Länsiväylän WWW-keskustelupalstalle ilmestyi kohta vuosi sitten (2.7.2003) pohtiva kirjoitus siitä, mistä ns. Irak-vuotojutussa mahtoikaan olla perimmältään kysymys.
Nyt kun kaikki toverit (ml. asevelisosialistit ynnä muut Kekkos-kaunastelijat) ja kaverit ovat ennättäneet käydä läpi sekä EU-vaaleja että muutamat jopa puoluekokouksiakin, on paikallaan palata muutamaksi hetkeksi menneisiin.
Koska hyviä juttuja ei ole koskaan tarpeeksi saati liikaa, Juhannuksen pyhinä, jos koskaan, on aikaa arvuutella Länsiväylän kirjoituksen hengessä ja monimielisissä mietteissä...
"Kenet historia on vapauttava? 2.7. 2003 14:03 / Länsiväylän www-keskustelupalstalla
Monet lehdet kautta maan ovat pääkirjoituspalstojaan myöten kommentoineet
HS:n viimeisimmän puoluekannatusgallupin tietoja, joiden mukaan
sosiaalidemokraatit olisivat nousussa ja keskusta selvähkössä laskussa
juhannuksenalusviikon poliittisten myllerrysten seurauksena.
Irak -"jupakka" näyttääkin vaikuttaneen ja vaikuttavan puolueiden
kannatukseen - ja
kutakuinkin jupakan eli asian vierestä masinoidun mediamyllytyksen
aikaansaaneen tiedotusmafian toivomalla tavalla! Kyseisen mafian
keskeisinä toimijoinahan olivat saavutuksillaan aiemminkin (myös
naistenkaatoasioissa) kunnostautunut
- ja nyt Jäätteenmäen hallituksen kaatumisen myötä peräti seitsemän
viskipulloa vedonlyönnissä voittanut ja viimeisimmällä kaadollaan
avoimesti kerskaileva -
Metalliliiton viestintäpäällikkö Matti Putkonen primus motorina sekä
Sanoman ja Alman politiikan "toimittajat" hanslankareina, eivät siis
suinkaan minään eivätkä millään muotoa äänettöminä yhtiömiehinä.
Mutta nyt ollaankin vasta välitilinpäätöstilanteessa, sopivat "kahden
kauppa on kolmannen korvapuusti" -periaatteellaan Eerot Lankia ja
Heinäluoma pääministeri Matti Vanhasella vahvistettuna mitä tahansa.
Äänestävä kansa ei tulle tyytymään siihen, että sitä jatkossa(kin)
pyritään pitämään pimeässä kuin herkkusieniä. Ylätason ultimaatumit ja
ukaasit - kuin taannoin toveri Jeltsiniltä omittuina - siitä, että
"vaalitaistelu on nyt lopetettava" (mm. Vanhanen) ja että "kirjan kannet
on nyt pantava kiinni" (mm. Heinäluoma) antavat viitteitä siitä, ettei
läheskään kaikki
keskeinen ja pienen, vielä sentään suhtkoht itsenäisen ja suvereenin
Suomen valtion nykyjohtoa (ml. myös tasavallan presidentti Tarja Halonen)
hermostuttava ydinaines Irak-asiasta ole tullut julki ja äänestäjien
tietoon. Ja että sen ei kaiketi halutakaan tulevan?
Vaikka presidentti Halosen "kannatus" alkaakin hipoa jo Saddamin
parhaimpia saavutuksia, ei se muuksi muuta sitä tosiasiaa, että Suomen
virallisessakin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suhtautumisessa Bushin
ja Blairin ynnä kumppaneidensa pitkään valmistelemiin sotatoimiin
itsenäistä Irakia ja sen saddaminaikaisia vallanpitäjiä vastaan saattoi
olla kansainvälisen oikeuden normien kannalta mitä melkoisinta
sinisilmäisyyttä, ettenkö sanoisi optista harhaa. Kun on vaivautunut
läpikäymään muutaman verkossa luettavissa olevan hallituksen ulko- ja
turvallisuuspoliittisen valiokunnan (hutvan) "ei-salaiseksi leimatun"
kannanmäärittelyn Suomen suhtautumisesta Irakin kysymykseen, ei voi
välttyä ajatukselta, että Suomen valtiojohto kokonaisuudessaan oli
varomattomasti liputtamassa avoimen väkivallankäytön puolesta -
perusteluinaan kaiketi kaikki se nyttemmin vääristellyksi, valheelliseksi
eli tekaistuksi osoittautunut "todistusaineisto" Irakin joukkotuhoaseista,
aina muka ydinaseohjelmaa myöten! Peräti omituisilta tosiasioiden - vai
onko väitettyjä "savuavia aseita" jo löytynyt tai löytymässä - valossa
vaikuttavat edellä mainitun hutvan kannanotot niin 14.2.2003 kuin 7.3.2003
eli ennen Anneli Jäätteenmäen kohtaloksi koitumaan saatua MTV3:n
eduskuntavaalitenttiä 6.3.2003 kuin myös sen jälkeen.
