"huipulla". Eikös ole täysin selvää, että joku laji on kehityksen "huipulla", se nyt vaan sattuu olemaan ihminen. Ei ihminen ole yhtään tärkeämpi kuin esim. kastemato. Kastemato on todella hyödyllinen luonnolle, ihminen vasta kuollessaan.
Terv:*Höpisijä*(kippis)
Terv:*Höpisijä*(kippis)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikka ihmisen voitaisiinkin sanoa olevan ns. dominoiva laji tällä planeetalla, ei kuitenkaan voida sanoa että olisimme evoluution huipulla, koska tällaista huippua ei yksinkertaisesti ole. Olen aikaisemminkin käyttänyt esimerkkiä planktonia, jokainen voi kokeilla mennä merelle kellumaan ja yhteyttämään, voitte tulla sitten tänne kertomaan kuinka onnistui ;-)
Eli plankotoni on aivan yhtä huipulla kuin ihminenkin, se on sopeutunut omaan lokeroonsa hyvin ja menestynyt. Yksilöitä lienee määrällisesti hieman enemmän kuin ihmisiä jne jne...
Tai vaikkapa toisena esimerkkinä torakka, uskomattoman sitkeä pikku hyönteinen, pystyy elämään ilman päätään jopa viikon (johtuu siitä että sillä on kahdet aivot) Kyseinen laji selvinnee paljosta sellaisesta mistä ihminen ei, onko torakka siis korkeammalla evoluution mitta asteikossa kuin ihminen?
Noh, käytitkin huipulla sanaa lainausmerkeissä, mutta ajattelin nyt kuitenkin vastailla...
Hyönteiset taitavat toistaiseksi dominoida tällä hetkellä..Onneksi eivät ole älykkäitä ;)
vaan dominantti eliö tällä planeetalla on bakteeri. Kuvitelkaapa elämäänne ilman bakteereja! Ihminenkin on ekosysteemi joka antaa kodin monelle bakteerilajille, jotka puolestaan pitävät ihmisen liikkeellä. Mitokondrioitakaan meillä ei olisi ilman bakteereja. Sitten on vielä niitä bakteereja jotka koittavat hyötyä ihmisestä antamatta mitään takaisin ihmis-ekosysteemiin, ja ne aiheuttavat tauteja. Eikä ihmis-ekosysteemi muuta kuin heijasta bakteerien valtaa koko biosfäärissä. Koittakaapa löytää maapallolta sellainen paikka missä bakteereja ei luonnostaan olisi. Jos sellaisen löydätte, ei siellä ole kyllä mitään muutakaan elämää. Bakteerit ovat aina kaikkialla kaikkien kanssa.
No niin... Elikkäs kuten varmaan huomata saattaa, emmepä pääse yksimielisyyteen siitäkään mikä laji olisi dominoivassa asemassa :-)
Huomauttaisin vielä että omassa kirjoituksessani puhuin nimenomaan dominoivasta lajista, eli en nisäkkäistä, hyönteisistä tai bakteereista. Mutta myönnettäköön että dominointia voidaan perustella monella perusteella, jos menestystä mitataan puhtaalla lukumäärällä, ei ihminen varmasti tässä pärjää, levinneisyys on myös siinä ja siinä. Ihminen kuitenkin kunnostautuu ympäristönsä muokkaamisessa ja voitaneen sanoa olevan myös ravintoketjun huipulla. (Ja tiedän kyllä, leijonan kanssa ei ole kivaa samassa häkissä ja ongelmia tulee esimerkiksi kun mietitään erinäisiä bakteereita joiden voidaan katsoa käyttävän ihmistä tavallaan ravinnokseen, mutta tietänette mitä tarkoitan :-) )
Joten kysymys lienee monitahoinen ja ehkäpä voidaan päästä siihen johtopäätökseen, ettei varsinaista dominoivaakaan lajia löydy.
