Oppi ikuisesta helvetin piinasta on humpuuki-oppi

Tässä katsoin sitä lahjaa, mitä rienaaja tarjoaa omilleen, tarjosihan hän Jeesukselle erämaassa, kun kumarrat, niin saat ja edessä oli tähän valtakunnan loisto.

Niin, oltiin tuolla rapakon takana hulluvoodissa, valojen saastemelskeessä.
Rahaa oli ja ihailtiin, kuinka "me" autossa olijat ollaan se suurin juppi porukka.
Mikä heidät teki suureksi tuohon juhlaan, oli se, että pantiin heidän suun tunnustuksen sanoissa rahaa palamaan kaikkein eniten, enemmän kuin naapuri. [tuossa on se hulluuden mitta] sokeilla.

25 000 maksoi pelkkä pöytävaraus. Oli välkkyviä valoja, oli tarjontaa, oli lantionkeikuttajaa pöytien ympärillä, oli juhlaa.

Tarjontaa oli yllin kyllin, onhan se luvattu hänelle, joka kumartaa tämän maan ruhtinasta.

Mutta riitaa tuli isännän ja emännän välille ja emäntä läksi kotiin, viimeisen päälle kallis Rollssi tuli hakemaan ja vei kotiin, itkevän rouvan.

Siis rahaa oli, ei välttämättä kaikkea onnea, vaikka mitä tarjottiin kumarrusvuorella.

Tämä on tähän aikaan sidottu, joka kerran unohtuu, kukaan ei muista, eikä kukaan haikaile sen perään, kun tuli kuluttaa sen pois.

Voi, kuinka bushmannit on myyneet nahkansa, siitä puhutaan ja sitä kaivataan.

Nimi ajassa on tunnettu, ihmiset puhuvat, muotilehdet puhuvat, kuten tämän rouvan yksi rahasampo oli, myydä muodinharhaa ihmisille.
Siellä kiristetään myssynnaruja kun rouva puhuu, on kauneusleikkausta, on rinnankohotusta, rasvanimua, että kelpaa tämän maan ruhtinaan tarjottuun mallimaailman rientoihin. Siellä on silmänruokaa, onhan se oltava, rima vaatii.
Rima on korkealla ja porukka hyppää, hyppää ja yhä korkeammalle, kun rouva muotilehdessä hehkuttaa, kun rienaaja keksii hehkutettavaa.

On polosta hyppääjää ja joillekin annetaan nimeäkin, kunhan heittää vaikka lavalla vaatteet minimiin. On hehkuttajaa, muotilehdissä, tiedelehdissä ja on sen puolestapuhujaa. On pienempää Rollsia on suurempaa, on Mersua, marsua, on Jakkea ja jaguwaaria. On pöytää ja päytää, että porukka viihtyy ja pääsevät kiroamaan Jumalaa.

Miksi?, siksi, kun liha niin haluaa. Parannukseen astuu se, että ei enää ruokita malli ja mullimaailmaa. Ei ryypätä eivätkä viinit maistu.
Ei, sitä ei parannusta, ei haluta, halutaan pilkata kaitaa tietä ja sillä kulkijoita, jopa otetaan elämäntehtäväksi.

Se tulee vain häviämään. Mutta kerran, kaikki katoaa ja luodaan kaikki uudeksi.

Jumalan valtakunnassa kunnia kuuluu Hänelle, joka on luonut taivaan ja maan.

Siksi se on Eeden, Hänen luomansa ja valmistamansa.
Sen porteista ei käy saastainen, vaan Kristuksessa Pyhitetty, joka pitää sydämessään kunniassa Jumalan tahdon.

On erilainen paikka syödä elämänpuusta, siinä Valtakunnassa, kuin syödä tämän ajan ruhtinaan pöydässä ja olla sen todistaja.

Niin, .... se oli ! saa syödä ! olen samaa mieltä...

ja tämän maan ruhtinaan tarjoilusta vielä totean.

Tässä ajassa pitää syödä, kalliissa pöydässä, 25 000 $.. että pääset sisään.
Rupuporukka syö halvemmissa pöydissä ja luulevat olevansa jotain, leveät henkselit ja isot takataskut, mutta taivaassa ei heidän nimiään tunneta, täytyy näin todeta, vaikka suvussa, melkein perheessäni juhlitaan, ollaan vapaamuuraria, isoa johtajaa, jne. jne. on henkseleiden leveyttä ja tunnetaan, sekä ollaan kerman keskellä.
Mutta se on turhuuksien turhuutta, ei kiitos, odotan parempia juhlia ja annan Hänen pukea minutkin siihen juhlaan. Frakkikin tuntuu niin ryysyltä sinne juhlaan, onhan se sellainen hännystelijätakki, vai mitä`?