Joka tapauksessa: ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäki toi kyseisessä
vaalikeskustelussa julkisuuteen ainoastaan sen, minkä itse asiassa USA oli
jo aiemmin ilmaissut. ("Suomi on Yhdysvaltojen ja minunkin mukaan
liittynyt sellaiseen, missä minun mielestäni ei tässä vaiheessa pitäisi
olla.")
Jäätteenmäen hallituksen kaatamiseen ja keskustan puheenjohtajan paikalta
suistamiseen johtaneessa mediamyllytyksessä on sivuutettu muutamia,
itsenäisen pienen kansakunnan kannalta tärkeitä kysymyksiä.
Miten Suomi - erityisesti Bushin luona joulukuun alussa 2002 vierailleen
silloisen pääministerin eli Paavo Lipposen suulla - olikaan voinut luvata
auttaa USA:n helmikuussa 2003 koolle kutsuman "koalition"
Irak-politiikkaa? Jos Lipposen lupaukset ja ilmaukset mahtuivat Suomen
virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan raameihin, miksi ihmeessä
moiset ilmaukset ja niistä kertovat asiakirjat ylipäänsä oli merkittävä ja
merkittiin salaisiksi?
USA:han kutsui Suomen Yhdysvalloissa 28.2.2003 pidetyn "coalition
briefing" -kokoukseen, mihin mm. Helsingin Sanomien (18.6.2003) mukaan oli
kutsuttu ainoastaan maat, jotka "olivat luvanneet auttaa Irak-kriisissä".
Suomihan tunnetusti osallistui tapaamiseen, toisin kuin esimerkiksi
Ruotsi.
Kuten muistettaneen, helmikuun lopulla 2003 Yhdysvallat ei enää
kunnioittanut eikä pitänyt arvossa YK:n päätöslauselmien - ja nekin
kenties nykytietämyksen valossa aikaansaatuja ainoastaan viekkaudella ja
vääristelyllä? - mukaista politiikkaa, vaan suuntautui avoimesti
vähintäänkin pari piirua aggressiivisempaan hyökkäys(uhka)politiikkaan.
Kutsumalla Suomen kyseiseen 28.2.2003 pidettyyn "samanhenkisten"
kokoontumiseen Yhdysvallat toi julki sen, että se - syystä tai toisesta -
uskoi Suomen nimenomaisesti olevan mukana kyseisessä koalitiossa, jonka
nyt ja oikeastaan
jo tuolloin tiedettiin syyllä millä hyvänsä hyökkäävän Irakiin, vaikkei
YK:n turvaneuvoston hyväksyntää voimatoimiin ryhtymiselle olisikaan
saatavissa.
Lipposen myöhemmät selitykset siitä, että hänen joulukuisen
Yhdysvaltojen-vierailunsa aikaiset yhteistyölupaukset ja ylistykset George
W. Bushille koskivatkin vain YK:n yksimielisen päätöslauselman ympärillä
kansainvälisen terrorismin varjolla koottua koalitiota, tuntuvat
hätäpäissä keksityiltä. World Trade
Centerin tapahtumiin oli jo tuolloin kyllä kulunut niin paljon aikaa, että
puoluetoveri Tuomiojankin puoluetoveriaan avittavat selitykset tuntuvat
varsin
epäuskottavilta. Jos Lipposen esiintyessä joulukuun alkupuolella
2002 Valkoisen Talon pihamaalla ja sisätiloissa tilanne vielä olisi voinut
- mikäli haluaa olla "hyvässä uskossa" - ollakin tuon tapainen, helmikuun
lopulla 2003 ei suinkaan enää ollut YK:n ympärillä eikä sisällä
minkäänmoista yksimielistä koalitiota Irakin-kysymyksessä - ei edes
näköpiirissä. Kuuluisa Sokea Reettakin saattoi olla asiasta aivan varma.
Herääkin kysymys, antoiko Lipponen joulukuisen vierailunsa aikana - Suomen
virallisesti ajaman YK-vetoisen Irak-politiikan lisäksi tai sivuitse -
USA:n johdolle joko eksplisiittisesti tai ainakin implisiittisesti
muunkinlaisen lupauksen: eli lupauksen osallistua Bushin ja Blairin
vauhdikkaasti kokoamaan Irak-(sota)koalitioon ja siten siunauksen sille,
että USA saattoi niinkin letkeästi irtautua YK-johtoisesta ratkaisunhausta
Irakin-kysymykseen.
Iltapäivälehdissä jopa originaaleina julkistetussa Suomen Washingtonin
suurlähetystön "salaisessa muistiossa" kirjoitetaan ykskantaan:
"Presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti
Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja
liittymisestä koalitioon. Lipponen kertoi tasavallan presidentin ja
hallituksen päätöksestä suhtautua myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön olla
mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa
humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan kautta."
