen rannoille olen palannut sekä mieheni, että nykyisen miesystäväni kanssa.
Ulkomaisista kohteista Lontoo kiehtoo vieläkin. Etelä-Euroopassa en ole lainkaan käynyt. Naantalin vanhakaupungista on melko ikävä muisto, oli huonoa palvelua. Meidän piti mennä 14.12 joululounaalle yhteen ravintolaan, mutta peruimme matkan. Olisi voinut jäädä parempi kuva kaupungista.Onko se se sama Muddusjärvi joka aiemmin oli kartoissa nimellä Paskajärvi? Ei kovin kaukana rajalta länteen.
- 1943
sitroen kirjoitti:
Onko se se sama Muddusjärvi joka aiemmin oli kartoissa nimellä Paskajärvi? Ei kovin kaukana rajalta länteen.
Taustoja en tiedä. Minun Muddusjärveni on Inarissa Kaamasen kylän lähellä ja nelostien tuntumassa. Ei siis kovin lähellä rajaa. Se on iso järvi. Soudimme sen ympäri ja matkaa kertyi noin 40 km. Käytimme hyväksi myötätuulta isoimmalla selällä.
- 1943
Googletin tuon Myössäjärven ja se sijaitsee seuduilla, joissa olen liikkunut. Siksi tuntui tutulta.Noilla selkosilla riittää jokaiselle oma pikku soppi, johon liittyy muistoja.
1943 kirjoitti:
Taustoja en tiedä. Minun Muddusjärveni on Inarissa Kaamasen kylän lähellä ja nelostien tuntumassa. Ei siis kovin lähellä rajaa. Se on iso järvi. Soudimme sen ympäri ja matkaa kertyi noin 40 km. Käytimme hyväksi myötätuulta isoimmalla selällä.
Eri järvi on. Saattaa olla, että sotken johonkin toiseen melkein saman nimiseen. Tämä entinen Paskajärvi on Ruotsin puolella ei kaukana rajasta ja vähän pohjoiseen Haaparannan korkeudelta. En jaksa nyt etsiä kartalta...
- meeriamanda
Kyllä pidän samoilusta Seitsemisen luonnonpuistossa ja aikaan kun sienet ovat parhauttaan. Hypin polulta kauemmaksi kunhan näen vain kaverin joka oottelee tarkistuksiani :)) usein on kaupan muovikassi pulleana sienistä, jotka sitten kotiin tultuamme laitan välittömästi putsinkiin ja säilöön.
On mennyt ohi joitain kausia, ehkä ensivuonna? Yksin en tohdi lähtä... eksyisin välittömästi.- 1943
Tuo Seitseminen on lähellä sitä seutua, missä vietän paljon aikaani. Tulin Ruovedeltä Viljakkalaan ja tie kulki läheltä puistoa. Lähdin vähän liian aikaisin vasemmalle enkä oikein tiennyt, missä olin. Ajelin vain eteenpäin ja sitten tulinkin Ylöjärvelle.Ei se haitannut, muuten ei olisi tullut tutustuttua noihin paikkoihin.
Kaksi muistoa lienee ylitse muiden.
Olimme mieheni kanssa lomalla Kreikassa, teimme retken Patmoksen saarelle.
Saarella oleva luostari oli edellisenä päivänä täyttänyt 900 vuotta, ja kaikkialla luostarissa oli kukkia. Siellä olivat edellisenä päivänä vierailleet kaikki Euroopan tärkeimmät valtiomiehet. Luostarin alla sijaitsee luola, jossa on kirjoitettu Johanneksen Ilmestyskirja. Käynti siellä luolassa oli mieliinpainuva, koin siellä jotain sellaista, jota en pysty järjellä selittämään.
Toinen muisto liittyy Italiaan. Olin Sienassa 2.4.2005, jolloin paavi Johannes Paavali II kuoli. Kun muut kävelivät kaupungilla tutustumassa nähtävyyksiin,
makasin hotellihuoneessani kovan flunssan kourissa, ja katselin TV:sta lähetystä paavin sielunmessusta, sinne olivat kokoontuneet kaikki Italian "silmäätekevät". Ilman flunssaani en olisi nähnyt sitä hienoa tapahtumaa.
Seuraavana aamuna menin Sienan katedraaliin sytyttämään kynttilän paavin muistolle.
Paavi Johannes Paavali II on jäänyt mieleeni ainoana paavina, jota olen oikeasti kunnioittanut ja arvostanut, joten oli erikoista, että satuin olemaan juuri silloin siellä. En ole mitenkään uskonnollinen, ihan tavallinen tapakristitty, mutta nämä matkat muistanen aina, ja olisi hienoa käydä joskus uudelleen molemmissa paikoissa.- 1943
Olet kokenut hetkiä, jolloin kaikki on osunut oikealle kohdalle.Oletko varma, että lumo säilyisi, jos menisit uudelleen? Joskus käy niin,että ei toivottu yllätys koituukin onneksi.
