".......... IKUISIA TOTUUKSIA
"Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja
voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen,
hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja
paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä
Jumala oli hänen kanssansa."
Voidaan sanoa, että kaikkiin ihmisen kärsimyksiin
ja vaikeuksiin on olemassa vain yksi syy. Ja tämä
syy on ihmisen sisäinen heikkous selviytyä
elämästä ja kaikista sen tuomista haasteista.
Silloinkin kun ihminen on syvälle synnin
syövereihin joutunut, tähän on ollut syynä se,
ettei hänellä Ole ollut henkistä lujuutta -
henkistä ryhtiä - kieltäytyä kiusauksista. Niin
monet meistä on alttiita lankeamaan
viettelyksiin, tulipa ne sitten missä muodossa
tahansa. Joko pullon kanssa, eroottisina pyyteinä
tai miten tahansa. Jengit, työtoverit,
ystäväpiirit jne. muodostavat yksilöön nähden sen
henkisen ylivallan, jota ihminen ei pysty
vastustamaan. Joukon tai toisen, voimakkaamman
persoonan tahto on yksilön tahto ja seuraamukset
ovat sen mukaisia. Tapahtuu vähitellen luisuminen
omantunnon ja oman tahdon tieltä synnin ja
toisten tahdon tielle. Eräs kadun kaveri sanoi
kerran, että kun tekee ensikerran syntiä,
omatunto syyttää kovasti, mutta kun tekee, toisen
kerran, niin omatunto syyttää vähemmän, ja Jos
tekee tarpeeksi paljon syntiä niin omatunto
lakkaa syyttämästä kokonaan. Tässä tämä kaveri
oli aivan oikeassa. Ihmisen sydän kovettuu ja
omatunto paatuu jatkuvan syntielämän seurauksena.
Ihmisessä tapahtuu ns. hengellinen kuolema.
Tällainen ihminen noudattaa lihan ja ajatusten
mielitekoja ja kulkee sitä tietä, joka
väistämättä johtaa ihmisen ajalliseen ja
iankaikkiseen turmioon. Pimeyden synkeys on
hänelle varattuna, niin ajassa kuin
iankaikkisuudessakin.
Kuinka monen nuoren neitokaisen lupaavasti
alkanut elämä ja tulevaisuuden toiveet ovat
sortuneet siihen, ettei hänellä ole ollut
henkistä ryhtiä kieltäytyä kiusauksissa. Tässä
maailmassa riittää niitä "kiljuvia jalopeuroja,
jotka kiertävät ympäriinsä, etsien kenen saisi
niellä". Kun he sitten löytävät tällaisen
itsestään epävarman ja heikon ihmisen, tulee
tästä ihmisestä heidän hyväksikäytön uhri ja
hyvin pian myös leimautunut vieteltävissä
oleva "helppo saalis". Tämän jälkeen tämän nuoren
neitosen kohtalo on
sinetöity. "Kertakäyttötavara" on
kertakäyttötavaraa ja sellaisena myös pysyy.
Yksikään kunnon kaveri ei tällaista,
vieteltävissä olevaa "helppoa saalista"
elämäntoverikseen huoli ja hänen on vaipua yhä
syvemmälle synkeyden pimeyteen. Lopputulos sitten
on, että tästä, aikanaan kukoistaneesta
neitokaisesta tulee puliukkojen "mielitietty",
jolle tällä maailmalla on annettavana vain
halveksuntaa ja ylenkatsetta.
Kuinka monen nuoren ja pätevän kaverin
elämänkaari on päätynyt "tuulentuvalle" vain sen
takia, ettei hänen henkinen ryhtinsä riittänyt
selviytymään elämän tilanteista ilman rohkaisu
rohkaisuryyppyä. Elämä kokonaisuudessaan on
haaste, johon ihmisen on pystyttävä vastaamaan.
Ihmisellä on elämässään kaksi mahdollisuutta.
Joko voittaa kaikki elämän mukanaan tuomat
tilanteet tai tilanteet voittavat hänet. Voita
elämä tai elämä voittaa sinut". Nyt jos siis
joku kaveri on erehtynyt pullosta rohkaisua
etsimään selvitäkseen vaikeista tilanteista,
muodostuu tästä hyvin käytäntö, joka suistaa
tämän kaverin yhä syvemmälle tähän kierteeseen.
Tämän kaverin tie kulkee "alamäkeä" yhä
syvemmälle ja syvemmälle turmeluksen kuiluun ja
pimeyden synkeyteen.
Näissä parissa esimerkkitapauksessa me näimme ne
lahjomattomat syyn ja seurauksen - Karman - lait,
jotka ovat hallinneet yksilöihmistä ja kokonaisia
kansakuntia aina ihmiskunnan aamuhämäristä
alkaen. Ihminen kantaa aina vastuun tekojensa ja
edesottamustensa seurauksista, olivatpa ne mitä
tahansa. Tekojensa seurauksia ihminen ei voi
paeta.
Raamattu käyttää näistä tilanteista myös
nimitystä; "joutua perkeleen valtaan". Nyt jos
ihminen on tälle tielle joutunut - vaipunut
pimeyden synkeyteen, ei sillä ihmisellä juuri
inhimillisesti toivoa ole. Kuinka voi
leimautunut, ympäristön halveksima, elämässään
haaksirikkoutunut ihminen korjata elämänsä, jonka
henkinen ryhti ei ole riittänyt elämänsä
ohjaamiseen silloinkaan, kun kaikki on ollut
vielä hyvin? Kuinka voi alkoholisoitunut kaveri
alkaa uuden paremman elämän, kun hänen henkinen
kanttinsa ei ole riittänyt elämänsä purren
ohjaamiseen silloinkaan kun hän on raitis ja
elinvoimainen kaveri ollut? Ihminen, joka on
synnin orjuuteen joutunut - "pirun kelkkaan
istunut" niin siinä ihminen myös pysyy, ellei
jokin "korkeampi voima" tule hänen avuksensa ja
tuo uuden paremman aamunkoiton hänen
elämäänsä......"
Jatkuu:
http://www.aretalogia.com/aamunkoitto.htm
"Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja
voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen,
hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja
paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä
Jumala oli hänen kanssansa."
Voidaan sanoa, että kaikkiin ihmisen kärsimyksiin
ja vaikeuksiin on olemassa vain yksi syy. Ja tämä
syy on ihmisen sisäinen heikkous selviytyä
elämästä ja kaikista sen tuomista haasteista.