"Noh, käytitkin huipulla sanaa lainausmerkeissä, mutta ajattelin nyt kuitenkin vastailla... "
Hyvinpä vastailet ja tiedät mistä puhut. Tuo avaus oli suunnattu nimenomaan uskovaisille=)
Terv:*Höpisijä*
Elämä on erittäin soputuvaista ja sitkeää monin tavoin. Jos kuitenkin katsomme evoluution historiaa aina solutasolta tähän päivään saakka, voimme nähdä miten eliöt ovat kehittyneet yhä monimutkaisemmiksi ja älykkyys saanut alkunsa. Älykkyys on aina vain lisääntynyt, kunnes se on tullut tietoiseksi omasta olemassaolostaan ja näin muuttunut tietoisuudeksi.
Useimmilla eläinlajeilla on edellytykset elää niille ominaista elämää, ehkäpä vielä jokin erikoiskyky, joka tekee sen mahdolliseksi. Nyt kun mietimme ihmistä, mikä on sille ominaista, mikä on sen erikoiskyky? Omaamme niin suuren aivopotentiaalin, että emme pysty sitä vielä käsittelemään. Emme siis ole vielä roolissamme.
Olemme epäilemättä luomakunnan kruunuja. Leijona, tai edes karhu ei voi mitään ihmisen oveluudelle. Ihminen on saavuttanut vapauden toimia eläinkunnan ylimpänä auktoriteettina ja myös tietoisuuden itsestään, mutta emme ole tyytyväisiä. Emme ole vielä ratkaisseet arvoitusta. Nyt kamppailemme keskenämme ja asia, joka tuottaa meille ongelmia on nimeltään moraali. Siispä tietoisuuden täytyy yhä laajentua.
Nyt miettiessämme moraalisia ongelmia, alamme huomata, että meidän täytyykin tulla tietoisiksi kaikesta, toisin sanoen elämästä itsestään, ennen kuin voimme rauhoittua elämään ihmiseläimen roolia. Me yksinkertaisesti emme voi elää puissa kiipeilemällä, koska tämä elämälle ominainen sitkeys on veressämme ja se suorastaan ajaa meidän hankkimaan tietoa asioista.
Kun katsomme evoluutiota ylhäältä, tuntuu siltä, että se pyrkii ratkaisemaan oman arvoituksensa, eli kysymyksen siitä, mikä on elämän tarkoitus.
Tässä aiheessa on vihdoin jotain pientä järkeä tällä aihealueella! Pari huomiota:
jo pienempänä sain jostain ajatuksen, että järki on kuin paratiisilinnun pyrstö potenssiin kaksi. Se tekee meidät ylivoimaisiksi sellaisella tavalla, että lyhyen tähtäimen näkemyksellä luulemme olevamme olevamme luomakunnan kruunuja. Ja tästä innostuneena kasvatamme otetta luomakunnasta, kunnes kuristamme sen älypäisämme hengiltä, vaikka sitten ydinaseilla, saasteilla tai muuten. Lopputulos onkin sama kuin 8 metrisellä pyrstöllä paratiisilinnun perässä: se menikin liiallisuuksiin ja kuolivatkin liian hitaina kissojen suihin ja takertuivat oksiin kuollakseen.
Ihmisen ja kulttuurien kohtaloa on aina sama: harhaluulo inhimillisen viisauden voittamuudesta palauttaa ihmisen tämän tästä likelle lähtöruutua ja lopulta pois koko pelistä, kohta tai melkein kohta (esim 3000 vuoden kuluessa).
Ihmisellä ei ole mitään eritystä "käyttämätöntä" aivopotentiaalia, koska aivojen koko ei suoraan kerro mitään loogisesta ajattelusta, moraalista, tai mistään. Tai jos kertoisi, niin joillain eläimeillä pitäisi olla vielä enemmän käyttämätöntä potentiaalia ja ihmisilläkin sukupuolesta riippuen.
Ja elämän tarkoituskin on täysin kirkas asiaa...
loppuu akku... tietoverkkohäiriöitä... jskus toiste stten...