Onko pyyteetöntä rakkautta miehen ja naisen
välillä? Miksi molemmat esittävät toisilleen
ehtoja, vaatimuksia, määräyksiä jne... Siihen
vangittuun tunteeseen monesti parisuhteet
kaatuvat. Miksi toinen ei hyväksy minua
sellaisena kuin olen? Koetteko tekin
parisuhteissa ahdistusta, kun molemmat ahdistavat
toisiaan ja yrittävät saada toisen muuttumaan
mieleisekseen? Miksi ei luottamusta löydy
tarpeeksi?
välillä? Miksi molemmat esittävät toisilleen
ehtoja, vaatimuksia, määräyksiä jne... Siihen
vangittuun tunteeseen monesti parisuhteet
kaatuvat. Miksi toinen ei hyväksy minua
sellaisena kuin olen? Koetteko tekin
parisuhteissa ahdistusta, kun molemmat ahdistavat
toisiaan ja yrittävät saada toisen muuttumaan
mieleisekseen? Miksi ei luottamusta löydy
tarpeeksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sellaista rakkautta ei pitäisi kutsua rakkaudeksi,
joka sisältää noita mainitsemiasi asioita ja
pyyteitä. Mutta täytyy muistaa, että rakkaus
tarkoittaa yhdessä eloa, ja siksi kannattaa miettiä
tarkkaan kenen kanssa aikoo yhteen. Täytyy olla
samanlaiset tavoitteet elämässä. Sen varaan ei
kannata jättää,e ttä toisen voi muuttaa
mieleikseen. Ottaa sellaisen, joka on valmiiksi jo
samoilla elämänjäljillä kuin itsekin. Tämä on ihan
järkevää. Rakastaa voi kaikkia, mutta kaikkien
kanssa ei voi tulla toimeen, ei ainakaan jos pitää
tulla toimeen 24 tuntia vuorokaudessa ja 50 vuotta
elämästä. Turhia toiveita kannattaa välttää, mutta
rakkautta ei pidä unohtaa silloinkaan. Kaikkia voi
rakastaa, mutta kaikkein kanssa ei ole pakko tulla
toimeen joka hetki. Valitun kanssa sensijaan täytyy
tulla toimeen, mutta koska rakkaus ei pakota toista
muuttumaan, niin järkeä kannattaa käyttää jo
ennenkuin läheiseen suhteeseen alkaa.
... sanoa mielipiteensä ja jos tuntee olevansa
oikeassa - myös pitää mielipiteensä..
Minulle on ollut varsin opettava kokemus
kuunnella erään saarnamiehen jutustelua
avioliiton kompastuskivistä:
Hänen mielestään avioon mennessä molemmat
puolisot ovat kuin hiomattomia timantteja.
Molemmat pannaaan samaan nahkapussiin ja
hölskytetään parhassa tapauksessa 50- vuottakin.
Jos homma on hoidettu hyvin - pussia aukaistaessa
huomataan - että molemmista on kehkeytynyt kaunis
timantti. Kumpikin on säilyttänyt jotain
alkuperäisestä muodostaan - mutta hiontatyö on
onnistunut toista timanttia apunakäyttäen.
En itse ole ollut vasta kuin 40- vuotta aviossa -
mutta juttuun on tultu. Tulta ja tappuraakin on
nähty ja tulikiven katkua haisteltu. Vastaavasti
on ollut rakkauden täyttämiä hetkiäkin. Varsinkin
näinä viimeisinä vuosina olen kokenut avioliiton
siunauksellisuuden.
"Ei ole ihmisen hyvä olla yksin" = Se on ollut
mottoni!
...tuo nahkapussi/timantit vertaus oli ihan
vänkä pointti...
Hyvä kun olet löytänyt vierellesi oikean puolison.
Liian moni hermostuu suhteessaan niin pienistä
asioista ja siitä juttu vaan paisuu...ei osata
antaa anteeksi eikä havaita omia virheitään...
On maailmassa paljon isompiakin murheita kun esim.
jotku kuraläikät uudella matolla tms. Voisihan
tuossakin esimerkissä pesasta tahrat yhdessä ja
päälle moiskauttaa pusun...kyllä se siitä...!?!
Mielestäni pyyteetöntä rakkautta on äidinrakkaus
tai rakkaus eläimiin, taiteeseen, luontoon, tms.
Miehen ja naisen välillä kyse on jostain muusta.
Puolison ulkonäöllä, omaisuudella, saavutuksilla
ja koulutuksella on merkittävä rooli. Väittäisin
jopa, että kumppanin persoonaan ei
seurusteluaikana edes voi päästä tutustumaan
perusteellisesti, koska biologiastamme johtuen
hormonitoiminta vie huomion tuolloin
lisääntymiseen tähtääviin seikkoihin.
Kaikesta näistä tosiasioista huolimatta meille
tuputaan kaikista tuuteista vanhaa tarinaa
romanttisesta rakkaudesta, Siitä Oikeasta, joka
yksin voi tehdä meidät onnellisiksi...
Parisuhteen niskoille ladataan aivan liikaa
odotuksia, joten ei ihme, että useimmat niistä
päätyvät pyllylleen. Vielä muutama vuosikymmen
sitten asiat olivat toisin, koska avioliitossa
oli kyse myös toimeentulosta, tuskin koskaan
pelkästä rakkaudesta. Silloin yksin tai
yksinhuoltajana pärjääminen oli todella rankkaa,
lähes mahdotonta.
koska ihminen ei vaan kykene olemaan hyva vaikka
se kuinka tahtoisi. Kuka nyt haluaisi oikeasti
olla ilkea ihmiselle jota han eniten rakastaa??
Ei kukaan. Silti me ihmiset emme osaa rakastaa
pyyteettomasti omin voiminemme. Mm. taman vuoksi
ihminen tarvitsee yhteytta Jumalaan, joka on itse
rakkaus.
...tuo sinun väitteesi ihmisen kykenemättömyydestä
pyyteettömään rakkauteen...maailmanhistoriassa on
useita lähimmäisenrakkautta levittävää humanistia.
Itsekkin pyrin siihen...joskus jopa onnistuen!?!
Ei ihminen mitään jeesuksia tarvi osatakseen
rakastaa toisia...ymmärrystä siinä tarvitaan ja
elämänkokemusta...!?!