Silloinkin kun ihminen on syvälle synnin
syövereihin joutunut, tähän on ollut syynä se,
ettei hänellä Ole ollut henkistä lujuutta -
henkistä ryhtiä - kieltäytyä kiusauksista. Niin
monet meistä on alttiita lankeamaan
viettelyksiin, tulipa ne sitten missä muodossa
tahansa. Joko pullon kanssa, eroottisina pyyteinä
tai miten tahansa. Jengit, työtoverit,
ystäväpiirit jne. muodostavat yksilöön nähden sen
henkisen ylivallan, jota ihminen ei pysty
vastustamaan. Joukon tai toisen, voimakkaamman
persoonan tahto on yksilön tahto ja seuraamukset
ovat sen mukaisia. Tapahtuu vähitellen luisuminen
omantunnon ja oman tahdon tieltä synnin ja
toisten tahdon tielle. Eräs kadun kaveri sanoi
kerran, että kun tekee ensikerran syntiä,
omatunto syyttää kovasti, mutta kun tekee, toisen
kerran, niin omatunto syyttää vähemmän, ja Jos
tekee tarpeeksi paljon syntiä niin omatunto
lakkaa syyttämästä kokonaan. Tässä tämä kaveri
oli aivan oikeassa. Ihmisen sydän kovettuu ja
omatunto paatuu jatkuvan syntielämän seurauksena.
Ihmisessä tapahtuu ns. hengellinen kuolema.
Tällainen ihminen noudattaa lihan ja ajatusten
mielitekoja ja kulkee sitä tietä, joka
väistämättä johtaa ihmisen ajalliseen ja
iankaikkiseen turmioon. Pimeyden synkeys on
hänelle varattuna, niin ajassa kuin
iankaikkisuudessakin.
Kuinka monen nuoren neitokaisen lupaavasti
alkanut elämä ja tulevaisuuden toiveet ovat
sortuneet siihen, ettei hänellä ole ollut
henkistä ryhtiä kieltäytyä kiusauksissa. Tässä
maailmassa riittää niitä "kiljuvia jalopeuroja,
jotka kiertävät ympäriinsä, etsien kenen saisi
niellä". Kun he sitten löytävät tällaisen
itsestään epävarman ja heikon ihmisen, tulee
tästä ihmisestä heidän hyväksikäytön uhri ja
hyvin pian myös leimautunut vieteltävissä
oleva "helppo saalis". Tämän jälkeen tämän nuoren
neitosen kohtalo on
sinetöity. "Kertakäyttötavara" on
kertakäyttötavaraa ja sellaisena myös pysyy.
Yksikään kunnon kaveri ei tällaista,
vieteltävissä olevaa "helppoa saalista"
elämäntoverikseen huoli ja hänen on vaipua yhä
syvemmälle synkeyden pimeyteen. Lopputulos sitten
on, että tästä, aikanaan kukoistaneesta
neitokaisesta tulee puliukkojen "mielitietty",
jolle tällä maailmalla on annettavana vain
halveksuntaa ja ylenkatsetta.
Kuinka monen nuoren ja pätevän kaverin
elämänkaari on päätynyt "tuulentuvalle" vain sen
takia, ettei hänen henkinen ryhtinsä riittänyt
selviytymään elämän tilanteista ilman rohkaisu
rohkaisuryyppyä. Elämä kokonaisuudessaan on
haaste, johon ihmisen on pystyttävä vastaamaan.
Ihmisellä on elämässään kaksi mahdollisuutta.
Joko voittaa kaikki elämän mukanaan tuomat
tilanteet tai tilanteet voittavat hänet. Voita
elämä tai elämä voittaa sinut". Nyt jos siis
joku kaveri on erehtynyt pullosta rohkaisua
etsimään selvitäkseen vaikeista tilanteista,
muodostuu tästä hyvin käytäntö, joka suistaa
tämän kaverin yhä syvemmälle tähän kierteeseen.
Tämän kaverin tie kulkee "alamäkeä" yhä
syvemmälle ja syvemmälle turmeluksen kuiluun ja
pimeyden synkeyteen.
Näissä parissa esimerkkitapauksessa me näimme ne
lahjomattomat syyn ja seurauksen - Karman - lait,
jotka ovat hallinneet yksilöihmistä ja kokonaisia
kansakuntia aina ihmiskunnan aamuhämäristä
alkaen. Ihminen kantaa aina vastuun tekojensa ja
edesottamustensa seurauksista, olivatpa ne mitä
tahansa. Tekojensa seurauksia ihminen ei voi
paeta.
Raamattu käyttää näistä tilanteista myös
nimitystä; "joutua perkeleen valtaan". Nyt jos
ihminen on tälle tielle joutunut - vaipunut
pimeyden synkeyteen, ei sillä ihmisellä juuri
inhimillisesti toivoa ole. Kuinka voi
leimautunut, ympäristön halveksima, elämässään
haaksirikkoutunut ihminen korjata elämänsä, jonka
henkinen ryhti ei ole riittänyt elämänsä
ohjaamiseen silloinkaan, kun kaikki on ollut
vielä hyvin? Kuinka voi alkoholisoitunut kaveri
alkaa uuden paremman elämän, kun hänen henkinen
kanttinsa ei ole riittänyt elämänsä purren
ohjaamiseen silloinkaan kun hän on raitis ja
elinvoimainen kaveri ollut? Ihminen, joka on
synnin orjuuteen joutunut - "pirun kelkkaan
istunut" niin siinä ihminen myös pysyy, ellei
jokin "korkeampi voima" tule hänen avuksensa ja
tuo uuden paremman aamunkoiton hänen
elämäänsä......"
Jatkuu:
http://www.aretalogia.com/aamunkoitto.htm
Vastaukset 48
Vanhimmat
Toivoa on aina, vaikka olisi perkeleen vallassa.
Tämän takia myös Jeesus julisti evankeliumia, ja
näytti, että perkele on jo voitettu ja kuka
tahansa, joka turvautuu Kristukseen, voi myös
päästä perkeleen pauloista ja maallisesta
mahdolista.
"........
KRISTUS VALO VALKEUDEN
"Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin
katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi, kirkkaudesta
kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on
Henki."
”Nouse, oi aurinko. Tuo elämääni muutos",
huokailee intialainen fakiiri jossain Intian joen
tai järven rannalla odottaen kasteen lankeamista
lootukselle ja uuden päivän koittoa. Tämä sama
huokaus on ollut lukemattomien ihmisten huulilla
niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa.
Niin monet meistä on tyytymättömiä omaan
elämäämme, itseemme ja niihin olosuhteisiin,
joiden keskellä joudumme elämään. Niin monet
meistä, aina uuden päivän koittaessa herää
toivorikkaana uuteen päivään, josko tänään
tapahtuisi myönteinen käänne elämässä. Kuinka
moni "tuulentuvan" kaveri kävelee toivorikkaana
kylälle löytääkseen elämälleen jotain sisältöä.
