Iltasanomissa oli tänään juttua lentäjästä joka eettisiin syihin vedoten kieltäytyy esim. ohjus-iskusta palestiinalaista terroristijohtajaa vastaan, koska siinä saattaa kuolla sivullisia.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat.asp
Ongelmahan koko jutussa ei niinkään ole kv. laillinen, vaan eettinen ja tekninen.(Kv. lain mukaan sotaa käyvät osapuolet ovat täysin vastuullisia omiensa siviileistä tilanteissa joissa isku kohdistetaan vihollis kohteeseen. Sen sijaanhan tarkoituksenmukainen siviilikohteisiin iskeminen on sotarikos iskijän toimesta.)
Eettisyys: Miten varmistaa että 'ihmiskilvet' voidaan minimoida?(pätee jopa poliisitoiminnassa israelin sisällä, 'terroristijahdissa', jos tarpeeksi on tulivoimaa käytössä lainvalvojalla.)
Tekniikka: Miten voidaan nykyisissä olosuhteissa estää terroristi järjestöjen toiminta? Olosuhteet palestiinalaisalueilla luo lähinnä PA, ainakin mitä tulee turvallisuuteen. Israelin täytyy turvautua tekniikoihin ja taktiikkaan vastatakseen olosuhteiden luomaan haasteeseen tehtävässä joka on: Ääri-islamilaisen terroristitoiminnan estäminen.
Käytännössä tässä hommassa ei ole muita tekniikoita kuin mitä armeija/erikoisjoukot/poliisi akselilla on tarjota. Ja tässäkin tapuksessa Israelin täytyy toimia ulkopuolisena tekijänä ja hoitaa ainoastaan oireita, eli siis tuhota asepajoja, tunneleita, hajottaa terrorisluja pidätyksin ja heikentää niidne organisaatioita pommieksperttien, johtajien jne. pidätyksin ja jopa tarkoituksenmukaisin surmin. Tekniikka ja taktiikka ei tietenkään pyri muuhun kuin tavoitteseen jota Sharon Israelilaisille lupasi, ja on siinä onnistunut merkittävien terrori-iskujen loputtua, vaikka jatkuvasti yhteenottoja, terrori-iskujen estämistä jne. tapahtuukin. Pidätys(poliisi)/surmaaminen(sota) taktiikka on merkittävästi huonontanut terrori-iskujen suorittamisen kykyä koska kokenut väki on joutunut väistymään kokemattomien tieltä.
Eli teknisesti: muuri, vihollisen eliminointi jne. toimii turvallisuutta lisäävästi.
RAUHANPROSESSI: Rauhanprosessin kannalta palestiinalaisalueiden olosuhteiden muuttuminen on olennaista. Palestiinalaisalueiden olosuhteissa keskeisessä asemassa on palestiinalaishallinto. Palestiinalaishallinto on vastuullinen sen alaisuudessa olevien alueiden valvonnasta niiden sopimuksien mukaan joita se Israelin kanssa solmii. Sotatoimien kiihtyminen palestiinalais-alueilla on suoraa seurausta intifadasta jonka palestiinalaishallinto julisti.
Rauhanprosessin kannalta intifada on täysin turha koska vaikka se ehkä ottaisikin kantaa epäkohtiin joita palestiinalaiset kohtaavat, se ennekaikkea vapaa passi terroristijärjestöille toimia omien agendojensa mukaisesti Israelia vastaan ilman pelkoa palstiinalaishallinnon sekaantumisesta. Suurin ongelma onkin rauhanprosessin kannalta tällä hetkellä palestiinalaisosapuolen puuttuminen. PA on luonnollinen osapuoli Oslon sopimuksen takia, joka tunnusti PLOn palestiinan itsehallinnon alkuunpanijana auktoriteetiksi alueilla. Intifadan julistaessaan Arafat siis mitätöi Oslon sopimuksen itsensä kohdalla ja jätti PAn ainoastaan ulkokuoreksi jonka sisältöä ulkopuolinen tuki itsehallinnolle ei juurikaan viitsi valvoa.
