Henkilökohtainen tunnustus:
Jotenkin uskoin ennen jumalaan, mutta ihan viime
päivinä olen siitä jotenkin vapautunut.(uskoin
jeesukseenkin)
Se olikin lapsena peloteltua saastaa se mun usko
(sitä normaalia, mitä kai useimmat on kuullu)
En usko enää jumalaan.
Uskon tosin elämän jatkumiseen ja jonkinlaiseen
energiamaailmaan joka on kaiken taustalla- tosin
taynnä tunnetta ja iloa.
En välitä siis ateismista.
Jotenkin uskoin ennen jumalaan, mutta ihan viime
päivinä olen siitä jotenkin vapautunut.(uskoin
jeesukseenkin)
Se olikin lapsena peloteltua saastaa se mun usko
(sitä normaalia, mitä kai useimmat on kuullu)
En usko enää jumalaan.
Uskon tosin elämän jatkumiseen ja jonkinlaiseen
energiamaailmaan joka on kaiken taustalla- tosin
taynnä tunnetta ja iloa.
En välitä siis ateismista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minut on Jeesuksen rakkaudella ja armosta otettu
uskoon ja viime aikoina uskoni on vain kasvanut.
>>>Se olikin lapsena peloteltua saastaa se mun
usko
(sitä normaalia, mitä kai useimmat on kuullu)
En usko enää jumalaan. >>>
Tässä ylhäällä on esimerkki pelosta uskoon
pelastuneen kohtalosta.
Siis kerta vielä:
Uskoon (jossa myös pysyy)voi tulla ainoastaan
Jeesuksen rakkauden tajuamisen ja
uudestisyntymisen kautta.(yksi tie >< one way
Juudas on puhunut
Niinhän sitä voi kuvitella, vaikka kyseessä
saattaa olla vain alitajunnassa kummitteleva
juttu, ja sitten "tulee uskoon"...
Unohda trollit!!
Mun mielestä te ateistit olette samalla tavalla
alitajuisesti sidottuja joihinkin haitallisiin
tunteisiin kuin uskovatkin: kauhee tarve julistaa
omaa ateismin evankeliumia. Tuskin sitä tarvetta
olis jos tuntis olevansa vapaa.
Hieno homma toisaalta, vaikka et kyllä vaikuta
hirveän iloiselta asiasta.
Ja vielä tarvitset mielikuvitusmaailmojakin
näköjään. On nuo omat iloiset paratiisit
kuitenkin parempi vaihtoehto kuin nykyiset
valtauskonnot, jatka samaan malliin.
No se vaatii työtä työstää alitajunnasta sitä
uskonnollista soopaa pois.
Toisaalta en ole kyllä innostunut kuulemaan
sunkaan paatosta joistain
mielikuvitusmaailmoista....