Kuinka moni meistä kuitenkin illan tullen joutuu
pettyneenä laskeutumaan vuoteelleen. Pettyneenä
siihen, ettei sinäkään päivänä tapahtunut mitään
myönteistä. Sama ankeus. Sama ahdistus. Sama
arkinen harmaus kuin ennenkin. Kuluu päivät.
Kuluu viikot ja kuluu vuodet yhä uusissa ja
uusissa pettymyksissä. Ja miksi näin? Siksi,
koska ihminen ei ole tosissaan edes yrittänyt
löytää muutosta elämäänsä.
Siihen aikaan kun apostoli Paavali eli ja vaelsi
silloisen Vähän Aasian ja Etelä-Euroopan alueilla
hänellä oli vain yksi tehtävä ja päämäärä.
Julistaa voimallista evankeliumia Jeesuksesta
Kristuksesta. Vaikka Jeesus oli maallisen
vaelluksensa päätteeksi ristiinnaulittu ja
kuollut, hän oli myös noussut kuolleista. Ja
vaikka hän oli noussut Isän tykö, hän oli
jättänyt jälkeensä perinnön, jossa oli tulevien
sukupolvien toivo, aina maailman loppuun asti.
Tämä toivo oli elävä ja voimallinen Jumalan Sana.
Se voima, joka Jeesuksen toiminnassa toimi
ihmisten keskuudessa, toimi nyt Pyhässä Hengessä
julistetussa Jumalan Sanassa, jota myös Paavali,
siihen kutsuttuna ja erotettuna, ahkeroitsi
julistaa. Tämä Sana toimi täydessä
valtasuuruudessaan Paavalin julistuksessa ja
antoi uuden elämän, uuden paremman huomenen
tuhansille ja tuhansille sen aikaisille
ihmisille, niin ajallisesti kuin
iankaikkisestikin. Siellä, missä Paavali liikkui,
siellä ihmeet ja merkit seurasivat hänen
julistustaan. Siellä oli Taivasten valtakunta,
toimien täydessä valtasuuruudessaan.
Tämä lupaus jonka Jeesus antoi, ei päättynyt
kuitenkaan Paavalin ja muiden Raamatun apostolien
päiviin. Tämä sama lupaus voimassa vielä meidän
päivinämmekin, ja toteutuu käytännössä aina
siellä missä tämän päivän apostolit ja
evankelistat Jumalan Sanaa esillä pitävät. Jeesus
elää myös meidän päivinämme Pyhässä Hengessä
julistetussa Jumalan Sanassa. Lupaukset
vapautuksesta ja uudesta elämästä saavat
täyttymyksen siellä missä ihminen vilpittömin
sydämin ottaa uskossa tämän sanan vastaan.
Jokainen etsivä löytää ja jokainen anova saa,
luvataan Raamatun sanassa ja Jumala - ei
lupaustaan ole koskaan tai kenenkään kohdalla
pettänyt........."
Kiitos hyvästä sunnuntailukemisesta.
Oliko tuo pyhän vitsiksi tarkoitettu tuo
taikauskoinen luulottelusi. Sairasta taikauskoa
ja luuloa on juttusi.
Olet valehtelija sieltä suurimmasta
päästä!!!!!!!!!!!!!!!!
Nyt se selvisi. Mitä jos joku väittää sinua
valehtelijaksi suurimmasta ja pienimmästä päästä?
Olen Sodankylän vihatuin, pelätyin, haukutin
mutta myös kiitetyin kaveri ja tottunut
tällaiseen. Sitä paitsi tämä on siitä kesymmästä
päästä niiden tappouhkausten, potkimisien ja
oikeustoimilla uhkaamisten rinnalla, joita olen
saanut kokea; ja joista olen erittäin kiitollinen.
Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä;
miksei rakasta lasta myös kohdeltaisi koko elämän
tunnekirjolla :-)
näkisin asian kuitenkin siten, niin kuin
ihmiskunnan historiakin sen todistaa.
Eli että. Tässä mailmassa vallitsee tämän
maailman ajatustottumukset, mielipiteet ja teot
ja nämä eivät läheskään aina johda hyvään
kehitykseen. Niin kuin nykyinen kehitys maassamme
osoittaa. Nyt kun ihmiset elävät tietyssä
turtuneisuuden unessa ja ajelehtivat vallitsevan
ajan virran mukana kohti rappiota ja tuhoa,
tarvitaan niitä, jotka ensinäkin pystyvät
näkemään vallitsevat "ajan merkit" ja tapahtuvan
kehityksen lopputuloksen; ja jotka uskaltavat
herätelä ihmisiä heidän unestaan. Nyt nämä
herättelijät joutuvat kohtaamaan kaiken sen
inhimillisen tunnekirjon, jota syvässä unessa
nukkuvat herättyään herättäjäänsä kohdistavat.
Näin oli Vanhan liiton profeettojen suhteen,
jotka useimmat tapettiin. Näin oli Johannes
Kastajan, Jeesuksen ja apostolien laita, jotka
apostoli Johannesta lukuunottamatta kaikki
tapettiin. Näin oli Martti Lutherin laita, Paavo
Rotsalaisen, ja monien muiden todellisten Jumalan
palvelijoiden. JA NÄIN ON TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ. Toiset
kiittää ja toiset kiroo ja näin sen pitää ollakin.
Olen niin sanottu kyähullu jolle koitarkin nauraa
saan olla välillä vapaana hoitopaikastani
hallelujaa. Minä tiedän että jumalakin on
olemassa aina välillä kunne taas otan lääkkeeni
niin jumalatkin katoaa.
Olet kiitollinen uhkauksista?
Miksi sinua uhkaillaan ja kiusataan?
Esiinnyit väärällä nimellä ja paljastit
totaalisesti oman sairaalloisuutesi. Hakeudu hyvä
ihminen hoitoon.
kuvia kumartele enkä muutoinkaan nöyristele tämän
maailman satraappien ja valtaherrojen edessä.
Tämän lisäksi pystyn sanomaan ja kirjoittamaan
selvällä Suomen kielellä just niin kuin asiat
ovat. On uhattu tappaa, on potkittu mustelmille,
on uhattu oikeustoimilla hyvinkin korkealta
taholta (eversti sekä muutamat muut), mutta on
myös kiitetty hyvinkin korkealta taholta. (Mm.
pääministeri Lipponen sekä useat ministerit).
Et kumarra kuvia? Mutta palvot
mielikuvitushahmoa? Ei se paljon fiksummalta
kuulosta...
Sinä pystyt sanomaan just niinkuin asioista
ajattelet, et niinkuin asiat ovat. Tämä siis
uskonnoista puhuttaessa. Et sinä tiedä onko
jumalaa, etkä tiedä mitä kuoleman jälkeen on, tai
mistä kaikki sai alkunsa. Ei kukaan tiedä.
Se, että väität tietäväsi, tekee sinusta
idiootin.
