Vapaus olla sitä sukupuolta, joksi on syntynyt

KOELABORATORIO

Näin unta, että kadulla kulki lapsia ikäänkuin valvonnan alaisena, yrittäen ahdistuneina ja lamaantuneina näyttää sukupuolettomilta, peläten, etteivät he onnistuisi siinä. Vallitsi väkivallan ja pelon sekainen mykkä ilmapiiri.

Unet ovat unia, mutta tällaiseen maailmaanko meitä ollaan luotsaamassa?

Tytöt eivät saa olla tyttöjä, eivätkä pojat poikia.

Sukupuolten välisiä rajoja hämärretään.

Tarina kertoo kuninkaasta, joka halusi tietää, miten käy lapselle, joka saa kasvaa vapaasti, valita ja oppia itse. Lapsi sai kasvaa yksin linnan puutarhassa niin, ettei koskaan nähnyt ihmisiä, jotka ruokkivat häntä. Hänestä tuli eläinten kaltainen. Kun hänet vietiin ihmisten pariin, hän oli kauhuissaan ja puolustautui raivokkaasti jokaista ystävällistäkin lähestymisyritystä vastaan.

En sano, että "sukupuolettoman kasvatuksen" saaneista lapsesta tulisi mitään "susi-lasta". Hänen lapsen harteilleen on kuitenkin sysätty suhteettoman suuri vastuu oman sukupuolisen identiteettinsä kehittämisestä ilman muita rakennuspalikoita kuin hänen oma mielensä, ajatuksensa, kokemuksensa, tuntemuksensa ja mielikuvituksensa -sekä tietysti hänen sanoittakin omilta vanhemmiltaan omaksumansa käsityksensä ja näkemyksensä.

Lisäksi hän väistämättä lopulta joutuu yhtä hämmentävään tilanteeseen kuin yllä olevan kertomuksen lapsi. Kun hän nimittäin vihdoin saa astua ulos maailmaan, jonka perinteiseltä tavalta ymmärtää sukupuolisuutta "mies" ja "nainen" -nimityksineen häntä on kiivaasti varjeltu, hän hämmentyy, koska ei kykene ymmärtämään tai edes hahmottamaan ulkopuolista maailmaa, omaa suhdettaan siihen ja paikkaansa siinä -ja jossa myöskään häntä ei helposti ymmärretä.

Toki on jo nytkin olemassa ihmisiä, jotka eivät identifioi itseään selkeästi joko mieheksi tai naiseksi. Vallitseva kulttuuri kuitenkin ylläpitää perinteistä sukupuolisuuden mallia ja tähän asti perinteisestä seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden mallista poikkeavat ovat eläneet vallitsevan kulttuurin ehdoilla.

Kysymys kuuluukin, että onko tämä nk. sukupuoleton vastakulttuuri luomassa "lasipallo-lapsilleen" nykyisen korvaavaa uutta kulttuuria, jossa suvaitsevaisuuden nimissä kielletään perinteinen sukupuolisuus sukupuolirooleineen ja -identiteetteineen, ja ennen kaikkea, mihin se johtaisi, sillä se olisi historian suurin koe, jonka kaltaista ei ole vielä nähty, ja jonka seuraukset tulisivat olemaan ennalta arvaamattomat.

Pohdinnan arvoista on myös se, kuinka pitkälle on mahdollista pimittää lapselta tieto hänen biologisesta sukupuolestaan tai sanojen "tyttö", "poika", "mies" tai "nainen" merkityksistä, ilman että hänen mahdollisuutensa tasapainoiseen kehitykseen sekä tiedollisella että kehityksellisellä tasolla merkittävästi heikkenisivät.

Missä vaiheessa lapsen elämää vanhemmat katsovat soveliaaksi tuoda lapsen tietoon nämä asiat tai sanat perinteisesti ymmärrettyine merkityksineen, ja pystyykö lapsi enää täysin sisäistämään ja ymmärtämään niitä, vai jääkö hänen maailma- ja ihmiskuvansa niiltä osin ristiriitaiseksi ja puutteelliseksi?

Ennen kaikkea, tuleeko hän koskaan saamaan todellista vapautta valita sitä perinteistä sukupuolisuuden mallia, koska hän ei ole saanut kasvaa ymmärtämään sitä jo lapsuudestaan asti?