- ateistisen filosofian raju nousu ajoittuu 1700 -lukuun
- tiede ei voi kumota uskoa, koska se ei käsittele tuonpuoleisuutta
- myöskään uskoa ei voi perustella aukottomasti järkianäkökohdin
- uskon puolesta argumentoidaan parhaiten käytännöllisellä tasolla
Ateismin historiaa voidaan sanoa lyhyeksi. Ihmiset ovat pääsääntöisesti uskoneet Jumalaan tai jumaliin muinaisajoista aina valistuksen aikaan saakka. Vasta 1700- ja 1800-luvuilta alkaen suurten joukkojen tietoisuuteen on tullut se mahdollisuus, että Jumalaa ei ehkä sittenkään ole olemassa.
Professori Alister McGrathin tuoreessa kirjassaan Ateismin lyhyt historia esittää, että eurooppalainen ateismi sai alkunsa kirkon virheistä. Ranskan vallankumouksen (1789) yhteydessä esitetty kristinuskon kritiikki ei noussut jumalankieltämisestä vaan siitä, että kirkon koettiin liittoutuneen tavallista rahvasta sortavan kuninkaan ja yläluokan kanssa. Eräät ajattelijat esittivät, että koska kirkon moraaliin ei voida luottaa, uskonnon sisältö on etsittävä kristillisen tradition sijaan yleisen järjen mukaisista päätelmistä. Näin syntyi ns. luonnollinen teologia ja siihen liittyvä deistinen jumalakuva.
Seuraavan vuosisadan kuluessa myös luontoon ja järkeen perustuva jumalausko kyseenalaistettiin. Ludwig Feuerbachin mukaan jumalausko on ihmisten omien arvojen ja tarpeiden heijastamista kuviteltuun jumalaan. Karl Marxille uskonnot ovat eräänlaisia puudutusaineita, joiden avulla ihmiset kestävät kärsimykset ja epäoikeudenmukaisuudet.
Psykoanalyysin isä Sigmund Freud katsoi, että lapsen kokemus ja tarve kaikkivoivasta vanhemmasta luo illuusion siitä, että koko maailmaa kantaa samanlainen yliluonnollinen olento. Luonnontieteilijöille elävän luonnon ihmeet eivät todistaneet Luojan suuruudesta, vaan vuosimiljoonia kestäneestä luonnonvalinnan prosessista. Tähtitieteen mekaniikkaan perustuvat selitysmallit tekivät jumalahypoteesin tarpeettomaksi. Lääketiede näki ihmisruumiiin eräänlaisena koneena, joka ei toimiakseen tarvitse yliluonnollisen voiman läsnäoloa.
- tiede ei voi kumota uskoa, koska se ei käsittele tuonpuoleisuutta
- myöskään uskoa ei voi perustella aukottomasti järkianäkökohdin
- uskon puolesta argumentoidaan parhaiten käytännöllisellä tasolla
Ateismin historiaa voidaan sanoa lyhyeksi. Ihmiset ovat pääsääntöisesti uskoneet Jumalaan tai jumaliin muinaisajoista aina valistuksen aikaan saakka. Vasta 1700- ja 1800-luvuilta alkaen suurten joukkojen tietoisuuteen on tullut se mahdollisuus, että Jumalaa ei ehkä sittenkään ole olemassa.
Professori Alister McGrathin tuoreessa kirjassaan Ateismin lyhyt historia esittää, että eurooppalainen ateismi sai alkunsa kirkon virheistä. Ranskan vallankumouksen (1789) yhteydessä esitetty kristinuskon kritiikki ei noussut jumalankieltämisestä vaan siitä, että kirkon koettiin liittoutuneen tavallista rahvasta sortavan kuninkaan ja yläluokan kanssa. Eräät ajattelijat esittivät, että koska kirkon moraaliin ei voida luottaa, uskonnon sisältö on etsittävä kristillisen tradition sijaan yleisen järjen mukaisista päätelmistä. Näin syntyi ns. luonnollinen teologia ja siihen liittyvä deistinen jumalakuva.
Seuraavan vuosisadan kuluessa myös luontoon ja järkeen perustuva jumalausko kyseenalaistettiin. Ludwig Feuerbachin mukaan jumalausko on ihmisten omien arvojen ja tarpeiden heijastamista kuviteltuun jumalaan. Karl Marxille uskonnot ovat eräänlaisia puudutusaineita, joiden avulla ihmiset kestävät kärsimykset ja epäoikeudenmukaisuudet.