Ja se, että leimaat itsesi idiootiksi voi
suututtaa ihmisiä pahastikin. Ikävä silti että ne
potkii sinua, se on kyllä harmi. Mutta voisit
kyllä myöntää arvailevasi, ehkä saisit vähän
ymmärrystä osaksesi.
Siitä on aikaa yli kymenen vuotta kun toimitin
omaa ilmaisjakelulehteä - Aretalogia.
Eräänä iltana lähellä keskiyötä istuin autossani
Sodankylän torilla ja seurasin nuorten
mellastusta. Siihen aikaan kun torilla meni
säpäleiksi kaikki. Niin puut ja pensaat kuin
lipputangotkin.
Siinä autossa istuessani kehkeytyi ajatuksissani
pitkä artikkeli otsikolla "HEnkinen rappio velloo
Sodankylän torilla" ja seurravassa lehdessäni
julkaisin tämän monta sivua pitkän artikkelin.
Joitakin aikoja myöhemmin eräs näistä
torinuorista tuli autooni istumaan ja kertoi,
että kun hän oli lukenut kyseistä artikkelia, hän
oli purrut hammasta: "Kyllähän kun minä Leksaa
näen niin minä turpiin pätkin". Mutta oli
kuitenkin lukenut artikkelin loppuun, ollut
pitkän aika hiljaa ja lopulta tuumannut: "En minä
taida pätkiäkkään".
Tämän artikkelin julkaisemisen jälkeen Sodankylän
tori on ollut yksi rauhallisimpia paikkoja. Puut,
pensaat ja liputangot ovat saaneet olla rauhassa.
Tämä puolestaan todistaa senkin, että
katunuoretkin ovat ihan järkiporukkaa kunhan
löytyy yhteinen kieli millä kommunikoita.
Tuo on ollut hieno homma, hyvin hoidit tilanteen.
Sinä olet ihan fiksu ihminen selvästi monessa
asiassa.
Puhutaanko uskonnosta?
Kevättalvi 1981 oli Sodankylässä erittäin
raskasta aikaa ja kaikkiaan 6 nuorta kaveria
päätti oman käden kautta päivänsä. Kaksi näistä
oli ammattikoulun poikaa.
Ensimmäinen ammattikoulun poika ampui uudenvuoden
yönä itsensä ja tämä koski minuun hyvin syvältä.
Siinä tilanteessa aloin pohtiman mahdollisuksia
yhteyden saamiseksi ihmisiin ja ennenkaikkea
heidän yksinäisiin, tuskaisiin, hetkiinsä. Sain
ajatuksen omasta jokaisen kotiin jaettavasta
ilmaisjakelulehdestä, mutta kustannuksiltaan tämä
oli sitä luokkaa ettei siihen ollut sillä kertaa
mahdollisuuksia ja asia jäi hautumaan.
Toukokuun puolivälissä kuulin, että eräs
varusmies oli ampunnut itsensä. Tämä, jo kuudes
nuorten itsari, merkitsi lähtölauksusta minulle.
Varustin silloisen autoni, Opel Record,
tekstitarroin ja lähdin Sodankylän katukuvaan. Ja
siitähän mylläkkä nousi. Aluksi pilkkanaurut
kaikuivat katukuvassa, auto oli kuin patarumpu
kun nuoret protestoi potkimalla ja nyrkein
rummuttamalla. Mutta sitten hoksasivat, että
kaveri onkin tosissaan; ja että joku välittää
heistäkin, ja niin autoni täyttyi ilta illan
jälkeen nuorista. Istuttiin yhdessä ja
keskusteltiin kaikesta mahdollisesta maan ja
taivaan väliltä. Samoin liikkuva poliisi pysäytti
eränä iltana: "Tämä on kuule hyvä homma sinulta.
Jatka tätä hommaa..."
Tätä toimintaani Sodankylän öisillä kaduilla
jatkui parisen vuotta, kunnes juhannuksena 1983
rysähti Rovaniemen maalaiskunnassa.
Nyt kun liikuntakyky meni enkä päässyt itse enää
liikenteeseen moneen vuoteen, mahdollisti
vakuutusyhtiöltä saamani sähkökirjoituskone ja
korvausennakot lehtityöni aloittamisen syyskuulla
1984, rekisteröitiin Pariisissa vuotta myöhemmin.
Tässä lehdessäni käsiteltiin pääasiassa
uskonnollisia kysymyksiä, mutta käsiteltiin niitä
elämän realiteettien lähtökohdista ja niinpä jopa
tulipunaiset kommunistit lukivat lehden kannesta
kanteen.
Olet hyvä tyyppi ja toivottavasti toimintasi
laajenee aivan järjettömän valtavan isoksi. Ja
toivottavasti kaikki sinun hommia jatkavat on
noin fiksuja.
Sinä suorastaan välttelet jumalasta ja
uskonnosta puhumista, erinomaisen hyvä juttu :-)
Totuus tekee kipeää?
Vanha kansansanontakin sanoo:
se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Puhut hankalista aiheista, ihmisiä pitäisi osata
auttaa vaikeina aikoina.
Mutta tuota jumalaa tuossa auttamisessa en
tajua. Eikö voisi olla kiltitisti ilman
satuolentoja ja fantasioita?
Miksi sinä uskot niin tosissasi? Oletko nähnyt
jumalan tai kuullut sen sanovan jotain?
Äläkä pistä mitään raamatunlauseita, tai muita
ihmisten puheita, ne ei todista mitään.
"Äläkä pistä mitään raamatunlauseita, tai muita
ihmisten puheita, ne ei todista mitään."
Eiköhän ne Sinunkin kirjoituksesi ja oppikirjasi
ole ihmisten tekosi?
Mites muuten oikeudessa ratkaistaan todistaminen?
sinä se aina jaksat luottaa tuhohon järjen
ylivoimaisuuteen. Et koskaan pysty ymmärtämään
mistä uskovat puhuvat sinun täytyy kokea se. En
pysty sinulle pitävästi todistamaan mitään. Mutta
sanoppa jokin asia maailmassa mikä on pitävästi
todistettu, niitä ei montaa ole suurin osa on
niin tai näin teorioita.
Kokeileppa joskus, mene vaikka
meditaatiokursseilla asenteella "otetaan selvää
mitä paskaa nuo puhuu". Ehkä löydät jotain ehkä
et, jokatapauksessa et menetä mitään.
säätelevät ihmisten ja kokonaisten kansakuntien
kohtaloita. Eli että. Jokainen ihmisen tai
kansakunnan teko tai valinta synnyttää aina tämän
teon tai valinnan seurauksen. Joko myönteisen tai
kielteisen. Näin elämä etenee jatkuvana tekojen
ja valintojen ketjuna.
Näillä teoillaan ja valinnoillaan ihminen pystyy
paljossa suuntaamaan elämäänsä ja tulevaisuttaan
ja pättämään, millainen hänen elämästään tulee.