Israelin kannalta PA on ainoa sopimuskumppani, mutta tällä hetkellä PAssa ei ole ketään joka kykenisi ottamaan askeleen pois intifadasta kohti rauhaa. Oslon sopimus edellytti täsmälleen samaa, mitä tuleva tiekartta ensisijaisesti palestiinalaisahllinnolta odottaa, eli selvää kontrollia aseellisille ryhmittymille. Israel on tarjonnut palestiinalaisille yhteistyötä alueiden kontrolliin saamiseksi, mm. aseisti Oslon jälkeen palestiinalaisturvallisuus joukot, Dahlan jne. yritettiin saada Israel/USA veneeseen ja siis myös sotilaallisesti liittolaisena yhteistyöhön terroristijärjestöjä vastaan, mutta Arafathan kaatoi kaikki nämä yritykset.
Jokainen siis tietää mikä sotku palestiinalaisalueilla on. Israelin armeijan tehtävä on suojella Israelilaisia, palestiinalaisten keskinäiseen valtataisteluun se ei vaikuta niin kauan kuin joku palestiinalainen osapuoli ei ole Israelin sotilaallisessa suojeluksessa, ja luonnollisesti tämä osapuolen täytyisi olla titteliltään: Palestiinan Itsehallinto.
Eli niin kauan kuin Sharon keskittyy tekniseen suoritukseen Israelilaisten suojelemiseksi ja vastapuolella ei liikahda positiviseen suuntaan, eivarmaan kukaan ulkouolinenkaan halua ottaa vastuuta palestiinalaisyhteiskunnassa samoin ehdoin kuin rauhan prosessi vaatii. Kyseessä olisi toinen: 'Irakin demokratiaansa odottava hallinto', tai 'afganistanin hallinto', eli toisin sanoen se hallinto saisi tuta saman islamilaisen fundamentalismin vihan kuin on osana hallinnolla joka on 'siionistien' ja 'suuren saatanan kätyri'.
....Hullu maailma.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat.asp
Ongelmahan koko jutussa ei niinkään ole kv. laillinen, vaan eettinen ja tekninen.(Kv. lain mukaan sotaa käyvät osapuolet ovat täysin vastuullisia omiensa siviileistä tilanteissa joissa isku kohdistetaan vihollis kohteeseen. Sen sijaanhan tarkoituksenmukainen siviilikohteisiin iskeminen on sotarikos iskijän toimesta.)
Eettisyys: Miten varmistaa että 'ihmiskilvet' voidaan minimoida?(pätee jopa poliisitoiminnassa israelin sisällä, 'terroristijahdissa', jos tarpeeksi on tulivoimaa käytössä lainvalvojalla.)
Tekniikka: Miten voidaan nykyisissä olosuhteissa estää terroristi järjestöjen toiminta? Olosuhteet palestiinalaisalueilla luo lähinnä PA, ainakin mitä tulee turvallisuuteen. Israelin täytyy turvautua tekniikoihin ja taktiikkaan vastatakseen olosuhteiden luomaan haasteeseen tehtävässä joka on: Ääri-islamilaisen terroristitoiminnan estäminen.
Käytännössä tässä hommassa ei ole muita tekniikoita kuin mitä armeija/erikoisjoukot/poliisi akselilla on tarjota. Ja tässäkin tapuksessa Israelin täytyy toimia ulkopuolisena tekijänä ja hoitaa ainoastaan oireita, eli siis tuhota asepajoja, tunneleita, hajottaa terrorisluja pidätyksin ja heikentää niidne organisaatioita pommieksperttien, johtajien jne. pidätyksin ja jopa tarkoituksenmukaisin surmin. Tekniikka ja taktiikka ei tietenkään pyri muuhun kuin tavoitteseen jota Sharon Israelilaisille lupasi, ja on siinä onnistunut merkittävien terrori-iskujen loputtua, vaikka jatkuvasti yhteenottoja, terrori-iskujen estämistä jne. tapahtuukin. Pidätys(poliisi)/surmaaminen(sota) taktiikka on merkittävästi huonontanut terrori-iskujen suorittamisen kykyä koska kokenut väki on joutunut väistymään kokemattomien tieltä.
