Joskus kun satun lukemaan maailman lopusta, niin ajattelen että kuinka kauheaa se on että maa tuhoutuu.
Maa on neutraali, eikä tee mitään pahaa tai hyvää, se vain on ja tekee niin kuin "voimat" sitä käskyttää.
Toisaalta myös ajattelen, että se on suuri helpotus kun kärsimykset loppuvat, ja suurimmat kärsimykset maassa, ellei jopa koko maailman kaikkeudessa aiheuttaa ihminen, sen kertoo jo, jos itse Jumalakin on ihmisistä huolissaan.
Ei kaikki, en halua yleistää, on hyviäkin ihmisiä, mutta ihmisistä löytyy niin äärimmäistä hyvää kuin pahaakin, siksi olisi erittäin oikeudenmukaista, jos ihmiset eroteltaisiin ja kerättäisiin "nippuihin" kaltaistensa seuraan, jossa saisivat nauttia omista teoistaan kaltaistensa seurassa (sotaa rakastavat saisivat sotia keskenään, rauhaa rakastavat saisivat olla rauhassa keskenään jne.).
Mutta toisaalta, on myös oikeudenmukaista, jos joku näistä tajuaisi tekonsa ja katuisi, niin hän saisi mahdollisuuden muuttaa tapansa, ja muutettuaan tapansa, hänet sitten kerätään sellaiseen nippuun jossa on hänen kaltaisensa.
Mutta mitä sitten? onko tämäkään niin hyvä ratkaisu? varmasti löytyy puoltamista ja vastustusta.
Olisiko parasta, että ihminen, jokainen joutuisi kohtaamaan itsensä?
kaksoisolentonsa itsestään, jolloin hän teoillaan vahingoittaisi vain itseään ja vain muuttamalla itsensä hän voisi päästä omasta pahastaan eroon?
Näin se monesti on, että peiliin katsomalla näkee pahimman vihollisensa ja parhaimman ystävänsä.
En puhu tätä kostomielessä, että jokaiselle pitäisi kostaa heidän tekonsa, vaan että minusta tuntuu, että ihmisen tulisi tuntea itsensä ja tietää mitä hän tekee ja miten se vaikuttaa toisiin, että hän pystyisi muuttumaan.
Silloin saisi kokea omat tekonsa, nauttia omaa hyväänsä tai pahaansa omasta kädestään, eikä voisi syytellä muita. Saisi sitä mitä itse antaa, eikä kukaan muu loukkaantuisi.
Vaikkakin monet surisivat pahantekijäin puolesta ja tahtoisivat heitä auttaa, niin jokainen kuitenkin itse päättäisi ottaako apua vastaan.
Ehkä se on näin, ehkä se tulee olemaan näin.
Toivon silti, että kaikki saisivat kokea hyvyyttä ja armoa ja muuttaa tavoistansa kaiken pahan pois.
Maa on neutraali, eikä tee mitään pahaa tai hyvää, se vain on ja tekee niin kuin "voimat" sitä käskyttää.
Toisaalta myös ajattelen, että se on suuri helpotus kun kärsimykset loppuvat, ja suurimmat kärsimykset maassa, ellei jopa koko maailman kaikkeudessa aiheuttaa ihminen, sen kertoo jo, jos itse Jumalakin on ihmisistä huolissaan.
Ei kaikki, en halua yleistää, on hyviäkin ihmisiä, mutta ihmisistä löytyy niin äärimmäistä hyvää kuin pahaakin, siksi olisi erittäin oikeudenmukaista, jos ihmiset eroteltaisiin ja kerättäisiin "nippuihin" kaltaistensa seuraan, jossa saisivat nauttia omista teoistaan kaltaistensa seurassa (sotaa rakastavat saisivat sotia keskenään, rauhaa rakastavat saisivat olla rauhassa keskenään jne.).
Mutta toisaalta, on myös oikeudenmukaista, jos joku näistä tajuaisi tekonsa ja katuisi, niin hän saisi mahdollisuuden muuttaa tapansa, ja muutettuaan tapansa, hänet sitten kerätään sellaiseen nippuun jossa on hänen kaltaisensa.
Mutta mitä sitten? onko tämäkään niin hyvä ratkaisu? varmasti löytyy puoltamista ja vastustusta.