Intialaisessa filosofiassa verrataan ihmisen
persoonallisuuden kasvua lootuksen kukkaan, jonka
juuret ovat pohjamudissa, mutta joka läpi veden
kasvettuaan ja pinnalle päästyään puhkeaa
kauneimpaan kukoistukseensa. Valitettavaa on vain
se, että huomattava osa ihmisistä jää ryömimään
niihin pohjamutiin eikä koskaan tule pinnalle
pääsemään eikä kukoistukseensa puhkeamaan.
Nyt jos ajatellaan uskoa, niin tämä on yksi
parhaita mahdollisuuksia yksilön henkisen minän -
persoonallisuuden - kehitykselle ja kasvulle,
joka kasvattaa yksilöistä oman itsensä ja
elämänsä voittajia - hengen jättiläisiä ja uskon
sankareita, jota puolestaan pystyvät katsomaan
elämäänsä ja tulevaisuuttaan voittajan silmin.
Totta kai ne on ihmisten kirjottamia. Olenko
muuta väittänyt? Ja kuka sinä muuten olet? Onko
ne juteltu aikaisemmin?
USkovaiset väittää tietävänsä mitä on kuoleman
jälkeen, ja miten elämä sai alkunsa, ja
kaikenlaista muutakin mitä ne ei tiedä. Kukaan ei
tiedä, ja on typerää väittää tietävänsä. Se on
valehtelua.
Uskovat väittää raamatun olevan jumalan sanaa,
siis ei ihmisen tekstiä vaan jumalan sanaa. Ja ne
on väärässä, koska se on ihmisen tekstiä eikä
jumalan sanaa. Siitä tässä oli kysymys. Selviskö?
Oikeudessa esitetään tapauskohtaisesti saatavilla
oleva näyttö ja todistusaineisto tapahtumasta tai
tapahtumista. Uskonnoista puhuttaessa näyttöä ei
ole yhtään. Ei voida todistaa puoleen tai
toiseen, kukaan ei tiedä miten asiat on.
Kaikki jotka väittää tietävänsä on idiootteja ja
väärässä.
Sekopää yrittää ajatella omilla aivoillaan ei
näytä pää toimivan. On tämä varsinaisten
seköpäiden palsta. Jumalia ja taikauskoa
kuolemattomuutta ym. satuja satujen perään.
Herätkää jo todellisuuteen ellei onnistu niin hus
hus lähimpää lääkäriin.
Järjen ylivoimaisuus kuulostaa paljon paremmalta
kuin mielikuvituksen ylivoimaisuus.
Yritetään edes ottaa selvää asioista, eikä
pelkästään kuitata kaikkia vaikeita kysymyksiä
jollain helvetin teräsmiehellä tai muulla
satuhahmolla.
En koskaan pysty ymmärtämään mitä uskovaiset
kokee, koska en pysty uskomaan siihen teidän
teräsmieheen. Se on typerä satu jota ei kukaan
normaali ihminen pysty ottamaan vakavasti.
Mitään ei ole pitävästi todistettu, enkä ole
väittänytkään että olisi.
Ei minulla ole vastausta elämän syntyyn, tai
kuolemaan tai kaiken tarkoitukseen. Ja se tässä
vituttaakin kun sinulla muka on. Sinä luulet
tietäväsi, etkä sinä tiedä. Ja se tekee sinusta
idiootin, etkä edes tajua olevasi idiootti.
Myönnä ettet tiedä, myönnä että uskosi on vain
arvailua.
Minä olen täällä palstalla asenteella: "otetaan
selvää mitä paskaa nuo puhuu" ja ehkä löydän
jotain. Ehkä en.
Aivopesu, itsehypnoosi, valheet ja fantasiat
paras ponnistusalusta "hengen jättiläiseksi?"
Miten se nyt niin olisi? Miksi hengen jättiläisen
pitää uskoa itse keksimäänsä mielikuvituskaveriin?
Miksei ihminen voi voittaa itseään ja elämäänsä
ja samalla ymmärtää missä on toden ja fantasian
ero? Onko pakko palvoa satuhahmoa ja rukoilla
iltaisin ja vatvoa vanhoja satuja? Sekö on
tärkeää ja merkityksellistä elämää? Mitä ihmeen
virkaa näillä uskon sankareille on ihmiskunnalle?
Juhannusaattona 1983 rysähti ja kunnolla.
Moottoripyörä pamautti autoni etuoven läpi
tuhatta ja sataa suoraan syliini. Tässä
rysäyksessä kaiken muun lisäksi toinen
niskanikamani murtui ja pää roikkumaan
takapenkille. Kaulan alapuolinen täydellinen
halvautuminen. (Medullan vamma Tetra blegia)
Kuusi viikkoa teho-osastolla kallovedossa, kaksi
ja puoli kuukautta letkuissa pystymättä
liikkumaan, syömään tai edes puhumaan. Medullan
vamma merkitsee selkäydinvammaa, joka ei
tunnetusti parane, eli ennusteiden mukaan
makaisin lopun ikääni jossain hoitolaitoksen
sängyssä.
Ja ilman nuoruudessani hankkimaani hypnoosiin ja
uskoon liittyvää asiantuntemusta olisin uskonut
lääketieteellisiä realiteetteja ja - kanttu vei -
olisin maannut viimeiset 18 vuotta jossain
hoitolaitoksessa.
Olen jo yli 15 vuotta autoillut
automaattivaihteisella vakioautola liikenteessä,
pyörätuolini oli 8 vuotta varastossa ja
muutoinkin kuntoutumiseni on ollut lähes
lääketieteellinen sensaatio.
Lapin keskussairalassa tiedetään, että
tapahtuneen kuntoutumiseni taustalla on uskoon ja
hypnoosiin liittyvä asiantuntemukseni ja moni
siellä on esittänyt minulle sen toivomuksen, että
kirjoittaisin mahdollisimman paljon näiltä
alueilta ja opettaisin näitä taitoja ihmisille.
Ja näin olen myös ahkeroinut ja ahkeroin.
Kovin on kiihkeää todistamista sulla, sopisit
johonki ovelta ovelle uskontoon vaikkapa (-;
Takerruin nyt taas tohon sanan kohtaan "ihmisten
sanoja/puheita/kirjoituksia/". Oli varmaan joku
toinen, kun samoin haveksui ihmisten sanoja
todisteina ja meni itsekin käyttämään niitä.
Oikeudessa silminnäkijöiden puheet painat
todisteina aika tavalla, siihen viittasin.
Uskon (lue: u - s - k - o - n)itsekin, että
Raamattu on 100% Jumalan sanaa. Samalla Raamattu
on 100%:sti ihmisten kirjoittamaan. Se Jumalan
sana ei löydy siitä inhimillisellä tutkimuksella,
vaan ainoastaan se inhimillinen puoli. Että
kiistely on siinä mielessä ihan turhaa.
