Tässäpä tämä julkishallinnollisen kehittämisen ongelma.
Ensiksi todetaan, että kehtitysvarat keskitetään "osaamiseen". "Osaaminen" tarkoittaa sitä, että keskisuuret ja suuret kaupungit lobbaavat Kuntaliiton kautta niin, ettei jokainen 444 kunnasta tarjoa kilvan hallia nousukautena tavallisen alan yrittäjille vuokrahallina laajennuksiin, vaan että KTM kiristää kriteerejä.
Sitten kun luonnollinen laajentuminen viivästyy, jää yht'äkkiä "liikaa rahaa", koska kehitysmenojen täytyy olla riittävä määrä bruttokansantuotteesta, jotta imago säilyisi eurooppalaisilla forumeilla.
Tämän jälkeen todetaankin, että aletaan rakentaa ja pannaan rakennusteollisuutta, kaavoitusta ja rakentamista sekä gryndaamista liikkeelle, koska päinvastoin kuin suorissa tuissa käyttöpääomaan, jää tästä jäljelle edes kiinnitettävä kiinteistö.
Tätä ei kuitenkaan kutsuta halliralliksi niin kuin pienempien kuntien osalta, vaan "toimintaympäristön kehittämiseksi".
Kun sitten pytingit alkavat olla valmiita, kaavoittelijat ja kiinteistönkehittäjät osansa saaneita ja toimiala valmiina, todetaan, että eihän tämä nyt oikeastaan "kehittämistä" ollutkaan, vaan aivan "tavallista" raksaamista.
Sitten kun markkinatalouden tuottamat riskit realisoituvat, pakataan laukut ja todetaan, että "halliralliksihan se jälleen taas menikin".
http://tekniikkatalous.talentum.com/doc.te?f_id=599396
Näyttää siltä, että on jotenkin mahdotonta laskea kuntakohtaisest tarvittavien kiinteiden uusinvestointien bruttomäärä rakennemuutoksen aikaansaamiseksi, vaikka kansantulo pystytään nykyään laskemaan postinumeron tarkkuudella.
Kasvihuoneilmiö ratkaisisi Suomessa "seinien rakentamisongelman". Vakavasti otettavaa tuotekehitystyötä kun voitaisiin silloin melkein tehdä vaikka puolijoukkueteltassa.
Ensiksi todetaan, että kehtitysvarat keskitetään "osaamiseen". "Osaaminen" tarkoittaa sitä, että keskisuuret ja suuret kaupungit lobbaavat Kuntaliiton kautta niin, ettei jokainen 444 kunnasta tarjoa kilvan hallia nousukautena tavallisen alan yrittäjille vuokrahallina laajennuksiin, vaan että KTM kiristää kriteerejä.
Sitten kun luonnollinen laajentuminen viivästyy, jää yht'äkkiä "liikaa rahaa", koska kehitysmenojen täytyy olla riittävä määrä bruttokansantuotteesta, jotta imago säilyisi eurooppalaisilla forumeilla.
Tämän jälkeen todetaankin, että aletaan rakentaa ja pannaan rakennusteollisuutta, kaavoitusta ja rakentamista sekä gryndaamista liikkeelle, koska päinvastoin kuin suorissa tuissa käyttöpääomaan, jää tästä jäljelle edes kiinnitettävä kiinteistö.
Tätä ei kuitenkaan kutsuta halliralliksi niin kuin pienempien kuntien osalta, vaan "toimintaympäristön kehittämiseksi".
Kun sitten pytingit alkavat olla valmiita, kaavoittelijat ja kiinteistönkehittäjät osansa saaneita ja toimiala valmiina, todetaan, että eihän tämä nyt oikeastaan "kehittämistä" ollutkaan, vaan aivan "tavallista" raksaamista.
Sitten kun markkinatalouden tuottamat riskit realisoituvat, pakataan laukut ja todetaan, että "halliralliksihan se jälleen taas menikin".
http://tekniikkatalous.talentum.com/doc.te?f_id=599396
Näyttää siltä, että on jotenkin mahdotonta laskea kuntakohtaisest tarvittavien kiinteiden uusinvestointien bruttomäärä rakennemuutoksen aikaansaamiseksi, vaikka kansantulo pystytään nykyään laskemaan postinumeron tarkkuudella.
Kasvihuoneilmiö ratkaisisi Suomessa "seinien rakentamisongelman". Vakavasti otettavaa tuotekehitystyötä kun voitaisiin silloin melkein tehdä vaikka puolijoukkueteltassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.