Eli teknisesti: muuri, vihollisen eliminointi jne. toimii turvallisuutta lisäävästi.
RAUHANPROSESSI: Rauhanprosessin kannalta palestiinalaisalueiden olosuhteiden muuttuminen on olennaista. Palestiinalaisalueiden olosuhteissa keskeisessä asemassa on palestiinalaishallinto. Palestiinalaishallinto on vastuullinen sen alaisuudessa olevien alueiden valvonnasta niiden sopimuksien mukaan joita se Israelin kanssa solmii. Sotatoimien kiihtyminen palestiinalais-alueilla on suoraa seurausta intifadasta jonka palestiinalaishallinto julisti.
Rauhanprosessin kannalta intifada on täysin turha koska vaikka se ehkä ottaisikin kantaa epäkohtiin joita palestiinalaiset kohtaavat, se ennekaikkea vapaa passi terroristijärjestöille toimia omien agendojensa mukaisesti Israelia vastaan ilman pelkoa palstiinalaishallinnon sekaantumisesta. Suurin ongelma onkin rauhanprosessin kannalta tällä hetkellä palestiinalaisosapuolen puuttuminen. PA on luonnollinen osapuoli Oslon sopimuksen takia, joka tunnusti PLOn palestiinan itsehallinnon alkuunpanijana auktoriteetiksi alueilla. Intifadan julistaessaan Arafat siis mitätöi Oslon sopimuksen itsensä kohdalla ja jätti PAn ainoastaan ulkokuoreksi jonka sisältöä ulkopuolinen tuki itsehallinnolle ei juurikaan viitsi valvoa.
Israelin kannalta PA on ainoa sopimuskumppani, mutta tällä hetkellä PAssa ei ole ketään joka kykenisi ottamaan askeleen pois intifadasta kohti rauhaa. Oslon sopimus edellytti täsmälleen samaa, mitä tuleva tiekartta ensisijaisesti palestiinalaisahllinnolta odottaa, eli selvää kontrollia aseellisille ryhmittymille. Israel on tarjonnut palestiinalaisille yhteistyötä alueiden kontrolliin saamiseksi, mm. aseisti Oslon jälkeen palestiinalaisturvallisuus joukot, Dahlan jne. yritettiin saada Israel/USA veneeseen ja siis myös sotilaallisesti liittolaisena yhteistyöhön terroristijärjestöjä vastaan, mutta Arafathan kaatoi kaikki nämä yritykset.
Jokainen siis tietää mikä sotku palestiinalaisalueilla on. Israelin armeijan tehtävä on suojella Israelilaisia, palestiinalaisten keskinäiseen valtataisteluun se ei vaikuta niin kauan kuin joku palestiinalainen osapuoli ei ole Israelin sotilaallisessa suojeluksessa, ja luonnollisesti tämä osapuolen täytyisi olla titteliltään: Palestiinan Itsehallinto.
Eli niin kauan kuin Sharon keskittyy tekniseen suoritukseen Israelilaisten suojelemiseksi ja vastapuolella ei liikahda positiviseen suuntaan, eivarmaan kukaan ulkouolinenkaan halua ottaa vastuuta palestiinalaisyhteiskunnassa samoin ehdoin kuin rauhan prosessi vaatii. Kyseessä olisi toinen: 'Irakin demokratiaansa odottava hallinto', tai 'afganistanin hallinto', eli toisin sanoen se hallinto saisi tuta saman islamilaisen fundamentalismin vihan kuin on osana hallinnolla joka on 'siionistien' ja 'suuren saatanan kätyri'.