Psykoanalyysin isä Sigmund Freud katsoi, että lapsen kokemus ja tarve kaikkivoivasta vanhemmasta luo illuusion siitä, että koko maailmaa kantaa samanlainen yliluonnollinen olento. Luonnontieteilijöille elävän luonnon ihmeet eivät todistaneet Luojan suuruudesta, vaan vuosimiljoonia kestäneestä luonnonvalinnan prosessista. Tähtitieteen mekaniikkaan perustuvat selitysmallit tekivät jumalahypoteesin tarpeettomaksi. Lääketiede näki ihmisruumiiin eräänlaisena koneena, joka ei toimiakseen tarvitse yliluonnollisen voiman läsnäoloa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tieteen rajat
Suuren yleisön tietoisuuteen ateististen filosofien ja tiedemiesten ajatukset tulivat usein kärjistettyinä yksipuoleistuksina. 1900-luvulla syntyi harhakuva siitä, että tiede ja uskonto vetävät luonnostaan eri suuntaan. Olisi muka vaikea olla uskova ja tiedemies yhtä aikaa.
Tieteensä rajat tunteva tiedemies ymmärtää kuitenkin, että mikään tiede ei voi kumota Jumalan olemassaoloa eikä todistaakaan sitä. Tieteet eivät nimittäin tutki tuonpuolesta Jumalaa vaan tämänpuoleisia tutkimuskohteitaan. Teologiankaan tieteenala ei tutki Jumalaa vaan ihmisten käsityksiä Jumalasta.
Tosin joskus tiede voi selittää, miksi ihmisten jumalausko taipuu tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi psykoanalyysi, jota ei tarkasti ottaen voida pitää tieteenä, valottaa hyvin uskoon vaikuttavia psykologisia mekanismeja. Silti sen pohjalta ei voida sanoa, että uskossa on kyse pelkästään projektiosta.
Biologia selvittää eliölajien historiaa ja osoittaa, miten ympäristöön mukautumisen tuloksena syntyy uusia lajeja. Ihmisenkin kehityshistoriasta voidaan piirtää apinalajeihin palautuva sukupuu. Silti biologi ei voi sanoa osoittaneensa, että Jumalaa ei ole olemassa. Uskovan mielestä biologi on selvittänyt sitä, millä tavalla Jumala on luonut maailmaa. Ja historiatiede valottaa sitä, miten Jumala on kaitsenut kansoja.
Tieteenaloista uskonnonfilosofia selvittää uskon ja järjen välistä suhdetta. Vallitsevan kannan mukaan Jumala-uskoa ei voida rationaalisesti todistaa eikä kumota. Erään näkemyksen mukaan Jumala-usko on silti järkevä maailmanselitys. Jumalan olemassaolon oletuksesta käsin voidaan johtaa looginen ja johdomukainen teistinen maailmanselitys. Selitys ei ole aukoton, mutta se on riittävän järkevä sille, joka tekee sen alkuoletuksen että Jumala on olemassa.
Ateistisen alkuoletuksen varaan rakennettu maailmanselitys on yhtä järkevä. Maailman tapahtumat selittyvät riittävän hyvin ilmankin jumalahypoteesia. Ainoa suuri vaikeus on kaiken alun selittäminen. Ateisti pidättäytyy ottamasta siihen kantaa. Hänen mielestään sen selittäminen Jumalalla olisi selittämättömän selittämistä toisella yhtä suurella arvoituksella.
Loogisesti järkevin maailmankatsomus olisi agnostismi. Agnostikko (a-gnosis eli ei-tietoa) pidättäytyy muodostamasta kantaa uskon kysymyksiin, koska niistä ei voida tietää varmasti. Voidaanko ateismia kumota?
Ateismiin ei ole pakottavaa rationaalista syytä. Usein perusratkaisu teismin ja ateismin välillä tehdäänkin muista kuin järkiperäisistä syistä. Useimmat ihmiset uskovat ihmistä suurempaan tuonpuoleisuuteen.
Tuoreen tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista uskoo kristinuskon opettamaan Jumalaan ja neljäsosa katsoo uskovansa Jumalaan, mutta hyvin toisella tavalla kuin kirkko opettaa. Ateistien luku on viimeisen 20 vuoden kuluessa pysynyt 6% tuntumassa (luku on muuten nykyään sama Venäjällä!). Ateistien määrä ei siis ole juuri lainkaan lisääntynyt.
Kristinuskon suurin haastaja ei ole ratioanaalinen ateismi. Jos kysytään, miksi jotkut eivät usko jumalaan tai rukoile (kolmasosa suomalaisista rukoilee viikottain), yleisin vastaus on, että siihen ei ole tarvetta. Joillekin ihmisille Jumalaan turvautumisella ei ole mitään käytännön merkitystä.