- 1943
1943 kirjoitti:
Olet kokenut hetkiä, jolloin kaikki on osunut oikealle kohdalle.Oletko varma, että lumo säilyisi, jos menisit uudelleen? Joskus käy niin,että ei toivottu yllätys koituukin onneksi.
Lisään vielä, kun ensin ei tullut mieleen mitään pettymyksen tuottanutta uudelleenkäyntiä. Se tuli viiveellä. Olin kesän 1964 Bromarvissa ja siellä oli ihana Padvan hiekkaranta, missä usein kävimme. Halusin näyttää rannan 1980-luvulla perheelleni. Se ei enää ollutkaan ihana, oli likainen ja haiseva. ketään ei ollut rannalla kauniina kesäpäivänä.
1943 kirjoitti:
Lisään vielä, kun ensin ei tullut mieleen mitään pettymyksen tuottanutta uudelleenkäyntiä. Se tuli viiveellä. Olin kesän 1964 Bromarvissa ja siellä oli ihana Padvan hiekkaranta, missä usein kävimme. Halusin näyttää rannan 1980-luvulla perheelleni. Se ei enää ollutkaan ihana, oli likainen ja haiseva. ketään ei ollut rannalla kauniina kesäpäivänä.
Varmaan ko. kokemukset olivat ainutkertaisia, eiväthän ne tuossa muodossa koskaan toistu. Sienaan menisin mielelläni uudelleen, koska flunssan vuoksi näin siitä vain pintaraapaisun.
Patmoksella voisin käydä ihan muuten vaan, se on paikka, jossa ikäänkuin hyppääa ajassa taaksepäin. Tässä ängri böödsien maailmassa on hyvä joskus palata johonkin yksinkertaiseen ja pelkistettyyn, tekee hyvää sielulle.- 1943
suvenkorento123 kirjoitti:
Varmaan ko. kokemukset olivat ainutkertaisia, eiväthän ne tuossa muodossa koskaan toistu. Sienaan menisin mielelläni uudelleen, koska flunssan vuoksi näin siitä vain pintaraapaisun.
Patmoksella voisin käydä ihan muuten vaan, se on paikka, jossa ikäänkuin hyppääa ajassa taaksepäin. Tässä ängri böödsien maailmassa on hyvä joskus palata johonkin yksinkertaiseen ja pelkistettyyn, tekee hyvää sielulle.Vihaiset linnut ovat mulle ihan tuiki tuntemattomia. Enimmäkseen on melko yksinkertaista ja pelkistettyä. Nautin siitä. Mutta joskus olisi halu kokeilla jotain tosi ylellistä, vaikka vain vähän aikaa.
- Pirre*
On Lappi, ja sinne olenkin palannut usein :)
Tietysti Sveitsin alpeille jos vielä joskus pääsisi uudestaan..- 1943
Minulta on talvinen ja syksyinen Lappi kokematta. Kuten jo kirjoitin mieluiten menisin kyllä noille palsasoille hillaan elokuussa. Eikä siihen mitään estettä olisi, senkun lähtee. Sveitsin alpit tuovat mieleen pikku Heidin, ei ole kokemusta.
- eukko.
Itävaltaan Zell Am Seehen haluaisin vielä joskus mennä uudelleen. Olin lumoutunut Alppeihin ja siihen pikkujärveen. Oli lämpimät ja kauniit ilmat kesä-heinäkuun vaihteessa v.2000.
Noihin lumoavan kauniisiin maisemiin haluaisin kerran vielä palata ja siihen pieneen ja kauniiseen Gasthausiin, mihin meidät oli majoitettu. Olikohan nimeltään Alpenrosen? En enää tarkkaan muista.
Ei liene kovin saavuttamaton unelma :)).- 1943
Ei enää nykyaikana mikään vaikeasti saavutettavissa oleva unelma. Ainoa, mitä ei voi ennalta tilata on ilma. Niin ja vasta nyt tuli mieleen, että olenhan minä Alppejakin pikkuisen hipaissut. Keväällä 2009 kävimme Milanosta junalla Luganossa. Kaunista oli tuollakin.
- eukko.
1943 kirjoitti:
Ei enää nykyaikana mikään vaikeasti saavutettavissa oleva unelma. Ainoa, mitä ei voi ennalta tilata on ilma. Niin ja vasta nyt tuli mieleen, että olenhan minä Alppejakin pikkuisen hipaissut. Keväällä 2009 kävimme Milanosta junalla Luganossa. Kaunista oli tuollakin.