Ei tarvitse olla kummoinenkaan ruudinkeksijä, ellei edellä mainituista
Lippos-muistion sitaateista tajua, että niissä ei suinkaan puhuta YK:n
johtamista humanitaarisista ja rauhaa turvaavista ratkaisuista
kaavaillussa sodanjälkeisessä tilanteessa! Siksiköhän Lipponen niin perin
juurin eduskuntavaalikeskustelujen kuluessa asiasta hermostuikin:
jälleenrakentamista ei voi olla eikä tarvita ennen hyökkäystä, ja lupaus
jälleenrakentamis- ja rauhaturvatoimiin osallistumisesta "mahdollisen
konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa" on tässä katsannossa
ilmiselvä etukäteishyväksyntä kyseisenlaisen
jälleenrakentamistarvetilanteen tietoiselle synnyttämiselle.
Mitenkähän
se uuden perustuslain kirjaimen ja hengen mukaan meneekään protokolla
siitä, miten ja missä järjestyksessä pieni Suomi mahdollisesti päättää
ryhtyä sotaan jotakin toista maata vastaan? Ei siihen ainakaan
pääministerin ties mistä syystä tehdyllä vierailulla antamat lupaukset ja
ilmoitukset riitä! Mitä Valkoisessa Talossa joulukuussa 2002 ja sitten
muutamassa "coalition briefing" -happeningissä ennen Suomen
eduskuntavaaleja oikein onkaan mahtanut tapahtua? Kentieskö jotakin
sellaista, että asiat kaiken kansan tietoon eduskuntavaalikeskusteluissa
nostaneen Jäätteenmäen leimattiin syyllistyneen miltei
majesteettirikokseen ja hänestä oli siksi mitä pikimmin päästävä eroon?
Siksikö nyt veljeskunnan edustajat (?) haluavat, että "vaalitaistelu on
nyt lopetettava" ja/tai "kirjan kannet on pantava kiinni"?
Sillä jos Suomi - ja sen kulloinenkin virallinen edustaja - julkisesti
ilmoittaa Suomen julkilausutun liittoutumattoman ulko- ja
turvallisuuspoliittisen linjan mukaisesti, että Suomi on valmis olemaan
mukana YK:n toiminnassa, asiaa ei taatusti tarvitsisi eikä tarvitse
leimata "salaiseksi". Eikä siitä kyllä tarvitsisi käydä salassa
pidetyiksi aiottuja kahdenkeskisiä neuvotteluja sen enempää USA:n kuin
minkään muunkaan valtion edustajien kanssa.
Summa summarum. Tässä vaiheessa Irakin-kysymyksen heijastusvaikutukset
ovat odotusten mukaiset. Heijastusvaikutukset ovat kutakuinkin suora
seuraus siitä, käsittelytavasta, jolla etupäässä jokuset Sanoman ja Alman
mediat ja "meediot" ovat muka tutkivan journalismin nimissä häivyttäneet
kirjoittelussaan itse pääasian, eli sen miten pienen kansakunnan olisi
viisasta suhtautua siihen, annetaanko yksinapaisen ylivaltapolitiikan
oloissa pienintäkään siunausta kansainvälisen oikeuden mitä keskeisimpien
normien kuten juuri valtiollisen suvereniteetin loukkauksille - siis ilman
YK:n turvaneuvoston etukäteistä siunausta. Kiistatonta näet on se, että
Bushin ja Blairin koalition hyökkäys Irakiin oli kansainvälisen oikeuden
kannalta lainvastainen teko niin tekohetkellään kuin maailmanhistorian
loppuunkin asti oleva. Kun kansan tietoon tulee nyt esillä olleiden
mahdollisten osatotuuksien ja sirpaletiedon lisäksi Irak-kysymyksen
keskeiset eli itsenäisen pienen liittoutumattoman maan kannalta
merkitykselliset tosiseikat tapahtumien kulusta, kannatuksen heijastukset
tullevat olemaan kokonaan toisenmoiset. Aika on näyttävä, kenet - Fidel
Castron taannoista puolustuspuheenvuoroa mukaellen - historia on
vapauttava..."
Nyt kun kaikki toverit (ml. asevelisosialistit ynnä muut Kekkos-kaunastelijat) ja kaverit ovat ennättäneet käydä läpi sekä EU-vaaleja että muutamat jopa puoluekokouksiakin, on paikallaan palata muutamaksi hetkeksi menneisiin.
Koska hyviä juttuja ei ole koskaan tarpeeksi saati liikaa, Juhannuksen pyhinä, jos koskaan, on aikaa arvuutella Länsiväylän kirjoituksen hengessä ja monimielisissä mietteissä...
"Kenet historia on vapauttava? 2.7. 2003 14:03 / Länsiväylän www-keskustelupalstalla
Monet lehdet kautta maan ovat pääkirjoituspalstojaan myöten kommentoineet
HS:n viimeisimmän puoluekannatusgallupin tietoja, joiden mukaan
sosiaalidemokraatit olisivat nousussa ja keskusta selvähkössä laskussa
juhannuksenalusviikon poliittisten myllerrysten seurauksena.
