Ikuinen "ihmissuhde"-mantra

Moni sanoo, että sosiaaliset suhteet vähenevät rutkasti huononevan taloustilanteen mukana. Ennen kavereiden kanssa oltiin ja mentiin joka paikkaan, mutta jossain vaiheessa taloudellinen tilanne olikin niin tiukka, ettei ollutkaan enää varaa kulkea kavereiden mukana, niin väistämättäkin jäi yksin kavereiden mennessä menojaan.

Mielestäni tässä kohtaan kyse on vain siitä, että yhteiset asiat ja puheenaiheet katoavat. ihmisille on välttämätön yhdistävä tekijä, jotta ystävyys muodostuu. Yhdistävänä tekijänä ovat voineet olla vaikkapa harrastukset, ravintoloissa käynti, työ, shoppailu tai mikä tahansa muu yhteinen asia. Kun jää työttömäksi ja ei olekaan enää varaa yhteisiin menoihin, niin pakostakin elämäntilanteet muuttuu ja ei löydetäkään yhteisiä puheenaiheita. Toinen hehkuttaa innoissaan uuden zumbaohjaajansa opetustekniikkaa, kun taas toisella päällimmäisenä on mielessä sossun luukulla käyminen, eikä hän ole välttämättä zumbassaa päässyt käymään.

Tämä on sama ikuinen mantra kuin lapsettomien ja "lapsellisten" ikuinen kina. Toinen hehkuttaa innoissaan vauvansa iki-ihanaa kakkapökäletttä, kun taas toinen kokee sen ärsyttäväksi ja ihmettelee, miksi baareissa ravaaminen lapsen tulon jälkeen on noin rajusti vähentynyt?

Erilaiset elämäntilanteen, ei yhdistäviä tekijöit, ei yhteisiä puheenaiheita. Miten ihmeessä sitä edes voisi kuvitella, että yhtä tiiviisti hengaillaan yhdessä? Joten ei kannata katkeroitua, vaan voipi ymmärtää myös muita ihmisiä.