Hallitus kertoo onnistuneensa ?elvytyspolitiikassaan? ja aikoo siksi
"elvyttää" meitä lisää velkarahalla. Todistaakseen toimiensa
oivallisuutta se vetoaa siihen, että laskusuhdanteesta huolimatta
työttömyys on pysynyt siedettävällä tasolla. Lienee syytä valistaa
hallitusta ja eduskuntaa siitä, minkä kaikki muut ymmärtävät, eli mistä
johtuu työttömyyden pysyminen kohtuullisella tasolla. Se ei johdu
"elvytyksestä" se on matematiikkaa.
Tarkastellaan ensin työmarkkinoita. Tänä vuonna eläkeiän saavutti
ikäluokka jonka koko on satatuhatta ja samaan aikaan työiän saavutti
ikäluokka, jonka koko on kuusikymmentätuhatta. Ilman "elvytystä"
työttömyyden olisi pitänyt vähentyä neljälläkymmenellätuhannella. Sitä
se ei tehnyt. Elvytys epäonnistui totaalisesti.
Tarkastellaan seuraavaksi työttömyyden kohdistumista. Työssä käyvien
määrä on verohallinnon tilastojen mukaan 2,4 miljoonaa ja työttömien
määrä on 180 000. Tilastollisesti sitä kuvataan prosenttina
työhalukkaista, jolloin prosentiksi tulee 8. Se on liian korkea luku,
mutta me olemme turtuneet korkeaan työttömyyteen. Terveessä
kansantaloudessa työttömyyden tulisi olla alle viisi prosenttia.
Julkisella sektorilla on töissä yli 600 000 ihmistä ja lisäksi
julkisen varoin ylläpidetyissä muissa tehtävissä 200 000 henkeä. Heitä
työttömyys ei uhkaa, heille on tulossa irtisanomisten sijasta yli
neljän prosentin palkankorotus seuraavan kahden vuoden aikana. Kun tämä
irtisanomisilta suojassa oleva joukko poistetaan laskuista,
työttömyysprosentti siellä missä irtisanominen on mahdollista, nousee
yli kymmeneen. Alkaako hallituksen elvytyspolitiikan onttous paljastua
koko karmeudessaan?
Jos rehellisyys yllättäen maistuisi edes työministereille, hän
ryhtyisi raportoimaan työttömien sijasta työllisten määrää avoimella
sektorilla. Ellei siellä tapahdu kasvua, hallitus elvyttää velkarahalla
vain verovaroin ylläpidettyjä työpaikkoja. Senkin voisi rehellisyyden
puuskassa joskus sanoa ääneen.
Matematiikka on lahjomatonta, sitä totuutta ei voi edes eduskunnan
päätöksellä muuttaa. Jos työttömien ja julkisen sektorin
palkkalistoilla olevien määrä vuoden 2012 lopussa on sama kuin vuoden
alussa, niin avoimelta sektorilta on hävinnyt 40 000 työpaikkaa. Jos
luvut ovat ennallaan myös vuoden 2013 lopussa, silloin avoimelta
sektorilta on kadonnut kahdessa vuodessa 80 000 työpaikkaa. En vastusta
elvytystä edes velkarahalla, jos toimilla saadaan uusia työpaikkoja
avoimelle sektorille. Jos velkarahalla elvytetään julkisen sektorin
työpaikkoja, se on näivetystä.
En sure hallituksen väärää elvytystä omasta puolestani, suren sitä
lastenlasteni puolesta.
"elvyttää" meitä lisää velkarahalla. Todistaakseen toimiensa
oivallisuutta se vetoaa siihen, että laskusuhdanteesta huolimatta
työttömyys on pysynyt siedettävällä tasolla. Lienee syytä valistaa
hallitusta ja eduskuntaa siitä, minkä kaikki muut ymmärtävät, eli mistä
johtuu työttömyyden pysyminen kohtuullisella tasolla. Se ei johdu
"elvytyksestä" se on matematiikkaa.
Tarkastellaan ensin työmarkkinoita. Tänä vuonna eläkeiän saavutti
ikäluokka jonka koko on satatuhatta ja samaan aikaan työiän saavutti
ikäluokka, jonka koko on kuusikymmentätuhatta. Ilman "elvytystä"
työttömyyden olisi pitänyt vähentyä neljälläkymmenellätuhannella. Sitä
se ei tehnyt. Elvytys epäonnistui totaalisesti.
Tarkastellaan seuraavaksi työttömyyden kohdistumista. Työssä käyvien
määrä on verohallinnon tilastojen mukaan 2,4 miljoonaa ja työttömien
määrä on 180 000. Tilastollisesti sitä kuvataan prosenttina
työhalukkaista, jolloin prosentiksi tulee 8. Se on liian korkea luku,
mutta me olemme turtuneet korkeaan työttömyyteen. Terveessä
kansantaloudessa työttömyyden tulisi olla alle viisi prosenttia.
Julkisella sektorilla on töissä yli 600 000 ihmistä ja lisäksi
julkisen varoin ylläpidetyissä muissa tehtävissä 200 000 henkeä. Heitä
työttömyys ei uhkaa, heille on tulossa irtisanomisten sijasta yli
neljän prosentin palkankorotus seuraavan kahden vuoden aikana. Kun tämä
irtisanomisilta suojassa oleva joukko poistetaan laskuista,
työttömyysprosentti siellä missä irtisanominen on mahdollista, nousee
yli kymmeneen. Alkaako hallituksen elvytyspolitiikan onttous paljastua
koko karmeudessaan?
Jos rehellisyys yllättäen maistuisi edes työministereille, hän
ryhtyisi raportoimaan työttömien sijasta työllisten määrää avoimella
sektorilla. Ellei siellä tapahdu kasvua, hallitus elvyttää velkarahalla
vain verovaroin ylläpidettyjä työpaikkoja. Senkin voisi rehellisyyden
puuskassa joskus sanoa ääneen.
Matematiikka on lahjomatonta, sitä totuutta ei voi edes eduskunnan
päätöksellä muuttaa. Jos työttömien ja julkisen sektorin
palkkalistoilla olevien määrä vuoden 2012 lopussa on sama kuin vuoden
alussa, niin avoimelta sektorilta on hävinnyt 40 000 työpaikkaa. Jos
luvut ovat ennallaan myös vuoden 2013 lopussa, silloin avoimelta
sektorilta on kadonnut kahdessa vuodessa 80 000 työpaikkaa. En vastusta
elvytystä edes velkarahalla, jos toimilla saadaan uusia työpaikkoja
avoimelle sektorille. Jos velkarahalla elvytetään julkisen sektorin
työpaikkoja, se on näivetystä.
En sure hallituksen väärää elvytystä omasta puolestani, suren sitä
lastenlasteni puolesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
HYVÄ KIRJOITUS MUTTA JOITAKIN FAKTAVIRHEITÄ ON ARTIKKELISSA
>
>http://www.ek.fi/ek/fi/tietografiikka/tyoelama/pdf_gif_jpg/naiset_miehet/tyolliset_eri_sektoreilla.pdf
>
>http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2010/16/tyti_2010_16_2011-11-01_kat_002_fi.html