Kaikki on alkanut... Siitä että jokin liikkui -
ilmaantui hiukkasellemme Jumala kiihtyvyys!
Kun kiihtyvyydelle antaa aikaa, se muodostaa nopeuden ja matkan.
Se miten ulottuvuudet ilmaantuivat, ei ole niin selvää,
koska ilman informaatioalustaa, eräänlaista muistiinpanevaa TAULUKKOA,
ei ole mitään olemassa, koska kaiken resoluutio on 0 x 0 x 0 x 0 ...
llman mitään muistiinpainamista.
Jokin siis liikahti. Tässä EI ole kyse maailman luomisesta edes vielä,
koska järjettömän paljon informaatiota ON tarvittu
ENNEN minkään pysyvän perustuksen luomista.
On kyse HENKIOLENTOJEN keveän -
lähes olemattoman rakenteen ilmaantumisesta.
Mikä on ensimmäinen havainto kun jokin liikahtaa?
Silmämme nykyisessä universiumissa huomaa helposti tarpeeksi suuren liikkeen, mutta oletetaanpa ettei silmää olisi?!
Miten havaitset liikkuneesi, ja missä se tapahtuu?
On helppoa näön avulla väittää, että liike sijainneillaan muodostaa kuvion - symbolin.
Se, mikä AISTI oli ensimmäinen, ei ole helppoa määrittää,
se oli jonkinlainen tuntoaisti olemattomuudessa....
On typerää väittää että jokin yksi "Jumala" olisi ainut olento,
joka yritti olla olemassa!
Se 1. olento oli vain se,
joka ensimmäisenä keksi symboleja yhdistellä sanoiksi ja koodeiksi
ja hahmotti liikkumansa muodon jotenkin.
Se saattoi olla äänikin, tai lämpötilan muuttuminen tai jonkinlainen "väri" tai "värinä" minkä ensimmäiset enkelit ja paremmin itseään koonnut Jumala saivat aikaan.
Varmasti kaikkea unhodettiin myös paljon alussa, mistään ei jäänyt pysyvää jälkeä, ennenkuin jonnekin tallentui jokin jälki - muisti, siitä liikkestä,
mikä aisitittiin JOLLAKIN aistilla.
Silmä, eli näkö ja värit on itseasiassa sangen erikoinen aistimus:
Emme ymmärrä miksi värit näyttävät miltä näyttävät!
Äänen synnyn ymmärtää helpommin ja lämpötilan ja jopa kipuaistimuksen.....
Mutta se, että jokin likkui, se tarkoittaa,
että sillä oli TIHEYS joka poikkesi muusta ympäristöstä,
se siis pysyi aavistuksen kauemmin koossa,
ja "veti rantua" olemassolevaisuuden tyhjiöön.
Miten sellainen eroavaisuus muuhun olemattomuuteen on voinut syntyä edes alunperin?
Oli "jossain" Jotain "satunnaista kaaosta",
jonka hiukkasilla oli toisistaan eroavia tiheyksiä....
Tällä tilanteella EI OLLUT alussa mitään kolmiulotteista olemassaoloa,
koska kolmiulotteisuus vaatii muistia.
Kuinka kauan olemattoman pitää hakata päätänsä nolla-resoluution seinään, ennenkuin siinä tapahuu muutos? Se saattaa tapahtua nopeastikin?
Jonklnlainen JÄRJETÖN AHDISTUS siitä, ettei ole vielä mitään olemassa!
Avaruus on luotu asia, sillä on kolmiulotteinen resoluutio,
eikä täällä lopultakaan voi koskaan tapahtua mitään mahdotonta ja yllättävää,
toisin on henkemme jesejen ja mielikuvituksemme suhteen!
Jos jokin liikkuu, ja saa tuntemuksen omasta olemssaolostaan,
se on saattanut, vaikka olisi ollut pienikin kohde, pian alkanut käsittää olevansa pienuunessaan lähes äärettömän suuri!
Eli alkoi ITSESTÄÄN, helposti lähellä olevasta tiheydestään tunnustella osiaan, siinä oli Jumalan ja maailmankaikkeuden alku:
Oman pienen olemuksensa jatkuva suurentaminen ja tunnustelu!
Ihmiselle sellainen on kummallista,
koska me emme pysty helposti uskomaan mistään -
edes omasta fyysisestä kehostamme - muuta,
minkä voimme helposti tutuilla aisteilla aistia....
Mikä oli mielestänne luomisen lähtökohta???
Tässä minun mallissani se on tiheysyksikkö,
joka liikahti kiihtyvyydellä ajassa ja alkoi tuntea itseään ja omaa "kehoaan"....