Irak -"jupakka" näyttääkin vaikuttaneen ja vaikuttavan puolueiden
kannatukseen - ja
kutakuinkin jupakan eli asian vierestä masinoidun mediamyllytyksen
aikaansaaneen tiedotusmafian toivomalla tavalla! Kyseisen mafian
keskeisinä toimijoinahan olivat saavutuksillaan aiemminkin (myös
naistenkaatoasioissa) kunnostautunut
- ja nyt Jäätteenmäen hallituksen kaatumisen myötä peräti seitsemän
viskipulloa vedonlyönnissä voittanut ja viimeisimmällä kaadollaan
avoimesti kerskaileva -
Metalliliiton viestintäpäällikkö Matti Putkonen primus motorina sekä
Sanoman ja Alman politiikan "toimittajat" hanslankareina, eivät siis
suinkaan minään eivätkä millään muotoa äänettöminä yhtiömiehinä.
Mutta nyt ollaankin vasta välitilinpäätöstilanteessa, sopivat "kahden
kauppa on kolmannen korvapuusti" -periaatteellaan Eerot Lankia ja
Heinäluoma pääministeri Matti Vanhasella vahvistettuna mitä tahansa.
Äänestävä kansa ei tulle tyytymään siihen, että sitä jatkossa(kin)
pyritään pitämään pimeässä kuin herkkusieniä. Ylätason ultimaatumit ja
ukaasit - kuin taannoin toveri Jeltsiniltä omittuina - siitä, että
"vaalitaistelu on nyt lopetettava" (mm. Vanhanen) ja että "kirjan kannet
on nyt pantava kiinni" (mm. Heinäluoma) antavat viitteitä siitä, ettei
läheskään kaikki
keskeinen ja pienen, vielä sentään suhtkoht itsenäisen ja suvereenin
Suomen valtion nykyjohtoa (ml. myös tasavallan presidentti Tarja Halonen)
hermostuttava ydinaines Irak-asiasta ole tullut julki ja äänestäjien
tietoon. Ja että sen ei kaiketi halutakaan tulevan?
Vaikka presidentti Halosen "kannatus" alkaakin hipoa jo Saddamin
parhaimpia saavutuksia, ei se muuksi muuta sitä tosiasiaa, että Suomen
virallisessakin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suhtautumisessa Bushin
ja Blairin ynnä kumppaneidensa pitkään valmistelemiin sotatoimiin
itsenäistä Irakia ja sen saddaminaikaisia vallanpitäjiä vastaan saattoi
olla kansainvälisen oikeuden normien kannalta mitä melkoisinta
sinisilmäisyyttä, ettenkö sanoisi optista harhaa. Kun on vaivautunut
läpikäymään muutaman verkossa luettavissa olevan hallituksen ulko- ja
turvallisuuspoliittisen valiokunnan (hutvan) "ei-salaiseksi leimatun"
kannanmäärittelyn Suomen suhtautumisesta Irakin kysymykseen, ei voi
välttyä ajatukselta, että Suomen valtiojohto kokonaisuudessaan oli
varomattomasti liputtamassa avoimen väkivallankäytön puolesta -
perusteluinaan kaiketi kaikki se nyttemmin vääristellyksi, valheelliseksi
eli tekaistuksi osoittautunut "todistusaineisto" Irakin joukkotuhoaseista,
aina muka ydinaseohjelmaa myöten! Peräti omituisilta tosiasioiden - vai
onko väitettyjä "savuavia aseita" jo löytynyt tai löytymässä - valossa
vaikuttavat edellä mainitun hutvan kannanotot niin 14.2.2003 kuin 7.3.2003
eli ennen Anneli Jäätteenmäen kohtaloksi koitumaan saatua MTV3:n
eduskuntavaalitenttiä 6.3.2003 kuin myös sen jälkeen.
Joka tapauksessa: ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäki toi kyseisessä
vaalikeskustelussa julkisuuteen ainoastaan sen, minkä itse asiassa USA oli
jo aiemmin ilmaissut. ("Suomi on Yhdysvaltojen ja minunkin mukaan
liittynyt sellaiseen, missä minun mielestäni ei tässä vaiheessa pitäisi
olla.")
Jäätteenmäen hallituksen kaatamiseen ja keskustan puheenjohtajan paikalta
suistamiseen johtaneessa mediamyllytyksessä on sivuutettu muutamia,
itsenäisen pienen kansakunnan kannalta tärkeitä kysymyksiä.
Miten Suomi - erityisesti Bushin luona joulukuun alussa 2002 vierailleen
silloisen pääministerin eli Paavo Lipposen suulla - olikaan voinut luvata
auttaa USA:n helmikuussa 2003 koolle kutsuman "koalition"
Irak-politiikkaa? Jos Lipposen lupaukset ja ilmaukset mahtuivat Suomen
virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan raameihin, miksi ihmeessä
moiset ilmaukset ja niistä kertovat asiakirjat ylipäänsä oli merkittävä ja
merkittiin salaisiksi?
