Olisiko nyt joulunaikaan kohtuullista toivoa yhteistä unelmaa monikielisestä Suomesta?
Monikielisessä Suomessa suomi on pääkieli, kansallisesti merkittävin vähemmistökieli on suomenruotsi, muita kansallisia vähemmistökieliä on täällä puhutut saamen kielet, romanikieli ja viittomakieli ja sitten on lähikieliä omine vähemmistöineen (viro, venäjä), lingua franca englanti sekä liikkuvien eurooppalaisten kieliä (ranska, saksa, espanja,...), kauempaa tulleen maahanmuuttajaväestön valtakieliä (somali, kurdi, vietnam) ja muita pienempiä kieliryhmiä.
Näiden kielien kohdalla pyritään keskinäiseen kunnioitukseen ja rinnakkaineloon. Kenenkään ei oleteta luopuvan äidinkielestään ja monikieliset perheet saavat tukea vanhempien kotikielten juurtumisessa myös lapsille. Suomen kieltä kehitetään maan pääkielenä ja kansallisia vähemmistökieliä kansallisina vähemmistökielinä. Muita kieliä kehitetään niiden valta-alueilla.
On itsestään selvää, että tällaisessa kuviossa Suomeen muodostuu koulutusta sekä ruotsiksi että englanniksi ja koulutuskokonaisuuksisa pyritään löytämään esimerkiksi verkkoyhteistyötä ulkomaisten, eri kielillä opettavien yliopistojen kanssa, jotta opiskelu onnistuisi kunhan osaa kohtuullisesti jotakin kielistä suomi, ruotsi, englanti - ja sitten omaa äidinkieltään, mikä se onkin.
Opiskelijoiden kieltenopiskelu mahdollistettaisiin kielikeskusten yhteistyöllä ja valinnanmahdollisuuksia olisi paljon. Peruskoulussa kouluilla olisi tarjota englannin ohella esim. ruotsia, saksaa, ranskaa ja venäjää - jokaisella koululla olisi vähintään kolme B-kieltä tarjolla. Useiden A-kielten tarjoaminen olisi lähinnä suurempien kaupunkien intressissä, ja siellä voisi olla omat luokkansa arabian, kiinan tms. lukijoille.
B-kielten varhaisten vuosien opetus painottuisi valmiille kurssimateriaalille (tietokoneharjoitteet ja tv-sarjat), jotta kieltenopettajien koulutuksen nykyinen vinutuma ehdittäisiin korjata. Pääpaino B-kielissä olisi kieleen ja kulttuuriin tutustumisella oikeinkirjoituksen sijaan.
Englantia pakollisena kielenä kannattaa harkita, sillä se helpottaisi kielipalettia huomattavasti. Tosin olisi otettava huomioon, että osa voisi aloittaa vieraan kielen jo ekalta mutta osa kolmannelta, niin erilaisia lapset ovat. Vapautus B-kielestä annettaisiin niille, joiden vaikea lukivaikeus haittaa jopa äidinkielenopintoja - sekä niille, joilla jo on muita kotikielenopintoja.
Tunnustettaisiin erilaisten suomalaisten identiteettien olemassaolo ja lähdettäisiin tietoisesti rakentamaan suomalaista monikulttuuria. Erilaisten identiteettien mosaiikki olisi mielenkiinnon ja asiallisen tutkimuksen kohteena vailla paheksuvaa suhtautumista sen paremmin perinteiseen sisusuomalaisuuteen, suomenruotsalaiseen nordismiin kuin monenkirjavaan monikulttuurisuuteenkaan.
Eikö toivota tätä yhteistä näkökulmaa joulupukilta - ja jatketaan tästä sitten joulun jälkeen?
Monikielisessä Suomessa suomi on pääkieli, kansallisesti merkittävin vähemmistökieli on suomenruotsi, muita kansallisia vähemmistökieliä on täällä puhutut saamen kielet, romanikieli ja viittomakieli ja sitten on lähikieliä omine vähemmistöineen (viro, venäjä), lingua franca englanti sekä liikkuvien eurooppalaisten kieliä (ranska, saksa, espanja,...), kauempaa tulleen maahanmuuttajaväestön valtakieliä (somali, kurdi, vietnam) ja muita pienempiä kieliryhmiä.
Näiden kielien kohdalla pyritään keskinäiseen kunnioitukseen ja rinnakkaineloon. Kenenkään ei oleteta luopuvan äidinkielestään ja monikieliset perheet saavat tukea vanhempien kotikielten juurtumisessa myös lapsille. Suomen kieltä kehitetään maan pääkielenä ja kansallisia vähemmistökieliä kansallisina vähemmistökielinä. Muita kieliä kehitetään niiden valta-alueilla.
On itsestään selvää, että tällaisessa kuviossa Suomeen muodostuu koulutusta sekä ruotsiksi että englanniksi ja koulutuskokonaisuuksisa pyritään löytämään esimerkiksi verkkoyhteistyötä ulkomaisten, eri kielillä opettavien yliopistojen kanssa, jotta opiskelu onnistuisi kunhan osaa kohtuullisesti jotakin kielistä suomi, ruotsi, englanti - ja sitten omaa äidinkieltään, mikä se onkin.