Olisiko parasta, että ihminen, jokainen joutuisi kohtaamaan itsensä?
kaksoisolentonsa itsestään, jolloin hän teoillaan vahingoittaisi vain itseään ja vain muuttamalla itsensä hän voisi päästä omasta pahastaan eroon?
Näin se monesti on, että peiliin katsomalla näkee pahimman vihollisensa ja parhaimman ystävänsä.
En puhu tätä kostomielessä, että jokaiselle pitäisi kostaa heidän tekonsa, vaan että minusta tuntuu, että ihmisen tulisi tuntea itsensä ja tietää mitä hän tekee ja miten se vaikuttaa toisiin, että hän pystyisi muuttumaan.
Silloin saisi kokea omat tekonsa, nauttia omaa hyväänsä tai pahaansa omasta kädestään, eikä voisi syytellä muita. Saisi sitä mitä itse antaa, eikä kukaan muu loukkaantuisi.
Vaikkakin monet surisivat pahantekijäin puolesta ja tahtoisivat heitä auttaa, niin jokainen kuitenkin itse päättäisi ottaako apua vastaan.
Ehkä se on näin, ehkä se tulee olemaan näin.
Toivon silti, että kaikki saisivat kokea hyvyyttä ja armoa ja muuttaa tavoistansa kaiken pahan pois.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on jälleen juuri tähän tarpeeseen meille kaikille:
> Vaikkakin monet surisivat pahantekijäin puolesta ja tahtoisivat heitä auttaa, niin jokainen kuitenkin itse päättäisi ottaako apua vastaan.
Isä Jumala antoi Poikansa Jeesuksen ristille Golgatalla, ettei kenenkään hyvyyttään vanhurskaudessaan ja pyhityksessään tarvitse jäädä omaan mahdottomuuteensa muuttua, sillä joka uudistua ja muuttua tahtoo huonosta parempaan ja jopa hyvään, ja hedelmässä on parasta rakkaus, samoin usko ja toivo muutoin tässä toivottomuudessa katoavan suhteen, sillä kaikki tulessa poltetaan, ja on hyväksi Jumalan lupauksen lapsille, sillä vapaus koittaa katoamattomuudesta ja huonosta ja kiusaajasta, kun Jeesus tulee ja tuo valtakuntansa sapatin hyväksi levoksi ja hengelliseksi kuningas- ja pappiskunnaksi, sekä miehille että naisille, kaikkille hengellistä hyvää janoaville jo tänään, mutta suurena kirkkautensa päivänä ihan konkreettisesti, sillä maa ja taivas uudistetaan kuten ensimmäisessä vuosituhannessa aina vedenpaisumukseen asti elivät ihmiset lähes tuhat vuotta, ja kerkisivät näin näkemään useita sukupolvia, ja näin myös Uuteen Jerusalemiin pääsevät ihan Aabelista lähtien nämä lukemattomat sukupolven ja paljon on kansaa Jumalan valtakunnassa, eikä hyvää puutu keneltäkään, sillä kuolemaa ei enää Jeesuksessa ole ja hyvä on kiittää ja kunnioittaa jo tänään kun on saanut syntyä elävästä vedestä eli Jeesuksen armon ja totuuden hyvistä elävistä sanoista Pyhässä Hengessä, totisesti.
> Toivon silti, että kaikki saisivat kokea hyvyyttä ja armoa ja muuttaa tavoistansa kaiken pahan pois.
Tämä on parannuksen eli mielenmuutoksen ydin, ja parasta on se, että armosta anoville se annetaan Jeesuksen veressä ja vedessä ja Hengessä, ja kiitos ja kunnia Isälle Jeesuksen nimessä.
Onneksi kuitenkin Raamattu ei ennusta Maapallon tuhoa ihan heti. Maailmanaikakauden loppu tulee kyllä pian. Jeesus tulee ja pistää asiat järjestykseen ja epäuskoiset saavat rangaistuksensa. Sitten alkaa 1000-vuotinen rauhanaika ja tulee maailmanlaajuinen kuningaskunta, jossa Jeesus Kristus hallitsee Kuninkaana koko Maapalloa Jerusalemista käsin. Sinne ihmiset sitten menevät kysymään neuvoa.
