sukkelasti vaimon kauha
kauhoo puuroo kattilasta
kinkku tuotiin Mattilasta!
Joulukuusi tupaan tuotiin
sillä heti fiilis luotiin
kera hienon ruokapöydän
itsestäni Joulun löydän.
Tänään ei saa tuhma olla
kaikki hoituu sovinnolla
lasten kanssa seurustellen
riisun maskin vanhan pellen.
Vakavana katson tässä
pärjäävätkö elämässä
saavatko he kaiken hyvän
sisimpäänsä rauhan syvän?
Näin Aattoilta kuluu meillä
toivon,että myöskin teillä
rauha sekä sopu voittaa:
Ei tartte virkavaltaa soittaa!
Lämmintä Aattoiltaa&Yhdessäoloa!
kauhoo puuroo kattilasta
kinkku tuotiin Mattilasta!
Joulukuusi tupaan tuotiin
sillä heti fiilis luotiin
kera hienon ruokapöydän
itsestäni Joulun löydän.
Tänään ei saa tuhma olla
kaikki hoituu sovinnolla
lasten kanssa seurustellen
riisun maskin vanhan pellen.
Vakavana katson tässä
pärjäävätkö elämässä
saavatko he kaiken hyvän
sisimpäänsä rauhan syvän?
Näin Aattoilta kuluu meillä
toivon,että myöskin teillä
rauha sekä sopu voittaa:
Ei tartte virkavaltaa soittaa!
Lämmintä Aattoiltaa&Yhdessäoloa!
Vastaukset 43
Vanhimmat
whatever hunkz, pidä vaimoo hyvänä
Ollaan nyt vaan sovinnolla
ei taida runo HUNKZin olla
mun nimeni on vanha tuttu:
Se Vedenpaisumuksen juttu!
En kieriskele vaivassani
hauskaa pidän laivassani
jos sulle kelpaa joulukarkki
sen sulle tarjoo nooanarkki!
Älä vertaa hunksin ontuvia riimejä näihin.
Lämmin ja hiljainen tupa
Jouluna sisällä olla on lupa
Tumma ja pimeä ulkona ilta
teeveessä välkkyy elokuva ilta
Ei koristeena kuusta ei kukkaa
menikö joulu kokonaan hukkaan
Surullinen ilme tumma tukka
jalassaan kulunut harmaa sukka
Hiljaisuus ei mieltä vaivaa
jostain juhlamielen kaivaa
Onhan joulu jossa kerran ol taikaa
noihin muistoihin ja aikoihin mielensä vaeltaa
Kiitos teille runomörssärit :) kauniista runoistanne.
Ystävältä kuva, äidin haudalta.
Kynttilä paloi siinä, hänelle kiitos siitä.
Sisareni laittoi kortin, vahingossa ruotsinkielisen.
Isäni tuli mukaan siis siinä.
Rannalla aallot lyö, ja pieni lintu lensi oksalle puun.
Se veljeni taivaassa on.
Näin kaikki läheiset pois nukkuneet ovat tänäkin Jouluna saapuneet hiljaiseen kotiini.
* * *
Ole hyvä, monta kynttilää vein haudoille, rakkaiden ja rakkaiden ystävien muistoksi.
Kaunista oli, kun saatiin luntakin juuri jouluaatoksi.
Nyt alkaa talo hiljetä, väsymys on tavoittanut "pienen juhlijan", pian saan minäkin istua hiljaisuudessa, kuusenkynttilöiden valossa.
Olla vain ja nauttia, on joulu.
Ajelin tänään hiljalleen vaimon kanssa ,joululaulut seuranamme ja siin oltiin yksin kahrestaan .
Kumpikaan ei tuntenut kumminkaan oloaan yksinäiseksi,oli oikein hieno tunnelma.
* * *
Ehkä ne ovatkin niitä parhaita hetkiä, kun ei tarvitse sanoa mitään. Tietää että toinen ymmärtää tunteet ja tunnelman ilman sanojakin. Ja mitä pitempään on yhdessä, sitä useammin niitä hetkiä tulee. Turha selittäminen jää pois.
Joskus riittää pieni hymy tai pään nyökkäys.
Mulle tää joulun aika on lähinnä aina menneiden muistelua.
Tuntuu kuin tähän rauhaan juuri tulisivat kaikki poistuneet.
Ehkä se arkielämä on niin kiivasta että silloin pysyvät vain seuraamassa tuolla vähän matkan päässä.
Sanaton ymmärtäminen on varmaan yks syy kun ei haluu eroon puolisostaan vaik ollaan ihmisikä koiteltu toistemme hermoja.