Tällaista ateismia vastaan taistellaan parhaiten osoittamalla, mitä hyvää Jumala-uskosta seuraa. Joskus rationaalisesta argumentoinnista voi olla hyötyä, mutta paras puheenvuoro uskon puolesta on se, että kristityt osoittavat omalla elämällään, miten usko Jumalaan kantaa heitä arjen vaikeuksissa.
>>>Loogisesti järkevin maailmankatsomus olisi agnostismi.>Tuoreen tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista uskoo kristinuskon opettamaan Jumalaan..>Ateistien luku on viimeisen 20 vuoden kuluessa pysynyt 6% tuntumassa... Ateistien määrä ei siis ole juuri lainkaan lisääntynyt.>Joillekin ihmisille Jumalaan turvautumisella ei ole mitään käytännön merkitystä.>Tällaista ateismia vastaan taistellaan parhaiten osoittamalla, mitä hyvää Jumala-uskosta seuraa.>paras puheenvuoro uskon puolesta on se, että kristityt osoittavat omalla elämällään, miten usko Jumalaan kantaa heitä arjen vaikeuksissa.
"Professori Alister McGrathin tuoreessa kirjassaan Ateismin lyhyt historia esittää, että eurooppalainen ateismi sai alkunsa kirkon virheistä. Ranskan vallankumouksen (1789) yhteydessä esitetty kristinuskon kritiikki ei noussut jumalankieltämisestä vaan siitä, että kirkon koettiin liittoutuneen tavallista rahvasta sortavan kuninkaan ja yläluokan kanssa."
Nyt voi tietenkin olla, että olen vain ennakkoluuloinen McGrathin kirjoitelmaa kohtaan. (En siis ole kirjaa lukenut). Mutta kirjoitelmissaan hän ei näytä kovin ottaneen esille muuta historiaa. Mitä ateismiin liittyy. Esim: Mitä jo Rooman ja Kreikan aikoina esiintyi. Joka joko johtui uskonnon tai sitä edustaneen ylhäistön töppäyksistä tai muista uskonnon tai sen nimiin tehdyistä virheistä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Category:Ancient_Greeks_accused_or_listed_as_atheists
»Mutta jos härillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet, ja jos ne osaisivat piirtää ja tehdä teoksia niin kuin ihmiset, niin hevoset piirtäisivät hevosen näköisiä, härät härkien näköisiä jumalia, jokainen laji oman kuvansa mukaan.»
Ksenofanes:
»Mutta jos härillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet, ja jos ne osaisivat piirtää ja tehdä teoksia niin kuin ihmiset, niin hevoset piirtäisivät hevosen näköisiä, härät härkien näköisiä jumalia, jokainen laji oman kuvansa mukaan.»
Ksenofanes:
"
Ksenofanes filosofioii näin että ateisteja ei ole olemassa...
joko hän on surkein filosofi ikinä tai hän puhun korkeamman ohjauksen alaisena.
Entä nämä kesken olevat kyssärit? Miksi luovutat?
atac28.12.2011 14:08
_____________________
Loistavaa atac Watson!
Ateismin lyhyt historia. (The twilight of Atheism: The rise and fall of disbelief in the modern world, 2004.) Suomentanut Jukka Raunu. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-082-5.
Maailman kaikkeuden mitassa, se on tuore ;)
Ja tavattoman hyvä kirja kun lukee sen ennakkoluulottomasti järjen kanssa.
Ja sitähän minä olen yrittänyt tyrkyttää teille, sinullekin!
Mikset ole lukenut sitä, sietäisit saada selkääsi ;)
Sitten kun olet lukenut sen niin jutellaan.
Sitten tahdon tietää mitä SINÄ ajattelet siitä VAPAASTI ?
Sen muuten lukee n 1-2 tuntia mutta keskity siihen se on ihan ok.
No vähän, mutta kannen perusteella saa väärän kuvan.
Lukekaa se nyt oikeesti!!
Siinä on tästä nimettömänä kirjoittamisestakin kun ateistit eivät uskaltaneet kirjoittaa nimellä,
”Monet kätkivät oikean henkilöllisyytensä voidakseen esittää ajatuksiaan vapaasti”.
"Scepticus Britannicus" v 1797 (kirjasta : Alister McGrath, Atesimin lyhyt historia)
ja tuon hepun nimi ei koskaan paljastunut monen muun kylläkin.
Se on hyvä!
Epäilen riittääkö aikaa ja kiinnostusta kirjaa kohtaan. Mutta jos tulee asiasta aiheita mieleen, niin ei muuta kuin keskustelua pystyyn.
No ei sun ole pakko, kerran jo kirjoitin siitä hienon tarinan, mutta se on hukkunut tuohon tikun ihmeelliseen maailmaan ja mitä sitä suotta esittämään kun se poistetaan kuiteskin, mutta tarina olisi ollut kaunis. No kröhöm hieman ehkä omakehu tuoksahtaa, mutta yleensä jos kirjoitan tahdon tehdä siitä hienon tarinan ja kyllä poistaminen harmittaa.
