Yksikielisiä alueita plus yksi kaksikielinen?
Me tulemme yhä enemmän tarvitsemaan alueita joissa yhdellä tai useammalla kielellä on lain suoja, väittää J-O Andersson.
Kaksi yksikielistä aluetta: Ahvenanmaa ja ”suomenkielinen” Suomi. Yksi kaksikielinen alue käsittäen Pohjanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan.
Samanaikaisesti kun kuntauudistus tulee lähemmäksi, katujyrän tavoin jyristen ja lastattuna lukuisalla määrällä suomenruotsalaisesta näkökulmasta ongelmallisia kysymyksiä, tuuletetaan myöskin muita ideoita.
Ylläolevan ehdotuksen nostaa esiin Jan-Otto Andersson, kansantaloustieteilijä ja emeritus professori Åbo Akatemiasta, eräässä artikkelissa Ny Tid-lehdessä (11.11.2011). Hän on lukenut belgialaista filosoofia, Philippe Van Parijs’ia, joka tuoreessa kirjassa ”menee syvyyksiin koskien kieliongelmallisuutta EU:ssa ja maailmanlaajuisesti” (Andersson).
Van Parijs on lämmin englannin kannattaja meidän kaikkien yhteisen kielen, meidän lingua francamme. Mutta, että muut kielet - tai pikemminkin ne ihmiset joilla ne on yhteisenä äidinkielenä - voisivat niin hyvin englannin suojan alla vaaditaan alueellinen kielellinen suoja.
Sopimus, että tämä alue on yhden tai useamman kielen ”kotimaa”.
Van Parijs ei käsittele Suomen kaksikielisyyttä, mutta Andersson valitsee analysoida tilannetta belgialaisen teesien mukaisesti. Hänen päätelmänsä on, että me voisimme mennä kolmijakoisuuteen: kaksi yksikielistä aluetta, yksi kaksikielinen. Kaksikielisellä alueella pitäisi kaikkien oppia sekä ruotsia, että suomea. Ei niin, että puhuttaisiin täydellisesti mutta niin, että pärjättäisiin. Muualla maassa luovuttaisiin ruotsista.
”Me tulemme yhä suuremmassa määrin tarvitsemaan alueellisesti rajattuja alueita, joiden sisällä yhdellä tai useammalla kielellä on virallinen asema ja laillinen suoja - mm. juuri englantia vastaan, kirjoittaa Andersson.
Hän ajattelee toisin sanoen samoin ajatuksin kuin Johan Häggman, vaasalainen joka on vähemmistöasioita käsittelevä virkamies EU:n johtokeskuksessa Brysselissä. Häggman esitti runsas kaksi vuotta sitten idean Vasabladetissa, että Pohjanmaan pitäisi saada erikoisasema kaksikielisenä alueena. Joutuessaan Anderssonin mittavamman vision eteen hän epäilee, että suomenkielinen enemmistö ei hyväksy sitä, että neljä maan viidestä suurimmasta kaupungista (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Turku sisältyisivät kaksikieliseen rannikkoalueeseen.
Kyseenalaistuksia tultaisiin esittämään myöskin Vaasassa. Talliveikkaus voisi olla, että sanat ”panttivanki” ja ”reservaatti” voisivat tulla käyttöön.
Häggman kannattaa, että ruotsinkieliset ja kaksikieliset alueet pitkin pohjanmaalaista rannikkoa menisivät yhteen muodostaen kuntaliiton joka myöhemmin kehittyisi alueeksi jolla olisi pitkälle menevä autonomia. Tämä ”säilyttääkseen Pohjanmaan uniikin kaksikielisen luonteen ja Ståhlbergiläisen mallin kuntaliitoksille”. Kaksikielinen alue voisi yhden tai parin poikkeuksen jälkeen muodostua siitä joka muodostaa Pohjanmaan liiton tänään. Ilman alueellista suojaa ruotsille Suomessa tulevat J-O Anderssonin mukaan suomi ja englanti olemaan täysin dominoivia kieliä. Jotta me voisimme säilyttää ruotsin vahvana kielenä ja myöskin Suomen pohjoismaalaisesti suuntautuneena vaaditaan ”belgialaista” ratkaisua.