....Hullu maailma.
Vastaukset 8
Vanhimmat
" Ongelmahan koko jutussa ei niinkään ole kv. laillinen, vaan eettinen ja tekninen.(Kv. lain mukaan sotaa käyvät osapuolet ovat täysin vastuullisia omiensa siviileistä tilanteissa joissa isku kohdistetaan vihollis kohteeseen. Sen sijaanhan tarkoituksenmukainen siviilikohteisiin iskeminen on sotarikos iskijän toimesta.) "
Ongelma on nimenomaan kv. laillinen. Geneven sopimuksen mukaan siviilikohdetta ei voi pitää sotilas/viholliskohteena sillä perusteella, että siviilikohteessa on myös aseistettuja ihmisiä. Tottakai aina tulkintaa on olemassa, mutta käytännössä siviilien suojelu tarkoittaa sitä, että jos joku aseistautunut sotilas/taistelija lymyää siviilien suojissa, syyllistyy hän sotarikokseen. Toisaalta tämä ei anna oikeutta vastapuolelle iskeä tähän kohteeseen, vaan sitä pidetään edelleen siviilikohteena. Mahdollinen iskijä syyllistyy sotarikokseen.
Eli jos esim. joku on kirkossa/synagoogassa/moskeijassa, tavaratalossa, kahvilassa tms. tavallisessa siviilikohteessa ja hänet tapetaan siinä vaikka ohjuksella tai pommituksella, näin vaarantaen ympärillä olevat siviilit. Se on selkeästi sotarikos. Geneven sopimus nimenomaan korostaa, että siviilikohde ei muutu sotilaskohteeksi, vaikka siellä olisi aseistettu(ja) imisiä joukossa.
Geneven sopimusta ei taideta rikkoa silloin, kun rohkeat vastarintataistelijat räjäyttävät pommeja miehitystä vastustaesaan, vaikka se merkitsisikin kymmenien oman maan siviilien kuolemaa.
Tuskin heitä voi kutsua pommeineen edes terroristeiksi, niinkuin Hitman tuolla yläpuolen otsikkokirjoituksessaankin alkaa epäillä.
Hehän vain vastustavat miehitysvaltaa ja tulevaa "nukkehallintoa" räjäyttelemällä pommeja omien kansalaisten keskuudessa, sillä maailman mediat kyllä ymmärtänevät sen vain viestiksi rauhantahtoisuudesta, jota vastarintaliike edustaa! :)))
Koska sinulla näyttää olevan jonkun lukihäiriön seurauksena vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, minä autan sinua Hitman hiukan siinä.
" Geneven sopimusta ei taideta rikkoa silloin, kun rohkeat vastarintataistelijat räjäyttävät pommeja miehitystä vastustaesaan, vaikka se merkitsisikin kymmenien oman maan siviilien kuolemaa. "
Geneven sopimuksessa on määritelty tarkasti siviilien suojelu. Se tarkoittaa sitä, että sotilaallista toimintaa ei saa harjoittaa sviilien keskuudessa. Joka räjäyttää pommin vihollista vastaan siviilien keskuudessa heidän turvallisuudesta välittämättä, ei ole sankari vaan sotarikollinen. Samoin miehittäjä syyllistyy sotarikoksiin, iskiessään siviilikohteisiin ja ampuessaan siviilijoukkoja kohden. Räikemipiä ovat tietysti hääseurueen teurastamisen tapaiset tilanteet.
Tottakai aina tulkintaa on olemassa, mutta käytännössä siviilien suojelu tarkoittaa sitä, että jos joku aseistautunut sotilas/taistelija lymyää siviilien suojissa, syyllistyy hän sotarikokseen. Toisaalta tämä ei anna oikeutta vastapuolelle iskeä tähän kohteeseen, vaan sitä pidetään edelleen siviilikohteena. Mahdollinen iskijä syyllistyy sotarikokseen.