Se havaitisi itsessään kaikki ne liikkeet, joista tehtii aistittavia asioita....
ilmaantui hiukkasellemme Jumala kiihtyvyys!
Kun kiihtyvyydelle antaa aikaa, se muodostaa nopeuden ja matkan.
Se miten ulottuvuudet ilmaantuivat, ei ole niin selvää,
koska ilman informaatioalustaa, eräänlaista muistiinpanevaa TAULUKKOA,
ei ole mitään olemassa, koska kaiken resoluutio on 0 x 0 x 0 x 0 ...
llman mitään muistiinpainamista.
Jokin siis liikahti. Tässä EI ole kyse maailman luomisesta edes vielä,
koska järjettömän paljon informaatiota ON tarvittu
ENNEN minkään pysyvän perustuksen luomista.
On kyse HENKIOLENTOJEN keveän -
lähes olemattoman rakenteen ilmaantumisesta.
Mikä on ensimmäinen havainto kun jokin liikahtaa?
Silmämme nykyisessä universiumissa huomaa helposti tarpeeksi suuren liikkeen, mutta oletetaanpa ettei silmää olisi?!
Miten havaitset liikkuneesi, ja missä se tapahtuu?
On helppoa näön avulla väittää, että liike sijainneillaan muodostaa kuvion - symbolin.
Se, mikä AISTI oli ensimmäinen, ei ole helppoa määrittää,
se oli jonkinlainen tuntoaisti olemattomuudessa....
On typerää väittää että jokin yksi "Jumala" olisi ainut olento,
joka yritti olla olemassa!
Se 1. olento oli vain se,
joka ensimmäisenä keksi symboleja yhdistellä sanoiksi ja koodeiksi
ja hahmotti liikkumansa muodon jotenkin.
Se saattoi olla äänikin, tai lämpötilan muuttuminen tai jonkinlainen "väri" tai "värinä" minkä ensimmäiset enkelit ja paremmin itseään koonnut Jumala saivat aikaan.
Varmasti kaikkea unhodettiin myös paljon alussa, mistään ei jäänyt pysyvää jälkeä, ennenkuin jonnekin tallentui jokin jälki - muisti, siitä liikkestä,
mikä aisitittiin JOLLAKIN aistilla.
Silmä, eli näkö ja värit on itseasiassa sangen erikoinen aistimus:
Emme ymmärrä miksi värit näyttävät miltä näyttävät!
Äänen synnyn ymmärtää helpommin ja lämpötilan ja jopa kipuaistimuksen.....
Mutta se, että jokin likkui, se tarkoittaa,
että sillä oli TIHEYS joka poikkesi muusta ympäristöstä,
se siis pysyi aavistuksen kauemmin koossa,
ja "veti rantua" olemassolevaisuuden tyhjiöön.
Miten sellainen eroavaisuus muuhun olemattomuuteen on voinut syntyä edes alunperin?
Oli "jossain" Jotain "satunnaista kaaosta",
jonka hiukkasilla oli toisistaan eroavia tiheyksiä....
Tällä tilanteella EI OLLUT alussa mitään kolmiulotteista olemassaoloa,
koska kolmiulotteisuus vaatii muistia.
Kuinka kauan olemattoman pitää hakata päätänsä nolla-resoluution seinään, ennenkuin siinä tapahuu muutos? Se saattaa tapahtua nopeastikin?
Jonklnlainen JÄRJETÖN AHDISTUS siitä, ettei ole vielä mitään olemassa!
Avaruus on luotu asia, sillä on kolmiulotteinen resoluutio,
eikä täällä lopultakaan voi koskaan tapahtua mitään mahdotonta ja yllättävää,
toisin on henkemme jesejen ja mielikuvituksemme suhteen!
Jos jokin liikkuu, ja saa tuntemuksen omasta olemssaolostaan,
se on saattanut, vaikka olisi ollut pienikin kohde, pian alkanut käsittää olevansa pienuunessaan lähes äärettömän suuri!
Eli alkoi ITSESTÄÄN, helposti lähellä olevasta tiheydestään tunnustella osiaan, siinä oli Jumalan ja maailmankaikkeuden alku:
Oman pienen olemuksensa jatkuva suurentaminen ja tunnustelu!
Ihmiselle sellainen on kummallista,
koska me emme pysty helposti uskomaan mistään -
edes omasta fyysisestä kehostamme - muuta,
minkä voimme helposti tutuilla aisteilla aistia....
Mikä oli mielestänne luomisen lähtökohta???
Tässä minun mallissani se on tiheysyksikkö,
joka liikahti kiihtyvyydellä ajassa ja alkoi tuntea itseään ja omaa "kehoaan"....
Se havaitisi itsessään kaikki ne liikkeet, joista tehtii aistittavia asioita....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.