Varmasti oli upeat maisemat teillä siellä. Joskus käynyt mielessäni, että semmoinen junamatka Alppien tuntumassa olisi upea kokemus. Hesarissa oli tässä taannoin tarinaa jostain valtavan kauniista rataosuudesta noilla seuduilla. Huikaisevat maisemat.
- Pirre*
1943 kirjoitti:
Ei enää nykyaikana mikään vaikeasti saavutettavissa oleva unelma. Ainoa, mitä ei voi ennalta tilata on ilma. Niin ja vasta nyt tuli mieleen, että olenhan minä Alppejakin pikkuisen hipaissut. Keväällä 2009 kävimme Milanosta junalla Luganossa. Kaunista oli tuollakin.
Kaunista on alpeilla, ja etenkin se tunnelma siellä alppiniityillä on ihmeellinen, jotenkin epätodellinen, ehkä ohut ilmakin tekee sen niin erikoiseksi.
Pirre* kirjoitti:
Kaunista on alpeilla, ja etenkin se tunnelma siellä alppiniityillä on ihmeellinen, jotenkin epätodellinen, ehkä ohut ilmakin tekee sen niin erikoiseksi.
Tulihan nuo alpitkin joskus kauan sitten muutama kerta ylitettuä pikkuautolla. Onhan siellä kesällä nättiä, mutta talvella tuskin lähtisin seikkailemaan niille mäille.
- 1943
sitroen kirjoitti:
Tulihan nuo alpitkin joskus kauan sitten muutama kerta ylitettuä pikkuautolla. Onhan siellä kesällä nättiä, mutta talvella tuskin lähtisin seikkailemaan niille mäille.
Minua kyllä hirvittää pikkuautolla ajaminen tuollaisissa paikoissa. Bussillakin tuntuisi oikeastaan kamalalta, vetää takapuolesta, kun ajatteleekin. Juna tuntuu jostain syystä jykevämmältä.
- keppihevonen
En niinkään kaipaa paikkaa vaan ilmiötä jonka siellä näin. Ajelimme talvi-iltana Kannuksesta Ylivieskaan. Olin kuskina sillä erää. Mutta - meidän oli pakko vaihtaa kuskia, koska en meinannut millään pysyä tiellä. Koko taivas loimotti monenmoisin sävyin - revontulet- ne haluaisin vielä joskus nähdä sellaisina kuin ne silloin meidän yllämme kieppuivat.
- La
Revontulet ovat todella hieno näky. Kerran oltiin tulossa kotia kohti naapurikunnasta. Laajalla aukealle, yht'äkkiä taivas oli kuin värien ylenmääräinen leikki.
Ihan henkeäsalpaavaa oli katsellä taivaallista näytelmää.
Paljon ihminen osaa, mutta monta jää osaamatta.
http://www.youtube.com/watch?v=Lc3FxNXjBs0
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Porvarimediat paniikissa demareiden huiman kannatuksen vuoksi
Piti sitten keksiä "nimettömiin lähteisiin" perustuen taas joku satu. Ovat kyllä noloja, ja unohtivat sen, että vaalit585564KATASTROFI - Tytti Tuppurainen itse yksi pahimmista kiusaajista!!!
STT:n lähteiden mukaan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti1973607Huono päivä
Tänään on ollut tosi raskas päivä töissä. Tekis mieli itkeä ja huutaa. En jaksa just nyt mitään. Minä niin haluaisin ja182428Mikä siinä on ettei persuille leikkaukset käy?
On esitetty leikkauksia mm. haitallisiin maataloustukiin, kuin myös muihin yritystukiin. Säästöjä saataisiin lisäksi lei222375Puolen vuoden koeaika
Voisi toimia meillä. Ensin pitäis selvittää "vaatimukset" puolin ja toisin, ennen kuin mitään aloittaa. Ja matalalla pro91258Juuri nyt! Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti
Ai että mä nautin, Tytti erot vireille! "Käytös on kohdistunut avustajia ja toisia kansanedustajia kohtaan, uutisoi STT651058- 1021048
- 851023
Rötösherra käräjillä
Ähtäriläisyrityksen epärehellisyys oli niin suurta, että mies yhtiön takaa oli lähellä saada ehdotonta vankeutta. Vaikeu181022Häneen rakastuminen oli sellaista
että aina uskoi ja luotti että kyllä tästä vielä edetään jotenkin. Se olikin vain rakastuneen toiveajattelua kaikki. Ta79975