" Hehän vain vastustavat miehitysvaltaa ja tulevaa "nukkehallintoa" räjäyttelemällä pommeja omien kansalaisten keskuudessa, sillä maailman mediat kyllä ymmärtänevät sen vain viestiksi rauhantahtoisuudesta, jota vastarintaliike edustaa! :))) "
Ei ole mitään yhtenäistä vastarintaliikettä, vaan useita miehittäjää vastaan sotivia ryhmiä. Jotkut luultavasti vain riitaa haastavia ja sekasortoon pyrkiviä rikollisjoukkoja. Toiset taas sankarillisia vastarintataistelijoita, jotka tekevät iskujaan vain silloin, kun siviiliuhreja voidaan välttää viimeiseen asti. Tällaisesta rohkeasta taistelusta antoi kuvauksen mm. iltasanomat viikonloppuna; urheat taistelijat kävivät ylivoimasien vihollisen kimppuun vain singot aseinaan.
Miehittäjä on tappanut yli 10.000 siviiliä vuodessa. Fallujahissa se teurasti kerralla satoja kostoksi kahden amerikkalaisen taposta.
Ok, olenko väärässä että voimankäytön säännöstö on juuri tuo mistä puhut? Eli siviilien seassa oleviin viholliskohteisiin ei saa hyökätä mikäli vihollinen ei hyökkää ensin. Käsittääkseni KV. laki nimenomaan ainoastaan asettaa vastuun siviiliuhrista taistelutilanteessa jommalle kummalle osapuolelle, eikä puutu voimankäytön säännöstöön.
Eli KV. laki on nimenomaan tarkoitettu siviileihin kohditettujen hyökkäysten torjumiseksi, ei viholliseen kohdistettujen hyökkäysten. Antautuminen tai aseiden laskeminen vihollisen toimesta ja siirtyminen siviilien sekaan on tietenkin toinen juttu kv. lakien mukaan. Sodassa joskus voittaa se joka ampuu ensin. Jos siis siviilien seassa olevat saavat ainoastaan ampua ja sitten vasta toinen saa vastata siihen, se olisi aika outoa kv. lainsäädännöksi sodasta. Länsimaisilla armeijoilla jotka toimii sotilaallisissa tehtävissä sekä tietenkin YKn rauhanturvaajillahan on nämä voimankäytön säännöt.
Tuohon vihollisen eliminointiin sotatoimien sääntöjen mukaan ohjuksella se että ensinnäkin siinä pätee voimankäytön säännöstö jota armeija noudatta. Mutta esimerkiksi vihollista joka liikkuu autolla ei voida määritellä siviilikohteeksi vain koska hän on siviilialueella. Samalla perusteella Israelin sotilasajoneuvot ovta sitten siviilialueilla siviilikohteita. Sama pätee vihollisen käyttämiin rakennuksiin. Voimankäytön säännöt Israelin armeijalla sallii sellaisten talojen jyräämisen joita käytetään sotilaalliseen toimintaan.
" Ok, olenko väärässä että voimankäytön säännöstö on juuri tuo mistä puhut? Eli siviilien seassa oleviin viholliskohteisiin ei saa hyökätä mikäli vihollinen ei hyökkää ensin. Käsittääkseni KV. laki nimenomaan ainoastaan asettaa vastuun siviiliuhrista taistelutilanteessa jommalle kummalle osapuolelle, eikä puutu voimankäytön säännöstöön. "
Jeps. Väärässä olet. Geneven sopimus korostaa nimenomaan sitä, että siviilien suojelua koskevia määräyksiä ei ole oikeutta rikkoa, vaikka vastapuoli niin tekisi.
" Jos siis siviilien seassa olevat saavat ainoastaan ampua ja sitten vasta toinen saa vastata siihen, se olisi aika outoa kv. lainsäädännöksi sodasta."