USA:han kutsui Suomen Yhdysvalloissa 28.2.2003 pidetyn "coalition
briefing" -kokoukseen, mihin mm. Helsingin Sanomien (18.6.2003) mukaan oli
kutsuttu ainoastaan maat, jotka "olivat luvanneet auttaa Irak-kriisissä".
Suomihan tunnetusti osallistui tapaamiseen, toisin kuin esimerkiksi
Ruotsi.
Kuten muistettaneen, helmikuun lopulla 2003 Yhdysvallat ei enää
kunnioittanut eikä pitänyt arvossa YK:n päätöslauselmien - ja nekin
kenties nykytietämyksen valossa aikaansaatuja ainoastaan viekkaudella ja
vääristelyllä? - mukaista politiikkaa, vaan suuntautui avoimesti
vähintäänkin pari piirua aggressiivisempaan hyökkäys(uhka)politiikkaan.
Kutsumalla Suomen kyseiseen 28.2.2003 pidettyyn "samanhenkisten"
kokoontumiseen Yhdysvallat toi julki sen, että se - syystä tai toisesta -
uskoi Suomen nimenomaisesti olevan mukana kyseisessä koalitiossa, jonka
nyt ja oikeastaan
jo tuolloin tiedettiin syyllä millä hyvänsä hyökkäävän Irakiin, vaikkei
YK:n turvaneuvoston hyväksyntää voimatoimiin ryhtymiselle olisikaan
saatavissa.
Lipposen myöhemmät selitykset siitä, että hänen joulukuisen
Yhdysvaltojen-vierailunsa aikaiset yhteistyölupaukset ja ylistykset George
W. Bushille koskivatkin vain YK:n yksimielisen päätöslauselman ympärillä
kansainvälisen terrorismin varjolla koottua koalitiota, tuntuvat
hätäpäissä keksityiltä. World Trade
Centerin tapahtumiin oli jo tuolloin kyllä kulunut niin paljon aikaa, että
puoluetoveri Tuomiojankin puoluetoveriaan avittavat selitykset tuntuvat
varsin
epäuskottavilta. Jos Lipposen esiintyessä joulukuun alkupuolella
2002 Valkoisen Talon pihamaalla ja sisätiloissa tilanne vielä olisi voinut
- mikäli haluaa olla "hyvässä uskossa" - ollakin tuon tapainen, helmikuun
lopulla 2003 ei suinkaan enää ollut YK:n ympärillä eikä sisällä
minkäänmoista yksimielistä koalitiota Irakin-kysymyksessä - ei edes
näköpiirissä. Kuuluisa Sokea Reettakin saattoi olla asiasta aivan varma.
Herääkin kysymys, antoiko Lipponen joulukuisen vierailunsa aikana - Suomen
virallisesti ajaman YK-vetoisen Irak-politiikan lisäksi tai sivuitse -
USA:n johdolle joko eksplisiittisesti tai ainakin implisiittisesti
muunkinlaisen lupauksen: eli lupauksen osallistua Bushin ja Blairin
vauhdikkaasti kokoamaan Irak-(sota)koalitioon ja siten siunauksen sille,
että USA saattoi niinkin letkeästi irtautua YK-johtoisesta ratkaisunhausta
Irakin-kysymykseen.
Iltapäivälehdissä jopa originaaleina julkistetussa Suomen Washingtonin
suurlähetystön "salaisessa muistiossa" kirjoitetaan ykskantaan:
"Presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti
Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja
liittymisestä koalitioon. Lipponen kertoi tasavallan presidentin ja
hallituksen päätöksestä suhtautua myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön olla
mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa
humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan kautta."
Ei tarvitse olla kummoinenkaan ruudinkeksijä, ellei edellä mainituista
Lippos-muistion sitaateista tajua, että niissä ei suinkaan puhuta YK:n
johtamista humanitaarisista ja rauhaa turvaavista ratkaisuista
kaavaillussa sodanjälkeisessä tilanteessa! Siksiköhän Lipponen niin perin
juurin eduskuntavaalikeskustelujen kuluessa asiasta hermostuikin:
jälleenrakentamista ei voi olla eikä tarvita ennen hyökkäystä, ja lupaus
jälleenrakentamis- ja rauhaturvatoimiin osallistumisesta "mahdollisen
konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa" on tässä katsannossa
ilmiselvä etukäteishyväksyntä kyseisenlaisen
jälleenrakentamistarvetilanteen tietoiselle synnyttämiselle.