Jos nyt sitten haluat "todisteita" niin minuun on
tehnyt suuren vaikutuksen Jeesuksen sanat: "Minun
sanani eivät koskaan katoa".
Olemme varmaan yhtä mieltä, että nuo sanat ovat
säilyneet yli 1000 vuotta.
Siis paikka ne olisi joku munkkipaha laittanut
keksimänsä Jeesuksen suuhun, niin onhan se jo
aika saavutus!
Kukaan ei varmaan väitä, että kaikki Jeesuksen
lausumat sanat olisivat säilyneet Raamatussa.
Mutta yllä olevat ovat ja kovasti saat töitä
paiskia, jos meinaat elämäsi aikana saada ne
hävitettyä. Melkein sanoisin, ettei kannata edes
yrittää. Voipi mennä vähä elämäsi ihan hukkaan
siinä työssä.
mutta paikkansa pitävyyttä en epäile vähääkään.
On ihmeellistä millaisia voimia ihminen saa kun
on pakko: eräs ystäväni halvaantui pudottuaan 12
metriä kolmannesta kerroksesta. Lääkärit sanoivat
että hän ei edes pystyisi enää istumaan, nyt
tapahtuneesta on kolme vuotta aikaa ja kyseinen
henkilö kävelee normaalisti ja tekee samaa mitä
terveetkin ihmiset...kun tapasin hänet vähän
aikaa sitten kysyin mitä hän oli tuntenut kun
lääkärit sanoivat ettei hän enää tulevaisuudessa
kävelisi, hän vastasi ettei ollut uskonut
hetkeäkään. Eri asia onko kyky tai voima
parantumiseen ihmisen sisällä olemassa, itse
uskon että on niin paljon asioita jotka nyt
tuntuvat yliluonnollisilta mutta tulevaisuudessa
ovat aivan loogisesti tieteellä selitettävissä,
vai tuleeko voima suoraan Jumalalta kuten jotkut
muut voivat uskoa...
sisäisesti meissä. Kysymyksessä on piilotajunnan
toiminnat ja niiden aktivointi. Eli juuri niitä
toimintoja, jotka hypnoosin piirissä on tutkittu
ja tunnettu ja pari sataa vuotta.
Yliluonnollisuuden leima näissä toiminnoissa
johtuu siitä, että ihmiset eivät tunne eikä
ymmärrä alitajunnan toimintoja. Esim. niihin
aikoihin kun hypnoosia tutkin ja harjoittelin,
moni kotikyläni nuori sai turhaan kiskoa
jalkojaan Maamiesseurantalon lattiasta. Samoin
monet muut suggestiot tuntuvat yliluonnolliselta;
ja kuitenkin ihmisen oma alitajunta on kaiken
aikaa asialla.
Uskovaisten piirissä kaikki
nämä "yliluonnolliset" ovat todisteita Jumalan
voimasta silloin kun ne tapahtuvat heidän omassa
piirissää, kun taas ne ovat "saatanan tekoja"
silloin kun ne tapahtuvat muualla.
Ei minun tarvitse uskoa mihinkään minä olen
kokenut sen minkä tiedän. Eikä sinun tarvitse
uskoa mihinkään voidaksesi kokea jotain. Usko
tulee kokemisen jälkeen, jos sittenkään.
Et sinä tästä palstalta saa mitään irti aikaasi
tuhlaat :)
Upea homma. Lähden nyt siitä olettamuksesta että
puhut totta, vaikka täällä on kaiken maailman
hörhöjäkin kertomassa satuja.
Tuo sinun tarina on hieno, onneksi paranit ja
onneksi sulla riittää intoa auttaa muita ihmisiä.
Halvaantuisitkohan uudestaan jos mietittäisiin
jumalaa? Minä nimittäin en näe tässä sinun
sinänsä hienossa tarinassa mitään kaikkivaltiasta
olentoa hääräilemässä.
"Takerruit kohtaan ihmisten
sanoja/puheita/tekoja" ja mitä? Nyt en ymmärtänyt
mitä halusit tuossa sanoa.
Silminnäkijöitä ei uskota jos ne kertoo tarinoita
ufoista ja teräsmiehestä ja peukalon mittaisista
menninkäisistä. Rajansa sinisilmäisyydelläkin,
kaikkea sontaa ei kannata ottaa todesta. Pieni
terve epäilys ja varovaisuus on hyvä säilyttää.
Jännä että uskot raamatun olevan jumalan tekstiä.
Mietippä miten fiksun luulisi kaikkivaltiaan
jumalan olevan. Miten se on noin typerän kirjan
saanut aikaseksi? Siinähän loruillaan aivan
naurettavia juttuja satoja sivuja.
Se, että se kirja on säilynyt pitkään ei tee
siitä jumalan sanaa. Ei väärinpäinkään. Vanhoja
tekstejä on muitakin, ja on luolamaalauksiakin.
Ja vanhoja dinosauruksen jalanjälkiä. Mitäs
niistä sanot?
Ei mitään, koska olisi typerää ajatella niitten
olevan jotain jumalallisia juttuja. Samoin on
typerää ajatella raamatusta jotain jumalallisia
juttuja.
Tästä ei päästä enää eteenpäin. Sinä et usko
minua ja minä en usko sinua :-)
ja rautaista työtä tämä on vaatinut ja vaatii
edelleenkin.
Tapahtuneesta kolarista oli kulunut jo liki kolme
kuukautta. Syömään en pystynyt mitään ja olin jo
pelkkää luuta ja nahkaa, jatkuvan letkuissaolon
seurauksena käsivarsistani kuihtuivat verisuonet
niin, että verikoekin piti lääkärin ottaa jo
nivustaipeesta, liikuntakyky ei palautunut ja kun
diagnoosina oli medullan vamma, oli ennusteet,
etten koskaan enää sängystä jaloilleni nousisi.
Näitä lääkäreiden ennusteita kuunnellessani
ajattelin: "Katothampa. Minulla on takataskussani
jotain, mitä monilta puuttuu", eli luotin
nuoruudessani hankkimani hypnoosin taidon
mahdollisuuksiin.
Lokakuun 5 päivä minut siirrettiin Lapin
keskussairaalasta Sodankylän terveyskeskukseen.