Näin se on geneven sopimuksen mukaan. Ja se on hyvin loogista, koska muuten ajaudutaan sellaisiin tilanteisiin, ettei niistä ota pirukaan selvää, kuka rikkoi ensin. Siviilien seasta ampuminen on sotarikos, mutta niin on tuleen vastaaminenkin. Ideahan on juuri siinä, että siviilien seassa ei sodita. Jos toinen sitä rikkoo, se syyllistyy rikokseen, jos toinen provosoituu, on sekin rikollinen. Aina on myös mahdollisuus vetäytyä ja jos kansa ei pistä rettelöitsijöitä kuriin vaan suojelee näitä (siviilit siis), olisi varmaan mietinnän paikka, onko missiossa järkeä!
>Jeps. Väärässä olet.<
Öhm.. se on voimankäytön säännöstönä tietyissä tilanteissa, esim. YKlla.. eli oikeassa olen..
Mutta missäkohtaa määritellään se että esimerkiksi Rafahin kaltaisia operaatioita siviilialueilla ei voida suorittaa koska ne ovat siviilialueita?
>Geneven sopimus korostaa nimenomaan sitä, että siviilien suojelua koskevia määräyksiä ei ole oikeutta rikkoa, vaikka vastapuoli niin tekisi.<
Tiedossa on. Ongelma tietenkin on se, miten erotella siviilikohteessa oleva sotilaskohde. Ja tämä tapahtuu silloin kun painetaan liipasinta tms. jossa määrää voimankäytön säännöstö sekä kv. laki siviilien koskemattomuudesta.
Sopimus( http://www.redcross.fi/taustaa/geneven_sopimukset/ )
III osa.
28 artikla.
II. Vaaravyöhykkeet.
Ketään suojeltua henkilöä älköön käytettäkö saattamaan läsnäolollaan sotatoimilta suojatuksi tiettyjä kohteita tai paikkakuntia.
29 artikla.
III. Vastuu.
Selkkauksen osapuoli, jonka vallinnassa on suojeltuja henkilöitä, on vastuussa edustajiensa heille osoittamasta kohtelusta. Henkilökohtainen vastuu, joka on saattanut syntyä, pysyy sen estämättä voimassa.
Eli Israelin tapauksessa selkeää on että koska Hamas ja Jihad jne. eivät ole organisoituja kasarmeille ja uniformuissa vaan liikkuvat aseineen siviilivaatteissa siviilien keskuudessa, he peruslähtökohdaltaan ovat vastuussa taktiikastaan ja siviiliuhreista joita syntyy jos Israel jotain komentajaa tavoittelee. Mutta kuten totesin, Israel käyttää menetelmiä joilla se pyrkii varmistamaan esimerkiksi ilmaiskuissa että kohde ei ole paikassa jossa siviiliuhrien määrä on suuri. Tässä ei valitettavasti onnistuta monestikkaan. Ja tässä vastuu nimenomaan siirtyy sille jonka hallussa suojeltu henkilö on. Lyhyesti: sotilas joka ylläpitää vihollisuuksia ja ei ole haavoittunut tai antautunut tai laskenut aseitaan, on viholliskohde joka on vastuussa suojelluista henkilöistä ympärillään.
Palestiinassa siis terroristien kohdalla Israelin voimankäytön säännöstö määrittää sen miten kyetään estämään terroristin vastuulla olevien suojeltujen suojeleminen, itse vihollinen ei juurikaan tätä auta, jopa päin vastoin. Kuten sanoin, Israel ei iske milloin vain mihin vain vaan on heilläkin moraalinen vastuu, vaikka ehkä laillinen vastuu olisikin vihollisella joka käyttää siviilipopulaatiota lymypaikkanaan operaatioilleen.