Mitenkähän
se uuden perustuslain kirjaimen ja hengen mukaan meneekään protokolla
siitä, miten ja missä järjestyksessä pieni Suomi mahdollisesti päättää
ryhtyä sotaan jotakin toista maata vastaan? Ei siihen ainakaan
pääministerin ties mistä syystä tehdyllä vierailulla antamat lupaukset ja
ilmoitukset riitä! Mitä Valkoisessa Talossa joulukuussa 2002 ja sitten
muutamassa "coalition briefing" -happeningissä ennen Suomen
eduskuntavaaleja oikein onkaan mahtanut tapahtua? Kentieskö jotakin
sellaista, että asiat kaiken kansan tietoon eduskuntavaalikeskusteluissa
nostaneen Jäätteenmäen leimattiin syyllistyneen miltei
majesteettirikokseen ja hänestä oli siksi mitä pikimmin päästävä eroon?
Siksikö nyt veljeskunnan edustajat (?) haluavat, että "vaalitaistelu on
nyt lopetettava" ja/tai "kirjan kannet on pantava kiinni"?
Sillä jos Suomi - ja sen kulloinenkin virallinen edustaja - julkisesti
ilmoittaa Suomen julkilausutun liittoutumattoman ulko- ja
turvallisuuspoliittisen linjan mukaisesti, että Suomi on valmis olemaan
mukana YK:n toiminnassa, asiaa ei taatusti tarvitsisi eikä tarvitse
leimata "salaiseksi". Eikä siitä kyllä tarvitsisi käydä salassa
pidetyiksi aiottuja kahdenkeskisiä neuvotteluja sen enempää USA:n kuin
minkään muunkaan valtion edustajien kanssa.
Summa summarum. Tässä vaiheessa Irakin-kysymyksen heijastusvaikutukset
ovat odotusten mukaiset. Heijastusvaikutukset ovat kutakuinkin suora
seuraus siitä, käsittelytavasta, jolla etupäässä jokuset Sanoman ja Alman
mediat ja "meediot" ovat muka tutkivan journalismin nimissä häivyttäneet
kirjoittelussaan itse pääasian, eli sen miten pienen kansakunnan olisi
viisasta suhtautua siihen, annetaanko yksinapaisen ylivaltapolitiikan
oloissa pienintäkään siunausta kansainvälisen oikeuden mitä keskeisimpien
normien kuten juuri valtiollisen suvereniteetin loukkauksille - siis ilman
YK:n turvaneuvoston etukäteistä siunausta. Kiistatonta näet on se, että
Bushin ja Blairin koalition hyökkäys Irakiin oli kansainvälisen oikeuden
kannalta lainvastainen teko niin tekohetkellään kuin maailmanhistorian
loppuunkin asti oleva. Kun kansan tietoon tulee nyt esillä olleiden
mahdollisten osatotuuksien ja sirpaletiedon lisäksi Irak-kysymyksen
keskeiset eli itsenäisen pienen liittoutumattoman maan kannalta
merkitykselliset tosiseikat tapahtumien kulusta, kannatuksen heijastukset
tullevat olemaan kokonaan toisenmoiset. Aika on näyttävä, kenet - Fidel
Castron taannoista puolustuspuheenvuoroa mukaellen - historia on
vapauttava..."
Vastaukset 7
Vanhimmat
JAKSATTE VATVOA NÄITÄ ANNELI JA IRAK JUTTUJA.
... on edelleenkin tarpeellisen. Entistä selvemmäksi alkaa vatvomisen myötä käydä, että Lipponen puhui ohi hallituksen linjan tukiessaan sotaa Irakia vastaan, vaikka hyvin tiesi, ettei YK sitä siunaa.
Tämä asia pitää puida perusteellisesti. Sittenkään en kannata Lipposen haastamista Valtakunnan oikeuteen, toisin kuin Lipponen, joka järjesti Annelin käräjäoikeuteen. Nämä poliittiset kiistat pitää käsitellä poliittisilla areenoilla, vaaleissa.
Mielenkiintoista. Lipponen järjesti Annelisi käräjäoikeuteen. Miksi Lipponen olisi vaivautunut panemaan rikkaa ristiin, kun Annelisi sooloili aivan omin avuin ja taidoin itsensä oikeuden eteen selittämään syyttömyyttään. Ja, ennen kuin edes harkitset sanoa mitään oikeuden vapauttavasta tuomiosta, muista, mistä Anneliasi syytettiin.
Tässä sulle
Kirjoittanut: tyyliä, 23.6.2004 klo 11.55
Saatte keskenänne kinata
Kirjoittanut: (0), 21.6.2004 klo 20.55
ihan rauhassa, mitä ikinä tahdotte, mutta K.K.Korhosen kirjoituksista ei vastaavia alta riman ja navan olevia juttuja kyllä löydy. On hänelläkin tapansa "kutsua lempinimillä", mutta ne järjestään on olleet vastauksia hänelle osoitettuihin herjoihin. Sivistynyttä KKK:n kirjoitukset ovat olleet verrattuna useimpiin tällä palstalla oleviin juttuihin.
