Moneen vuoteen en ole lukenut kunnollista suomalaista merikirjaa eikä niitä ole ilmestynytkään - ne ovat vain purjehdusaiheisia. Luin Joni Skiftesvikin Perämies Eero Jokelan kotiinpaluu kirjan ja täytyy sanoa että aivan kansainvälistä luokkaa oleva kirja.Se on alusta loppuun .Eipä kädestä malttanut laskea kun oli aloittanut sen.Kun on asialla kirjailija joka tuntee merenkulun ja laivat niin pystyy kirjottamaan vetävän tarinan.Tosi hyvä kirja jota suosittelee ex motorman
Viimeinkin kunnollinen meri kirja
ex motorman
502435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Skiftesvik on tehnyt useita samanaiheisia kirjoja, olen muutaman lukenut. Eli siitä vain lukemaan - äijän haastatelukin taisi juuri olla jossakin venelehdessä?
Pyysin pukilta tuon kirjan ja tiettävästi on tulossa. Hyvä jos sattui toive kohdalleen, monesti pettyy nykykirjojen kanssa. Skiftesvikin kirjoja olen lukenut joitakin ja ne on olleet paremmasta päästä.
Merikirjoja ilmestyy Suomessa liian vähän, hohoi kustantajat merikirjoja tekemään.Elokuvayhtiötkään eivät ole varmaankaan sitten 50 luvun jälkeen tehneet meriaihaisia elokuvia. Ne vanhat kotimaiset jotka on tehty olivat kyllä tosi lapsellisia ja ilman asiantuntemusta tehtyjä.
Skiftesvik, Pusa ja Koivistoinen ovat nyt lukulistallani ja molemmat ovat kirjottaneet ihan kelpo kirjoja.
Hyvä että kotimaisia kunnollisiakin ja oikeiden kustantajien kustantamia merikirjoja ilmestyy. Yleensä merimieskirjat ovat omakustannekirjasia joissa muistellaan nuoruuen ryyppäämisiä ja huoraamisia. Myötä häpeää tuntien olen muutamia lukenut.
Skiftesvik on poikkeuksellisen laadukas kirjailija ja annettakoon hänelle kiitokset kun on kiitoksen aika. Tätä uusinta en ole vielä lukenut.
Paappavainaja seilasi Skiftesvikin isän kanssa samassa normanni laivassa kymmeniä vuosia sitten. Skiftesvik oli kuulemma förstinä erikoinen kaveri kun tuli istuskelemaan miehistömessiinkin. Muutakin se jutteli vanhoista seilauksista niin paljon että joku minua parempi kynämies rustaisi kirjan.
Hienoa palautetta ystäväni Jonin kirjoista, mulla on koko tuotanto kirjahyllyssä eikä yksikää ole lukematon ja tietenkin vielä nämä elokuvat . erityisesti Katsastus jäi kutkuttamaan.
Siis onko Katsastus Skif:n käsikirjoitam, vai? Ijäs on ainakin ohjannut
Kyllä katsastus on Jonin käsikirjoitus Ijäkesen ohjaamaan tv elokuvaan, perustuen hänen novellikokoelmaan Viltteri ja Mallu, sen myötä ilmestyi 2010 teos pokkarina "Katsastus", joten siitä vain lukemaan.
Kannesta kanteen meni kertarupeamalla eikä ollut ensimmäinen kerta Skiftesvikin kirjojen kyseessäollessa. Loistavaa ajankuvausta.
Katsastus on paras koskaan Suomessa tehty elokuva. Minä osaan tyttökaverini kanssa kaikki sen vuorosanat ulkoa. Öövini on erikoisen hyvä tyyppi. Käytiin katsomassa Haminassa Katsastus näytelmä. Olihan se hauska juttu.
Skiftesvik sanoi jossakin haastattelussa että Katsastus perustuu tositapahtumaan.Olivat käyneet katsastamassa Hilmania Ruotsissa ja kaikki oli mennyt päin peetä auto tippunut monttuun ja tulli kieltänyt tuomasta romua suomeen.
LEFFAKIN ON SAIRAAN HYVÄ erityisesti vesa Vierikon hahmo. Jon on valtavan hyvä kirjailija mutta pysäyttävä on elämäkerrallinen Valkoinen Toyota vei vaimoni.
Katsastuksesta ei elokuva parane. Youtubessa on hyviä pätkiä.