Riippumatta kaksikielisen alueen koosta edellytys on se, että kielienemmistö näkee sen etuna eikä rajoituksena tai rasitteena kuulua kaksikieliseen alueeseen. Kaikki ne suomenkieliset vanhemmat jotka Helsingin Sanomien kyselyn mukaan hiljakkoin mielellään laittaisivat lapsensa kaksikieliseen kouluun jos sellainen on, saisivat mahdollisuuden astua esiin todisteeksi.
Antakaa muutaman keskustelualttiin poliitikon ja virkamiehen kaksikielisiltä alueilta plus muutaman äänen Sisä-Suomesta ja ahvenanmaalaisen lukea Van Parijsin kirja. Järjestäkää sarja seminaareja, esim. Folktingetin tai Magman ohjauksessa. Antakaa jonkun seminaareista mennä eduskunnassa. Kirja on englanniksi, joten kumpikaan maan kansalliskielistä ei hyötyisi toisen kustannuksella.
Me tulemme yhä enemmän tarvitsemaan alueita joissa yhdellä tai useammalla kielellä on lain suoja, väittää J-O Andersson.
Kaksi yksikielistä aluetta: Ahvenanmaa ja ”suomenkielinen” Suomi. Yksi kaksikielinen alue käsittäen Pohjanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan.
Samanaikaisesti kun kuntauudistus tulee lähemmäksi, katujyrän tavoin jyristen ja lastattuna lukuisalla määrällä suomenruotsalaisesta näkökulmasta ongelmallisia kysymyksiä, tuuletetaan myöskin muita ideoita.
Ylläolevan ehdotuksen nostaa esiin Jan-Otto Andersson, kansantaloustieteilijä ja emeritus professori Åbo Akatemiasta, eräässä artikkelissa Ny Tid-lehdessä (11.11.2011). Hän on lukenut belgialaista filosoofia, Philippe Van Parijs’ia, joka tuoreessa kirjassa ”menee syvyyksiin koskien kieliongelmallisuutta EU:ssa ja maailmanlaajuisesti” (Andersson).
Van Parijs on lämmin englannin kannattaja meidän kaikkien yhteisen kielen, meidän lingua francamme. Mutta, että muut kielet - tai pikemminkin ne ihmiset joilla ne on yhteisenä äidinkielenä - voisivat niin hyvin englannin suojan alla vaaditaan alueellinen kielellinen suoja.
Sopimus, että tämä alue on yhden tai useamman kielen ”kotimaa”.
Van Parijs ei käsittele Suomen kaksikielisyyttä, mutta Andersson valitsee analysoida tilannetta belgialaisen teesien mukaisesti. Hänen päätelmänsä on, että me voisimme mennä kolmijakoisuuteen: kaksi yksikielistä aluetta, yksi kaksikielinen. Kaksikielisellä alueella pitäisi kaikkien oppia sekä ruotsia, että suomea. Ei niin, että puhuttaisiin täydellisesti mutta niin, että pärjättäisiin. Muualla maassa luovuttaisiin ruotsista.
”Me tulemme yhä suuremmassa määrin tarvitsemaan alueellisesti rajattuja alueita, joiden sisällä yhdellä tai useammalla kielellä on virallinen asema ja laillinen suoja - mm. juuri englantia vastaan, kirjoittaa Andersson.
Hän ajattelee toisin sanoen samoin ajatuksin kuin Johan Häggman, vaasalainen joka on vähemmistöasioita käsittelevä virkamies EU:n johtokeskuksessa Brysselissä. Häggman esitti runsas kaksi vuotta sitten idean Vasabladetissa, että Pohjanmaan pitäisi saada erikoisasema kaksikielisenä alueena. Joutuessaan Anderssonin mittavamman vision eteen hän epäilee, että suomenkielinen enemmistö ei hyväksy sitä, että neljä maan viidestä suurimmasta kaupungista (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Turku sisältyisivät kaksikieliseen rannikkoalueeseen.
Kyseenalaistuksia tultaisiin esittämään myöskin Vaasassa. Talliveikkaus voisi olla, että sanat ”panttivanki” ja ”reservaatti” voisivat tulla käyttöön.