Jotenkin helpottavaa kun tietää et rivit sulkeutuu ulkopuolisii uhkia kun esiintyy.
Loppujen lopuks musta tuntuu et tulee se joulumieli täs ehtoon myötä.
* * *
Joulu on ilon ja ikävän aikaa, kaipuun ja muistamisen aikaa.
Ja minusta on hyvä niin, on aikaa pysähtyä ja miettiä.
Vaikka olimme kahren vaimon kanssa ruokapöyrässä ei tunnelma ollut painostava,ihan kun meit olis ollut enemän.
Joulussa on taikaa ja ainahan meil on muistomme jotka auttaa kummasti
Elämä on luopumista.
Niin kauan kunnes joudumme luopumaan koko elämästä.
Ja silloin taas jää joku joka joutuu luopumaan meistä.
Vaikka olen ollut hautajaisissa joissa ei ollut kun me seurakunnan ihmiset. Ja mekään emme tunteneet ihmistä hänen eläessään.
Se oli surullista, ei ketään paikalla joka olisi muistanut hänet.
ihminen tekee ihmeellisiä asioita jos se ymmärtää ne syyt jotka johtaa niihin.
Sillon kun ei tajua tai halua hyväksyä niit syitä ja tapahtumia tulee laitettua hanttiin.
Mä en haluais olla se jota kukaan ei muista ja ei kaipaa.
Pitäsköhän parantaa tapansa.
* * *
Älä yritä saada minua uskomaan, että sinä voisit olla ihminen jota kukaan ei kaipaisi.
Minäkin muistaisin ja kaipaisin.
Monta vaikeaa asiaa ollaan jouduttu hyväksymään ja niistä huolimatta, me olemme tässä, jatkamme eteenpäin elämässä.
Ehkä muutama velkojien lisäksi,ei vaineskaan on mulla hyviä ihmisiä lähelläni.
En oo kuule viel hyväksyny kaikkea seteeni työnnettyä,on niissä märehtimistä.
Toi eteenpäin jatkaminen on selviö ainakin mulle ,koskaan en oo periks antanu.
Toivon vaan et en karottais lapsenmieltäni ja joskus nousis hymykin naamalle.
Hyvä Nauvo,
Piikkiö, mutt
missä on Iniö
Tip tap, tipe tipe tip tap
taidan laittaa sian takajalan uunin
Aaton rauha,
puurokauha,
paketin nauha,
sää on lauha.
Tuikkulyhty palaa,
mieleen salaa,
muistojani valaa,
kotipukki halaa.
Päässä tonttulakki,
päällä aamutakki,
täynnä mahapakki,
hiljenee nyt akki.
Toi aamutakki onkin hyvä vaate kun alkaa syömään urakalla,mulla on syöminkeis vaimon äitiyshousut, pepitaruurulliset
Jeps, venyy ja paukkuu, tiptap, ja kilikello käy, herättää uusiin herkkuhetkiin, jos atrian eteen nuupahtuu..
College-housuset ovat myös hyvät ylensyöntitilanteisiin.
Totellisuutessa, nyt alan vasta apehtimaan ekaa kertaa tälle päivälle.
En syö kuin lintu, enkä juo kuin sieni.
Jos en saa kunnon aamiaista mulla menee pakki sekaisin
No, onneksi on sisämakki. :))
Iniö on siel mis iniön aukkokin,laita vaan kontti uuniin,sit kun lihat voi imaista suuhunsa on äimät hyvin hatussa.
Mikä on Iniön aukko, tunneli meren toiselle rannalle?
Hyviä Joulunpyhiä sinulle ja perheellesi!
On mukava nähdä että täällä on muutamia oikeita fiksuja miehiä joilla ei aina ole se yksi paikka ja asia mielessä ja joka ei jatkuvasti luettele naisten nikkejä viesteissään.
Toivon sen jatkuvan koko joulun ajan meillä kaikilla.
"Susikosken puhelin soi, kuunnellessaan se alkoi painaa enemmän kuin ihmisen sielu.
Aallot olivat huuhtoneet rantaan nuoren pojan.
Ei kai vaan Kukkonen, mietti hän.
Helikopterin roottorin läpsytyksen vaimentuessa, katsoi hän Utön ruokasalin teräksistä pöytää.
Poika makasi siinä.
Siinä tulisi makamaan monta muutakin. Mutta silloin olisi Susikoski jo kuollut.
Pojan käsissä oli rantaan ajautunut saksankielinen laatikko.
Silkkaa pässinlihaa, salakuljetusta.
Susikoski päätti kysellä kokkokoolta."
H.