Juhliin päästään. kirjoitti:

Tässä katsoin sitä lahjaa, mitä rienaaja tarjoaa omilleen, tarjosihan hän Jeesukselle erämaassa, kun kumarrat, niin saat ja edessä oli tähän valtakunnan loisto.

Niin, oltiin tuolla rapakon takana hulluvoodissa, valojen saastemelskeessä.
Rahaa oli ja ihailtiin, kuinka "me" autossa olijat ollaan se suurin juppi porukka.
Mikä heidät teki suureksi tuohon juhlaan, oli se, että pantiin heidän suun tunnustuksen sanoissa rahaa palamaan kaikkein eniten, enemmän kuin naapuri. [tuossa on se hulluuden mitta] sokeilla.

25 000 maksoi pelkkä pöytävaraus. Oli välkkyviä valoja, oli tarjontaa, oli lantionkeikuttajaa pöytien ympärillä, oli juhlaa.

Tarjontaa oli yllin kyllin, onhan se luvattu hänelle, joka kumartaa tämän maan ruhtinasta.

Mutta riitaa tuli isännän ja emännän välille ja emäntä läksi kotiin, viimeisen päälle kallis Rollssi tuli hakemaan ja vei kotiin, itkevän rouvan.

Siis rahaa oli, ei välttämättä kaikkea onnea, vaikka mitä tarjottiin kumarrusvuorella.

Tämä on tähän aikaan sidottu, joka kerran unohtuu, kukaan ei muista, eikä kukaan haikaile sen perään, kun tuli kuluttaa sen pois.

Voi, kuinka bushmannit on myyneet nahkansa, siitä puhutaan ja sitä kaivataan.

Nimi ajassa on tunnettu, ihmiset puhuvat, muotilehdet puhuvat, kuten tämän rouvan yksi rahasampo oli, myydä muodinharhaa ihmisille.
Siellä kiristetään myssynnaruja kun rouva puhuu, on kauneusleikkausta, on rinnankohotusta, rasvanimua, että kelpaa tämän maan ruhtinaan tarjottuun mallimaailman rientoihin. Siellä on silmänruokaa, onhan se oltava, rima vaatii.
Rima on korkealla ja porukka hyppää, hyppää ja yhä korkeammalle, kun rouva muotilehdessä hehkuttaa, kun rienaaja keksii hehkutettavaa.

On polosta hyppääjää ja joillekin annetaan nimeäkin, kunhan heittää vaikka lavalla vaatteet minimiin. On hehkuttajaa, muotilehdissä, tiedelehdissä ja on sen puolestapuhujaa. On pienempää Rollsia on suurempaa, on Mersua, marsua, on Jakkea ja jaguwaaria. On pöytää ja päytää, että porukka viihtyy ja pääsevät kiroamaan Jumalaa.

Miksi?, siksi, kun liha niin haluaa. Parannukseen astuu se, että ei enää ruokita malli ja mullimaailmaa. Ei ryypätä eivätkä viinit maistu.
Ei, sitä ei parannusta, ei haluta, halutaan pilkata kaitaa tietä ja sillä kulkijoita, jopa otetaan elämäntehtäväksi.

Se tulee vain häviämään. Mutta kerran, kaikki katoaa ja luodaan kaikki uudeksi.

Jumalan valtakunnassa kunnia kuuluu Hänelle, joka on luonut taivaan ja maan.

Siksi se on Eeden, Hänen luomansa ja valmistamansa.
Sen porteista ei käy saastainen, vaan Kristuksessa Pyhitetty, joka pitää sydämessään kunniassa Jumalan tahdon.

On erilainen paikka syödä elämänpuusta, siinä Valtakunnassa, kuin syödä tämän ajan ruhtinaan pöydässä ja olla sen todistaja.

Niin, .... se oli ! saa syödä ! olen samaa mieltä...

ja tämän maan ruhtinaan tarjoilusta vielä totean.

Tässä ajassa pitää syödä, kalliissa pöydässä, 25 000 $.. että pääset sisään.
Rupuporukka syö halvemmissa pöydissä ja luulevat olevansa jotain, leveät henkselit ja isot takataskut, mutta taivaassa ei heidän nimiään tunneta, täytyy näin todeta, vaikka suvussa, melkein perheessäni juhlitaan, ollaan vapaamuuraria, isoa johtajaa, jne. jne. on henkseleiden leveyttä ja tunnetaan, sekä ollaan kerman keskellä.
Mutta se on turhuuksien turhuutta, ei kiitos, odotan parempia juhlia ja annan Hänen pukea minutkin siihen juhlaan. Frakkikin tuntuu niin ryysyltä sinne juhlaan, onhan se sellainen hännystelijätakki, vai mitä`?

Lue lisää

Hyvin toit asian esiin.. :) Oikeudenmukaisuutta me haluamme ja oikeudenmukaisuutta ei ole siellä missä ei ole rakkautta.