Onko "rojuisuus" ahdistushäiriön mittari?

Ei ole. On myös neurootikkoja, jotka menevät pois tolalataan jo siitä, jos kaikki matonhapsut eivät ole suorassa. Asunto näyttää sisustuslehden mainokselta, mutta neurootikko ei ole silti tyytyväinen. Aina jostain löytyy pölyhiukkanen tai jokin kohta vaatii kohentamista. Tervehenkisintä on kai se, jos koti näyttää siltä, että siellä eletään, mutta paikat eivät ole ihan kaaoksessa.

Niinpä. Olen niitä tyyppejä, joiden juttu tip top siisteys ei vaan jostain syystä ei ole. En osaa asiasta pahemmin tressaantuakaan, että kaikki aikanaan hoituu.
Asiantuntijoita kuitenkin uskon siinä, että tarpeettomasta kamasta luopumisen vaikeus kertoo jonkin asteen ahdistuneisuuden tilasta.
Minun tapauksessani on muitakin viitteitä tähän suntaan. Heti herättyä ei voi jäädä loikoilemaan vaan mieli vaatii välittömästi 'äksönii'.

Pettämätön systeemi sairaalloisen ahdistuksen poistamiseen. Se toimii kuin automaatti.

Lähetään pitkäkestoisen liikuntaohjelman kartoittamiseen kotioloissa, ilman pienintäkään maksua.
On löydettävä joku lihaksia ja hapenottokykyä lisäävä liikuntaharrastus. Itte alotin selkä- ja vatsalihasten kuntoutuksen jalkaterät sohvan alle laitettuna.
Makuulta istualleen ja muutama toisto.

Paljon myöhemmin tilasin netistä ehkä 2006 alaraajojen Lec Magig treenauslaitteen.

Kun kunto on keskeytymättömien, vuosia harrastetun liikunnan ansiosta ikään nähden kohtuullinen, liikuntasarjat voi toistaa 2x viikossa.

Su. 18.12. Vajosin illan aikana mentaalisesti hyvin mustaan masennustilaan. Nyt harjoittamani meditaatiokaan ei poistanut ahdistusta.
Luulin, ettei jalkatreeniä voi tehdä tässä kondiksessa. Jo vain voi! Lihasmuisti toimii niin että adrenaliinitaso lähtee hiljalleen nousemaan.

Toisen ja kolmannen sarjan aikana mieleen alkaa palautumaan tapahtumia aluksi läheisistä tapahtumista. Mieli lähtee avautumaan.
Kuin maratonjuoksija painun kipukynnyksen yli - tajunta missä lie, hämärän rajamailla.

Joka viikkoinen ihme on taas tapahtunut. On euforinen, vähintään siedettävä liikuntahullun rehkimisellä ostettu mielentila.

Tämä ikivanha fyysinen treenijuttu on varmaa kauraa niin kauan kun fyysinen kunto tuon rääkin sallii. Treeni toimii kuin pelastuslautta.

Jokainen, joka on harrastanut reikimeditaatiota vuosia, joutunee saman havainnon tekemään. Vaikka suunta onkin parempaan henkiseen eheyteen, aina jokaisena päivänä ei ole se paras päivä.

Reikimeditaatio on oikein tehtynä hyvin fyysinen harrastus. On koko ajan kuunneltava kehon tilaa harjoituksen kestäessä.
Ikäiselleni se pusertaa jo pelkästään kaikki "koneesta ulos" jos niin haluaa.

Maentuneisuuteen taipuvan pitäisi saada päivittäinen hivenaine- ja vitamiinien tarve tyydyttettyä. Itse käytän purkkituotteita. Ruuasta näitä ei saada.

Mua ainakin häiritsee todella kaikki sotku ja ylimääräinen roina mikä nurkissa pyörii. En ole vieläkään saanut kunnolla siivottua, vaikka aikaa on ollut. Toisaalta se sotku on jonkinlainen vastaisku siivousneuroosille, joka on siellä taustalla perintönä tullut. Se on kuin jotain huumetta kun saa kunnolla siivottua, ihan kuin ei elämässä muuta tärkeää olisikaan. Vielä kamalampaa jos joku huomauttaa siitä sotkusta. Se on kuitenkin mulle jonkinlaista siedätyshoitoa, kunpa löytäis joskus tasapainon tähänkin asiaan.

Suomalaiset taitaa olla yleisestikin aika siisteysintoilijoita.

On tää ittelläni selvä psykologinen oire ettei tarpeettoman roinan pois kärrääminen vaan syystä tai toisesta kiinnosta.
Jollekin tutkijalle mielenkiintoinen piirre että kun tulen jonkun toimiston tai pankin 'tiskille', alan säännöllisesti siinä asioimisen ohella järjestelemään esitteitä tms, järjestykseen.
"Kun tulee sopivaa aikaa, alan järjestelemään paikkoja" meininki on parhaillaan käynnissä. En ota tästä erikoisempia paineita.

Niinpä! Liekö tottakaan - olis olemassa 0ikein energian häviämättömyyden laki. Niin että jokuhan ne x-tyypin jälkeensä jättämät rojut & roinat lopulta korjaa.

Ja eiköhän se lopultakin olekin ihan oikein niille, rojukasojen korjaajille ("lappareita" lainatakseni)