Opiskelijoiden kieltenopiskelu mahdollistettaisiin kielikeskusten yhteistyöllä ja valinnanmahdollisuuksia olisi paljon. Peruskoulussa kouluilla olisi tarjota englannin ohella esim. ruotsia, saksaa, ranskaa ja venäjää - jokaisella koululla olisi vähintään kolme B-kieltä tarjolla. Useiden A-kielten tarjoaminen olisi lähinnä suurempien kaupunkien intressissä, ja siellä voisi olla omat luokkansa arabian, kiinan tms. lukijoille.
B-kielten varhaisten vuosien opetus painottuisi valmiille kurssimateriaalille (tietokoneharjoitteet ja tv-sarjat), jotta kieltenopettajien koulutuksen nykyinen vinutuma ehdittäisiin korjata. Pääpaino B-kielissä olisi kieleen ja kulttuuriin tutustumisella oikeinkirjoituksen sijaan.
Englantia pakollisena kielenä kannattaa harkita, sillä se helpottaisi kielipalettia huomattavasti. Tosin olisi otettava huomioon, että osa voisi aloittaa vieraan kielen jo ekalta mutta osa kolmannelta, niin erilaisia lapset ovat. Vapautus B-kielestä annettaisiin niille, joiden vaikea lukivaikeus haittaa jopa äidinkielenopintoja - sekä niille, joilla jo on muita kotikielenopintoja.
Tunnustettaisiin erilaisten suomalaisten identiteettien olemassaolo ja lähdettäisiin tietoisesti rakentamaan suomalaista monikulttuuria. Erilaisten identiteettien mosaiikki olisi mielenkiinnon ja asiallisen tutkimuksen kohteena vailla paheksuvaa suhtautumista sen paremmin perinteiseen sisusuomalaisuuteen, suomenruotsalaiseen nordismiin kuin monenkirjavaan monikulttuurisuuteenkaan.
Eikö toivota tätä yhteistä näkökulmaa joulupukilta - ja jatketaan tästä sitten joulun jälkeen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Erittäin hyvä, kattava ja asiallinen kirjoitus. Valitettavasti maamme svekot ovat ummistaneet silmänsä ja korvansa kaikelta järkipuheelta. He hokevat vanhoja kliseitä kuin mantroja vastaukseksi. Siksi kielivapaus täytyy tuoda pakolla.
Jos tämä olisi gallup, kuinka moni kannattaisi alkuperäistä tekstiä?
Tämä pysähtyy suomenruotsalaiseen jarrutukseen ainakin vielä toistaiseksi. He haluavat nostaa pohjoismaaisuuden globalisaation edelle jotta voitaisiin perustella pakkoruotsia kaikille yhteisenä hyvänä. Niin kauan kun meillä on RKP hallituksessa riippumatta vaalituloksesta meillä ei tilanne muutu.
Olkoon idea kuinka hyvä tahansa, se on lainsäädännöllisesti mahdoton toteuttaa.
Naivi ajattelu. Lisätään toivomuslistalle lähi-idän rauhoittuminen. Ei, samantien maailmanrauha.
Onko kieli-sillisalaatti tavoittelemisen arvoinen asia. Ihan oikeasti. Mielestäni ei. Vähemmistökielet kuten saame on ihan kivoja kun niitä kehumalla voi korostaa omaa hyvyyttään ja suvaitsevaisuutta, mutta en haluaisi lapselleni saamea opettaa jos vaihtoehtona on jokin valtakieli.
Kielten ihana yhteiselo onnistuu jos elämä on valtakunnassa kaikinpuolin rauhallista. Ei työttömyyttä, ei avioeroja, ihmiset tyytyväisiä. Näin ei ole kuitenkaan. Vähemmistö saa helposti kuulla muiden ongelmista ensimmäisenä. Siksi mielestäni kielivähemmistöjen kylväminen on myös epäjärjestyksen kylvämistä. Niin mukava kun olisi olla toista mieltä.
Kyse ei ole mistään sekavasta systeemistä vaan päinvastoin.
Yksi selvä pääkieli, kolme perinteistä vähemmistökieltä ja muut vähemmistökielet.
Jos haluat vielä yksinkertaistaa niin hyvä on. Sovitaan sitten malliksi yleisin maailmalla käytössä oleva malli.
Sehän on yksi pääkieli ja monta tasaveroista vähemmistökieltä.
Kelpaako sinulle tämä? Muiden maiden kansalsille se kelpaa hyvin.
Niin kyse on tosiaankin mallista
- pääkieli suomi
- merkityksellisin vähemmistökieli ruotsi ja kolme muuta vähemmistökieltä (saame, romani, viittoma)
- harkinnassa englannin aseman virallistaminen, osa koulutuksestahan on meillä jo nyt englanninkielistä
- kotikielten tukeminen lasten ajattelun ja tasapainoisen kasvun pohjaksi, näille lienee kansainvälisiä tavoitteita
- erilaisten suomalaisten identiteettien hyväksyminen yhden suomi-ruotsi- kaksikielisyys-identiteetin sijaan