Ku se on niin vihreetä. Se junakyyti. Mutta jotenkin panee mietityttämään, että kun tai jos radalla jotakin 'yllättävää' sattuu, niin aina sanotaan, että bussilla ihmiset viedään. Eli että, junakyyti ei ole mahdollista ilman, että varastossa on bussiarmeija, jolla kuljetukset tarvittaessa hoidetaan, kun tilanne vaatii. Ja se näyttää vaativan aika usein. Siis, kaksinkertainen järjestelmä pitää olla, jotta voitaisiin junalla kulkea.
Siitä ei ainakaan uutisissa ole koskaan mainittu, mitä on seurannut tavaraliikenteen myöhästelystä rautateillä vallitsevan häiriöherkkyyden takia.
Vaikka olen jo vanha, seuraan silti asioita. En ole nähnyt missään aineistoissa 60-luvun lopun jälkeen vertailua eri liikennemuotojen välillä vaikkapa sellaisista alkeisseikoista, kuin että
- istumapaikan hinta, investointi siis; vrt. juna, bussi, auto
- osoittautuiko se metro todella niin kannattavaksi kuin herrat Valtanen ja Aura aikanaan rakuteerasivat
- kuinka monta matkustajaa bussista pitää nykyään löytyä, että saastutus- ja muun talouden kannalta jompikumpi voittaa, bussiko vaiko autoko
Vanhastaan tiedän, että tällaiset laskelmat voidaan värittää haluttuun suuntaan, jos halutaan. Esimerkiksi voidaan painottaa sitä, kuinka Pihtiputaan mummon loppumatka jatkuu sitten, kun juna-asema ei olekaan kuitenkaan kävelymatkan päässä. Taikka että vaikka, että eihän niitä myrskyjä nyt vai tarvitseeko, tai pakkasia, ottaa laskuun mukaan. Tai sitä, kuinka pitkiä koiranmutkia bussireissari tekee verrattuna automieheen. Ja mitä se ylimääräinen matka maksaa diisselinä. Tai että jos polkupyöräily on tavoite, mitä maksaa varalla oleva bussivalmius, kalusto ja kuskit, räntä- ja pakkaspäiviin.
Matka on ninku makkara. Sillä on kaksi päätä. Ne ovat harvoin vaikka nyt saman ratikkalinjan pysäkeillä. Ruokakasseistakin pitäis puhua, mutta en nyt.
Soisin saavani tietoa, enkä pelkkää hurmahenkistä liturgiaa. Tai jos tietäjät eivät suoraan kehtaa ilmoittautua, mistä sitä tietoa saa. Nuuka olen ollut koko pitkän ikäni. Mutta sen oppii vähemmälläkin, että asiat ovat harvoin sellaisia, miltä näyttävät. Ja vielä harvemmin sitä, mitä lapset kadulla huutavat.
Siitä ei ainakaan uutisissa ole koskaan mainittu, mitä on seurannut tavaraliikenteen myöhästelystä rautateillä vallitsevan häiriöherkkyyden takia.
Vaikka olen jo vanha, seuraan silti asioita. En ole nähnyt missään aineistoissa 60-luvun lopun jälkeen vertailua eri liikennemuotojen välillä vaikkapa sellaisista alkeisseikoista, kuin että
- istumapaikan hinta, investointi siis; vrt. juna, bussi, auto
- osoittautuiko se metro todella niin kannattavaksi kuin herrat Valtanen ja Aura aikanaan rakuteerasivat
- kuinka monta matkustajaa bussista pitää nykyään löytyä, että saastutus- ja muun talouden kannalta jompikumpi voittaa, bussiko vaiko autoko
Vanhastaan tiedän, että tällaiset laskelmat voidaan värittää haluttuun suuntaan, jos halutaan. Esimerkiksi voidaan painottaa sitä, kuinka Pihtiputaan mummon loppumatka jatkuu sitten, kun juna-asema ei olekaan kuitenkaan kävelymatkan päässä. Taikka että vaikka, että eihän niitä myrskyjä nyt vai tarvitseeko, tai pakkasia, ottaa laskuun mukaan. Tai sitä, kuinka pitkiä koiranmutkia bussireissari tekee verrattuna automieheen. Ja mitä se ylimääräinen matka maksaa diisselinä. Tai että jos polkupyöräily on tavoite, mitä maksaa varalla oleva bussivalmius, kalusto ja kuskit, räntä- ja pakkaspäiviin.
Matka on ninku makkara. Sillä on kaksi päätä. Ne ovat harvoin vaikka nyt saman ratikkalinjan pysäkeillä. Ruokakasseistakin pitäis puhua, mutta en nyt.
Soisin saavani tietoa, enkä pelkkää hurmahenkistä liturgiaa. Tai jos tietäjät eivät suoraan kehtaa ilmoittautua, mistä sitä tietoa saa. Nuuka olen ollut koko pitkän ikäni. Mutta sen oppii vähemmälläkin, että asiat ovat harvoin sellaisia, miltä näyttävät. Ja vielä harvemmin sitä, mitä lapset kadulla huutavat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.