".........Pietari istuu temppelin esipihassa ja
on elämänsä kriisissä. Jo yli kolme vuotta hän
on ollut Jeesuksen mukana ja välittömässä
yhteistyössä hänen kanssaan. Näiden vuosien
aikana Pietarin ja Jeesuksen välille on syntynyt
syvälliset siteet ja Pietari on ollut
tyytyväinen, että hän oli kerran jättänyt
venheensä ja verkkonsa ja lähtenyt seuraamaan
Jeesusta. Nämä vuodet Jeesuksen seurassa olivat
antaneet valtavan paljon sellaista, mistä hän
nuorempana ei ollut osannut edes kuvitella.
Samalla näiden vuosien aikana Pietarille ja
muille apostoleille oli annettu lupaus
kahdestatoista valtaistuimesta, joilla he
tulisivat Jeesuksen apuna hallitsemaan Israelin
kahtatoista sukukuntaa. Tulevaisuudenlupaukset
olivat siis olleet valtavan aurinkoisia mutta
sitten Pietari oli kokenut elämänsä pettymyksen.
Nämä messiaaniset lupaukset valtaistuimineen
olivat miellyttäneet Pietaria ja viimepäivien
tapahtumat voimallisine temppelinpuhdistuksineen
olivat tukeneet Pietarin uskoa Jeesuksen
kuninkuudesta ja valtaistuimista. Tämän puolesta
Pietari oli ollut valmis taistelemaan jopa
henkeen ja vereen asti. Vielä vähän aikaa sitten
Getsemanen puutarhassa Pietari oli valmis
heiluttamaan miekkaa samassa hengessä kuin Jeesus
oli temppelissä nuorista tehtyä ruoskaa
heiluttanut. Sitten Pietarin "pasmat" olivat
menneet pahemman kerran sekaisin. Jeesus ei
tehnyt elettäkään vastustaakseen vangitsijoitaan
ja käskee myös hänen panna miekkansa tuppeen.
Jeesus oli antautunut vapaaehtoisesti vangiksi ja
siinä oli romuttunut Pietarin usko Jeesuksen
kuninkuuteen. Usko kahteentoista valtaistuimeen
ja usko myös tulevaisuuteen ja tämän lisäksi
Pietari ymmärsi senkin, että jos Jeesus nyt
tapetaan niin myös hänellä tulee olemaan
piilopaikoista uupelo.
Nyt, pimeällä temppelin esipihalla vähäisen
nuotion lämmössä istuessaan Pietari yrittää koota
ajatuksiaan. Hän oli luullut tuntevansa Jeesuksen
voimallisena profeettana, jota kukaan ei ollut
kyennyt vastustamaan ja Jeesuksella oli ollut
kaikki edellytykset Israelin vapauttamiseen ja
Daavidin valtaistuimen pystyttämiseen, mutta nyt
Getsemanen tapahtumat vähän aikaa sitten olivat
romuttaneet täysin hänen käsityksensä
Jeesuksesta. Hänen, Pietarin, oli tunnustettava
mielessään, ettei hän kertakaikkiaan tuntenut
Jeesusta. Kohta paikalle tulee eräs ylipapin
palvelijoista, joka syyttää Pietaria Jeesuksen
seuralaisuudesta. Tässä tilanteessa Pietari
purkaa sydämensä syvimmät ajatukset
sanoiksi: "En tunne sitä miestä". Vaikka näillä
sanoilla Pietari kenties pelastaa oman henkensä,
hän oli kuitenkin puhunut totta. Hän ei enää
tuntenut Jeesusta.
Siinä nuotiolla istuessaan Pietari kolmesti
kieltää Jeesuksen kunnes jossain laulaa kukko.
Tämä kukonlaulu muistuttaa Pietarin mieleen
Jeesuksen sanat, joiden mukaan hän on ennen kukon
laulamista kolmesti kieltävä Jeesuksen. Pietarin
sisintä kouristaa kun hän ymmärtää mitä on
tapahtunut. Hän, Pietari, menettää siinä
tilanteessa myös uskon itseensä.