Olin hoitajien nostettava, syötettävä ja
vaippoihin vaihdettava kaveri, mutta tässä
vaiheessa aloin soveltaman suggestion
periaatteita käytäntöön. Kuukautta myöhemmin sain
itse lusikan ensikerran suuhuni. Tämän jälkeen
aloin keskittymään pyörätuolista seisaalleen
nousemiseen. Loikoilin päivittäin pitki aikoja
vuoteessani keskittyneenä tähän suoritukseen yhä
uudelleen ja uudelleen. Kun sitten yritin tätä
ajatustani toteuttaa käytännössä, takamukseni ei
ensimmäisenä päivänä noussut senttiäkään, mutta
päivä päivältä ylemmäs ja ylemmäs kunnes viikon
kuluttua se onnistui ja saatoin eräänä iltana
yllättää vuoteeseen nostamaan tulleet hoitajat
sillä, että istuin jo vuoteen reunalla.
Näin kaikki toiminnat. Ensin monien päivien
perusteelinen keskittyminen ja alitajunnan
ohjelmointi ja sen jälkeen käytännön
toteuttaminen. Kevät talvesta 1986 otin
tavoittekseni autolla ajamisen. Teoretisoin
silleen, että automaattivaihteisella autolla
pystyisin selviytymään liikenteessä. Vasen puoli
kun oli hyvin heikko eikä toiminut kunnolla.
Kesäkuussa kärräsin pyörätuolilani lääkäriin
pyytämään todistusta ajokorttia varten. Nuori,
vastavalmistunut naislääkäri oli ymmällä
tilanteesta, mutta Lapin kuntoutuskeskuksen
lääkärien puhelinneuvojen avulla selviytyi
tilanteesta. Tämän jälkeen ostin heinäkuun
alkupäivinä automaattivaihteisen Nissan
Cetrik'in, jolla kolluuttelin metsäteitä
saadakseni tuntumaa ja elokuulla suoritin tällä
autollani ajotutkinnon ja sain AB-luokan
ajokortin. (samassa yhteydessä peruttiin entinen
ABCE-luokan korttini). Muutamaa päivää myöhemmin
lähdin ensikerran liikenteeseen Sodankylän
keskustaan ja täytyy sanoa, että olin just kuin
haudoista noussut manalainen. Ihmiset katsoivat
silmät pyöreänä ja monttu auki: "Näinköhän minä
oikein, että Leo ajoi autoa". Ja moni tuli
sanomaan: "Ei sitä olisi uskonut, että sinä vielä
autoa ajat". Ja siinäpä se. MINÄ USKOIN.
Sen verran vielä täsmentäisin, että täysin
tervettä minusta ei koskaan tullut eikä tule,
mutta kotioloissa selviän.
Ajan tuhlausta tämä tosiaan on, siinä olet
oikeassa :-)
Kokemuksia odotellaan...
Kova jätkä olet, ei voi muuta sanoa :-)
Toivottavasti sulla kuntouttaminen jatkuu, ja
kehität itseäsi vieläkin samanlaisella raivolla.
Edelleen jätät jumalan huomiotta kokonaan
tarinoissasi. Ihan hyvä homma sinänsä, olisit
vielä kovempi jos et noin vaikeassa paikassa
hupsahtanut uskoon.
Jostain syystä silti sinusta on jäänyt semmoinen
kuva niinkuin olisit uskovainen? Oletko?
".........
Kului pari vuotta. Sinä tammikuisena tiistaina
menin linja-autossa kylälle siinä tarkoituksessa,
että kävelen kuuden kilometrin matkan kotiin ja
käyn matkalla naapurissa pidettävissä
maamiesseuran ompeluilloissa, joihin kylän väki
kokoontui istumaan iltaa ja samalla kerättiin
varoja kylän maamiesseuran toimintaan.
Sillä kertaa kävin tapani mukaan eläkepäiviään
viettävän Nestorin pienessä mökissä, josta lähdin
hyvissä ajoin ehtiäkseni naapurissani pidettäviin
ompeluiltoihin. Nyt asiassa kävi niin, että
vajaan kilometrin käveltyäni kuulin, kuinka
takaani kuului hevosen tiu'un helinä ja nuorten
ilakointi. Päättelin, että kylän nuoret ovat
hevospelillä menossa ompeluiltaan ja nyt kun
minulla oli sama päämäärä, ajattelin hypätä
samaan kyytiin ja mennä yhtämatkaa. Mutta. Siinä
vaiheessa kun hevonen kohdalleni tuli ja yritin
rekeen hypätä, ilmeni, että siinä nuorten reessä
ei ollut minulle sijaa. Minut työnnettiin pois ja
jäin kävelemään yksin pimeää talvista maantietä.
Kuulin kuinka hevosen kavioiden kapse, tiu'un
helinä ja nuorten ilakoivat äänet katosivat
vähitellen pimeyteen. Sydämeni itki verta. Suuret
kyyneleet vierivät pitkin poskipäitä ja jos siinä
tilanteessa olisi tullut joku ja sanonut
haluavansa kävellä rinnallani, tämä ihminen olisi
ollut yhtä kuin enkeli taivaasta. Mutta ei
ketään. Olin yksin. Yksin vain en takia, että
olin erilainen. Sen vuoksi, etten ollut
kouluaikana kivittänyt toisten yllytyksestä
maamiesseurantalon ikkunoita. Yksin sen vuoksi,
että halusin olla Nestorin kaveri silloin kun
toiset Nestoria kiusasivat. Yksin sen vuoksi,
etten ollut alkanut toisten mukana juopottelemaan.
Siinä yksin talvista pimeää tietä kävellessäni
muistui mieleeni virren 600 kolmas
säkeistö: "Muut kaikki hylkää, vaan Sinä et.
Autuuden särkyneet sydämet. Sinulta saavat, sä
luet haavat, ja kyyneleet". Tämän virren sanat
olivat sinä iltana minulle elävää todellisuutta.
Sydämeni itki verta ja kyyneleet vierivät pitkin
poskipäitä ja hyräilin tätä virren säkeistöä yhä
uudelleen ja uudelleen. "Muut kaikki hylkää, vaan
Sinä et... sä luet haavat ja kyynelet..." ja
tämän virren myötä sisimpääni kasvoi varmuus
siitä, että minusta tulee Jumalan
mies. "Hylätköön ihmiset, mutta älköön Jumala".
Käytännössä tämä merkitsi myös sitä, että niihin
ompeluiltoihin en mennyt. Kävelin suoraan kotiin
enkä halunnut olla vuosiin näiden nuorten kanssa
missään tekemisissä enkä ole tämän kokemuksen
jälkeen ollut yhteenkään "rekeen" pyrkimässä.
Vakaa näkemykseni on, että silloin kun nuori
joutuu valitsemaan omantuntonsa ja joukon tahdon
välillä, nuoren on kuunneltava omantuntonsa ääntä
ja valittava se tie, jonka hän itse oikeaksi ja
hyväksi kokee. Ihmissuhteet syntyvät ja
katkeilevat, mutta omantuntonsa kanssa ihminen
joutuu elämään läpi elämänsä pääsemättä eroon
silloinkaan kun omatunto syyttämällä
syyttää......"