Perhana kun joku tekisi venepuolelle vastavanlaisen tragikomedia-filmin ! Näiltä palstoilta tulisi rutkasti käsikirjoitusmateriaalia
Onhan niitä kohelluslaivoja ollut suomenlipun alla paljonkin, eikös Sally Albatros ollut huonon tuurin paatti ?
Minulle on jäänyt arvoitukseksi, miten tuo Albatrossin haveri oli ylipäätänsä mahdollinen.
Laivalla oli navigointijärjestelmä. Eikös kukaan viitsinyt sitä vilkaista.
Paikalla oli jäänmurtajia. Eikös kukaan millään laivalla viitsinyt tähyillä tutkakuvaa.
Alue kuului rahavartioston Suomenlahden valvontaan. Kas kun siellä ei kukaan havainnut mitään.
Lähellä oli Upinniemen laivastoasema, missä tutka pyörii ympäri vuorokauden. Miksiköhän?
Upinniemessä on myös merivalvontatorni ja siellä jatkuva tähystys. Eipä hänkään huomannut mitään.
Siis viisi kohtaa petti! Jo on heikko esitys!
Ja olisikos ollut vielä luotsienkin tutka pyörimässä?
Arvoitus on helppo ratkaista: Tutustu onnettomuusselostukseen.
http://www.turvallisuustutkinta.fi/1201510653805
Laivalla oli navigointijärjestelmä ja sillä operaattori.
Ihan varmasti joka laivalla tarkkaillaan tutkakuvaa.
Merivartiosto ei silloin valvonut merta siten, että asia olisi voitu havaita.
Laivastoasemalla ei pyöri / pyörinyt tutka 24/7. Upinniemessä on ilmavalvontatutka, jolla ei pysty merivalvontaan.
Mäkiluodossa / Isosaaressa toimivat tutkat eivät olleet 24/7 toiminnassa, vaan määriteltyinä valvonta-aikoina.
Upinniemessä ei ole merivalvontatornia. Mäkiluodossa oli, mutta merivalvonnan tehtävänä ei ole tarkkailla laivojen navigointia. Ei ole edes taitoa siihen...
VTS:ää ei ollut.
Kallein valtion piikkiin mennyt haveri taisi olla j/m Urhon karille ajo Suomenlahdella 80 luvun lopulla. Täydellistä tunarointia, painettiin villaisella.
Tässä tapauksessa yhtenä syynä oli virheellinen merikortti. Väylä oli merkitty matalikon päältä.
Taisipa olla miinalaiva Pohjanmaan korjaus sen oikaistua "vihreällä väylällä".
Tomi ajoi vanhaa, käytöstä poistettua väylää. Vierailla oli kiire himaan.
Merikapteeni Juha Lehtosen kirjatkin ovat ihan kelvollista luettavaa.
Lehtonen on Kapiaiskippari eikä ole ollut koskaan kauppalaivassa päällikkönä.
Lehtonen on merivoimien evp. luutnantti. Ei merikapteeni, kuten joku asiantuntematon erehtyi väittämään.
Nytpähän tuokin tuli selväksi. Lieneekö itse antanut väärää tietoa vai mistä lie tullut käsitys että on kapiaiskippari.
Wikipediassa on ainakin väärää tietoa tarjolla. Siellä väitetään että Lehtonen on merikapteeni. Joku joka osaa Wikipediaa käyttää, voisi korjata tiedon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Lehtonen
Eilisessä Turun Sanomissa oli kyseisen herran muistokirjoitus.
Kyllä Juha Lehtonen oli koulutukseltaan merikapteeni.
Hän kävi aikoinaan meriupseerikoulutuksen ja lähti heti
koulun päätyttyä merille. Hän toimi mm USAssa tutkimusaluksen
perämiehenä sekä Saudeissa merentutkimusretkikunnan laivan
päällikkönä. Siviilisukellusvenetöiden jälkeen hän suoritti
merikapteenin tutkinnon Raumalla. Sen jälkeen hän oli
perämiehenä mm jäänmurtajilla ja ennen kuolemaansa
offshore-aluksilla Meksikonlahdella ja Brasiliassa ölykentillä.
Merikapteenin kirjan lisäksi hänellä oli DP-operaattorin pätevyys.
Laivastossa hän ei tietääkseni palvellut koskaan kadettikoulun jälkeen.
En ole koskaan pitänyt intin kapiaismerikoulun käyneitä merikapteeneina.Jotkut on toista mieltä mutta onhan se mielipideoikeus.
yes, samma har.