Kohta tämän nuotiopiirin ohitse vaeltaa joukko,
joka kuljettaa Jeesusta pois. Tuossa tilanteessa
Jeesus on jo verille ruoskittu ja niin
täydellisessä alennuksentilassa, kuin vain
ihminen voi olla. Pietarille koko Jeesuksen
olemus ja se tilanne oli täydellinen järkytys.
Vielä vähän aikaa sitten niin voimallinen
profeetta on tuossa tilassa. Siinä Jeesuksen
ohikulkiessa Jeesuksen ja Pietarin katseet
kohtaavat. Nämä katseet kuvastavat syvällisesti
sitä vuosia kestänyttä kanssakäymistä ja
yhteyttä, jonka Pietari oli Jeesuksen seurassa
ollut, ja joka nyt näytti lopullisesti
menetetyltä. Jeesuksen katseessa on kuitenkin
myös jokin salattu piirre, jota Pietari ei vielä
ymmärrä. Tässä hetkessä Pietarin sisin murtuu ja
hän menee pois itkien katkerasti, niin kuin vain
mies, joka on kaiken menettänyt, voi itkeä. Hän
oli menettänyt uskon Jeesukseen, uskon itseensä
ja uskon myös tulevaisuuteen. Tuntui raskaalta
ajatella paluuta entiseen kalastajan ammattiin.
Kaikki oli mennyttä........"
on elämänsä kriisissä. Jo yli kolme vuotta hän
on ollut Jeesuksen mukana ja välittömässä
yhteistyössä hänen kanssaan. Näiden vuosien
aikana Pietarin ja Jeesuksen välille on syntynyt
syvälliset siteet ja Pietari on ollut
tyytyväinen, että hän oli kerran jättänyt
venheensä ja verkkonsa ja lähtenyt seuraamaan
Jeesusta. Nämä vuodet Jeesuksen seurassa olivat
antaneet valtavan paljon sellaista, mistä hän
nuorempana ei ollut osannut edes kuvitella.
Samalla näiden vuosien aikana Pietarille ja
muille apostoleille oli annettu lupaus
kahdestatoista valtaistuimesta, joilla he
tulisivat Jeesuksen apuna hallitsemaan Israelin
kahtatoista sukukuntaa. Tulevaisuudenlupaukset
olivat siis olleet valtavan aurinkoisia mutta
sitten Pietari oli kokenut elämänsä pettymyksen.
Nämä messiaaniset lupaukset valtaistuimineen
olivat miellyttäneet Pietaria ja viimepäivien
tapahtumat voimallisine temppelinpuhdistuksineen
olivat tukeneet Pietarin uskoa Jeesuksen
kuninkuudesta ja valtaistuimista. Tämän puolesta
Pietari oli ollut valmis taistelemaan jopa
henkeen ja vereen asti. Vielä vähän aikaa sitten
Getsemanen puutarhassa Pietari oli valmis
heiluttamaan miekkaa samassa hengessä kuin Jeesus
oli temppelissä nuorista tehtyä ruoskaa
heiluttanut. Sitten Pietarin "pasmat" olivat
menneet pahemman kerran sekaisin. Jeesus ei
tehnyt elettäkään vastustaakseen vangitsijoitaan
ja käskee myös hänen panna miekkansa tuppeen.
Jeesus oli antautunut vapaaehtoisesti vangiksi ja
siinä oli romuttunut Pietarin usko Jeesuksen
kuninkuuteen. Usko kahteentoista valtaistuimeen
ja usko myös tulevaisuuteen ja tämän lisäksi
Pietari ymmärsi senkin, että jos Jeesus nyt
tapetaan niin myös hänellä tulee olemaan
piilopaikoista uupelo.