Kirjanen; ateismin lyhyt historia, kyllä vaikutti ajatuksiini vahvasti, sain tavallaan herätyksen ja tajusin kaiken, minkä nyt tajuan, ja luulen että tiedän nyt asiat oikein. Ja näillä mennään hautaan asti. Siksi tahtoisin kuulla siitä toisenkin mielipiteen ja kyllä provosoimatta mihinkään suuntaan, herra atacci, kuten aina olen halunnut olla provosoimatta.
Kaikki tieto kaikista asioista on minulle hyväksi. Paitsi islam, joka jo luettunakin aivopesee ihmisiä, esim Jihad-Jane.
En tahdo sen eukon kohtaloa.
Mutta ette te ateistit ole minua yhtään valaisseet tiedoillanne. Sitäkin saa antaa tulla kun vaan tahtoo ja ehtii, mutta suomeksi. No siksihän olen nyt täällä, saa yrittää käännyttää, minä en ole ihan helposti käännytettävissä (=toivottavasti) , mutta saa yrittää…. Heti vaan kun keksitte mistä mihin käännytätte minua. :)))
Mutta tänäkin päivänä uskotaan. Tuskin ovat uskoneet kaikki 1700-luvulla ja ei ole ollut niin paljon tilastoja: kuka uskoo ja kuka ei?
Ja tänään on juuri lääkäreisää paljon, oppineisuudestaan huolimatta niitä, jotka uskovat Jumalaan?
Vielä 1700-luvulla jumalanpilkasta sai kuolemanrangaistuksen... Ei kovin yllättävää, että silloin kaikki "uskoivat" jumalaan.
Ja nykyään Jeesukseen uskomisesta sosialistisissa ja islaminuskoisissa maissa. Silti seurakunta kasvaa niissä voimakkaimmin. Joko 1700- luvun "kaappiateistit" ovat olleet pelkureita tai sitten syy vähäiseen ateismiin oli joku toinen?
"Teologiankaan tieteenala ei tutki Jumalaa vaan ihmisten käsityksiä Jumalasta."
Onko siis olemassa joku tieteenala, joka tutkisi nimenomaan Jumalaa?
Ei tietenkään, lähdeaineistoa ovat vain ihmisten kirjoittamat tarinat.
Matemaattistieteellinen kymysys matemaattisin termein. Aksiooma: 1 1=2. Osoita tämä väite todistamalla se oikeaksi. Mihin tietosi perustuu? Onko se tietoa vai aivan jotain muuta?
Tämän perustelut käydään kyllä läpi matematiikan peruskursseilla.
Mitä taas matematiikan perusteella voidaan sanoa luonnosta tai jumalista, eipä itseasiassa mitään. Siksi meillä on fysiikka, joka käyttää todistusaineistojaan empiirisiä havaintoja ja ennustaa niiden säännönmukaisuuksia matematiikan kaavojen mukaisesti.
Sinänsä mukavaa hommaa, koska voimme matemaattisesti, jopa erittäin suurella todennäköisyydellä, ennustaa tiettyjä fysikaalisia ilmiöitä. Jopa sellaisia, joista vielä ei ole havaintoa. Mutta havainnot pysyvät edelleen fysiikan todistusaineistona, eivät matematiikan.
Ja mielellään unohdetaan ne jumalat siitä välistä, ne ovat vain tarpeettomia muuttujia.
Kerran haluaisinkin nähdä sen ihmeen tapahtuvan:
1 1 jumalallinen interventio = ?
1 1=2. => 1= 2-1 =1 MOT
Tieto perustuu opparin 5.lle luokalle vai oliko lukion eka =?
Opettaja ei sanonut mikä on jutun kämmi. Mutta en usko että toi on oikeeta todistamista, vaikka siltä näyttikin.
Epärehellinen uskoa kopioi suoraan jonkun toisen artikkelin edes kertomatta kenen se on. http://www.karikuula.com/24
Ja arvatenkin ilman mitään aikomusta osallistua aloittamaansa keskusteluun. Tyypillistä. Ei omia ajatuksia, ei mitään sanottavaa.
Ilmankos teksti tuntui ihmeen fiksulta. Sisälsi tosin samoja virheitä, kuin T.Puolimatkan ym jutut. Kun tieteellisesti mahdotonta ja järjellisesti epärationaalista juttua aletaan todistaa mahdolliseksi tieteen ja järjen keinoin, niin se aina lipsahtaa viimeistään loppupäättelyissä ojaan.
Natsit olivat kristittjä!