Ihmiset on julmia toisilleen. Ikävä juttu.
Fantasiat ja mielikuvituskaverit on yksi tapa
selviytyä yksinäisyydestä.
minulle. Käytännössähän tämä tilanne johti
siihen, että kun olin aivan yksin, olin täysin
vapaa toteuttamaan itseäni. Minusta tuli
erämaiden kasvatti ja luonon lapsi sekä vuosi
tämän tammikuisen illan jälkeen aloitin
hypnoosiopinnot ja viisi vuotta myöhemmin,
28.9.1968, astuin esiintyvänä hypnotisoijana
näyttämölle kotikyläni maamiesseuran talolla
salintäyteisen yleisön, myös silloisten nuorten,
eteen. En kiistä, etteikö mukana olisi ollut myös
aimoannos revanssihenkeä: "No niin. Tehkää
perässä jos pystytte".
Hyvä homma että jaksoit vielä ponnistaa pystyyn.
Aina vain ihailla saa päättäväisyyttäsi ja
elämänhaluasi ja niinpäinpois.
Syy on perisynti. Jokaisella ihmisellä on juuri
tuo houkutustaipumus.
Ongelmana elämässämme on se että joudumme
jatkuvasti taistelemaan tuota taipumausta vastaan.
...siitä,että usko jumalaan tms. on varmaan
auttanut monia hädän hetkellä...se lienee ihan
hyvä juttu !?! Mutta minä en tarvitse jumalia.
koska voin käyttää omia aivojani asioiden
ymmärtämiseen ja siten myös syy/seuraus on eri
tapahtumista ja kiusauksista havaittavissa ja oman
tahdon päätettävissä...eihän se kaikilta tietty
onnistu...eri syistä johtuen...tieto voi joskus
lisätä tuskaa,mutta se voi yhtä hyvin poistaa
pelkoja ja ahdistusta...siis TIETO ! Ihmisillä
on järki käyttöä varten,se vaan joskus tarvii(siis
järki)hieman starttiapua(tietoa)...ei välttämättä
tyhjäkäyntiä(uskonto)...
...ja ryyppyä talvipakkasilla :-)
lienee yhtä monta kuin on ihmistäkin, tai
vähintään yhtä monta kuin on uskontoakin.
Länsimaiselle kristitylle Jumala on jossain
taivaan avaruuksissa valtaistuimellaan istuva
joulupukkimainen Jumala, joka palkitsee hyvät
teot ja rankaisee ihmisten pahoja tekoja.
Omalta kohdaltani sanon, että en pysty uskomaan
tällaiseen tähtien tuolla puolen olevaan
Jumalaan, en ihmisten elämän tai kuoleman
kohtaloiden säätelijään. Ihmisten syntymisellä ja
kuolemisella ei Jumalalla ole osaa eikä arpaa
eikä Jumala suoranaisesti säädä kenenkään
kohtaloa.
Elämässä vaikuttavat elämän - syyn ja seurauksen -
lahjomattomat lait, joiden mukaan yksilö ja
kansakunta valitsee oman kohtalonsa ja
tulevaisuutensa. Joko hyvässä tai pahassa. Nyt
jos meillä on riittävä määrä luovaa
kauaskantoista viisautta, pystymme välttämään
monia salakareja elämässämme ja tämän luovan -
intuitiivisen - viisauden alkulähteenä pidän
Jumalaista, universalista viisautta, jota niin
raamaussa kuin muissakin pyhissä kirjoituksissa
korostetaan.
Vaikkapa Sananlaskujen kirja Raamatussa. Luin
kansakoulupoikana näitä viisauksia moneen kertaan
ja ainakin minun elämä on näiden viisauksien
ansiosta säästynyt monilta haaksirikoilta. Esim.
avioliittokysymyksissä. Samoin intialaisen
filosofin, Iddo Krishnamurtin teokset olivat
nuoruudessani ahkerassa käytössä.
Vaikkapa "Uuteen ulottuvaisuuteen", "Oivalluskyky
herää" ym. Näissä teoksissaan Krishnamurti pyrkii
valottamaan sitä henkistä todellisuutta, joka on
kaiken ajattelun ja aivotoiminnan yläpuolella; ja
jonka voi löytää vasta sitten kun ajatus on
lakannut. Nämä ovat minun käsityksiäni Jumalasta,
henkisestä minuudesta ja elämän visaudesta.
"Vaan sinä. Kun rukoilet, mene kammioosi, sulje
ovesi ja rukoile salattua Jumalaa", eli Jumalan
voi löytää vasta kun kaikki aistitoiminnot ja
ajatukset ovat poissa.
paljon mutta asiaa:) Itse näen sen älyn joka on
kaiken aikaansaanut(ihminen päämääränä)
sellaisena johon on mahdollista kenties luoda
yhteys, koska tämä äly näkyy kaikessa alkaen
pienimmistä alkeishiukkasista..päätyen
ihmisaivoihin.
Elämää suojeleva viisaus näkyy, kun näitä oppii
huomioimaan, kaikissa elolisissa olennoissa.
Sellaisessakin kuin vasta kuoriutuneessa runsaan
sentin mittaisessa ahvenenpoikasessa tai
kärpäsessä, jotka kumpikaan ei ole emoaan nähnyt
eikä kukaan näille ole mitään opettanut, mutta
yhtä kaikki. Todella viisaita ratkaisemaan
ongelmia, niin kuin piilopirttini laiturilta
seuraamani vedenalainen näytelmä osoitti.
Olen lukenut muutaman kerran sellaisen kirjan
kuin "Ihmistä viisaampia". Kirjoittajaa en
muista, mutta suosittelen luettavaksi.
ja kengurun poikasen ensimmäinen ryömintä on jopa
liikuttava kokemus nähtynä. Kyse on siis
vaistoista.
Niistähän(vaistoista) voisi tehdä oman
keskustelun aiheenkin..ateistien kiusaksi:)
Ja kiitän kirja suosituksesta.
...universaali viisaus on hyvä termi...
mutta kaikki ajatustoiminta tapahtuu aivoissa ja
jos suljetaan kammioon estäen kaikki aisti
ärsykkeet,alkaa aivojen toiminta kehitellä omia
ärsykkeitä...tämä on tutkittua faktaa...eli siis
ihminen "keksii" ajatuksia esim. jumaluudesta...
Eihän esim. viidakosta tuotu alkuasukas voi
kuvitella jumalaa(jeesusta),koska sitä ei ole
koskaan "ohjelmoitu" sinne...hän fantasioi omista
"jumalistaan" tai jostain vallan muusta...
Aivojen aiheuttamat sähkökemialliset impulssit ja
niiden tekemät mielikuvat sekä niiden tulkinta
tekee meistä ihmisistä niin erillaisia muihin
eläimiin verrattuna...se on siinä !?!