Kasvisvoittoisesta ruokailusta oleellista

Huomenta !

Kirjoitusvirheitä löytyy kun lukee kirjoittamaansa muutamia päiviä jälkeenpäin. Usein vaatii montakin tarkistuskertaa ennen kuin teksti kelpaa itselle edes ja täydellisempään suuntaan aina kaikkea kirjoitettua saa muokattua loputtomiin vaikka loppuikänsä.
Siksi minä viimeistelen kaikkea äkkiä kirjoitettua mitä kirjoitin 1995 vuoden sisällä noin 200 raamattuaiheista kirjoitusta monen muun kiireen ohessa. Minulla oli, siis oli tasan tusina luottamustehtäviä joista olen kuitenkin luopunut 2006 ja 2008. Bourn out.

Minusta kirjoitukseni "kasvissyönnistä" kannattaa lukea.
Olen itse ollut ammattikoulussa poikasena ravintotalouskeittiölinjalla ja 1990 luvulla luin kirjaston hyllyiltä kaiken mahdollisen koskien ihmisen ravintoa ja terveyttä. En lääketieteellistä kuitenkaan.
Keittiö- ja talousasiat ovat olleet koko elämän varrella itse huolehdittavana ja mielenkiinnon kohteenakin.
Nykyisin pyrin tekemään pikasapuskat yksinkertaisesti ja nopeasti. Soosiperuna ja perunasoppa. Polkupyörämatkoillani nautin kesällä pastasta sopivasti maustettuna, ja voin kuivata hernekeittoa ja keitän maitoperunoita.
Varsinainen herkkusuu.

Minulla on kokkikolmosen jonka jokainen tuntee yksi keittokirja josta käy ilmi että hänen mieliruokansa oli paistettujen lohenruotojen järsiminen ja ohrapuuro.
Minä rakastin aina kokkikolmosen, Reino Kolmonenko hän on oikealta nimeltään, kun teki perusruokia.
Minusta ruoka ja taide ovat eri asioita, mutta ymmärrän ravintolakulttuurin toki asiassa.'

Olen parina aamuna korjannut kirjoitustani ja siitä selviää oleellinen mitä kuuluu kasvisvoittoiseen sapuskointiin ja raamattuunkin ravintoasiassa.

Adventtikirkko oli uranuurtaja maailmalla terveyskasvastuksessa 1800 luvulta alkaen, mutta on tietysti jäänyt jalkoihin asiassa. Kirkolla oli terveyshoitoloita joissa ihmisiä hoidettiin ruokavalioilla ja luontaislääkityksillä.
Nykyisinkin kirkko omistaa sairaaloita ja monenlaisia laitoksia humanitaarisista syistä.

Kirkon jumalanpalveluselämään ei syömiset kuulu eikä määryksiä ja käskyjä ole ainokaistakaan ollut, eikä kukaan tule vahtaamaan kotiin syömisiä eikä niistä kysele.

Ihmisen valintoja ohjaa tietoisuus, mielihalut. Sellaisia asioita ohjaa taas sitten monet asiat mutta ei säännöt, käskyt eikä määräykset koskaan. Usko ei ole sekään syömistä eikä juomista mutta pakko syödä ja juoda jos aikoo uskovainen olla, eli ei kuole nälkään tai janoon.

Tässä olkaa hyvä kaikki oleellinen ymmärrettävällä kielellä;

http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/16.2

yst. jari