Saako "kapiaiskapteenit" toimia kauppalaivoissa kippareina? Kuka tietää mulle asiaon jäänyt hämäräksi. Offshore hommissa niitä tietääkseni pyörii.
Tentittyään Merilain ja Lastiopin oppimäärät kelpaavat komentosillalle. Joku muutos asiaan tuli, kai 80-luvulla. En tiedä mikä.
Minen kuitenkaan kelpaa, merikapteenin tutkinnosta huolimatta, kuin res.matruusiksi, ei toivoakaan päästä sotaveneen kippariksi. Onko se oikein, se on eri kysymys :)
Iskit oikeaan asiaan. Kapiaispellet ovat joka paikassa viemässä työpaikat siviileiltä, jopa eläkeläisinä hakeudutaan siviilien hommiin.
Katsos kun sotaveneen päälliköinti on ihan muuta kuin konttien kuskaaminen Suomesta Saksaan ja takaisin.
Merenkulku on vain yksi osa tuota juttua.
Vai monessako kauppalaivassa on tykkikoulutusta, merivalvontaa, sutojuttuja, suojeuhälytyksiä... jne? Moniko konttilaiva ajetaan kiinni saaren rantaan ja naamioidaan?
Kun mies suorittaa tarvittavat siviilikoulutukset, -tutkinnot ja -pätevyydet, niin tekeekö sotilastausta sitten nuo kelpaamattomaksi?
Tota sun tarvii kysyy nesteeltä sinnehän ne kaikki kapiaiset parkkeeraa.
Jollei muualle niin ainaki pottivahdiksi. (et sillee.)
Kummallinen maa kun kapiaiskoulut antaa pätevyyden joka hommaan. Eläke plus palkka yhtäaikaa.
Ei ne kelpaa oikeaan laivaan ollenkaan.
En pidä kapiaisia merimiehinä. Laivatkin ovat veneitä heillä.
Olisiko omistajilla ollut toiveena että ex-kapiainen voisi vihdoinkin saada juopottelevan ja kurittoman miehistön kuriin.
Täysin ammattitaidottomia sekä luonnevikaisia.
Sopivat tankkereihin, särkijöihin, offshorehommiin jne.
Eivät sovellu normaalien ihmisten kanssa työskentelyyn.
Sama koskee ammattioppilaitosten opettajia sekä rajavartijoita.
Esiintyvät merikapteeneina vaikka eivät ole monet käyneet edes rahtilaivan täkillä.
No niin, luinpahan aloittajan mainitseman kirjan yksin silmin, kyllä taas oli mahtavaa kerrontaa ja asiantuntemusta merellisestä meiningistä, sekä vähäväkisten ihmisten kohtaloista ja tuon ajan toiminnoista.
Ei siellä kyllä kapiaiskipparesta ollut sanaakaan, toki luotsi ja tulli mainittiin, sekä pari valpon tutkijaa ja poliisi.
Meikäläisen muisti yltää kun itämerellä seilasi niitä puukippoja joista Skiftesvik kirjoittaa, oli kyllä ruumisarkkuja.Enemmän tuurilla kuin taidolla,ihme kun joku viranomainen antoi niille luvan.Oliko edes valvontaa minkäänlaista ?
Vanhat kaljaasit olivat yllättävän merikelpoisia. Niiden pahin vika oli se että ne vuotivat kaiken aikaa ja merenkäynnissä vuopdot lisääntyivät rungon eläessä ja notkuessa. Monissa oli lisäksi tosi kehnot moottorit. Voima ei riittänyt juuri muuhun kuin satamamanöveeraukseen.
Näkeehän noita vieläkin itämerellä ja suomenlahdella
Edelliselle: mikä ero on jaalalla ja kaljaasilla? Taidat sekoittaa.
Netistä löytyy kun hakee vaikka mitä.
JAALA
Tallinnalaisporvari Helmich Ficken tilikirjojen mukaan Helsingin pitäjän talonpojilla oli käytössään 12 jaalaa vuosina 1509-1542. Kirjallisuudessa on joissakin yhteyksissä mainittu, että jaala on 1800 -luvulla käyttöön tullut talonpoikainen alustyyppi, jonka nimitys juontuu takiloinnista. Näillä jaaloilla tarkoitetaan kaksi- tai kolmimastoista ainoastaan kahvelipurjeilla (latvapurjeeton) takiloitua alusta. Vehkalahdella jaala erotettiin jahdista yksiosaisen maston perusteella (jahdissa kaksiosainen). Yleinen rannikollamme vielä 1900 -luvun alkupuolella.
