Olisikohan se niin? Silloin tavallaan ei olisi mitään, vain tyhjää ja tuntematonta.
Kuoleman jälkeinen elämä sama kuin ennen syntymää?
kaisa
6241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama hiljaisuus kuin ennen syntymää!
Minulla on elämäni mittainen muistikuva.
Ennen syntymääni. Olin jonkinlaisessa välitilassa minulle sanottiin olin ollut liian kauan jo siellä (välitilassa) minun oli aika siirtyä taas maapallolle. Minulla oli paljon laajempi käsitys asioista kun koskaan elämässäni ymmärsin asioita kirkkaasti, en olisi halunnut syntyä tai lähteä pois mutta jotenkin ymmärsin sen olevan pakollista väistämätöntä, minun pitäisi tässä elämässäni elää niin että ei tarvitsisi enää lähteä uudelleen, keskustelimme asioista melkein leikillisen vitsikkään iloisesti muistan sen keskustelun sävyn. Muistan sen kohdan kun minut kutsuttiin puhutteluun minulla oli suuri alue jossa liikuin ja tuntui kun olisin pysähtyny seinälle kun kuulin minua kutsuttavan. Siinä oli paljon muitakin asioita joita en enään muista nämä tapahtumat kuitenkin olen muistanut elämäni ajan. Lopuksi tuntui niinkuin olisin liukunut harmaaseen putkeen.
moiks! Mielenkiintoista oli lukea. Muistatko kenen "kanssa" juttelit? Oliko kyseessä siis persoona vai "kaikkeus" vai jonkinsortin Jumala vai mikä on tulkintas ja tuntemukses?
Samansuuntaista leikkisää muistoa täälläkinpäin. Olemme unohtaneet ne kansallisuudet ja sanat, joita ennen olimme. Tuossa tilassa on vain leikkikavereita. Jumalaa ei varsinaisesti ole koska olemme sellaiset unohtaneet. Olemme itse tuota kokonaisuutta, on niitä jotka ovat ikäänkuin vanhempia. Vanhemmuus tuntuu siltä, kuin tuntisi kunnioitusta. Kunnioituksen tunteesta sen tietää. Näitä me kuunnellaan ja joskus päätetään ihan itsekin ilman muiden aloitteita. Näemme maailman iloisin silmin ja tiedämme ettemme tänne kokonaan koskaan synny. Vain osa meidän olemuksestamme tänne syntyy, siksi synnymme niin rohkeasti. Todellinen olemuksemme on aina siellä missä ennenkin. Ja eihän niitä vaihtoehtoja parempia ollutkaan, tämä vaihtoehto oli ehdottomasti paras. Syntyä tänne maan päälle missä monet tututkin on.
Jotkut tämän muistavat eloisasti tällä tavalla ja silloin heistä tulee tosi rohkeita tässä maailmassa. He tietävät että osaltaan ovat ihan toisessa maailmassa. Joillakin on muisto siitä, että kadottivat paljonkin näkemystä ja kaihoisasti muistelevat sitä. Ehkä tällainen muisteleminen ei olekaan hyväksi, vaan silloin sopiikin unohtaa.
Muistan tulleeni juuri sen niinsanotun kehityksen vuoksi. Emme kehity juurikaan muualla kuin maassa ja tällaisissa konkreettisissa tiloissa. Ehkä rupeamme kehittymään riittävästi noissa keveissä maailmoissa joskus, niin ei silloin tarvitse syntyä tällaiseksi. Kehitys on yksi tarkoitus, vaikka se vaikuttaisikin näennäiseltä joskus. Kun pystymme olemaan noissa samoissa tiloissa niin kuin ennenkin, tai ainakin joskus siltä tuntuu. On muitakin tarkoituksia, joita ei monestikaan muista tai tiedä.
Ehkä meidän tarkoitus on oppia olemaan noissa tiloissa ihan fyysisessä kehossa ollessamme? Olisi se huisia jos näin olisi ja tehtävä suuri suoritettavaksi. Mutta aikaahan aina on, tai tuota näennäistä aikaa, joten se antaa huoletonta asennetta sopivasti. Näemme itsemme ikuisuusolentona, siksi se on huoletonta. Koska mitään hätää ei ole kellään, oli hän millainen tahansa. Olemme samanarvoisia tuosta perspektiivistä katsottuna, uskonnoilla ja sensemmoisilla hömpötyksillä ei väliä. Sellaiset hömpötykset kuuluvat tänne "alas", missä ajatellaan käsitteiden kautta kankean oloisesti ja hitaasti.
http://myway.blogimaa.com/
onks meillä samanlainen näkemys asiasta, vai ymmärsinkö väärin?
Ei ole tyhjää,on tämä ajallinen olemassa,sen jälkeen tulee ajattomuus ei aikaa ole.
Jos sitä aikaa ei lyhennettäisi, yksikään ihminen ei säästyisi. Mutta valittujen tähden se aika lyhennetään.
Aika käsite on tässä ajassa,ijankaikkisuudessa sitä ei ole.