Valtioiden väliset ongelmat ratkaistaan Kristuksen valtaistuimen edessä ja aseet jne on taottu työkaluiksi. Kuten Raamattu sanoo.
Sen 1000 -vuotisen valtakunnan jälkeen tulee sitten lopullinen loppu ja luodaan UUSI Taivas ja UUSI Maa.
Mut nyt odottelemme kuinka Maapallon kansat ajautuvat lopulliseen konfliktiin ja päätyvät Harmageddoniin. Israelin vastaiseen sotaan. Ihmiset totisesti tuhoavat itsensä pian. Onneksi Kristus tulee pysäyttämään sen hulluuden sitten itse henkilökohtaisesti. Sitpähän nähdään kuka on kuka.
Olen sitä mieltä tuosta itsensä kohtaamisesta, että kun kohtaa todellisen itsensä, kohtaa Luojan lapsen, luojan kuvan ja kaltaisen.
Sillä itsensä kohdatessa ei kohdata omia opittuja tapoja, ei mitään maailman opettamaa vaan jotain jota ei tunne, jota kuitenkin on.
Jotain kätkettyä, unohdettua, jotain sellaista mitä ei tiennyt olevansa kun on elänyt maailman opettamassa harhassa.
Joka rakastaa maailmaa, (en tarkoita maata, maapalloa vaan sitä ja siten toimivaa maailmankuvaansa jossa on tapansa ja elintapansa oppinut) niin ei tule edes mieleen erottautua siitä.
Kun me luemme uutisista maiden välisistä konflikteista ja muista vihasta ja sodista, en näe sitä niin kuin se on kirjoitettu.
Vaan näen monesti asian, että mikään sota ei ole meidän, vaan ne ovat menneisyyden ihmisten sotia, jotka he ovat opettaneet lapsilleen, että heitä vihatkaa ja väijykää jne. siksi me jatkamme heidän teisteluita joita ei edes täällä enää ole.
Ilman näitä vihan perimisiä maailma olisi totisesti toisenlainen paikka, mutta kauanko kestää, että ihminen oppii kuuntelemaan totuuden ääntä?
Milloin opimme antamaan anteeksi ne asiat jotka eivät meitä edes koske?
Se mitä tulee tapahtumaan maanpäällä ihmisten välillä, riippuu ihmisistä.
Monet tahtovat muutosta ja toivovat ja rukoilevat muutosta, että saapuisi kuningas muuttamaan maailmaa.
Eikö kuningas sanonut tulevansa meidän luoksemme?
Kunhan tahdomme, anomme ja pidämme hänen käskynsä, rakastamalla hänen sanojaan ja täyttäen ne iloisin mielin eikä vastahakoisesti.
Eikö hän silloin rakasta meitä ja tule luoksemme?
olemmehan me silloin hänen omiansa, hänen puolellansa, koska emme ole häntä vastaan.
Jo täyttämällä hänen käskynsä, me tunnustamme hänet Herraksemme, sillä jota me tottelemme, jota me palvelemme, hänen omia me olemme.
Toivon, että me kaikki anomme sitä voimaa, jonka hän on luvannut omillensa antaa, jotta me voisimme loistaa kirkkainta valoa, jota maahan koskaan tuotu on.
Jotta voisimme korkeimman vallalla tehdä tekoja, jotka ovat korkeimman tekoja.
Jotta meidät tunnistettaisiin hänen omikseen ja kansat näkisivät hänen kunniansa ja suuruutensa ja hän tulisi kirkastetuksi meissä ja me hänessä.
Että olisimme kaikki yhtä, niikuin on kirjoitettu:
20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä-
23 minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.
24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.
25 Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
26 Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."
Aamen
. . .
:)
pyhät kirjoitukset kaikkineen ovat hyvää Jumalan ilmoitusta ja tärkeää vastaanottaa uskossa vilpittömään sydämeen. Anotaan ymmärrystä, sillä niin on opetettu Jeesuksen nimessä anottavaksi.
Pois pahantahtoisuus ja synti ja huono hedelmä.
on alistettu katoavaisuuden alle ja sentähden on tärkeää elää täysin Isälle Jumalalle Jeesuksen opetuksen kuuliaisuudessa ja Tottelevaisuuden Hengessä eli uskossa ja toivossa ja rakkaudessa.
....