Kokko: polttakaa tuo kokko
Kokko:koko kokkoko
koko kokko
Lähisaariston poika nosteli housujaan, Susikoski oli huvittunut.
"Kauko Kukkonen? Mihin täällä yleensä soljutaan?
Va! jaako? sanaili Kukkonen.
Net naiset menevät miten mielivät.
Susikoski päätti sekoilla naisiin, ja palailla Karaoke Kunkkuun myöhemmin.
Hän tiesi että Turunnurkilla limainen kala on ykkönen"
H.
Turun surusilmä tietää että hauenkin katseessa on juuri
På morgonen, märkte Susikoski vad skärande gård var värd.
Han gav skjöldande vatten göra sitt.
Nainen oli mumissut yöllä raketeista.
Susikoski oli varma että hän ei ollut merellä kalastanut.
H.
Miehemme menneestä,
ajasta enneestä.
Nyt olen tässä,
ihmettelemässä.
Tapaninajoa,
auringon kajoa,
pian taas saamme,
rauhoittukaamme.
Iloa, hyvää,
tunnetta syvää,
kukin voi antaa,
vastuuta kantaa.
Miksi ilkeillä,
itselleen pelleillä?
Rauha ja rakkaus,
jouluinen pakkaus.
Sul on hyvä riimitys ja pikkasen ennen kun julkasit sen mietin kovasti miten sanois nätisti tolle hunksille että laittas pikkasen järkee juttuihis.
Sit ajattelin et olkoot ,mikä mä oon aikuista neuvomaan ei muuta ku hyvää joulun jatkoa.
Riimihärkähän on monille punainen vaate.
Ole, ole, ole!
"Levyautomaatista, käsin, tosin", en älyä mitä Hunksi tähän kuuluu?
*vähä-älyinenolentunnustan*
Sun riimitys sanoi ,miksi ilkeillä.
Pikkasen ennen kun luin sen niin päätin olla ilkeilemättä ,mul oli jo sanat valmiina mut annoin olla.
Muutenkin tullu koko vuoren turpaan ja ei jaksa joutavia kähinöitä.
Samma här, ystäväiseni, paha on ollut vuosi taaksepäin.
Itseäni olen tukistellut päivittäin, niin että pian on kalju kiireeni.
Tänne kun tulee, odottaa saavansa sielun lepoa ja rauhaa.
Ei jaksa jauhaa ilmanaikuisia kiistoja.
Lämpöä elämääsi, niin paljon minäkin olen sitä sinulta saanut!
Potkaise minua, jos taas vajoan ilkeilyyn.
Vaikkapa vain hamuillen.
Miten mä sinua yletyn tukistamaan kun puskissa lymyilet,kaikki puskatko pitäs raivurilla kaataa ja etsiä kannokosta huutelijaa.
Onhan sulla se kuurauskoneesi, jolla minunkin itämaisen, lentävän mattoni haaveksit manklaavasi.
Mutta, ilman sarvia ja hampaita, kiitos, olet ihana!
Toivon, että edes hitunen jämeryyttäsi on tarttunut minunkin aivoihini.
"Mörrimöykky se sateessa istuu, kärpässienen alla, tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla...."
Niin sarvitraktori,joo sillä harjalla voiskin harjata piileksijät esiin,siin on sellanen harja et kutina lähtee selkänahasta.
Et uskokkaan miten aikamiestä joskus lapsettaa jämeryyret on kaukana.
Tuutko esiin jos saat ajaa sitä harjakonetta.
Tunsin tulleeni palstalla syyttä, suotta loukatuksi. Koskaan en ole moista limaa tuottanut, mistä minua syytettiin.
Kaipa pitäisi kasvattaa kovempi kilpi, mutta kun olen mieluummin Oskari-olematon, sopii minun psyykkeeni, ja herkkänä henkilönä, mieluummin vaikenen.
Autolla olen voittanut jopa jäärata-ajoja, heh!
Nuoruuden hulluudessa, kaukaisessa. :))
Joskus tulee lunta tupaan ,olen itte tullut aika välinpitämättömäksi noitten toisten kirjoittelulle.
Jos kaverit sanoo jotain niin sitä kuuntelen herkällä korvalla,
Jeps, ehkäpä biisi koostuu ylisanoista, mutta tunne lie oikea.
Kiitollisuus.
Kun minun itsetuntoni on kovin litteä, ja pahoitan mieleni, turhankin usein, en halua olla mikään maalitaulu nuolille.
Jukka Kuoppamäki - Paljon sanomatta jää (1971)
http://www.youtube.com/watch?v=Q_o4mIAe1qQ&feature=related