Mutta se mitä itse olen ihmetellyt täällä kirjoitelleena, on se, ettei kukaan ole löytänyt sitä symboliikkaa, jonka kätkin tuohon nikkiini (0) !!! Kukaan ei ole huomaanut sitä tosiasiaa, että olen osoittanut pelkkää peräaukkoa eli kansanomaisemmin persreikää teille kaikille kepulisteille, jotka ette löydä tästä maailmasta mitään muuta kuin solvaamisen ja haukkumisen kohdistuneena demareihin ja/tai kokoomukseen. Oma nälvintäni on tarkoitettu vain ja ainoastaan niille kepulisteille ja fanaatikoille, jotka yrittävät Keskustan nimissä tehdä tuota hyväksi luulemaansa myyrän työtä. Keskustalaisuudella ja kepúlaisuudella on suuri ero.
Nyt on siis aika sanoa kuin eräät aiemmin "peräaukko (0) sulkeutuu, mutta vain toistaiseksi". Palaan joko toisella nikillä tai sitten kun ryppylanka pettää.
(O) ennen kuin
Kirjoittanut: lähdet,, 21.6.2004 klo 21.30
voisitko auttaa, vaikutat asiantuntijalta:
turvonnut peräaukko
Koirallani 5v saksanpaimenkoira,on ollut viikon ajan peräaukko turvonneena,ja ulostusta tapahtuu noin 5kertaa per ulkoretki.vain kerran päivässä uloste on kiinteää,muuten vain turhaa yritystä ja pienen ruikulin tuloa jolloin ulostus on vain pelkkää yritystä.peräaukko on turvonnut laajasti ja siellä on sellaisia verisiä irtolihoja ja haavoja.olisin kiitollinen tiedoista.koira on muuten terveen iloinen ja reipas
käytän koirani ulkona noin 4krt vuorokausi.
Jo vain jelpataan vielä,
Kirjoittanut: (0), 21.6.2004 klo 21.41
otat vain sellaisen oivamaisen asenteen ja kuvittelet edessäsi olevan erään annelin. Sitten vaan nuolemaan ihan kuin timo, mikko tai martti, niin kyllä sekin aukko siitä paranee. Eikä tule edes tikkuja kieleen, kun koirasi ei ole todennäköisesti lennellyt luudalla kuten esikuvansa.
Lisäksi ehdottaisin koiran jättämistä kotiin seuraavaan puoluekokoukseen mennessä. Sitä kun ei koskaan tiedä, mitä pojat tekee.
Niin monen sivupersoonan nyt jättäessä tuskastuneena keskustan sivuille jätöksiensä päästämisen on syytä muistella aikoja, jolloin silloinkaan...
"Hoitosuosituksia kummempaa ei tarjolla ole ollutkaan!
Kirjoittanut: Timo Ristimäki, 31.3.2004 klo 12.32
Lääkärihoitaja äkkiä pois nyt sieltä pirtupullolta!
Linkit edellisen viestini lopussa olivat ja ovat kyllä ihan suoraan aivan omiin - ja/eli/tai/vai sivupersoonallisiin - tuotoksiisi, ei suinkaan minun omiini!
Lääkärihoitajan harmiksi nimeni on "Timo Ristimäki". Jokusen kerran joku lääkärihoitajan hengenheimolainen on toki yrittänyt käydä kynälle sillä ikään kuin "nimimerkkinäkin" eli minuun nimiini henkilökohtaisia tuntojaan julkisuuteen levitellen. Se on moraalitonta meininkiä, mutta lääkehöyryissä "hoitohenkilökunnaltakin" voi ote ja itsekuri herpaantua.
Varmaan "lääkärihoitaja" on oivltanut moisenkin mahdollisuuden, kun on kerran niin terävää kirvestä tarjolla tylsän miehen (?) kädestä?!?
Typerimpäänkin kirjoitukseen vastatessani yritän panna mukaan ainakin åari sanaa asiaakin:
Sairaanhoidon tasosta olen Ahon-Viinasen ja parin Lipposen-Niinistön ja yhden alkavan Vanhanen-Kalliomäki -hallituskauden jäljiltä kutakuinkin yhtä mieltä "lääkärihoitajan" kanssa. Mutta hyvä "lääkärihoitaja", "Voi Ristimäki-rukkaa" -rukittelu ei auta, jos haluaa muutosta menoon ja meinikeihin aikaansaada. Eikä mikään vastaava nimimerkkiparahtelu.
Edellisessä pitkässä tuotoksessa tekstit olivat näet "asevelisosialsiti-etc:n" tunnustuksia siitä, että hän on käyttänyt kolme-neljä kuukautta "keskustan saiteilla heilumiseen" mm. seuraavasti ja seuraavilla nimimerkeillä (pari sitaattiekstraktia aseveljeltä tuohon kertaukseksi siis asevelisosialistilta itseltään jo 10.3.2004):
***************************
"Olen kolme-neljä kuukautta surffaillut täällä kepun saitilla ja hieman muuallakin alla mainituilla nimimerkeilläni. Minulla on ollut hyvin hauskaa kanssanne, te kepu-uskovaiset! Siitä kiitos! Varmaan Teitäkin nyt naurattaa?