Nyt, pimeällä temppelin esipihalla vähäisen
nuotion lämmössä istuessaan Pietari yrittää koota
ajatuksiaan. Hän oli luullut tuntevansa Jeesuksen
voimallisena profeettana, jota kukaan ei ollut
kyennyt vastustamaan ja Jeesuksella oli ollut
kaikki edellytykset Israelin vapauttamiseen ja
Daavidin valtaistuimen pystyttämiseen, mutta nyt
Getsemanen tapahtumat vähän aikaa sitten olivat
romuttaneet täysin hänen käsityksensä
Jeesuksesta. Hänen, Pietarin, oli tunnustettava
mielessään, ettei hän kertakaikkiaan tuntenut
Jeesusta. Kohta paikalle tulee eräs ylipapin
palvelijoista, joka syyttää Pietaria Jeesuksen
seuralaisuudesta. Tässä tilanteessa Pietari
purkaa sydämensä syvimmät ajatukset
sanoiksi: "En tunne sitä miestä". Vaikka näillä
sanoilla Pietari kenties pelastaa oman henkensä,
hän oli kuitenkin puhunut totta. Hän ei enää
tuntenut Jeesusta.
Siinä nuotiolla istuessaan Pietari kolmesti
kieltää Jeesuksen kunnes jossain laulaa kukko.
Tämä kukonlaulu muistuttaa Pietarin mieleen
Jeesuksen sanat, joiden mukaan hän on ennen kukon
laulamista kolmesti kieltävä Jeesuksen. Pietarin
sisintä kouristaa kun hän ymmärtää mitä on
tapahtunut. Hän, Pietari, menettää siinä
tilanteessa myös uskon itseensä.
Kohta tämän nuotiopiirin ohitse vaeltaa joukko,
joka kuljettaa Jeesusta pois. Tuossa tilanteessa
Jeesus on jo verille ruoskittu ja niin
täydellisessä alennuksentilassa, kuin vain
ihminen voi olla. Pietarille koko Jeesuksen
olemus ja se tilanne oli täydellinen järkytys.
Vielä vähän aikaa sitten niin voimallinen
profeetta on tuossa tilassa. Siinä Jeesuksen
ohikulkiessa Jeesuksen ja Pietarin katseet
kohtaavat. Nämä katseet kuvastavat syvällisesti
sitä vuosia kestänyttä kanssakäymistä ja
yhteyttä, jonka Pietari oli Jeesuksen seurassa
ollut, ja joka nyt näytti lopullisesti
menetetyltä. Jeesuksen katseessa on kuitenkin
myös jokin salattu piirre, jota Pietari ei vielä
ymmärrä. Tässä hetkessä Pietarin sisin murtuu ja
hän menee pois itkien katkerasti, niin kuin vain
mies, joka on kaiken menettänyt, voi itkeä. Hän
oli menettänyt uskon Jeesukseen, uskon itseensä
ja uskon myös tulevaisuuteen. Tuntui raskaalta
ajatella paluuta entiseen kalastajan ammattiin.
Kaikki oli mennyttä........"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei minun konkurssini.
Kyllähän jokaisella ihmisellä on ollut ja tulee
olemaan sellaisia elämän tilanteita, joissa
joutuu pohtimaan koko elämän perusteet uudelleen.
Tällainen hyvinkin syvältä raastava "Pietarin
konkurssi" voi olla esim. pettymykset
parisuhteessa, missä alkuvaiheessa kaikki tuntuu
niin ihanalta, mutta kohta tulee kylmää vettä
niskaan kun huomaa, ettei ole tuntenut toista
alkuunkaan. Kaikki on ollut vain toiveunelmaa
toisesta ihmisestä. Juuri kuten Pietarilla
Jeesuksesta ja maallisista valtaistuimista.
pitkää tekstiä jaksaa lukea?
Asiahan on niin, että meitä ihmisiä on niin
monenlaisia. On joka junaan ja jää vielä
asemallekin. Samoin elämäntilanteita on
moninaisia; ja että jokaista kiinnostaa vain ne
asiat ja ajatukset, jotka koskettavat ihmisen sen
hetkistä elämäntilannetta. Varsinkin, mikäli
toivotaan ratkaisuja joihinkin elämän polttaviin
ongelmiin.
Nyt jos lähdettäisiin siitä, että kirjoitetaan
sellaisia asioita ja siihen tyyliin, että kaikki
kiinnostuisivat ja kaikki jaksaisivat lukea,
tuloksena olisi sellaista ympäripyöreää "tupun
puppua", joka ei antaisi kelleen mitään. Tämän
vuoksi laajempi ja syvällisempi asiain käsittely
on paikallaan. Joskin myös laajaa aihevalikoimaa
tarvitaan.