Moikka, mä haluaisin kuulla teidän tarinoita pitkien tai lyhyiden mielenterveysongelmien aikana/jälkeen. Onko teillä paljon läheisiä ihmissuhteita mielenterveydeltään tasapainoisten ja terveiden ihmisten kanssa? Ootteko parisuhteessa täysin terveen ihmisen kanssa? Tai tarkoitan siis sellaisen ihmisen, joka ei ole koskaan elämässään kokenut tarpeelliseksi hakeutua lääkäriin mielenterveyden heittelemisen myötä, ja on siis kaikinpuolin vain hyvässä kunnossa oleva. Itseä välillä arveluttaa, miten tasapainoiset ihmiset suhtautuu meihän epätasapainottomiin, kaikkiin terapia ja lääkehoitoihin ja sellaiseen.. Olen parisuhteessa ollut jonkin aikaa, ja jännitän kumppanille mielenterveyshistoriani (ja nykyisten hoitojeni..) kertomista. Olen hieman alle 25 vuotias nainen. Omat ongelmani eivät ehkä ole maailman pahimmasta päästä, mutta hoidettavaa on ja niinkuin kaikissa mielenterveysongelmissa, pitkäkestoista hoitamista.
Kuinka paljon tukea saat kumppanilta? Millaista?
Ymmärtääkö terve ihminen ja kuinka paljon häneltä voi "vaatia" ymmärrystä ja tukea..?
Mitä kaikkea puolison kuuluisi tietää? Odotanko että hän kyselee itse enemmän, vai kerronko itse kaiken alusta alkaen ja suunnilleen pienimmätkin yksityiskohdat kaikesta..? Pelottaako mielenterveysongelmat yleensä täysin terveitä ihmisiä, jotka eivät ehkä ole edes osanneet ajatella mielenterveysongelmien olemassaoloa aiemmin..?
Tuossa oli jotakin esimerkki kysymyksiä, voitte ihan itse kertoa mitä haluatte, noi nyt oli vaan mitä tuli mieleen et voisitte kertoa :) Ei ole pakko vastata noihin =)
Kuinka paljon tukea saat kumppanilta? Millaista?
Ymmärtääkö terve ihminen ja kuinka paljon häneltä voi "vaatia" ymmärrystä ja tukea..?
Mitä kaikkea puolison kuuluisi tietää? Odotanko että hän kyselee itse enemmän, vai kerronko itse kaiken alusta alkaen ja suunnilleen pienimmätkin yksityiskohdat kaikesta..? Pelottaako mielenterveysongelmat yleensä täysin terveitä ihmisiä, jotka eivät ehkä ole edes osanneet ajatella mielenterveysongelmien olemassaoloa aiemmin..?
Tuossa oli jotakin esimerkki kysymyksiä, voitte ihan itse kertoa mitä haluatte, noi nyt oli vaan mitä tuli mieleen et voisitte kertoa :) Ei ole pakko vastata noihin =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vastauksia? :(
Itse olen ollut parisuhteessa useamminkin ja mielenterveysongelmainen olen. Tosin, en ole ikinä asunut kumppanini kanssa saman katon alla joten ongelmat eivät ole ehkä näkyneet heille niin olennaisesti. Itse käyn säännöllisesti poliklinikalla ja lääkitys on masennukseen ja muuta pientä vikaa löytyy. Harva edes tietää että minulla on mitään, mutta ovat ehkä arvelleet että joku on pielessä, saatan kadota useiksi päiviksi ja jopa viikoiksi omiin oloihini ja sitten taas olla kuin uudesti syntynyt jne.
Joskus olen kertonut ongelmistani kumppanilleni, ja siihen on lähinnä suhtauduttu olankohautuksella. Toisaalta se harmittaa, mutta toisaalta ihan hyväkin, koska en halua minua kohdeltavan kuin sairasta, enkä halua muita ihmisiä vaivata ongelmillani. Yritän olla suhteessa se minun parempi puoleni, hauska ja yllätyksellinen ihminen. Ehkä juuri siksi kaipaankin niin paljon omaa rauhaa kun en kykene omista asioistani pahemmin toiselle puhumaan, ja se onkin osa omaa ongelmaani.
Sitten jonakin päivänä kun/jos saatan edetä vähän pitemmälle seurustelussa ja tulee päätös esimerkiksi yhteisestä kämpästä, aion toki nostaa tietyt asiat pöydälle. Yhteisessä kodissa haluan ja on parasta olla tietynlaiset säännöt ja koska eletään yhdessä vuorokauden ympäri, on hetkiä jolloin ei vain jaksa olla juuri sitä mihin on totuttu.
Rehellisyyttä kannatan itsekin siinä mielessä, jos vakavasti ollaan suhteessa niin on parasta toki kertoa. Liittyyhän siihen aina pieni riski ettei toinen ymmärrä tai jopa pelästyy kyseistä tietoa ja vaikkapa jättää leikin kesken, mutta kuka haluaisi muutenkaan rakentaa tulevaisuutta sellaisen kanssa joka ei kestä sitä että toisella on sairauksia? Ennen pitkään ne asiat tulevat kuitenkin ilmi.