Olen ajautunut erilleen Evli. Lut. Kirkon ajattelusta. En ymmärrä toisten ihmisten pilkkaamista ja sanomisien vääristelyä (esim. Rannan pilakuva). Tai että kirkko palkkaa palkkaa palvelukseensa henkilöitä, jotka vaanivat teinityttöjä öisin metroasemilla. Minulla on vaikea ymmärtää tällaisten asioiden rahoittaminen kirkollisverosta.
Lähdön syynä ei ole vain muutamat yksittäistapaukset. Kirkon arvomaailma on muuttunut ja perinteisiä arvoja on kyseenalaistettu liikaa. Katson, että kirkon tehtävänä on juuri ollut arvojen säilyttäminen ja toki tarvittaessa sopeuttaminen ympäröivään maailmaan.
Olen lähinnä tapakristitty ja kaikki arvoni pohjautuvat kristilliseen elämänkatsomukseen - toteutus toki saattaa vaihdella.
Olen ajatellut vaihtaa katolisten kirkkoon tai vaihtoehtoisesti liittyä ortodoksisen seurakuntaan.
Uskonto on liian monimutkainen asia käsiteltäväksi esim. Tiede.fi keskustelupalstalla. Haluaisin tietää miten muut suomalaiset reagoivat kirkkokunnan vaihtoon. Onko kokemusta?
Lähdön syynä ei ole vain muutamat yksittäistapaukset. Kirkon arvomaailma on muuttunut ja perinteisiä arvoja on kyseenalaistettu liikaa. Katson, että kirkon tehtävänä on juuri ollut arvojen säilyttäminen ja toki tarvittaessa sopeuttaminen ympäröivään maailmaan.
Olen lähinnä tapakristitty ja kaikki arvoni pohjautuvat kristilliseen elämänkatsomukseen - toteutus toki saattaa vaihdella.
Olen ajatellut vaihtaa katolisten kirkkoon tai vaihtoehtoisesti liittyä ortodoksisen seurakuntaan.
Uskonto on liian monimutkainen asia käsiteltäväksi esim. Tiede.fi keskustelupalstalla. Haluaisin tietää miten muut suomalaiset reagoivat kirkkokunnan vaihtoon. Onko kokemusta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt en tunne Rannan tapausta, mutta oma kokemukseni kahdesta eri kirkkokunnasta jäsenenä ja yhdestä sen ihmisiä tuntevana on, että kaikissa on yksilöitä, jotka eivät aina käyttäydy omasta mielestä fiksusti. Kun yhdessä noista kysyin, miten suhtautua esim. henkilöön, joka väitti, että minussa asuu paholainen, hän vastasi, että armon sanoma on edelleen oikea, ihminen vain on vajavainen.
Tärkeintä minusta on, miten kimurantteihin tilanteisiin suhtaudutaan. Jos ongelma pyritään ratkaisemaan, se antaa tietenkin paremman kuvan kuin että kohautetaan olkaa ja sanotaan, että toivottavasti tuo metrossa maleksija ymmärtää parantaa tapansa.
En ole ihan varma, mitä tarkoitat perinteisten arvojen kyseenalaistamisella, mutta jos kyse on näistä homokeskusteluista sun muista, tulee mieleeni, mitä eräs tuttavani sanoi: sen sijaan, että jättää laivan, voi aktivoitua sen kannella ja yrittää muuttaa kurssia. Jos se ei onnistu, voi tietysti olla, että joku toinen kirkkokunta on sinulle sopivampi.
Itse löysin lopulta ihan toisenlaisen filosofian, mutta se on sitten eri asia.