Moraalisista lähtökohdista voimme siis kysyä sitä että MIKÄ ON SOTATOIMIEN OIKEUTUS VIHOLLISTA VASTAAN, JOKA PYRKII KÄYTTÄMÄÄN VÄESTÖÄ SUOJANAAN? Eli siis kysymys on hyvinkin moraalinen, ja jos sotatoimet ovat välttämättömiä, SILLOIN astuu kuvaan voimankäytön säännöt, EI LAKI.
>Ja se on hyvin loogista, koska muuten ajaudutaan sellaisiin tilanteisiin, ettei niistä ota pirukaan selvää, kuka rikkoi ensin. Siviilien seasta ampuminen on sotarikos, mutta niin on tuleen vastaaminenkin. Ideahan on juuri siinä, että siviilien seassa ei sodita. Jos toinen sitä rikkoo, se syyllistyy rikokseen, jos toinen provosoituu, on sekin rikollinen. Aina on myös mahdollisuus vetäytyä ja jos kansa ei pistä rettelöitsijöitä kuriin vaan suojelee näitä (siviilit siis), olisi varmaan mietinnän paikka, onko missiossa järkeä!<
Olen muuten samaa mieltä ja ilmeisesti Israelin armeijakin kun se ilmoitti keskeyttävänsä/pienentävänsä Rafahin operaation/ota sen takia että siviilikuolemat eivät sopineet sillekkään. Laillisesti kuitenkin on olemassa edellä mainittu asetelma militarististen jalkaväeksi hyvin aseistettujen terroristijärjestöjen kohdalla. Eli hyvin pitkälle vastuu lankeaa nimenomaan osapuolelle joka sotii tiukkaan asutuilla alueilla ja vieläpä ilman uniformuja. Eli kysymys on että onko sotatoiminta oikeutettua kv. lakien mukaan ja se siis on sitä Israelin kohdalla.
Siispä tässä on ehkä enemmänkin kyse siitä että kuka asetetaan laillisesti vastuuseen ja sen vastuun pakenemista ns. kansanousu huuman kourissa lännen kv. lakia tulkitsevien palestiinalaisten tukijoiden keskuudessa. Moraalisesti Israelia voidaan pitää vastuullisena liiallisesta voimankäytöstä tilanteessa jossa vihollinen käyttää siviilikohteita suojanaan. Siis kyse 'siviilikohteessa' ei ole ammu-tapa siviili, vaan yksinkertaisesti siitä mitä taktiikkaa terroristijärjestö käyttää. Israelhna siis ei voisi toimia palestiinalaisalueilla jos siviilialueilla ei voitaisi käyttää sotatoimia, koska palestiinalaisilla ei ole ehkä jotain salaisia kokoontumispaikkoja, asepajoja/varastoja lukuunottamatta perinteisen vihollisen tukikohtia tms.
Myöskin sota on epätavallinen siinä suhteessa että ei ole selkeää konkreettista tavoitetta joka saavutettaessa vihollinen antautuu, tai on kukistettu.
Kyse on enemmänkin vihollisen sotimiskyvyn tuhoamisesta. Ja voidaan perustellusti sanoa että saarrot, eristykset jne. vihollista vastaan johtaa siihen että tavallinen väestö jää siihen väliin puristuksiin. Josta siis tämä kauhea sorto parkuna johtuu. Israelin asevoimilla ja valtiolla on siis tälläinen tasapainotteleminen monen tekijän kanssa kun lopputulos täytyy olla: parempi palestiinalaisille, parempi israelilaisille.
>mm. iltasanomat viikonloppuna; urheat taistelijat kävivät ylivoimasien vihollisen kimppuun vain singot aseinaan.<
Ilmeisesti urheat taistelijat eivät usko että heidän tavoitteitaan voitaisiin toteuttaa demokratian keinoin...?
lopputulos on aika ikävää kaikille osapuolille
www.webmutants.com/strategypage/rpg_attack.wmv