uskonto on ennen kaikkea ryhmäpsykologinen "liima", mikä yhdistää kulttuurisia yhteisöjä ja pitää ne normimoraalin avulla tiukasti yhdessä. evoluutiossa tämä on tietenkin hyödyllistä, ryhmä kehittyy aina paremmin kuin yksittäin toimivat :
http://www.argumentti.fi/argumentti/2011/10/uskonnon-hyodyt-haitat-uskontokritiikin-oikeutus/
lisäksi uskonto ( narratiivinen kehyskertomus) rauhoittaa kuolevaisuudestaan tietoista ihmistä.
niin.
http://www.argumentti.fi/argumentti/2011/10/uskonnon-hyodyt-haitat-uskontokritiikin-oikeutus/
lisäksi uskonto ( narratiivinen kehyskertomus) rauhoittaa kuolevaisuudestaan tietoista ihmistä.
niin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskonto sen todistaa. - Evoluutio on totta. :)
välillisesti todistaa ja lähinnä kulttuurievoluutiosta.
uskonnot voi ja pitääkin korvata ( mahdollisuuksien mukaan ) tietoon perustuvalla normistolla, mihin suuntaan ollaan matkalla. toisaalta ihmisillä on edelleen selkeä tarve selittää omaa olemassaoloaan "suurella kertomuksella" tai "elämänkerralla", mihin kontekstiin haetaan nykyään tukea esimerkiksi tv-viihteestä, elokuvista ja fiktiivisestä kirjallisuudesta.
tai puoluepolitiikasta ja nettikirjoittelusta :)
Suuren kertomuksen tarve on todella kiinnostava seikka. En osaa ottaa enkä edes halua ottaa kantaa jonkin nimenomaisen kertomuksen puolesta, mutta tämä on asia, jota sietää pohtia.
Uskonnot kantavat aina suurta kertomusta muassaan. Toisaalta myös tieteen kyky kertoa meille mikä on totta ja meidän kykymme käyttää tuota tietoa hyvin, on suuri kertomus. Kehitys on myös yksi suuri kertomus.
Rationalistiset, materialistiset henkilöt, jotka kritisoivat uskontojen suureten kertomusten totuusarvoa, saavat olla tarkkoina omien suurten kertomustensa kanssa :-)
Pahimmassa tapauksessa he jopa kiistävät nämä tiede-, tieto- ja kehitysnarratiivit - ja se ajaa kyllä ongelmiin, kuten olemme jo saaneet nähdä.
Ei pidä paikkaansa
Ryhmäpsykologinen liima uskonto tosin kyllä on mutta se ei missään tapauksessa yhdistä kulttuurisia yhteisöjä vaan asettaa me vastaan te mentaliteetin eri kulttuuriyhteisöjen välillä.
Ainoa yhdistävä tekijä tässä yhteydessä uskonnolla on se, että uskonnoilla on varsin merkittävissä määrin taipumus tuhota ne kulttuuriset yhteisöt jotka eivät ole osa kyseistä ryhmää.
Samoin uskonto ei tarjoa missään määrin normimoraalia vaan normi pelottelua.
Se ei siis tarjoa oikeutuksia kielloille taikka sallituille asioille ja se pitää kyseisen yhteiskunnan näennäisesti moraalisena aiheuttamalla epävakautta pelon avulla. Uskonnot tämän jälkeen käyttävät tätä pelkoa hyväkseen tarjoamalla siihen lääkkeen joka on kyseinen uskonto itse.
Näin uskonto tekee yhteiskunnan jossa se lepää riippuvaiseksi itsestään, käyttäen hyväkseen negatiivista ehdollistamista jonka seurauksesta ihmisiltä katoaa itsetunto ja luottamus omiin kykyihinsä.
Tämä ei kuitenkaan riitä ja niinpä uskonnoilla on tapana keksiä keinotekoisia syyllisyyden ja pahaa oloa aiheuttavia tekijöitä joihin uskonnot itse tarjoavat jälleen kerran vastausta: Kuten esim: synti.
Näin uskonnot kykenvät ylläpitämään jatkuvasti jonkinasteista epätoivottomuutta ja riippuvuutta kyseisestä järjestelmästä, keksimällä tekaistun rikoksen ja tekaistun hyvityksen tähän rikokseen.
Synnin lisäksi toinen varsin hyvä esimerkki on kuolemanjälkeisen elämän kaipuu ja pelko siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
Jos uskonnot eivät olisi esittäneet tällaista konseptia ja kaikki odottaisivat että kuolema on lopullinen ilman minkäänlaista kuolemanjälkeistä elämää: Niin silloin ei olisi myöskään olemassa minkäänlaista pelkoa kuolemaa kohtaan koska sen luonnollisuus olisi täysin selkeästi ymmärretty.