En minä aivan kevyesti ole tätä valistajan ja tiedonvälittäjän rooliani ottanut. ”Asevelisosialisti” ja ”historian harrastaja” ovat pitäytyneet hyvinkin tiukkaan faktaan vakavalla tarkoituksella. Noissa nimimerkeissä on muutenkin eniten aitoa itseäni. ”Huomioitsija” on toiminut lähinnä vain mediatiedon kommentaattorina. Aito ”stadin kundi” olen myös, joskaan en ihan syntyperäinen. Tuo nimimerkkini on ollut hieman leikkimielisempi koettaen tuoda tälle tylsälle saitille henkevyyttä runouden avulla. ”Detonaattori” avasi muutaman pitkän ja kiivaan keskustelun. ”Antti-poika”, ”mooseksenuskoinen” ja jotkut muut satunnaiset nimimerkkini onnistuivat joskus ärsyttämään kepu-uskovaisia niin, että he repäisivät vaatteensa ja se, mitä alta paljastui, oli aika rujoa. Mutta enemmän sen näkeminen huvitti kuin kauhistutti! - -
- - -Älkää nyt kovin surko lähtöäni, sillä eromme ei ehkä ole lopullinen. Giganttisesta tietovarastostani ja katkeamattomasta ajatusvirrastani kyllä riittäisi jaettavaa, mutta pitäisi olla myös jotakin vastaanotettavaa… Eikä tuo seuranne ole muutenkaan kovin imponoivaa. Ja melko pitkäksi aikaa minun on nyt aivan pakko jättää teidät.
”stadin kundi”, ”asevelisosialisti”, ”historian harrastaja”, ”huomioitsija”, ”detonaattori”, ”Demokritos”, ”tosidemari”, ”vanha tohtori”, ”juristi”, ”lautamies”, ”lehtori”, ”ex-virkamies”, ”Antti-poika”, ”Matti Virtanen”, ”mooseksen seuraaja”, ”mooseksenuskoinen”, ”aito liberaali”, ”kokdem”, ”sos.lib.rad.kons.” ja moni muu (en enää muista kaikkia nimimerkkejäni) sanovat nyt heipparallaa! Koettakaa kestää itseänne!"
***********************************
Tuo tähtien väliin eli edelle copypastailtu on siis "asevelisosialistin" uskontunnustuksesta 10.3.2004, jolloin hän lienee hetkeksi meinannut "arvata oman tilansa", vaikkei koko jutusta päätellen ollut aikomuksissa "antaa arvoa toisillekin"...
Maailma alkaa olla - ilman "lääkärihoitajan" tuskaisia parahduksiakin - niin iloton paikka, että riemua on revittävä vaikka - lääkärihoitajasta!"
Koska "229" tuntuu olevan samassa linjassa tyylitajunsa suhteen kuin nimimerkki (0), joka tunnustaa olevansa ongelmissaan Anu´s placen ympärillä - ja jopa siinä määrin, etä on ihan selkokielellä "saatte keskenänne kinata" -jätöksessään 21.6.2004 klo 20.45 pyhästi luvannut, että "peräaukko (0) sulkeutuu, mutta vain toistaiseksi" ja että "palaan joko toisella nikillä tai sitten kun ryppylanka pettää".
Ongelmansa näköjään kullakin; kaikesta päätellen sitten ryppylanka heti pettää ensin...
Joka tapauksessa "229" ja (0) ja muutamat muutkin KK-Klaanin kirjoittelijat ovat onnistuneet madaltamaan keskustan saittien tason jo aiemmin koettujen madikalisaatioaddiktisten lääkärihoitajanimimerkkienkin alapuolelle!
Kuten menneitä kaivellen seuraavasta sitaatistakin huomaa, ovat asevelisosialistit olleet välillä niin (tyylitajuttomassa) pulassa nimimerkkejä keksiessään, ettei enää ole tullut mieleen muuta kuin ihan oikeitten ihmisten nimiä...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002861548
olennaisen totuuden:ANNELI ON PARSA!
Kansa on tuomionsa antanut Annelille.
Anneli voitti eurovaalit selkeällä äänimäärällä, jota ei edes Lipponen voi kyseenalaistaa.
Anneli on MEP.
Mutta entä Lipponen.
Komission puheenjohtajuuden menetys, SDP:n puheenjohtajavaalien tappio, siinä alkaa eläkeläiselle olla kova pala purtavaksi.
Niin, kansa tuskin antaa tuomiota Lipposelle enää, se jää historian tehtäväksi.
Mutta sillävälin hallituksen olisi syytä ymmärtää, ettei vanhuuseläkkeelle valmiita henkisesti epävakaita yksilöitä saa laskea riehumaan Euroopan Unionin johtopaikoille.
Lipponen ihan missä tahansa tehtävässä on kävelevä katastrofi. Lipponen on valtakunnan ja maailman pahin mahdollinen uhka asennevammoineen ja järkkyneine mielineen. Suuruudenhulluus on tauti, josta ei vapauta muu kuin isänmaan uumeniin sijoittaminen.