Häggman kannattaa, että ruotsinkieliset ja kaksikieliset alueet pitkin pohjanmaalaista rannikkoa menisivät yhteen muodostaen kuntaliiton joka myöhemmin kehittyisi alueeksi jolla olisi pitkälle menevä autonomia. Tämä ”säilyttääkseen Pohjanmaan uniikin kaksikielisen luonteen ja Ståhlbergiläisen mallin kuntaliitoksille”. Kaksikielinen alue voisi yhden tai parin poikkeuksen jälkeen muodostua siitä joka muodostaa Pohjanmaan liiton tänään. Ilman alueellista suojaa ruotsille Suomessa tulevat J-O Anderssonin mukaan suomi ja englanti olemaan täysin dominoivia kieliä. Jotta me voisimme säilyttää ruotsin vahvana kielenä ja myöskin Suomen pohjoismaalaisesti suuntautuneena vaaditaan ”belgialaista” ratkaisua.
Riippumatta kaksikielisen alueen koosta edellytys on se, että kielienemmistö näkee sen etuna eikä rajoituksena tai rasitteena kuulua kaksikieliseen alueeseen. Kaikki ne suomenkieliset vanhemmat jotka Helsingin Sanomien kyselyn mukaan hiljakkoin mielellään laittaisivat lapsensa kaksikieliseen kouluun jos sellainen on, saisivat mahdollisuuden astua esiin todisteeksi.
Antakaa muutaman keskustelualttiin poliitikon ja virkamiehen kaksikielisiltä alueilta plus muutaman äänen Sisä-Suomesta ja ahvenanmaalaisen lukea Van Parijsin kirja. Järjestäkää sarja seminaareja, esim. Folktingetin tai Magman ohjauksessa. Antakaa jonkun seminaareista mennä eduskunnassa. Kirja on englanniksi, joten kumpikaan maan kansalliskielistä ei hyötyisi toisen kustannuksella.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ainoa laajempi kaksikielinen alue voisi syntyä vain Pohjanmaan rannikolle.
Muualla suomenkieliset ovat niin suurena enemmistönä, että se ei tule kysymykseen.
Täytyy muistaa, että Suomessa kielirajat ovat keinotekoisen alhaiset.
LAINATTUA
""""nalle
Uhu, uhu, jag dör, by the way välkommen till Österbotten och den liberala världen... Ha,ha,ha ""
Maassa maan tavalla tai maasta pois.
Tuskin yhdellekään turkkilaiselle on tullut mieleen vaatia saksalaisia opettelemaan korkeampaa turkkilaista kulttuuria ja kieltä.
Mitä suomenruotsalaisuus on?
Suomenruotsalaisuus on:
Rasismia
eristäytymistä
nousukkuutta
ylimielisyyttä
alistamista
rusinat pullasta noukkimista
sotilaskarkuruutta
pelkuruutta
häpeällisiä sanontoja
"Lika barn leker bäst". Tämä on sanonta jota on käytetty eristämään suomalaiset lapset ruotsalaisista lapsista. Sanonta kiteyttää suomenruotsalaisuuden, sillä se sisältää rasismia, nousukkuutta, eristäytymistä ja niin monia muita negatiivisia asenteita.
Tunnetko suomenruotslaisen sanonnan? Kirjoita se tähän ketjuun. Voimme sitten vertailla suomenkielisten ja ruotsinkielisten identiteettiä ja asennetta muihin.
Suomalainen sanonta: "Rumat ne vaatteilla koreilee."
Sanonta kuvastaa suomalaisen identiteetin vaatimattomuutta eikä vastaavaa sanontaa löydy ruotsinkielisiltä.
Tosi on. Eikä parane kun presidenttiehdokkaana on hömppä-Eeva.
suomennos: samanlaiset lapset leikkivät parhaiten
Perussuomalaiset valtaan ja rkp oppositioon 30 vuodeksi.
Siitä se lähtee alkuun, terven järjen käyttö näissä asioissa.
TYHJÄT TYNNYRIT KOLISEVAT ENITEN