KALJAASI
Kaljaasi nimitys tulee takilan perusteella. Nimitys on alkuperäisessä vanhassa merkityksessään tarkoittanut kaleeria. Se sai nimensä Välimereltä, jossa tyyppi kuului 1500 -luvulla mm. Espanjan laivastoon. Kaljaasi oli yritys yhdistää soutu- ja purjealuksen ominaisuudet toimivaksi kokonaisuudeksi. Yritys epäonnistui ja 1600 -luvulla Galeassi poistui käytöstä.
Meillä kaljaasi edusti omaa Pohjois-Eurooppalaista alustyyppiään, joka oli hyvin yleinen rannikollamme. Pohjoinen kaljaasimme on erotettava selvästi alkuperäisestä yhteydestään. Itämeren liikenteessä käytettiin 1700 -luvulla 30-40 lästin kantoisia kaljaaseja. Tätä kokoluokkaa edustivat mm. 1720 -luvun kaljaasit Der Swaan ja Jungfru Maria. Samalta ajalta peräisin olevan kaljaasi Concordian omisti kahden kauppiaan yhteenliittymä.
Runkoratkaisultaan kaljaaseja oli avoimia limi-/tasasaumaisia, joka tarkoitti, että runko oli limisaumainen vesirajaan tai vyötelaitaan asti, yläosan ollessa tasasaumainen. Esimerkkinä tästä mainittakoon kaljaasi Wänskap vuodelta 1827, joka oli 25,8 metriä pitkä ja 7,5 metriä leveä sekä syväykseltään 2,7 metriä. Lisäksi oli kannellisia kokonaan limisaumaisia sekä jo 1700 -luvulla pääasiassa porvareiden rakentamia kokonaan tasasaumaisia runkoja, joiden kantavuus oli n. 20-70 lästin luokkaa.
Kaljaaseiksi takiloitiin vielä 1900 -luvun alussa tasa- ja limisaumaisia runkoja. Pohjoismaissa kaljaasien rungot rakennettiin aina tai lähes aina peräpeilillisiksi. Suomessa kaljaasilla ymmärretään kaksi- tai kolmemastoista laivaa, jossa on yksi tai useampi kokkapurje (yleisimmin 2-3). Jokaisessa mastossa on kahveli- ja toppipurje. Laivan perässä on ruorihytti ja miehistön tilat. Ruumatila on suuri ja kattaa lähes koko rungon pituuden, keulassa sijaitsi miehistö- ja varastotiloja.
Enpä ole limisaumaista puulaivaa (kts. edellä) vielä nähnyt. Aika erikoinen konstruktio. Lieneekö tarkoituksena saada mahdollisimman vahva rakenne (jäitä varten?)
Aikoinaan oli myös erinomaisia merisotaelokuvia, kuten Saattue Murmanskiin, Hait ja pienet kalat tai Julma meri. Näissä elokuvissa sota oli oikeastaan vain sivuosassa, pääosaa esitti luonto kaikessa voimassaan. Nykyisin tuollaiset myrskyt ovat vain pikkutekijöitä sotasäpinän mausteena, ellei kyse ole ns. katastrofielokuvasta.
Suomalaisten osuutta tuossa elokuvassa "Saattue Murmanskiin" ei tuotu esille. Suomalaisethan sieppasivat saattueen reitin radiosanomana, tulkitsijat sen salakirjoituksen ja antoivat tiedot saksalaisille. Kiitokseksi Hitler antoi meille radiokalustoa.
Kirjaan oli lähes kaikkien romaanien tapaan laitettu mahdollista elokuvan filmaamista varten myös "pakollinenjuutalainen". Tässä tapauksessa lääkäri. Nyt olisi viimehetket dokumentoida merimiesten kertomukset, sillä kohta jäljellä on vain kouluissa koulutettujen merityöläisten työpaikka tarinoita. Ala pilattiin vuorottelusysteemillä ja säännöllisillä lomilla joka veti laivoihin kaikenlaisia hihhuleita jopa vanhoillislestadiolaisia jotka pitävät laivoja pelkästään työpaikkoina ja josta lennetään säännöllisesti hoitamaan kotia. Paluuta vanhaan tuskin on muuten kuin että merimiehet itse omistaisivat laivansa jolla seilaavat.